Jos Jumala on kaikkivaltias, luoduilleen pelkästään hyvää tahtova ja heitä syvästi rakastava Taivaan isä, niin miten on mahdollista, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?
Varhaisimman tunnetun, pahan ongelman muotoilun esittivät antiikin epikurolaiset. Lactantius kuvasi argumentin seuraavasti:
”Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?” (Wikipedia)
Teologit ovat yrittäneet keksiä pahan ongelmalle päteviä selityksiä vuosisatojen ajan. On yritetty luistella ongelmasta eroon selittämällä, että pitäisi ennemminkin kysyä, miksi me ihmiset sallimme pahan tapahtua. ”Jumala on kyllä hyvä ja kaikkivaltias, mutta hän on antanut meille ihmisille vapaan tahdon ja tämän seurauksena me sitten hairahdumme tekemään pahoja asioita.” Toinen tapa selittää pahaa maailmassa on, että sillä, mikä ihmisistä näyttää pahalta on kuitenkin joku suurempi ja kauaskantoisempi tarkoitus, jota ihminen ei voi ymmärtää. ”Tutkimattomat ovat Herran tiet”.
Pahuutta on kahta lajia: pahoiksi ihmisiksi miellettyjen ihmisten pahoiksi mielletyt teot ja erilaiset luonnonkatastrofit. Ihmisten julmuus saa monesti meidät miettimään, miten on yleensä mahdollista, että ihminen voi syyllistyä massamurhiin tai ovatko pedofiilit ihmisiä lainkaan. Tuollaiset teot herättävät meissä jyrkän moraalisen paheksunnan ja halun rangaista moisista teoista ankarimman mukaan. Jos ihmisen pahat teot johtuvat vapaasta tahdosta, niin miksi Jumala antoi ihmisille vapaan tahdon? Miksi hän ei samalla antanut meille täydellistä järkeä ja kykyä hyvyyteen?
Luonnonkatastrofit taas panevat kysymään, miksi Jumala sallii ne, jos on hyvä? Joulukuussa 2004 tsunami surmasi Intian valtameren alueella yli 230 000 ihmistä. Helsingin piispa Eero Huovinen kysyi tuolloin TV-kameroiden edessä, miten voi olla mahdollista, että Jumala salli tsunamin? Kysymys oli monille Jumalaan uskoville vaikea paikka. He eivät voineet liittää tapahtumaa pelkästään vain mekaanisten luonnontapahtumien joukkoon, joita nyt vain sattuu, koska jos kerran on olemassa kaikkivaltias luoja ja ylin kaitsija, niin eihän tsunami tietenkään voinut syntyä vastoin hänen tahtoaan, Jumalan kykenemättä sitä estämään. Miksi Jumala salli tsunamin tapahtua?
Jumalan kaikkivaltiudesta pidetään kiinni kynsin hampain ja mieluummin vaikka uhrataan hänen hyvyytensä. Ihmisestä riippumattomat eläinten kärsimykset ja erilaiset luonnonkatastrofit eivät ole kenenkään syytä, eivätkä aiheudu ihmisen vapaasta tahdosta. Miksi Jumala sallii ne? Luonto on usein julma. Jos se on Jumalan luoma ja sen julmuus hänen tahtonsa, niin Jumala ei selvästikään ole – jos yleensä on olemassa – ainakaan kovin hyväntahtoinen Taivaan isä.
Kaikki teodikean ongelman selitysyritykset ovat juuri niin kehnoja kuin miltä kuulostavat.
Kimmo se jaksaa heitellä meitä raskailla kivillä… Se on hyvä, että joku sen tekee, Kirkko on hiljaa, vaikka Raamatussa on selkeä vastaus.
Itse olen Teodikean asiaa paljon aikoinaan pohtinut ja tullut siihen johtopäätökseen, että Jumala on tavallaan karkoittanut meidät tänne kirotulle Tellukselle toteuttamaan syntistä luontoamme. (Tämä ajatus pitää siis sitä mahdollisuutta totena, että on olemassa Taivas)
Isä (Luoja) siis antaa meidän katsoa Adamin valitseman tien loppuun.
Pelastuksen Hän on lähettänyt maailmaan, jokaiselle joka tunnustaa tämän Adamin tekemän ”vääryyden” itsessään (synti), ne taas jotka rakastavat tätä maailman pimeyttä ja sekasortoa ja nauttivat siitä, saavat myös palkkansa siitä.
On siis välttämätöntä, että Jumala ei pelasta tätä Tellusta ihmisen teoilta, vaan antaa ihmisen kulkea Adamin tien loppuun. (Nykyisin hyvin näkyvillä, kun kaikki tuhotaan ja ahneudella tärvellään ensin vedet ja lopulta maa ja kaikki mitä siinä on.)
Maailma on siis juuri sellainen, kuin sen kuuluukin Raamatun mukaan, olla kaikki tapahtuu ja on tapahtunut juuri kuten sinne on kirjoitettu. Ei mitään uutta auringon alla, kaikki kulkee kohti loppuaan ja katoaa käyttämisen kautta, kuten on määrätty.
Kun meistä aika jättää, niin me ilmeisesti saamme nähdä, mistä lopulta on kysymys. Nyt uskomme, mutta kerran saamme nähdä. Näin on luvattu ja siihen uskoen jatkan matkaani.
Minulle ei siis tuo Teodikean ongelma tuota mitään ongelmaa. Raamattu on tältä osin hyvin selkeä. Ihmettelen, ettei monet Raamatun selittäjät tästä juurikaan puhu. Raamatusta ajatus löytyy kirkkaana.
Me olemme kaikki tykin ruokaa ja toivoa ei löydy tästä ajasta, eikä tästä maailmasta. Meillä on täällä vain hetki ja sen jälkeen pois.
Jos Kirkon sanoma hävitetään maailmasta, niin me olemme lopullisesti hukassa. Evankeliumi Kristuksesta on ihmiselle lähetetty Pelastus ”Arkki”
Onneksi Jumalalla on homma hanskassa, täydellisesti.
”Jos Jumala on kaikkivaltias, luoduilleen pelkästään hyvää tahtova ja heitä syvästi rakastava Taivaan isä, niin miten on mahdollista, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?”
Ehkä siksi, että Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon tehdä hyvää tai pahaa. Ikävä kyllä ihminen käyttää vastuutaan useinkin väärin ja tekee paljon pahaa. Ihminen on vastuussa teoistaan.
Salme: ”Ehkä siksi, että Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon tehdä hyvää tai pahaa.”
Miksi ihmeessä Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon? Miksi hän ei samalla antanut meille täydellistä järkeä ja kykyä hyvyyteen?
Hyvä kysymysja kyllähän vapaa tahtokin voisi vapaasti valita vain hyvistä vaihtoehdoista ja vielä paremmista. Mihin siinä pahaa tarvitaan?
Olisiko teistä mukavaa, jos Jumala olisi rajoittanut teidän tahtoanne niin, että voisitte toimia vain yhdellä tavalla?
Salme: ”Olisiko teistä mukavaa, jos Jumala olisi rajoittanut teidän tahtoanne niin, että voisitte toimia vain yhdellä tavalla?”
Vapaa tahto on ihan kiva asia, mutta sen käyttäminen edellyttäisi myös täydellistä järkeä ja kykyä hyvyyteen. Miksei Jumala antanut meille myös niitä? Olisi hänen nyt luullut sen tajuavan – kun kerran on kaikkitietävä – ettei ilman noita ominaisuuksia mitään hyvää ole odotettavissa.
Lainaan tähän itseäni tuolta ketjun häntäpäästä: Nythän Jumala menetteelee meidän lastensa kanssa kuin isä, joka jättää lapsensa oman onnensa nojaan ja kurkkii nurkan takaa, miten hänen lapsosensa tekevät tyhmyyksiä, loukkaavat itsensä ja tappelevat keskenään. Sitten hän astuu esiin ja muka yllättää lapsensa pahanteosta ja rankaisee heitä julmasti teoistaan. Lapset lupaavat itku silmässä, että ei me koskaan enää tehdä pahaa. Mutta isäpappa on vain muka halunnut nähdä mitä tapahtuu, kun tyhmät ja harkintakyvyttömät saavat vapauden tehdä mitä haluavat. Kuka tahansa ymmärtää, että tällainen isä on mieleltään sairas sadisti.
Teodikean alueella on paljon kysymyksiä, joihin emme voi saada vastausta.
On kuitenkin myös sellaisia loogisia virheellisyyksiä joissa hypätään varsinaisten ongelmien ohi kiirehtimällä liian suoraviivaisiin päätelmiin.
Ottakaamme loogisuuden ongelma esimerkillä.
1) Jos laulajan ääni on sairauden takia poissa niin hän ei voi laulaa konsertissa.
2) Laulaja ei voi laulaa siis hänellä on ääni poissa.
3) Vastaväite joskus toimii joskus ei toimi. Logiikka siis perustuu liian pieneen kysymyksen monipuolisuuden arviointiin,
4) sillä
5) jos laulaja on niin kovassa kuumeessa ettei hän pääse yleisön eteen, niin hän ei äänestään huolimatta voi laulaa.
Toinen ongelma on kreikkalaisessa filosofiassa esiintyvä kysymyksenasettelu, jonka esim. Aristoteles on tuonut esille. Hänelle Jumalan rakkaus ja Jumalan kaikkivaltius eivät voi toteutua yhtä aikaa. Sillä jos Jumala on rakkaus niin hän on sitoutunut tuon kanssa johon rakkaus liittyy. Tämä sitoutuminen siis kaventaa kaikkivaltiuden käsitettä.
Aristotelen logiikalla siis JK = AK – JR
missä JK = Jumalan kaikkivaltius, AK = absoluuttinen rajaton kaikkivaltaus ja JR = Jumalan rakkaus.
Tässä yhtälö tehty samalla janalla olevana mallina.
Kristinuskossa taas Jumalan rakkaus ei asetu Jumalan kaikkivaltiutta vastaan vaan liittyy siihen täydentävänä näkökulmana.
Matemaattisena mallina olisi suunnikas. Tästä seuraa päätelmä että
JK = AK+AR
eli että Jumalan kaikkivaltius on absoluuttisen kaikkivaltiuden lisäksi absoluuttinen rakkaus.
Näin jo perusteissaan tuo aristotelinen malli, jota myös islamin vanhat teoreetikot seuraa uskonnonfilosofiassaan on kristilliseen jumalankuvaan nähden erilaisille lähtökohdille perustettu.
Vasta kun teodikeassa vastaavan tyyppisiä loogisia kömmähdyksiä on karsittu pois kysymyksenasettelusta tullaan kärsivän ihmisen todelliseen suureen kysymykseen: ”Miksi minä kärsin?”
Keskustelimme tästä aiheesta jo viime vuonna, ja onhan asiaa pohdiskeltu tällä foorumilla muulloinkin. Oli hyvä, että Kimmokin otti asian esille. Kenties uusia näkökulmia aiheeseen voidaan saada, siis keskustelu jatkukoon.
Kopioin tähän aiemmin esittämäni näkemyksen, joka mielestäni on edelleen se, jonka Raamattu esitttää. Mielelläni seurailen myös muita visioita maailmassa olevastapahuudesta ja sen sallinnasta.
Raamatun mukaan kaikki alkoi Eedenin puutarhasta. Kun Jehova Jumala loi ihmisperheen kaksi ensimmäistä jäsentä, orastavan onnen pani merkille eräs siihen asti uskollinen henkipersoona. Hän oivalsi itsekkään hetkensä tulleen, tekeytyi puhuvaksi käärmeeksi ja aloitti uransa ”valheen isänä”. Saatana ei tietenkään kiistänyt Luojansa kaikkivaltiutta – sehän olisi ollut hyvin tyhmää ja lyhytnäköistä – vaan muotoili kapinahaasteensa ovelammin: ”Ei ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Mo3:4)
Kaikkivaltiaan suvereenius ja Hänen hallitsemistapansa oli asetettu kyseenalaiseksi. Itse asiassa oli kyse panettelusta: Jumala valehtelee ja pidättää alamaisiltaan jotain hyvää, siis kelvoton hallitsija! Kaikkivaltias olisi voinut käyttää kaikkivaltiuttaan välittömästi tuhoamalla kapinan alkuunsa, jolloin maapallosta-paratiisi-projekti olisi jäänyt piirustuslaudalle. Mutta mitä johtopäätöksiä miljoonat enkelit taivaassa olisivatkaan tehneet ihmiskunnan väkivaltaisesta äkkilopusta? Eikö Luoja osannutkaan luoda ihmistä, ”omaa kuvaansa”?
Ajattelehan tilannetta, jossa ilkeä naapuri syyttää kunnollista perheenisää julkisesti siitä, että tämä kohtelee törkeästi lapsiaan. Kannattaako syytetyn hermostua syytöksistä? Millainen signaali olisi väkivallan käyttö tällaisessa haastavassa tilanteessa: Hampaita kenties menetetään, mutta syytös pysyy ja jaksaa entistäkin paremmin.
Kaikkivaltias laati Eedenissä täydellisen ratkaisun syntyneeseen kiistakysymykseen. Voima, nopeus ja monet muut suureet voidaan mitata nopeasti, mutta Jumalan hallintaoikeuteen ja -tapaan kohdistunut haaste vaatii pitkän mittauksen. Pahuuden sallinnalle tarjoutui todella pätevät perusteet, ja Panettelija aloitti virkansa ”tämän maailman ruhtinaana”(Joh14:30) Ihmiskunta puolestaan aloitti vaarallisen taivalluksensa kapinalipun alla, eikä Luojallamme ole ollut syytä tähän kujanjuoksuun juurikaan puuttua.
Ihmishallinnon vuosituhansia kestäneistä yrityksistä on muodostunut ”korkeimman oikeuden ennakkotapaus”, josta ei voi valittaa. Miljardi nälkää näkevää ei voi olla väärässä: parempaa hallintoa tarvitaan. Jokainen kastittoman raiskaus Intiassa, jokainen naamarimies Ukrainassa, pyssymies USA:ssa tai pakolainen meren pohjassa on osoitus ihmishallinnon kyvyistä.
Jumalan Poika, Jeesus Kristus antoi sitten myös Eedenissä herätettyyn kiistakysymykseen täydellisen vastauksensa. Saatanahan antaa ymmärtää, ettei ihminen halua olla uskollinen Tekijänsä ohjeille. Jeesuksen Kristuksenkin polulle kasattiin monia kiviä, mutta nuhteettomuutensa säilyttäen Vapahtajamme tiensä kulki. Ja sen tien päätöksenä on lopulta Saatanan pään murskaaminen, kertoo Raamattu.(1.Mo3:15)
Pian Jumala lopettaa pahuuden sallintansa ja korjaa asiat. Teodikean ongelmakin poistuu, koska ”kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.”(Jes11:9)
Mistä se paha idea itsekkyyden toteuttamisesta siihen Valheen Isään tuli, kun maailmassa siihen asti k a i k k i oli sangen hyvää? Eli kuten aiemminkin olen kunnon vastausta saamatta moneneen kertaan kysynyt: ”Miten voit kompastua kiveen joka tulee olemassaosoon vasta ja vain siksi ja silloin kun siihen komastut?”
Rauli: ”Hän oivalsi itsekkään hetkensä tulleen, tekeytyi puhuvaksi käärmeeksi ja aloitti uransa ”valheen isänä”.
Mistä ihmeestä se piru siihen paratiisiin putkahti? Jumala kai senkin sinne loi, jos hän kerran on kaiken luonut. Mutta miksi ihmeessä? Eikö Jumala kaikkivaltiaana muka tiennyt pirua luodessaan, että se tulisi houkuttelemaan hänen rakkaat ihmislapsensa huonoille teille? Ellei tiennyt, ei hän mikään kaikkitietävä kaikkivaltias ollut ja jos tiesi, niin tekipä aika pirullisen tempun tyhmille ihmislapsilleen, joille kuitenkin oli antanut vapaan tahdon tietäen tasan tarkkaan, että he tulisivat lankeamaan pirun houkutuksiin.
Kyselette Seppo ja Kimmo oikeastaan samaa asiaa: MIstä persoonallinen Paha voi syntyä, kun kaikki on hyvää ja täydellistä?
Kysymys on varsin olennainen ja menee syvälle asioiden ytimeen. Mutta niin tekee myös Raamattu vastausta antaessaan: Eräs täydellisen hyvä persoona teki itse itsestään pahan.
Raamattu kertoo Saatanasta, että ennen kapinointiaan hän oli varsin uljas yksilö taivaassa: ”Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.”(Hes28:14,15)
Raamattu kertoo, että myös taivaassa elävillä henkipersoonilla on vapaa tahto. Suurin osa heistä tottelee Luojaansa ja on Tekijänsä tahdolle uskollinen. Saatana sattui vain ajattelmaan toisin, eikä Kaikkivaltias häntä estänyt.
Kun Saatanan provosoima maailmanmeno aikanaan loppuu, ei kenelläkään maailmankaikkeudessa ole oikeutta enää sanoa Luojalle: ”Annas kun minä yritän pyörittää asioita.” Ennakkopäätös kun ”Korkeimmasta Oikeudesta” on jo olemassa.
Ilmeisesti olette ymmärtäneet myös siten, että Kaikkivaltias käyttää kaikkivaltiuttaan aina ja koko ajan. Raamatun perustella olen oppinut, että Hän käyttää sitä muiden ominaisuuksiensa kanssa samassa tahdissa. Esimerkiksi oikeudenmukaisuuden ja ennen kaikkea rakkauden. Herättänee ajatuksia?
Rauli: ”Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.”
Oliko Luciferilla vapaa tahto? Jos näin oli, kyllä Jumala luultavasti kaikkitietävyydessään tiesi jo Luciferin luodessaan, että tämä enkeli tulee lankeamaan. Eikö lankeemuksen estäminen ollut täysin kaikkivoivan Jumalan vallassa? Ellei ollut, niin ei Jumala ole kaikkivoipa, eikä hänenkään tahtonsa ole vapaa.
Kysyt Kimmo, että ”Mistä ihmeestä se piru siihen paratiisiin putkahti?”
Vastaus löytyy Raamatusta: Saatana tuli taivaasta. Henkiluomuksilla on ollut mahdollisuus aineellistua ja esiintyä jopa ihmisinä. Eedenissä Panettelija käytti yli-inhimillisiä kykyjään ja sai ilmeisesti Eevan uskomaan, että käärme hänelle pötypuhetta esitti eikä joku taivaasta tullut vierailija. Vatsasta puhuminen tulee ensimmäisenä vastaavana toimintana mieleen.
Ajattelet myös, että ”Jumala luultavasti kaikkitietävyydessään tiesi jo Luciferin luodessaan, että tämä enkeli tulee lankeamaan. ”
Koko Raamatun järkevyys perustuu siihen, ettei Kaikkivaltias yksinkertaisesti käyttänyt kaikkitietävyyttään tässä asiassa. Muuten kummastelusi olisi varsin loogista ja paikallaan.
Meillä ihmisilläkin on erilaisia kykyjä. Mutta eikö totta, me kykenemme säätelemään, koska me niitä käytämme. Meillä kaikilla on omat ”direktiivimme” henkilökohtaisten mahdollisuuksiemme soveltamisessa.
Mitä järkeä olisi ollut luoda ihminen ja henkiolentoja taivaaseen, jos etukäteen olisi ollut selvää, että huonosti siinä kumminkin käy. Mekin tämän oivallamme,sinä aivan erityisesti alleviivaten. Eikö meitä äärettömän paljon Viisaampi tällaista hoksaisi?
Kun Tekijämme on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, hän varmasti osaa täydellisyyttään hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tiedäthän toki, kuinka Ramaatun mukaan kaikki aikanaan muuttuu sen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi.
Tuskin miljoonan vuoden kuluttua maapallo-nimisessä paratiisissa täydellisinä ja ikuisina elävillä on mitään pahaa muistikuvaa muinaisesta saatanallisesta hallintokokeilusta. Ja saihan ”tämän maailman ruhtinaskin” mahdollisuutensa yrittää.
Rauli: ”Koko Raamatun järkevyys perustuu siihen, ettei Kaikkivaltias yksinkertaisesti käyttänyt kaikkitietävyyttään tässä asiassa. ”
No niinpä tietysti, olinpas minä hölmö, kun en tuota tajunnut. Heureka!!! Hänhän ei tietenkään käyttänyt kaikkitietävyyttään. Ja tulipa vielä antaneeksi luoduilleen vapaan tahdon joko hölmöyksissään tai huolimattomuuttaan ilman, että olisi antanut samalla myös täydellisen järjen sen vapaan tahdon käyttämiseen.
Monen sorttista selitystä olen teodikean tiimoilta kuullut, mutta kyllä tämä ehdottomasti hakkaa hölmöydellään ne kaikki.
Jos tädillä olisi pyörät, hän olisi linja-auto.
Rauli: ”Mitä järkeä olisi ollut luoda ihminen ja henkiolentoja taivaaseen, jos etukäteen olisi ollut selvää, että huonosti siinä kumminkin käy”
Niinpä. Sitähän minäkin tässä olen ihmetellyt. Mitä järkeä on olla käyttämättä kaikkitietävyyttään, jos sellaisen ominaisuuden omaa?
Kimmo:
Käsityksemme hyvästä ja pahasta ovat rajalliset. Käsityksemme kaikkivaltiudesta on tietoisuutemme rajaama. Jos puhutaan Jumalan yli ymmärryksen menevästä kaikkivaltiudesta, uskova on realisti. Eihän tiedekään (avaruusfysiikka ja matematiikka) voi saavutuksineen esittää muuta kuin oletuksia maailmankaikkeudesta. Oletus, että se on rajallinen, ovaali ja laajenee kaiken aikaa, on mahdollista esittää matemaattisin kaavoin, mutta on edelleen avoimia kysymyksiä. Yli ymmärryksen, käsityskykymme.
Hyvän ja pahan astevaihtelu on käsityksenämme sidoksissa moraaliseen arvostelukykyyn, joka vaihtelee kulttuureissa. Raamattu esittää omansa juutalaisissa alkumyyteissä ja Mooseksen laeissa, sittemmin Jeesuksen rakkauden käskyssä. Rakkauden Jumala, Lähimmäisen Kristus, on nimenomaan kristillisen tradition korostus Jumalan tahdosta. Se ei kuitenkaan kumonnut pahuuden olemassaoloa: esim. Jeesuksen tappamista viattomana, vaikkakin varsin hankalana juutalaisena.
Mitä ajatella ”pahuudesta luonnossa” ilman ihmisen tekoja. Eläimiin ei liity inhimillistä moraalia. On vaikea sanoa, mikä on pahaa luonnon olemassaolon taistelussa, joka on sen elinehto. Tiedän kyllä, että sen seuraaminen luontodokumenteissa on kauhistuttavaa. Jospa kaikkivaltias Jumala loi luomakunnan niin paljon yli ymmärryksen, ettemme vain käsitä sen ”logiikkaa”.
Päivi: ”Mitä ajatella “pahuudesta luonnossa” ilman ihmisen tekoja.”
Suurten luonnonkatastrofien, kuten 2004 tsunamin syntymisessä ei ainakaan ole mitään osaa eikä arpaa ihmisen vapaalla valinnalla. Se, että Jumala – jos kerran on olemassa – ei kaikkivaltiudessaan sitä estänyt, on täysin käsittämätöntä. Selitykseksi tarjotaan usein, että: ”Jospa kaikkivaltias Jumala loi luomakunnan niin paljon yli ymmärryksen, ettemme vain käsitä sen “logiikkaa”, tai: ”Tutkimattomat ovat Herran tiet” Ne ovat ihan yhtä kehnoja selityksiä kuin: ”Jumala on kyllä hyvä ja kaikkivaltias, mutta hän on antanut meille ihmisille vapaan tahdon ja tämän seurauksena me sitten hairahdumme tekemään pahoja asioita.”
Taitaa vain olla niin, että teodikean ongelma jää iankaikkisesti ratkaisemattomaksi.
Hyvin todettu, Kimmo.
“Tutkimattomat ovat Herran tiet” on minustakin usein keino, jota käytetään keinona vältää nykyisyyden syvällisempi pohtiminen.
Luonnokatastrofit eivät ole Raamatun valossa Luojamme rangaistuksia vaan seuraamuksia. Joskus ihmisen toiminnasta, useimmiten kuitenkin ihan maapallon ja sen ilmakehän nykyisistä ominaisuuksista.
Erilaisia onnettomuuksia tapahtuu maailmassa, eikä Jumala niitä näytä estelevän. Eikä ole juuri edes korrelaatiota: mitä parempi ihminen sitä enemmän epäonnea luonnonkatastrofeissa.
Tulevasta maailmanjärjestyksestä Raamattu antaa siten erinomaisen myönteisen kuvan. Silloin ilmeisesti tsunamivaroittimet ovat täydelliset eivätkä rakentajat fuskaa maanjäristysalueilla. Vai josko laatat saadaan pysymään stabiileina?
Niin, tulevaisuudesta ainakin minulla on paljon tutkimatonta, mutta ei yhtään siinä, miksi nykyisin tilanne on sitä mitä me uutisissa näemme.
Rauli: ”eikä Jumala niitä näytä estelevän.”
Miksei, jos hän kerran on hyvä ja kaikkivaltias?
Ei tuo kommenttisi teodikean ongelmaa selitä.
”Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?”
Kaikki teodikean ongelmaan liittyvät selitykset näyttävät täälläkin perustuvan siihen, että ihmisellä on Jumalan hänelle antama ”vapaa tahto” ja johtavan siihen, että Jumala halusikin ihmisen erehtyvän ja tekevän tyhmyyksiä.
Hän on kuin isä, joka jättää lapsensa oman onnensa nojaan ja kurkkii nurkan takaa, miten hänen lapsosensa tekevät tyhmyyksiä, loukkaavat itsensä ja tappelevat keskenään. Sitten hän astuu esiin ja muka yllättää lapsensa pahanteosta ja rankaisee heitä julmasti teoistaan. Lapset lupaavat itku silmässä, että ei me koskaan enää tehdä pahaa. Mutta isäpappa on vain muka halunnut nähdä mitä tapahtuu, kun tyhmät ja harkintakyvyttömät saavat vapauden tehdä mitä haluavat. Kuka tahansa ymmärtää, että tällainen isä on mieleltään sairas sadisti.
Jos Jumala kerran antoi ihmiselle vapaan tahdon, niin miksei hän antanut samalla sen vastuulliseen toteuttamiseen tarvittavaa täydellistä järkeä ja kykyä hyvyyteen? Ei tainnut hoksata, että semmoisista ominaisuuksista olisi hyötyä, kun touhutaan sen vapaan tahdon kanssa.
Kimmo, yritin vain sanoa, että että teologinen keskustelu ja luonnontieteellinen maailmankuva voivat kohdata, jos suvaitaan käsittää, että käsityksemme hyvästä Jumalasta on meidän tietoisuutemme ja moraalimme varassa rajoitettu. Kaikkivaltias käsite taas edellyttää, että jumaluus on yli inhimillisen järjenjuoksumme ja uskomme, kun sitä selitetään ”järkiperäisesti”/tunteella Raamatun valossa. Ei tieteelläkään ole lopullista sanaa maailmankaikkeuden ”tosiolevaisuudesta”. Vanha kirkkoisän lausuma on hyvä: ”Credo quia absurdum”. Uskon, koska se on absurdia!
Kimmo: Mahdoitko ehtiä eilen klo 10-11 Teologia ja tieteellinen maailmankuvam-seminaariin Helsingin yliopistolle? Itse en päässyt lääkärikäynnin vuoksi. Siellä puhui kolmen alan (biokemia, teologia, aatehistorioitsija) ja Oxfordin yliopiston professori, anglikaaninen pappi Alister McGrath aiheesta ”Miksi emme voi olla puhumatta luonnontieteen ja uskon suhteesta?”
Eräs näkökulma, jota olen joskus pohdiskellut on se, että ”hyvä” voi tarkoittaa kovin monenlaisia asioita. Hyvä tuoli on mukava istua, hyvä kakku maistuu syöjänsä suussa. Kun siirrytään elollisiin olioihin, on kyse siitä, miten eliöyksilö täyttää paikkansa ravintoketjussa. Hyvä leijona on taitava saalistammaan antilooppeja. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan ole sidoksissa ravintoketjuun, vaan sitä arvioidaan sen mukaan, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin. Kristillisen uskon näkökulmasta voi hyvän ihmisen määritellä niin, että hän toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa ihmisiin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa nähden, siis rakkauden lakia. Mutta Jumala, joka on tämän lain antanut, ei ole ihminen, vaan Jumala. Hänen hyvyytensä on sitä, että hän hallitsee koko maailmankaikkeutta hyvän tahtonsa mukaisesti. Hän ei kuitenkaan ole sidoksissa säätämiinsä luonnonlakeihin eikä myöskään säätämäänsä eettiseen lakiin, vaan hän on täydellisesti suvereeni omassa päätöksenteossaan, ja tällaisena hän on hyvä Jumala.
”Eräs täydellisen hyvä persoona teki itse itsestään pahan.”
Rauli, sinula on kehäpäätelmä, sillä Pahan tekeminen edellyttää pahan tekemistä. Pahan itsestään tekevässä täytyys siis olla jo lähtökohtaisesti pahaa. Eli ei hän voinut tehdä itsestään pahaa jos paha ei ollut edes vielä olemassa. Ts. miten voi päydällä vain olevista valkoista papereista maalata yhden mustaksi jos mustaa maalia eikä sen aineksia ole olemassa. Et nyt Rauli selvästikään ole oivaltanut tätä loogista ongelmaa, joka ei ratkea saatanankaan vapaseen tahtoon. Tai sitten on ollut jo olemassa Jumalan luomana pahaa josta on voitu vapaasti valita.
Ei Jumala voi ”luoda” pahaa, koska pahuus on hyvyyden puutetta, kuten pimeys on valon puutetta.
Ei voi sanoa, ettei ”paha ollut olemassa”, koska paha ei ylipäätään ole ns. olemassa. Paha on sitä että hyvyys puuttuu. On siis varsinaisesti valittavana vain hyvä, jonka Jumala on luonut. Jos sitä ei valitse, ainoaksi vaihtoehdoksi (vaikkei sana ole aivan sopiva) jää hyvyyttömyys”, (ota ei sanana ole olemassa:) . Mutta ”paha” ja ”pahuus” käsitteinä ovat sikäli harhaanjohtavia, että ne antavat ymmärtää pahuuden olevan jotain mikä on luotu kuten hyväksin.
Ehkä pitäisi ottaa käyttöön täss yhteydessä Orwellin uussanasto, joka tietyssä mielessä ja tietyissä tapauksissa on johdonmukaisempi.
”Epähyvä” olisi tässä yhteydessä parempi termi, kuvaamaan sitä mitä paha todellisuduessa on. (Vaikka kielen hallinta orwellilaisittain sinänsä on vaarallinen hallintakeino. Tarkoitan siis, että on tuossa sanamuodostuksessa ideaakin…)
Sepolle. ”Pahan tekeminen edellyttää pahan tekemistä. ” Jämäkästi sanottu.
Avataanpas tilannetta nyt hiukan. Voimme lähteä liikkeelle siitä, että aikanaan kaikki henkipersoonat olivat hyviä, täydellisistä luomuksista kun oli kyse. Emme toki tiedä heidän hyvyydelleen tarkkaa määritelmää, mutta se lienee ainakin sitä, että he noudattivat Tekijänsä ohjeita vapaaehtoisesta ja halukkaasti. Hyvyyden ja tottelevaisuuden välille lienee mahdollista vetää tässä lähes yhtäläisyysmerkki, vai mitä sinä Seppo ja te muut ajattelette?
Saatanakin oli aluksi tottelevainen, mutta lakkasi sitten tottelemasta ohjeita, ylpistyi. Miksi sellainen ei olisi ollut mahdollista täydellisen ja vapaan tahdon omistajalle. Mistään ihmeellisestä innovaatiosta ei ollut siis kyse, pöydällä oli musta ”tottelemattomuuspaperi” jo olemassa.
On mielenkiintoista, että sanaan Saatana sisältyy ajatus kapinallisuudesta ja vastustamisesta. Raamatussa synti-käsite merkitsee sekä heprealaisella että kreikkalaisella puolella ”osua harhaan”. Saatana oli ensimmäinen, joka tahallaan ampui ohi Jehovan tahdosta. Ja hänen hallitsemassaan maailmassa sitten on paljon harhaan osuttu.
Rauli: ” Hyvyyden ja tottelevaisuuden välille lienee mahdollista vetää tässä lähes yhtäläisyysmerkki, vai mitä sinä Seppo ja te muut ajattelette?”
Eikä ole. Jos Hitleriä, Stalinia ym. kaltaisiaan veitikoita ja heidän käskyjään ei olisi toteltu vain muutama vuosikymmen sitten, saattaapi olla, että maailma olisi jossain määrin säästynyt pahalta.
Sari, tuo logiikka toimii yhtähyvin sanonassa hyvyys on pahuuden puutetta…
Raamatussa on merkillinenlause: Korkeimman eikö suusta muodostu sekä hyvä että paha.”
Sanonta ’Korkeimman suusta’ voi viitata jo luomiseen, missä Jumala loi sanallaan ja sanat tulivat ’suusta’.
Eikä toimi. Ei kaikki toimi samalla lailla takaperoisesti. Ja kaikki päätelmät, toteamukset ja lauseet tarkoita samaa nurinpäin käännettynä tai ole loogisia. Tai jos ajattelet niin, se pitää sitten erikseen osoittaa että ”hyvyys on pahuuden puutetta.”
Itsetarkoituksellinen käänteisyys on vain retoriikkaa…
Raamatussa on paljonkin merkillisiä lauseita. Tulkinnanvaraisia ja epätarkkoja. Paljon runoutta, jossa on viisautta ja totuutta, mutta vähän toisin kuin eksaktissa mielessä.
En vastusta sitä että puhutaan hyvästä ja pahasta, onhan se helpompi sanoa kuin alkaa filosofisesti selittämään mitä ns. pahuus on ja ettei sitä oikeasti ole olemassa. Samoin kuin puhua auringon noususta ja laskusta.
Yleisesti hyvästä ja pahasta puhuminen antaa ymmärtää kuin ne olisivat molemmat tasaveroisia vaihtoehtoja. Mutta pahuus on oikeasti vain sitä, että kapinoi hyvyyttä vastaan, ei tavoittele hyvää eikä valitse sitä.
Raamatussa sanotaan myös, että ”Jumala loi kaiken hyväksi”. Se kaikki oli sangen hyvää, mitä Jumala oli luonut.
Sari: ”Tai jos ajattelet niin, se pitää sitten erikseen osoittaa että “hyvyys on pahuuden puutetta.”
Ethän sinäkään ole osoittanut, että pahuus on hyvyyden puutetta.
Olen ihan samaa mieltä Sepon kanssa. Jos kerran kaiken minkä Jumala loi oli hyvää – niin kuin Raamatussakin käsittääkseni väitetään – niin silloinhan oli vain hyvää olemassa. Ja jos oli vain hyvää, niin silloinhan paha puuttui. Mistä se paha siihen putkahti, ellei Jumala luonut myös pahaa?
Ensinnäkin. Kysymys on äärimmäisen vakava ja vaikea. Jos joku väittää tietävänsä tähän oikean vastauksen, valehtelee. Sallinette kuitenkin allekirjoittaneenkin kertoa omia ajatuskulkujaan aiheen tiimoilta. Ketäpä tämä ei olisi askarruttanut?
Ensiksikin ajattelen löyhästi juutalais-kristilliseen perinteeseen liittyen, että Jumala on ensitöinään luonut viisauden, jolla Hän sitten loi maailman. Tuo viisaus (Snl.8:22) on se ”luonnonvoima” tai ”luonnonlaki”, jota matemaatikot, fyysikot, kemistit, biologit sun muut luonnontieteilijät tutkivat. Mikään tieteellinen työ ei siis voi tehdä Jumalaa turhaksi. Päin vastoin. Näiden lainalaisuuksien johdosta sitten tapahtuu meille käsittämättömiä asioita; tsunameja, suuronnettomuuksia.. sodathan ovat vain ihmisen omaa tyhmyyttä.
Toisekseen, Jumalan ”syy” luoda maailma oli saada rakkaudelle toteutumispaikka. Ja rakkaus taas on sellainen voima, joka voi toteutua vain vapaudessa. Ketään tai mitään ei voida pakottaa rakastamaan ketään tai mitään. Jos siitä osallisiksi pääsemme, meidän tehtävämme ei ole analysoida, vaan elää ja kiittää. Vapauden ”sekundäärisenä” vaikutuksena on sitten se, että vapaudessa voidaan myös valita väärin. Väärinvalintoja ovat juuri ne, joista syntyvät rikokset, sodat, nälänhädät jne. Lontoon kielellä ”it is a price we pay”.
Koska Jumalan syvin olemus kuitenkin on rakkaus, hän tuli itse ihmiseksi kokemaan sen, miten vaikeaa tämä ihmisenä olo on. Elinaikanaan Hän ei saanut omaa perhettä, vaan lähimpinä pitämänsä ystävätkin hylkäsivät hänet. Elinaikanaan hänet tuomittiin häpeälliseen rangaistukseen syyttömänä. Eikä edes se pelastanut hänen persoonaansa joutumasta monenlaisten spekulaatioiden kohteeksi: Kuka on isäsi? Missä synnyit? Miten muka osaat tehdä noita tekoja? Olivatko vanhempasi edes kunniallisesti naimisissa? MIllä oikeudella sinä meille tuollaisia puhut?