Jokioisten seurakunnassa on naisoletettu kirkkoherran vaalin hävinnyt valittanut syrjinnästään, jonka hän epäilee johtuvan lesboudestaan. Hänen puolisonsa on nainen.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ei tee meistä kaikessa tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia eikä tälle voida mitään lainsäädännöllä.
On niin, että olemme kaikki hyvin erilaisia ja yksilöitä. Meidän arvostuksemme määrittää hyvin moni osapuoli ja hyvin eri tavoin tilanteen mukaan. Kun ihminen palkataan mihin tahansa työhön, palkkaaja päättää, mitä hän odottaa valittavalta.
Työhön palkataan useimmiten sopivin eikä automaattisesti muodollisesti pätevin.
Kirkko on uskonnollinen yhteisö eikä valtion virasto. Kirkolla on oikeus jättää palkkaamatta henkilö, joka ei täytä seurakunnan arvostuksia ja uskonnon edellytyksiä.
Samaa sukupuolta olevan pariskunnan liittoa ei uskontomme hyväksy. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä eikä samaa sukupuolta olevien seksistä. Moni seurakunnan jäsen ei myöskään halua, että uskontomme ja oman käsityksen vastaisesti toimivia valitaan mm pastoreiksi tai kirkon esihenkilöiksi.
Tilannehan on yhtä absurdi kuin jos julkisesti Pride- ja LGBTQI+! vastainen henkilö valittaisi, kun häntä ei valittu Seta ryn puheenjohtajaksi, vaikka hän oli pätevin.
Osoittaa halveksuntaa uskontoa ja seurakuntaa kohtaan yrittää ns tuomioistuimen ja poliisivoimin saada kukon paikan uskonnollisessa yhteisössä vastoin sen tahtoa.
Mm näiden ilmiöiden takia jätin kirkon kauan sitten enkä palaa. Kirkosta on tullut poliittisesti ohjattu virasto kymmenien muiden joukkoon.
Mieheksi ja naiseksi.
Kun puhutaan haureuden harjoittamisesta, tarkoittaa se laajemmin avioliiton ulkopuolista seksuaalista kanssakäymistä.
Eikö seksi kuitenkin ole ihan samaa myös avioliitossa, joten mistä se äkillinen muutos johtuu. Miten kirkko on saanut sellaisen vallan, tai taikasanan, että vihkiminen muuttaa yks’kaks’ haureiden hysäksyttäväksi.
Enää ei haittaa vaikka himo jylläisi yli äyräittensä ja vaimo olisi koko elämänsä ajan vain raskaana ja synnyttävänä. Himosta tulee avioliiton salaisuus, joka ei perustu muuhun, kuin kirkon vallankäyttöön. Kun olet jäsen, me annamme sinulle nautinnon lahjaksi, pidät vain naisesi kurissa ja herran nuhteessa ja kastat kaikki ne tulevat kirkon jäseniksi.
Jos tuo tapahtuisi avioliiton ulkopuolella, se olisi hyvin halveksuttavaa, ja vaimoihmistä pidettäisiin täysin leväperäisenä ja himokkaana miehen houkuttelijana ja vaikka mies olisi perheestään huolehtiva työtä harrastava ja lapsiaan rakastava, he olisivat kuitenkin vain susupari, jota päin voi sylkeä, ja vain siksi, että he eivät ole uineet kirkon verkkoon.
Tässä on jotakin mätää.
”Tässä on jotakin mätää.”
Ja ei vallan vähän olekaan. Kaksinaismoraalin myrkkykoisot kukkivat.
Ei kirkollinen vihkiminen avioliittoon ole muuta kuin kirkon tapa bulkisesti siunata liitto. Moni sellaisen viel haluaa, mutta eri syistä, joilla ei ole usein mitään tekemistä uskonnon kanssa vaan eipä ole usnonnollakaan tekemistä vihkimisen kanssa
Uskontomme haluaa parisuhteillemme pysyvyyttä ja sitoutumista vastakohtana seksuaaliselle elostelulle ja jatkuvalle uusien seksikumppaneiden haulle.
Käsityksesi Hämäläinen, että avoliitoissa vain ’elostellaan’ ja haetan aina uusi kumppaneita onyksinkertaisesti typerä.
Usein avoliitoissa kumppanin kunnioitus ja kohtelu on parempaa kuin virallisissa, koska väärinkohdeltu tai pahoinpidelty voi lähteä helpommin käppäilemään.
Käyttämäsi termi ’elostelu’ kertoo muuten vähänkin psykologiaa ymmärtävälle paljon juurikin omasta mielenmaisemastasi.
”Uskontomme haluaa parisuhteillemme pysyvyyttä ja sitoutumista vastakohtana seksuaaliselle elostelulle ja jatkuvalle uusien seksikumppaneiden haulle.” Pysyviin parisuhteisiin sitoutuminen on tärkeä arvo. Onko se kuitenkaan keskeisesti ’uskontomme’ asia? Eiköhän sitä korosteta ihmiselle tyypillisenä lähes kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa? Kirkon on toki syytä opettaa avioliiton pysyvyyttä, mutta tässäkään ei tavoiteltavasta ihanteesta sovi tehdä vähimmäisvaatimusta. Kirkon tulee olla meidän yhteisömme, jotka tarvitsemme parannusta, eikä niiden, jotka kokevat olevansa virheettömiä.
Seurakunnalla tulee olla oikeus valita paimenekseen mieluisin henkilö niiden joukosta, jotka tuomiokapituli on todennut päteviksi. Näin aivan riippumatta siitä, mitä perusteita mieluisuusarviolla on. Tämä kyllä toteutuu ns. suorassa vaalissa, mutta välilisen vaalin säännöksiä tulisi tarkistaa niin, että tuo seurakunnan oikeus valita paimenensa ei kumoutuisi pätevyysperusteisiila valituksilla. Pakilassa vastaava kiista ratkaistiin siten, että uusintavaali määrättiinkin toimitettavaksi suoralla vaalitavalla, jolloin suosittu mutta pätevyysarvioinnissa toiselle sijalle jäänyt tuli valituksi. Samaa voinee soveltaa myös Jokioisissakin.
Seurakunta/kirkkovaltuustolla on todella valintaa tehdessään harkintavaltaa niissä puitteissa, jotka pätevyys tehtävään asettaa. Mutta valitsijalla ei ole oikeutta käyttää harkinnassaan perusteita, jotka lainsäädäntö määrittelee syrjiviksi.
Jokioisten tapauksessa sekä valintatyöryhmä että kirkkoneuvosto olivat yksimielisiä esityksessään. Kirkkovaltuuston kokoukseen mennessä vähintään kolme kirkkoneuvoston jäsentä oli muuttanut mielipiteensä, ja yksi valintatyöryhmän jäsen esitti kirkkovaltuustossa toisen kuin em. toimielinten yksimielisesti esittämän ehdokkaan valintaa. Miksi? Mikä aiheutti muutoksen?
Näin minäkin ajattelen. Seurakuntalaisilla tulisi olla oikeus valita mieluisin ehdokas.
Mietin että mikä mahtaa olla ehdokkaan arvomaailma ja käsitys siitä, mikä on seurakunta, kun hän väen vängällä yrittää työntyä paikalle, jonne häntä ei ilmiselvästi haluta. Oli sitten pätevyyttä ja meriittiä kuinka paljon tahansa. Seurakunta kun ei ole mikään tavallinen maallinen liikelaitos.
Nyt esillä olevassa tapauksessa ensin sekä valintatyöryhmässä että kirkkoneuvostossa yksimielisesti haluttiin po. pappi kirkkoherraksi, ja kohta sitten ei haluttukaan.
Mikä teki muutamassa päivässä mieluisasta ehdokkaasta torjuttavan?
Jorma H. Minä hahmotan tämän kahdesta eri näkökulmasta. Olen seurannut ainakin 35 vuoden ajan erilaisia seurakuntien virantäyttöprosesseja. Niille tuntuu olevan ensiksikin valitettavan tyypillistä se, että halutaan jokin tietty henkilö tai sitten ei haluta juuri tiettyä (tai tietyn laista) henkilöä. Ja kun ns. todellisiin syihin ei nimenomaan lakipykälien vuoksi voida vedota, yritetään jotain muuta. Ja sitten toivotaan, että ”väärä” hakija ymmärtäisi olevansa ei-toivottu. Toiseksi tyypillistä on, että vastakkain ovat seurakunnan toimintaan osallistuva ”ydinjoukko” ja heidän odotuksensa sekä luottamushenkilöt tms. Nämä peruskuviot eivät sulje toisiaan pois. Odotukset vaihtelevat laidasta laitaan kuten myös ne – todelliset tai luulotellut – syyt, miksi jotakuta ei haluta virkaan. Spn-avioliitto on vain yksi monista tällaisista kysymyksistä: ennen se oli ehdokkaan herätysliiketausta, suhtautuminen naispappeuteen, lauluääni, teologia, ikä tai vaikkapa terveydentila ja persoonallisuus. Kirkkoherran- ja piispanvaalit ovat vain jäävuoren huippua.
Seppo Heinola10.06.2022 10:52
On tyypillistä uusmarxilaista tyyliä esittää itse keksittyjä päätelmiä toisen persoonasta ja kääntää asiat sekä faktat päälaelleen.
Kyllä asia on niin, että avoliitot yhdistettynä jatkuviin kumppanin vaihtoihin pitävät ihmisen teininä lopun ikänsä ja estävät kehittymisen ihmisenä aikuiseksi.
Tämän seuraukset näkee nykynuorissa, jotka eivät ole saaneet tuntea elämänsä olevan vakaalla pohjalla vanhempien uusperheiden syntymisen ja perheiden hajoamisten keskellä. Pahimmillaan nuorella ei ole lainkaan perhettä vaan sossun täti hoimii tukena elämässä ja psykiatri hoitaa loput yhteiskunnan piikkiin
Avoliitto ei todellakaan lisää puolison saamaa nunnioitusta kuten väität. Avioliitosta lähdetään myös kävelemään, mutta syyt ovat liian usein samat. Lyhytjänteisyys, mukavuudenhalu, lakkaamaton elostelun tarve ja vastuun pakoilu.
En ole vanha- enkä uusmarxilainen. Käyttämäsi paljonpuhuva sana ’elostelu’ kuvannee mielenmaisemaasi oikein hyvin. Repliikkisi on elämää tuntematonta höpöä. Avoliitto on eri asia kuin pysyvää kumppania vielä etsivä lyhytsuhde, joka todetaan usein toimimatomaksi, ja joka on tällöin parempi lopettaa alkuunsa ennen kuin se johtaa esim. väkivaltaiseen avioliitto-helvettiin, jonka kaltaisesta et kantane huolta, jos se vaan on virallisesti uskontokultissa siunattu.
”elämää tuntematonta höpöä.”, Siinäkö tämän ajan liberalismin ja pride-hengen vastaus aina kestäville elämän perusarvoille?
”Kyllä asia on niin, että…” on mitä tyypillisin tapa esittää itse keksittyjä päätelmiä. Mitä termin ’uusmarxilainen’ tulee, se kuuluu myös ’itsekeksittyjen’ tyylilajiin.
Seppo H. yritin etsiä blogistin kommenteista sanaa ”avoliitto”. Sitä ei hän käytä. Miksi siis luulet hänen tarkoittavan elostelulla juuri avoliittoa? Onhan toki muitakin tapoja elostella. Hän vain painotti parisuhteen pysyvyyttä. Yritit viedä keskustelun vain siihen että avioliitossakin elostellaan ja petetään, erotaan ym. Eihän tämä ollut se pointti ollenkaan, vaan hän painotti sitä että suhteet olisivat kestäviä ja pysyviä. Se on kaikkien perheenjäsenten kannalta ihanteellisinta. Ei aina tarvitse tulla tuo: ” mutku, mutku, sitku…”
Hämäläinen ” Kyllä asia on niin, että avoliitot yhdistettynä jatkuviin kumppanin vaihtoihin pitävät ihmisen teininä lopun ikänsä ja estävät kehittymisen ihmisenä aikuiseksi.”
Eli vaikeuksia luetun ymmärtämisessä Sistonen?
Liittojen kestävyys on tärkeää lasten kannalta oli kyse avo- tai avioliitosta. Avioliittoon menneet ovat tosin suhteessaan pakostakin vakavammalla pohjalla, koska ovat tehneet julkisen sitoumuksen suhteeseen. Avoliitosta taasen on tosi vaivaton lähteä kävelemään, vaikka olisi lapsia hankittuna. Päädytään nopeaan kumppanin vaihtoon helposti.
Kutsuisin avoliiton oarisuhdetta mieluiten parittelusuhteeksi edellisin perustein, vaikka se joitain ärsyttääkin.
Seppo, ei ole. Kyllä luin kommentit. Sinä käytit kyllä ensin sanaa avoliitto. Siitä se lähti liikkeelle. Sitten blogisti vastasi siihen.
Sanoit ettei k o m m e n t e i s s a ollut sanaa. Tämä on nimeoman kommentti: Kyllä asia on niin, että avoliitot yhdistettynä jatkuviin kumppanin vaihtoihin pitävät ihmisen teininä lopun ikänsä ja estävät kehittymisen ihmisenä aikuiseksi.”
Ja Hämäläinen ei korjannut ’väärän sanan’ käytöstä minua vaan kommentissaan katsoi nimenomaan myös avoliitoissa elosteltavan.
Ja ymmärrätkö mitäs seuraavassa kommenttiosiossa oleva sanat ’myös’ ja ’samat’ tarkoittavat:
”Avoliitto ei todellakaan lisää puolison saamaa kunnioitusta kuten väität. Avioliitosta lähdetään m y ö s kävelemään, mutta syyt ovat liian usein s a m a t. Lyhytjänteisyys, mukavuudenhalu, lakkaamaton e l o s t e l u n tarve ja vastuun pakoilu.”
Totta kai missä liitossa ja missä suhteissa vain voivat ihmiset elostella. En ymmärrä miksi blogistin olisi pitänyt korjata jotain. Hän myös sanoo, että avioliitoissa erojen syyt ovat ”liian usein samat”. Joten mielestäni ei hän tähdennä mitenkään että juuri avoliitot olisivat elostelu-liittoja. Siksipä niin kuin itse annat ymmärtääkin, avoliito on sinun mielestäsi liitto, jossa kunnioitetaan toista ja sen sijaan avioliitot olisivat niitä elostelu-liittoja. Mielestäni blogisti halusi selvästi sanoa, että molemmissa on ongelmansa. Niin kuin onkin.
Enempää en tähän kommentoi. Ei edes koske koko blogin aihetta.
Sinulla on ongelma, et myönnä omaa mokaasi. Se ettei blogisti korjannut minua vaan jatkoi käsitteellä avoliitto ja liitti siihen sanan elostelu, osoittaa että hän tarkoitti bloginsa ’kiinteillä parisuhteilla’ vain avioliittoja ja sisällytti muiden suhteiden halveeraamiseen siis implisiittisesti myös avoliitot.
Ja väittämäsi, että m i n ä olisin liittänyt elostelun vain avioliittoihin on yksinkertaisesti valhe. Ja valehtelemine on synti.
Seppo, ihan tästä vierestä kommentti: minusta ongelma on sinulla. Täällä on monesti kritisoitu omien tulkintojen pitämistä ehdottoman oikeina. Kuten tuossa sanot. Jokin toisen sanomisissa ”selvästi osoittaa” jotain. Ja mitään ei tarvitse kysyä.
Sari, minä en ole pitänyt enkä pidä mitään tulkintojani ehdottoman oikeina, ja minä pidän itsestään selviönä, ettei ehdottomia totuuksia ole kuin fundamentalisteille heidän dogmeissaan ja deduktiivissa sopimuksissa sekä tieteen ns. triviaalifaktoissa. Minun ei siis tarvitse perustella esim. että 1+1=2.
JA: Ei aikuisten ihmisten tarvitse joka mielipiteeseen sanoa: Minun mielestäni.
Selvät virheet voin korjata ja minua voi korjata. Sistonen teki selvän virheen väittäessään ettei Hämäläisen KOMMENTYEISSA ollut sanaa ’avoliitto’. Ei myöntänyt tätä,mikä on jokaisen rehellisen lukija havaittavissa.
No toivottavasti pidät tuon mielessä. Ettei ehdottomia totuuksia ole, eikä oma näkemys/ tulkinta ole itsestäänselvästi ainoa oikea. Kuten esim tuolla ” ihme vrt taikuus ”-keskustelussa, jossa esitit että asia on näin ja piste (”paitsi joidenkin ”rusinat pullasta” – uskovien muelestä”) Vastaavanlaisia ilmaisuja käytät usein. Että ihan jo etukäteen tiedetään mitä toiset sanovat/ajattelevat. Ihan voi kysyäkin. Miksi olla keskustelupalstalla jos tietää miten asiat on ja senkin mitä toiset ajattelevat.
Samoin tuo että ”selvät virheet voi korjata”. Se on pelkkää sanahelinää. Sama kuin ”jos voit esittää vastaansanomattomat todisteet niin tunnustan olevani väärässä”. Keskustella voi, ja tulisi, siten että pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmaa ja perusteluja. Esittää ja kuunnella ne toisen perustelut. On suunnattoman ärsyttävää vaatia ehdottoman kiistattomia todisteita ennenkuin edes huomioidaan olisiko toisella ehkä jotain pointtia asiassa.
Ja nähdäkseni tässä casessa pointti ei ollut mainittiinko sana ”avoliitto” vaan mitä väitit blogistin tarkoittaneen.
”No toivottavasti pidät tuon mielessä. ..”
Voi hellanlettas, tuo yläviistoinen asenteesi on suorastana liikuttava.
”Samoin tuo että ”selvät virheet voi korjata”. Se on pelkkää sanahelinää.”
Tuo yo. perustelematon itsevarma mielipide on pelkkää sanahelinää…
Täällä harvoin korjataan virheitä, koska lienee usein liian vähän kompetenssia edes tietää milloin kyseessä on virhe.
Kiitos Sari! Juuri näin. Seppo luki kommentista jotain, mitä siinä ei ollut edes sanottu. Näin täällä tapahtuu usein. Valitettavasti.
Sistonen, kieroilet, kirjoituksissa on hyvin usein myös ns. rivien välit ja niinm myös Hämäläisen blogissa. Eli Hämäläinen olisi voinut halutessaan korjata minua ja sanoa ettei tarkoittanut avoliittoja. Näin hän EI siis tehnyt vaan KOMMENTISSAAN liitti elostelun myös avoliittoihin, jonka sana kommentissaan mainitsi.
Etä vieläkään Sistonen myönnä virhettäsi koskien ko kommenttia. Mikä rehellisyydessä noin vaikeaa on?
Voi sinun kanssasi Seppo H. ! Joka tapauksessa on selvää että molemmissa liitoissa elää syntisiä ihmisiä ja pettämistä valitettavasti tapahtuu ja liitot hajoavat. Avioliitto ja vanhempien (parien) sitoutuminen siihen on kuitenkin parasta kaikille perheenjäsenille. Etenkin lapsille. Täysin tutkittu asia, että avioliitoissa kasvaa täysipainoisia lapsia ennemmin kuin turvattomissa ja vaihtuvissa suhteissa. Tämä on päivänselvä fakta. Tätä ei vain nykyisin saa sanoa. Se katsotaan tuomitsemiseksi.
Sari Weckroth11.06.2022 13:28
Ja nähdäkseni tässä casessa pointti ei ollut mainittiinko sana ”avoliitto” vaan mitä väitit blogistin tarkoittaneen.
Faktaa, Minun ja Sistosen ao dialogissa oli kyse tästä Sistosen väittämästä:
Riitta Sistonen10.06.2022 13:45
Seppo H. yritin etsiä blogistin k o m m e n t e i s t a sanaa ”avoliitto”. Sitä EI hän käytä.
Ja Hämäläisen juurikin ao k o m m e n t t i: (Ote)
Juuso Hämäläinen10.06.2022 12:15
Kyllä asia on niin, että a v o l i i t o t yhdistettynä jatkuviin kumppanin vaihtoihin pitävät ihmisen teininä lopun ikänsä ja estävät kehittymisen ihmisenä aikuiseksi.
Hämäläisen kommentti oli siis 1,5 t. e n n e n Sistosen väärinlukua.
Niin Seppo, mutta vasta kun sinä käytit sanaa ”avoliitto”.
Lopetetaan nyt saivartelu. Sanomani oli selvä eikä kaipaa hiusten halkomista. Liitot ilman mitään sitoumusta ovat epävakaampia ja huono perusta lasten kehittymiselle. Tietemkin tämä on yleistys, puhumme valtavasta määrästä ihmisiä ja keskimäärin..
Sistonen: ”Seppo H. yritin etsiä blogistin kommenteista sanaa ”avoliitto”. Sitä ei hän käytä.”
Vaan kun k ä y t t i ja juuri KOMMENTISSA . Ei riittänyt Sistosen rehellisyys myöntää tätä tosiasiaa. Case closed.
”Osoittaa halveksuntaa uskontoa ja seurakuntaa kohtaan yrittää ns tuomioistuimen ja poliisivoimin saada kukon paikan uskonnollisessa yhteisössä vastoin sen tahtoa.” Vasta nyt tulin kiinnittäneensä huomiota käytettyyn ilmaisuun. Onko kirkkoherra kukkona tunkiolla? Jossakin mielessä näin on ennen vanhaan saattanut ollakin. Kukko viittaa kristillisenä symbolina heräämiseen ja valvomiseen. Lähtökohtana taitaa olla Pietarin kuulema kieunta, joka sai hänet mestarinsa kieltäjänä itkemään katkerasti. Minkä esikuvan Herramme antaa? Hän sanoi haluavansa kanaemon tavoin koota omansa siipiensä suojaan.
Nyt lähtee aivan laukalle! 🙂
Eikö Juuso Hämäläisen alkuperäinen kirjoituskin ole jo aikamoista neliä?
Martti Pentti
Jos jonu on täyttä laukkaa tuotettua höttöä, se on vihervasemmistolainen perversioiden ja hekuman hakeminen sekä kaaoksen luominen.
”vihervasemmistolainen perversioiden ja hekuman hakeminen sekä kaaoksen luominen…” Jos tässä ilmaisussa ei kuule kavioiden kopsetta ja orhin hirnahdusta, niin sitten keulivan mopon mäikeen.
Tuossa ilmaisussa näkee Pentti käyttäjänsä henkisen tason.
Henkinen tarkoittaa minun sanastossani tavoitteita ja asennetta. Se on siis eri asia kuin älykkyys. Tällä täsmennyksellä olen samaa mieltä Seppo Heinolan kanssa.