Tasa-arvoa ei ole olemassakaan
Hallitukset ovat pitkään esittäneet pitävänsä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaamattomina.
Näin voi esittää, muttei todellisuus miltään osin toimi näin. Kyse on unelmoinnista.
Intersektionaalisuus hallitusohjelmana on hyvin outo. Se asettaa mm vaatimuksen, että vahvasti ongelmainen henkilö on nähtävä tasa-arvoisena hakijana mm työpaikkoihin. On selvää, ettei näin voi käytännössä olla. Ongelma voi liittyä myös henkilön seksuaalisuutensa esilletuontiin, ulkonäköön, historiaan tai myös uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin. Sopivuuden määrittää työnantaja eikä laki.
Tasa-arvo on siis ymmärretty väärin. Emmehän me edes voi olla tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia. Ihmisarvo on sama kaikilla ja siitäkin luistetaan. Jos teholla on yksi paikka vapaana ja potilaina Sauli Niinistö ja minä niin hoito annetaan taatusti ensin presidentille.
Milloin kasvamme aikuisiksi kohtaamaan elämän realiteetit?
33 kommenttia
Tasa-arvoisuus työnhakijana tarkoittaa ominaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä työn vaatimusten kanssa. Putkimies voi olla pätevä ja sopiva vaikka olisi tummaihoinen, buddhalainen, ikääntynyt nainen, joka sairastaa kroonista tautia.
Juuso Hämäläinen lopettaa kysymykseen: ”Milloin kasvamme aikuisiksi kohtaamaan elämän realiteetit?” Realiteetit eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat ja niitä voidaan muuttaa. Realiteettien kohtaaminen tarkoittaa niiden rehellistä arvioimista. Mikä on väärin, mikä pitäisi muuttaa oikeammaksi, mihin voin vaikuttaa omilla valinnoillaan…? Se on mielestäni oikeaa aikuisuutta. Realiteettien varaan ripustautuminen on lapsellista.
”Kun samanaikaisesti tavoitetellaan sekä vapautta että tasa-arvoa. Täydellinen vapaus merkitsee vahvojen ylivaltaa ja heikkojen sortumista, kun taas täydellinen tasa-arvo vaatii yksilönvapauden voimakasta rajoittamista. Demokraattisen yhteiskunnan vaikeana tehtävänä on sovittaa yhteen nämä vastakkaiset tavoitteet.” Yrjö Sahama
Tuo osui asian ytimeen, josta johtuen vapauden tavoittelu on tasa-arvon este.
Niinpä juuri, Martti. Raamatusta nousee ainakin kaksi toisilleen vastaista vapaus käsitteitä, lihallinen ja hengellinen… Jos lihalle annetaan vapaus, niin homma lähtee jostain syystä ajan kanssa laukalle ja ihmiset ainakin jollain tasolla degeneroituvat. Hengellinen vapaus taas, lienee sitä, että tuo edellinen ymmärretään ja pahimpia ylilyöntejä pyritään suitsimaan mm. Varoituksilla, kasvatuksella ja koulutuksella.
Miten tämä liittyy tasa-arvoon, tai sen puuttumiseen? Kuten edellä jo kävi ilmi, sääntöjä ja lakeja tulee olla, että tasausta syntyisi, muuten niin eriarvoiseen ihmiskuntaan. Tasa-arvo on hyvä periaate, kun laki määrittelee sen reunaehdot.
Hukkua ei saa, mutta silti ihmiset hukkuvat, vaikka olisivat uimataitoisia. Mikä siis neuvoksi? Kaikille parempi uimataito, ei olisi pahitteeksi… Siis uimakoulut pakollisiksi kaikille tasa-arvon nimissä.
Kirjoittaja
Juuso Hämäläinen
Olen viisi vuotta työeläkkeellä ollut helsinkiläinen ja moninkertainen maahanmuuttaja. Olen palvellut useissa pienissä ja suurissa ict -alan yrityksissä, toiminut kymmenissä maissa sekä yrittäjänä.
Länsimaisen demokratian alkuna pidetään Ranskan vallankumousta, jonka kuuluisa iskulause kuului: ”Vapaus, veljeys, tasa-arvo” Alunperin tasa-arvolla tarkoitettiin lähinnä säätyetuoikeuksien poistamista. Nykyisin tasa-arvo tuo ensiksi mieleen sukupuolten tasa-arvon, mutta muitakin ulottuvuuksia on, kuten esim. aluellinen tai ikäryhmittäinen tasa-arvo. Tärkeäksi näkökohdaksi on nousemassa yhä enemmälti myös eri etnisten ryhmien tasavertainen kohtelu yhteiskunnassa. Mutta tuo liberaalidemokratian iskulause väistämättä sisältää ristiriitojen siemenen, kun samanaikaisesti tavoitetellaan sekä vapautta että tasa-arvoa. Täydellinen vapaus merkitsee vahvojen ylivaltaa ja heikkojen sortumista, kun taas täydellinen tasa-arvo vaatii yksilönvapauden voimakasta rajoittamista. Demokraattisen yhteiskunnan vaikeana tehtävänä on sovittaa yhteen nämä vastakkaiset tavoitteet.
Ilmoita asiaton kommentti