Hallitukset ovat pitkään esittäneet pitävänsä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaamattomina.
Näin voi esittää, muttei todellisuus miltään osin toimi näin. Kyse on unelmoinnista.
Intersektionaalisuus hallitusohjelmana on hyvin outo. Se asettaa mm vaatimuksen, että vahvasti ongelmainen henkilö on nähtävä tasa-arvoisena hakijana mm työpaikkoihin. On selvää, ettei näin voi käytännössä olla. Ongelma voi liittyä myös henkilön seksuaalisuutensa esilletuontiin, ulkonäköön, historiaan tai myös uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin. Sopivuuden määrittää työnantaja eikä laki.
Tasa-arvo on siis ymmärretty väärin. Emmehän me edes voi olla tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia. Ihmisarvo on sama kaikilla ja siitäkin luistetaan. Jos teholla on yksi paikka vapaana ja potilaina Sauli Niinistö ja minä niin hoito annetaan taatusti ensin presidentille.
Milloin kasvamme aikuisiksi kohtaamaan elämän realiteetit?
Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta vaan se on lähtökohtainen eettinen vaatimus asenteisiin ja tapoihin, miten juuri erilaisia mahdolisuuksien mukaan kohdellaan.
Ei kai Juuso Hämläläine kaipaa aikoja, jolloin tätä vaadetta ei juuri mitenkään yhteisöissä noudatettu?
Seppo Heinola ei ymmärrä, ettei aiheeseen liittyvässä lainsäädännössä tai hallituksen intersektionalistisessa ohjelmassa ole kyse eettisistä vaatimuksista vaan määräyksistä, jotka eivät edes voi toteutua. Asia on näin yksinkertainen.
Hämäläinen, sanoin ’mahdollisuuksien mukaan’, mikä tarkoittaa sitä että etukäteen ei ilman harintaa a’priori epätasa-arvoisesti poissuljeta esim. homoseksuaaleja työnhakijoita.
Kaipaatko aikoihin ennen tasa-arvolainsäädäntöjämme?
Ja minä puhuin tietenkin myös yleisellä tasolla enkä vain jonkin hallitusohjelman yksityiskohdasta.
Työnantaja ei voi olla yhteiskunassamme kaikkivaltias,sillä myös työnantajat nautiivat moenlaisia ymhteikuntemme heille suomia suojia ja etuja ja mahdolisuuksia.
Se demokratia pyrkii tasa–arvoon. Joten sitäkään ei voi viedä mihinkään, ilman tätä pyrkimystä.
Demokratia ei pyri yhtään mihinkään sellaisenaan. Se on hallintomalli, jota voidaan käyttää eri tarkoituksiin kuten Adolf teki Saksassa.
Edustuksellinen demokratia on hyvin kaukana kansanvallasta ja EUn demokratia täysin olematon kansalaisen kannalta massiivisten hallintokerrosten alla.
Olisiko sinulla ehdottaa jotakin parempaa hallintomallia kuin demokratia?
Elämän realiteetti on, että mikään ei ole täydellistä. Silti parempaan päin pitää kaikessa pyrkiä.
Mihin oikeastaan pyritään?
Hyvä kysymys, Sari.
Tuohon voisi varmaan vastata, paitsi että parempaan, niin myös, että kuka mihinkin mielestään parempaan. Kaikkia ei tietenkään voi koskaan miellyttää. Meillä Suomessa on kuitenkin asiat kohtuullisen hyvin moniin muihin maihin verrattuna, monessa suhteessa. Parantamisen varaa toki aina on.
Turhaa ja naivia on tavoitella täysin mahdotonta.
Demokratiassa on yksi hankala puoli, joka johtuu siitä, että enemmistö on harvoin oikeassa. Teokratia ei toimi myöskään, koska ihminen haluaa ottaa Jumalan paikan.
Mikä olisi paras järjestelmä? En tiedä. Tasa-arvo on käsite, joka pitää avata, ennenkuin sen voi ymmärtää. Ihmisarvo on selkeämpi käsite. Ihmisarvon vaatimus on helpompaa ymmärtää, kuin tasa-arvon. Jos kaikki mausteet lyödään samaan soppaan ja oletetaan, että tulee hyvää, niin lopulta tulee vain harmaata mössöä, hajutonta, mautonta ja mitään sanomatonta… Ajanilmiö on suvaitsevaisuus, mutta sen vaarana on välinpitämättömyys. Pian kaikkien suut on tukittu, ettei kukaan loukkaannu… Se johtaa lopulta heimokulttuurien nousuun, jossa eri ryhmittymät kokoontuvat keskenään samanmielisten kanssa.
Ihmisarvo on ainut realistinen tavoite ihmiskunnalle. Siitä tingitään pääosassa maailmaa edelleen.
Suora demokratia voisi toimia, mutta poliitikot eivät sitä halua tietenkään. Myös liian moni kansalainen on täysin tietämätön asioista voidakseen tehdä järkeviä valintoja.
”Suora demokratia voisi toimia, mutta poliitikot eivät sitä halua tietenkään.”
Se on tietenkin käytöännössä mahdotonta että joka asiasta joita on päivittäin, viikottain, vuosittain valtavasti olisi suorademokraattinen kansanäänestys. Nykyisen tietotekniikan aikana suorademokratiaa voidaan toki kehittää ja lisätä mutta perusjärjestelmänä sen tuskin on mahdolista toimia.
”Vahvasti ongelmainen ihminen ” ?? Mitataanko nämä ongelmat työhönottotilanteessa ? Kuka mittaa ja miten ? Kaikilla lienee ongelmia jossain elämän vaiheissa. On ihan normaalia. Jos ongelmaisuus johtaa työkyvyttömyyteen, siihenkin on ”lääke”. Miten nämä liittyvät tasa-arvon käsitteeseen ?
Perustuslaista selviää moni asia.
Nämä ovat käytännöllisiä asioita. Esimerkkinä se työnhaku. Kuhunkin tehtävään on valintakriteerit eikä niitä voi edes lainsäädännöllä rajoittaa. Paha mieli ei tätä muuta.
Jos työnhakijalla on ominaisuuksia, jotka eivät edistä työn vaatimuksia, jää valitsematta. Näin toimii reaalimaailma.
Tasa-arvovaatimus ei tarkoita ammatin vaatimuksia. Ei kädetöntä voi vaatia valittavaksi pianistiksi.
Rupesi hieman hymyilyttämään tämä sanoilla kikkailu, kun Wikipediassakin sanotaan ihmisarvosta, että ihmisellä on ”arvo sinänsä” mutta tasa-arvo on ”yhtäläinen arvo”. Miten ne nyt sitten eroavat lopulta toisistaan?
Taitaa muutenkin olla monet niin poliittiset kuin uskonnollisetkin väittelyt pitkälti sanoilla kikkailua, kun ei muuten saada kunnon väittelyä aikaan.
Juuri näin. Pelkkää viisastelua.
Edustuksellinen demokratia tarkoittaa siis sitä, että luovut siitä vallan palasesta, joka kuuluu jokaiselle kansalaiselle ja sen koppaansa kerännyt tekee sillä mitä haluaa.
Vakaumuksellinen kristitty on laulun sanojen mukaan kahden maan kansalainen. Se toinen maa ei ole demokratia, vaan kuningaskunta, jossa ei äänestetä mistään. Se ei ole diktatuuri, sinne ei ole kenenkään pakko tulla, eikä siellä ole kenenkään pakko olla. Mielestäni evankeliumi ei julista tasa-arvoa, vaan ihmisarvoa.
Eipä ainakaan siinä sisällössä, mikä sille nykyään ladattu on ja jota ohjaa jopa maalitus ja viha (feminismi). Evankeliumin edessä kaikki ovat samassa asemassa, mutta silti säilyvät esimerkiksi miehinä ja naisina, toisin kun tasa-arvossa vm -20.
Näin on.
Jos se meneekin niin, että ihminen hakee itselleen sopivaa työtä, eikä toisinpäin.
Jokainen järkevä ihminen hakee työtä, johon voisi päästä. Sellaista, johon palkkaisi itsensä.