Mitä me sitten tehtäisiin, jos turhaa työtä ei olisi? Näin vitsailimme toisillemme joskus, kun saimme
turhauttavia tehtäviä, joiden suorittamisesta jo etukäteen tiesi, ettei se johda mihinkään. Tehtävä oli vain suoritettava koska niin oli sanottu. Eikä kieltäytymisen mahdollisuutta ollut. Hirtehishuumorilla noista tilanteista selvisi mainiosti.
Olisipa kiva tietää millaista sisäistä huumoria kirkon työntekijät keskenään laukovat, kun joutuvat vastaaviin tilanteisiin. Luulisi, että kirkossa on paljonkin työtehtäviä, joiden ei ole tarkoituskaan tuottaa yhtään mitään. Sen näkee jo pelkästään siitä, ettei tavoitetta ole mitenkään määritelty, eikä
sen toteutumista kukaan valvo. On vain tehtävä, kun niin on käsketty.
Yksi tuollainen on kai tuo, seurakunnan strategian luominen. Niitä kun netistä lueskelee, niin ei voi kuin ihmetellä sitä, miksi tuollaiseen käytetään niin paljon voimavaroja. Onhan nuo kovalla työllä aikaansaadut strategiat kaikki aivan saman kaavan mukaan rakennettuja. Yksikään näkemistäni, ei ole kertonut mitään muuta, kuin pelkkiä itsestäänselvyyksiä.
Voisikohan kirkossakin olla tuota samaa tautia, kuin mistä me kärsimme.
Justiin, kun iloitsin hyvästä keskustelun alusta….
Kiitos kuitenkin ajatuksia herättävistä huomioistasi, Kimmo.