Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kirkossa
Jokioisten seurakunnassa on naisoletettu kirkkoherran vaalin hävinnyt valittanut syrjinnästään, jonka hän epäilee johtuvan lesboudestaan. Hänen puolisonsa on nainen.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ei tee meistä kaikessa tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia eikä tälle voida mitään lainsäädännöllä.
On niin, että olemme kaikki hyvin erilaisia ja yksilöitä. Meidän arvostuksemme määrittää hyvin moni osapuoli ja hyvin eri tavoin tilanteen mukaan. Kun ihminen palkataan mihin tahansa työhön, palkkaaja päättää, mitä hän odottaa valittavalta.
Työhön palkataan useimmiten sopivin eikä automaattisesti muodollisesti pätevin.
Kirkko on uskonnollinen yhteisö eikä valtion virasto. Kirkolla on oikeus jättää palkkaamatta henkilö, joka ei täytä seurakunnan arvostuksia ja uskonnon edellytyksiä.
Samaa sukupuolta olevan pariskunnan liittoa ei uskontomme hyväksy. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä eikä samaa sukupuolta olevien seksistä. Moni seurakunnan jäsen ei myöskään halua, että uskontomme ja oman käsityksen vastaisesti toimivia valitaan mm pastoreiksi tai kirkon esihenkilöiksi.
Tilannehan on yhtä absurdi kuin jos julkisesti Pride- ja LGBTQI+! vastainen henkilö valittaisi, kun häntä ei valittu Seta ryn puheenjohtajaksi, vaikka hän oli pätevin.
Osoittaa halveksuntaa uskontoa ja seurakuntaa kohtaan yrittää ns tuomioistuimen ja poliisivoimin saada kukon paikan uskonnollisessa yhteisössä vastoin sen tahtoa.
Mm näiden ilmiöiden takia jätin kirkon kauan sitten enkä palaa. Kirkosta on tullut poliittisesti ohjattu virasto kymmenien muiden joukkoon.
67 kommenttia
Edelleen on hyvä muistaa, että kirkon avioliittokanta on ratkaistu ja se on edelleen voimassa kirkolliskokouksen määräenemmistöllä. Tämän laillisen päätöksen ohittaminen alkaa olla kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä todellisuudessa me elämme. Mutta voidaanko laillisuus noin vain ohittaa vastoin kirkolliskokousta. Ehkä sitä on myös mietitty Jokioisten seurakunnan kirkkovaltuustossa.
Kirkossakin on noudatettava Suomen ei-tahdonvaltaisia työlakeja, kirkonkaan siivoojalla ei saa teettää esim. työtä 24/7 ilmanvuosilomia…
Jos kirkko katsoo tunnustavansa kristinuskoa niin se nimenomaan noudattaa uskonnon moraalikäsityksiä sekä saarnaa ohjeita ihmisen elämään. Se tarkoittaa tasan tarkalleen mm siveyssääntöjä. Rakkauden julistaminen ei tarkoita sen kaiken hyväksymistä ja vaikenemista mitä ihmiset kulloinkin sattuvat tekemään tai mistä he pitävät.
Rakkaus sitä paitsi on aivan eri asia kuin seksuaalisten halujen tyydyttämistä. Älä ihmeessä sotke seksihaluja sen eri muodoissa rakkauteen.
Kun kirkko lakkaa toimimasta sen omien alkuperäisten oppien mukaan ja suorastaan täysin niiden vastaisesti, se tekee lopun itsestään. Oppi nyllä säilyy, muttei kirkko uskontoa edustavana laitoksena.
Olet hakoteillä, jos luulet kysymyksen ratkeavan lainsäädännöllä. Niin ei käy.
Ottamatta asiaan muutoin kantaa niin seuraava tarkennus. Valitsematta jäänyttä ehdokasta esitti perusteellisten selvitysten, soveltuvuuskokeiden ynnä muiden sellaisten jälkeen sekä valintaryhmä että kirkkoneuvosto yksimielisesti Jokioisten kirkkoherraksi.
Viikko myöhemmin oli kirkkovaltuuston kokous, jossa valtuusto äänin 16-3 valitsi kirkkoherraksi toisen ehdokkaan. Mikä sai tämän käänteen aikaan? Mikä käänsi myös valtuustossa olleiden kirkkoneuvoston jäsenien pään, niiden, jotka viikkoa aiemmin olivat erimieltä?
En tiedä, kannattaako tätä debattia jatkaa. Totean vain kolme kriittistä pointtia Martti Pentille. Ensiksikin dikotomia laki/evankeliumi pätee seurakunnan julistuksessa: se on uskon ja tekojen välistä suhdetta jäsentävä raamatuntulkinta- ja sananjulistusperiaate. Kommentti 20:34 on siten harhaanjohtava tässä yhteydessä.
Toiseksi. Uskonyhteisönä kirkko seuraa tietenkin uskonoppiaan. Sen mukaan avioliitto on Jumalan asettama miehen ja naisen välinen liitto. Tämän opettaminen, opettaminen ja tunnustaminen – sekä tarpeen vaatiessa toisten näkemysten hylkääminen – ei ole jotain seksuaalipoliittisen oikean ja väärän määrittelemistä tai siveyssääntöjen ajamista maailmassa. Kommentti 20:32 on siksi myös tältä osin harhaanjohtava. Se on sitten eri asia, että erilaiset poliittis-yhteiskunnalliset toimijat kuten puolueet, yhdistykset ja yksityiset niissä vaikuttavat henkilöt pyrkivät useinkin vaikuttamaan kirkon toimintaan. Jopa keskenään vastakkaisiin suuntiin.
Kolmanneksi voidaan sitten kyllä pohtia sitä, mitä seurauksia sillä on, että kirkkoamme ja sen seurakuntia koskevat erilaiset julkisoikeudelliset säädökset. Ja mikä on näiden oikeusnormien keskinäinen hierarkia ristiriitatilanteissa.
Tähän on tultu ja tullaan. Juttuja nostetaan aivan varmasti, sehän on ajan henki ja vääntö. Tarkoituksellisesti myös, koska on pride viikot on ja kuukaudet jne. Uskaltaako sitten kirkko olla kirkkona maailmassa, vastavirtaan kuten Jeesus itse, niin se on se isoin kysymys tässä.
Valitsematta jääneellä on yhtensä 14 vuoden kokemus kirkkoherrana Kosken ja Humppilan seurakunnissa. Jokioisten seurakunta on kooltaan kutakuinkin samaa luokkaa, arveluni mukaan vähän suurempi, joten siihenastisesta kokemuksesta on välitöntä hyötyä. Koski Tl., Humppila ja Jokioinen ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, joten myös alueen tuntemus puhuu valitsematta jääneen puolesta.
Kävin moniaita vuosia sitten – Ypäjältä käsin – Kosken kirkossa messsussa, jonka silloinen kirkkoherra toimitti ja hyvin toimittikin.
Kari-Matti Laaksosen kysymykset käyvät ytimeen. En ole nähnyt Forssan Lehdessä uutista, joka toisi valaistusta.
”Jos kirkko katsoo tunnustavansa kristinuskoa niin se nimenomaan noudattaa uskonnon moraalikäsityksiä sekä saarnaa ohjeita ihmisen elämään.” Kirkon tulee saarnata kristillistä etiikkaa, jonka ydin on rakkauden kaksoiskäskyssä ja kultaisessa säännössä. Kirkon tulee nostaa vuorisaarnan ihanteet tavoitteiksemme. Se on muuta ja enemmän kuin moraalisaarna, joka johtaa helposti moralismiin, kaksinaismoraaliinkin.
Kirjoittaja
Juuso Hämäläinen
Olen viisi vuotta työeläkkeellä ollut helsinkiläinen ja moninkertainen maahanmuuttaja. Olen palvellut useissa pienissä ja suurissa ict -alan yrityksissä, toiminut kymmenissä maissa sekä yrittäjänä.
Kirkko noudattaa julkisoikeudellista säätelyä virantäytöissä ja siinä ratkaisee nimenomaan pätevyys. Kun kirkkoherra valittiin aiemmin vain kansanvaalilla, oli silloin seurakuntalaisilla vielä mahdollisuus valita itselle mieluisin ehdokas kirkkoherraksi. Tilanne on toinen, kun valitsijana on kirkkovaltuusto, jolloin virantäytössä tulee noudattaa laissa määriteltyjä valintakriteereitä, eli kykyä, taitoa ja koeteltua kansalaiskuntoa.
Ilmoita asiaton kommentti