Uutiset kertovat, miten Venäjän ilmavoimat moukaroivat Aleppon kaupunkia Syyriassa. Viimeisetkin sairaalat maan tasalle. Kymmeniä tuhansia uhreja. Raunioissa vielä eletään, vaikka kaikesta on pulaa puhtaasta vedestä alkaen.
Venäjän uutisissa ilmavoimat on sankari tuhotessaan terroristien tukikohtia.
Muu maailma ihmettelee, miten siviilikohteita saa rankaisematta räjäyttää taivaan tuuliin. Kokonaisen suurkaupunginkin.
Politiikan asiantuntija antaa lausunnon: Vaikka Al-Assadin hallinto on julma, se on sentään hallinto, ja silloin koko maa ei vajoa anarkiaan.
Minä annan lausunnon, että en ymmärrä ihmisten pahuutta. Mitä ihmettä me voisimme tehdä?
Marja-Sisko Aalto :”Minä annan lausunnon, että en ymmärrä ihmisten pahuutta. Mitä ihmettä me voisimme tehdä?”
Kiitos lausunnosta. Henk.koht. annan pitkään vapaaehtoistyötä vailla minkäänlaista ”lisäliksa-vaatimusta” ja työn kustannukset ”omasta pussistamme” pulittaneina vastauksen, että me emme voi tehdä yhtään mitään. Vallankäyttäjät tekevät, ja me vain yritämme pelastaa sen, mitä heidän vallankäyttönsä jäljiltä on mahdollista pelastaa.
Juuri ihmisen pahuuden tähden, on helppo käsittää mitä Syyriassa tapahtuu. Vain kuviteltu ihmisen hyvyys on tajunnan esteenä.
Mitä tehdä? Norjan Nobel-komitea voisi antaa tämän vuoden rauhanpalkinnon Syyrian ”valkokypärille”.