Olen ensimmäistä päivää lomalla ja kiukuttaa. On kiukuttanut jo kauan, mutta nyt on aikaa ottaa kansi kattilasta ja päästää paineet pihalle.
Siis: minua kiukuttavat autoilijat, jotka ovat lopettaneet suuntavilkun näyttämisen. Mistä tämä uusi muoti on tullut? Vai onko niin, että uusissa autoissa vilkku on vaikea käyttää tai sitä ei ole lainkaan!
Haluamatta olla sosiorasistinen, valtaosa piittaamattomista kaistanvaihtajista ja kääntyilijöistä ajaa Audilla. Tai vastaavilla roimasti-yli-keskihintaisilla autoilla. Pullistetuilla city-maastureilla ja mitä näitä elintasopaiseita nyt onkaan. Näin ainakin täällä syntisen Helsingin ydinkeskustassa (ja näkyy olevan sama virsi kaupungin ulosmenoteilläkin).
Toivon, että muualla Suomessa kiukutukseni aihe on täysin tuntematon.
Mutta meille tänne Stadiin on syntynyt vilkuttomien valtakunta. Toivon mukaan ainakin haja-asutusaleilla vielä vilkut räpsyvät ja tuikkivat kuin tähtitaivas kun kansa autoilee hupenevien palveluiden perässä ja kaartaa ABClle edestakaisin…
Vilkuttomuus on piittaamattomuutta. Kuplan sisällä elämistä – ikään kuin se mitä teen olisi vain oma asiani.
Vilkun käytöstä, omien aikeiden ilmoittamisesta etukäteen muille, saisi myös hengellisesti puhuttelevan vertauksen, mutta nyt lomalaisena en ilkeä…
Minä lähden vilkutellen maalle!
”Kauneus on katsojan silmissä ja ”asiallisuus” puhujan kielenkäytössä. Muun muassa. Tietysti ainakin kauneudelle on muitakin, hienompia määritelmiä, mutta ne ovat puhekielen tasolla turhia.