Teesi n:o 2
Älä väitä, ettei kristinusko ole uskonto
Silloin tällöin kirkon piirissä törmää ajatukseen, jonka mukaan kristinusko ei ole uskonto. Se on jotain enemmän. Totuus. Elämä. Olemassaolo. Jotain mikä toimii eri tavalla kuin uskonnot yleensä. – Totta, mutta tällöin näkökulma on sisäpuolinen. Ennakolta tajoitettu.
Jos astuu askelen oman uskonyhteisön kuplasta (kyllä, sellaisia ne tuppaavat olemaan, eikä siinä mitään pahaa) ulos ja kääntyy katsomaan taakseen, mitä näkee? Suuren, monimuotoisen ja vaikutusvaltaisen elämänkatsomuksellisen rakennelman. Kuplien kokonaisuuden, joka on monin tavoin erilainen kuin muut uskonnot, mutta myös monin tavoin samanlainen.
Oman uskonnon näkeminen osana uskontojen perhettä on viisauden, suvaitsevaisuuden ja rauhan rakentamisen lähtökohta. Uskonto yhdistää, ei erota. Sen mikä minulle on totta, ei tarvitse olla toisille uhka. Rakasta uskontoasi, mutta myös muita uskontoja ja niiden kannattajia.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation juhlavuoden innostamana (5.11.2017 saakka). - Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. - Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
13 kommenttia
Oma usko Korkeimpaan ei tarvitse mitään uskontoja taakseen. Siihen riittää esim. usko lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen elämässä ihmisarvostuksineen.
Jos uskonto on sitä, että ihminen harjoittaa jonkin tasoisia rituaaleja tullakseen osaksi jotain, minkä vaatimuksena on juuri näiden rituaalinen toimittaminen, niin kyse on uskonnon harjoittamisesta ei välttämättä uskosta.
Usko on taas luottamista Jumalaan ja Jumalan varassa elämistä Kristuksen kautta. Siihen ei tarvita uskontoa.
Onko usko siis uskonnon harjoittamista? Uskonnollisuutta se ei ainakaan ole, joka on siis lähtöisin ihmisestä, joka pyrkii saavuttamaan uskonnon sääntöjen kautta kelpoisuuden Jumalan edessä.
Kristityksi synnytään Jumalan Voimasta ja uskovia kutsutaan seurakunnaksi (Kirkko) Näkyvä vai näkymätön? Mielestäni kumpaakin.
Martti Pentti :” Sisältö tarvitsee astian.”
Toivottavasti ”astia” ei kuitenkaan ole filosofi Russellin ”kosminen teekannu”. Russel ja muut materialististen teorioiden kannattajat saattavat uskoakin, että maailmankaikkeuden Luojaan uskominen on sama asia, kuin uskoa esim. kosmiseen teekannuun.
Me kuitenkin uskomme, että minkäänlainen teekannu tai spagettimonsteri tms. ei ole luonut maailmankaikkeutta sen enempää kuin mitkään luonnonlaitkaan, jotka ateisteista ja materialisteista poikkeavan uskomme mukaan myös on luotu jo ennen ”luonnonlakien” havaitsemista.
Tuula Hölttä ja Martti Pentti.
Olen tässä asiassa samaa mieltä ismo malisen kanssa. Usko ei tarvitse uskontoa. Kertokaa minulle yksikin uskonsuuntaus, joka noudattaa Jeesuksen ilmoittamaa Korkeimman tahtoa lähimmäisen rakkauden, tas-arvoisen ihmisarvostuksen suhteen. Esim. naisten saama tasapuolinen arvostus.
Itse tiedän vain gnostilaisuuden joka taitaa olla mennen ajan kalua.
Mielenkiintoinen teema. Täsmennän vielä sitä, että mielestäni usko on myös tunnustavaa ja tunnustus taas voi olla yhteinen ja uskontunnustus voi olla kollektiivinen saman uskon omaavien kesken.
Muodostuuko tästä uskonnollinen yhdyskunta maailmaan? Näin on ilmeisesti tapahtunut, koska Jumalan on itse ollut tämän yhteisen uskon (seurakunnan) alkaja. Kaikki eivät tunnusta Kristusta Herraksi.
Miten me voimme käsittää tämän olemuksen täysin ja käsittää se rajat? Olisi hienoa, kun ihmiset, jotka ovat ns. Oikeassa uskossa muuttuisivat ulkoiselta muodostaan vaikka kirkkaan punaisiksi, niin meidän olisi helppoa erotella toisiamme, mutta Jumala ei ole jostain syystä nähnyt hyväksi tehdä näin, vaan on antanut Kristittyihin Hengen esikoislahjan, joka ilmenee lähimmäisen rakkautena kaikkialla.
Ei ole tarvetta nähdä kenenkään sydämmiin, vaan luottaa Jumalaan, joka tuntee kyllä omansa, näin meidän tulee uskoa toistamme hyvää ja jättää toistemme arvostelu ja arvioiminen. On myös hyvä muistaa, mitä Johannes kirjoittaa:
”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” 1.Joh.4:1-9
Kirjoittaja
Teesiblogi 2017
TEESIBLOGI. Reformaation merkkivuoden kunniaksi teesi per viikko. Myös Kotimaan takasivulla julkaistut teesit on kohdistettu kirkolle ja sen uskollisille pojille ja tyttärille. Saa kommentoida.
Tähän voi vastata Paavalin sanoin :”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1. Kor. 15:19)
Siis jos blogistin tavoin pitää kaikkia uskontoja yhtä hyvinä ja siten kieltää Kristuksen olevan tosi Jumala, on Paavalin mukaan ”säälittävin kaikista ihmisistä”. Tosin tämä on vain Paavalin näkemys, ja jokaisella on tietysti oikeus täysi vapaus olla mitä mieltä haluaa.
Ilmoita asiaton kommentti