Kahdeksas käsky käskee olemaan valehtelematta. Tai oikeastaan se käskee pysymään totuudessa ja asiassa, kun puhutaan toisista ihmisistä. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Kuulostaa juhlalliselta. ”Lausua” ja ”väärä todistus” – ihan kuin oikeussalissa oltaisiin. Paljon enemmän potaskaa tulee lähimmäisistä puhuttua arjessa.
Potaska muuten on kaliumkarbonaattia, jota on käytetty muun muassa lannoitteena ja toisinaan ruoan valmistamiseen (lipeäkala). Potaskan puhuminen tarkoittaa perättömien puhumista. Siitä Raamattu varoittaa. Kaikenlainen panettelu, selän takana puhuminen, selkään puukottaminen, huhujen levittäminen ja vihjailu on tuomittavaa. Valeuutisten levittäminen, ”vaihtoehtoisen totuuden” syytäminen lähimmäisistään, on vihapuheen pirun irti päästämistä. Siitä Luoja meitä varjelkoon!
Kristikansan julmana huvina on iät ajat ollut juoruta toisten synneistä. Se saa Lutherilta tämän käskyn selityksissä armottoman tuomion. Hänen mukaansa synnin näkeminen ja tuomitseminen ovat kaksi eri asiaa. Ettäs tiedät!
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Lapsuudesta muistan, että perunaa kasvatettiin kalisuolalla. Siinä oli yksi sivuvaikutus, ainakin niin kerrottiin, että niistä tuli karvaita. Silloin viljeltiin Jaakko-merkkistä rehuperunaa, jossa kai se ominaisuus ei haitannut.
Matt 18. Jeesus kertoo miten veljen vikaan pitää suhteutua. Ensin puhua kahdenkesken jne. Jeesuksen opetus tähtää siihen, että asia pysyisi mahdollisimman pienellä piirillä ja vikaan joutunut voisi jatkaa taivallustaan ilman häpeäpilkkua. Jumalan sanan tarkoitus ei ole häpäistä ketään, vaan kutsua parannukseen.