Tärkeä aloite
Ystäväni Emil Anton muistutti tästä jo aiemmin, mutta kertaus ei liene pahasta näin tärkeässä asiassa. Eli allekirjoittakaa, ystävät, tämä kansalaisaloite ja levittäkää siitä tietoa mahdollisimman laajalle. Tykätkää Facebookissa, twiitatkaa, lähettäkää sähköpostia, tekstareita, paperikirjeitä, kertokaa suullisesti.
Toimitaan nopeasti, sillä asialla alkaa olla jo kova kiire: Aloitteessa pitäisi tietääkseni olla 50 000 nimeä 23.11. mennessä, jotta eduskunta ottaa sen käsittelyyn. Toivottomuuteen ei silti ole vielä syytä: Parissa viikossakin ehtii vaikka mitä! Jos vaikkapa panisimme allekirjoitusvetoomuksen tekstiviestitse kolmelle ja pyytäisimme jokaista lähettämään viestin eteenpäin kolmelle, niin jo ketjun kymmenennet viestit voisivat tavoittaa lähes 60 000 henkilöä!
Perusteita sille, miksi näin kannattaa tehdä, voi lukea tarkemmin täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
79 kommenttia
Niin murha on aina murha, vaikka harrastaisimme uuskielistä sana-akrobatiaa nimittämällä sitä ali-ihmisiä koskevaksi ”lopulliseksi ratkaisuksi”, kansanvihollisten ”likvidoinniksi” tai – ”sikiömateriaalin abortoinniksi” !
Mitäs Luther sanoikaan pyövelin ammatista?
Jos aloite kerran on niin kovin tärkeä, niin miksi sen nimeä tai edes sitä, mistä siinä on kyse, ei mainittu kertaakaan Joonan blogipostauksessa?
Ilman kommenttiketjua ei olisi mitään hajua mistä on kyse…
Mikäli ymmärsin oikein, Joona hyväksyt nk. lääketieteelliset abortit. Jos ajatellaan tuota vapautta osallistua tai olla osallistumatta abortin toteuttamiseen, niin kuka sitten hoitaa nämä tapaukset? Esimerkiksi minun kohdallani joku vl-uskovainen olisi kieltäytynyt osallistumasta raskauteni keskeytykseen ja tavallaan olisi tuominnut minut käytöksellään, se olisi siinä tilanteessa saattanut olla minulle erittäin raskas asia, kun muutenkin minun oli vaikea kestää ja hyväksyä tilannettani. Tosin todellisuudessa en olisi ollut tietoinen hänen kieltäytymisestään.
Mutta siis haluan johdatella keskustelun niille urille, että mistä voi tavanhoitaja aina edes tietää, mikä abortti on hupiabortti/ehkäisyabortti ja mikä lääketieteellinen abortti? Ihan yhtä veteen piirretty viiva kuin vl-liikkeen ehkäisy vastaan sairaanhoidollinen ehkäisy, joka ei kuulema ole ehkäisyä ollenkaan.
Otetaan esimerkki. Vastaanotolle tulee nuori nainen, josta tiedetään että viinaa ja jopa huumeita on käytetty rankasti ja ei voi olla ollenkaan varmaa, onko sikiö jo pahoin vaurioitunut ja tilanne näyttää vahvasti siltä, että vaurioita on luvassa lisää. Nuori äiti on varsin holtiton ja lääkärin mielestä tilanne on niin vakava moninaisista syistä johtuen, että abortti on jo lääketieteellinen välttämättömyys. Jonkun toisen mielestä abortti on hupiabortti. Kuka on satavarmasti oikeassa?
Toinen esimerkki. Tasapainoisen oloinen 30-vuotias nainen tulee vastaanotolle kylmän viileästi tekemään aborttia. Lääkäri ei saa naisesta muuta irti kuin että abortti halutaan. Tällainen abortti mielletään helposti täysin vääräksi. Nainen on varakas ja hänen asiansa näyttävät olevan hyvällä tolalla, oma mukavuudenhalu näyttäisi ohjaavan häntä abortoimaan lapsensa. Voi olla niinkin, mutta voi olla toisinkin. Kuvitellaan, että lääkäri kieltäytyy tekemästä hänelle aborttia. Myöhemmin selviää, että nainen teki itse itsellensä abortin ja meinasi itsekin kuolla hommassa. Abortin yksityiskohtia ei liene sopivaa alkaa tässä ruotimaan 😉 Mutta edelleen siis pointtini on siinä, missä menee hupiabortin ja tosiabortin välillä? Ja onko hupiabortteja edes olemassa?
Kysyn monen lapsen äitinä, kysyn naisena, kysyn abortin kokeneena ja en osaa antaa satavarmaa vastausta. Varmaan miehet, joita asia ei edes koske, osaavat paremmin vastata kysymyksiini.
Kuulema lääkäri, joka on vastavalmistunut, on parempi lääkäri mitä vuosikymmeniä lääkäärinä toiminut. Ja kuulema lääkärit, jotka näitä aborttiasioita käsittelevät, eivät ole halukkaita antamaan lausuntoja näistä asioista. Miksikö? Ovatko he jo niin paatuneita? Vai johtuuko heidän vaikenemisensa siitä, ettei heilläkään ole satavarmoja vastauksia olemassa? Mitä enempi tietää, sitä enempi tietää senkin, miten vähän tietää.
Erittäin tärkeä ja hieno nosto Joonalta!
Vuokko hei, ei alkoholivaurioita hoideta surmaamalla syntymätön lapsi!
Tämän ymmärsi jo lääketieteen isä, kreikkalainen Hippokrates – vuosisatoja ennen kristittyjä !
Minäkin haluan antaa ääneni näiden yhteiskunnassamme heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Joonan linkkejä en edes avannut, koska itku meinasi tirahtaa jo näitä jäätävän kylmiä kommentteja lukiessa. Itse kuoleman ja perkeleen vallasta pelastettuna, en saata ymmärtää kuinka armoton ihminen on juuri heikompaansa kohtaan. Ja vielä yrittää verhota julmuuttansa kääntämällä ja vääntämällä selvää asiaa.
lohduttautua voin vain sillä, että nämä tapetut pienokaiset saavat tanssia tapetun Karitsan häissä. Sinne ei tule kuolema eikä paha ihminen. Uskon, että tässä Jeesus tarkoittaa uskovaisilla myös näitä vauvoja: ”Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.”
Eettisesti vaikeita tilanteita tietysti tässä raadollisessa maailmassa joudumme kohtaamaan ja valitsemaan Luojan antamalla järjellämme pahoista pienemmän, kun esim. äidin henki on vaarassa. Tällaiset seikat eivät silti kelpaa selitykseksi ja on omituista, että todellisuus pyritään peittämään poikkeustapauksilla.
Kannattaa kuunnella tämä:
http://www.lopettakaatappaminen.info/080509_Mielipidevanki_Mika_Ebeling.mp3
Suosittelen!
Kirjoittaja
Joona Korteniemi
Helsinkiläinen teologian opiskelija. Lähetä palautetta: joona.m.korteniemi@gmail.com https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/
Joona on tärkeällä asialla.
Vuonna 1970 säädettiin Suomessa entistä vapaampi aborttilaki, joka käytännössä salli vapaan abortin 12. raskausviikolle asti. Tämä näkyykin siinä, että aborteista, toisin sanoen lapsen tappamisista tehdään yli 90%:a sosiaalisin syin.
Viime vuosikymmenet ovat Suomessa olleet hyvin hurmeiset. Vuoden 1970 jälkeen Suomessa on tehty noin 600 000 aborttia.
Voin hyvin ymmärtää, että esimerkiksi sukupuolineutraaliin avioliittoon on olemassa erilaisia näkökantoja. Vaikea on sen sijaan tajuta, miten silmät voidaan hyvällä omallatunnolla sulkea sellaiselta lasten joukkomurhalta, mitä Suomessa on viime vuosikymmeninä harrastettu.
Vanhoja käräjäpöytäkirjoja kun lukee, niissä käytetään usein ilmaisua ”ennen syntymää kuollut lapsi.” Olisi mielenkiintoista tietää, milloin tapahtui se kielenkäytön muutos, jolloin tällainen syntymätön vauva muuttui ei-ihmiseksi, sikiöksi, joka voidaan muitta mutkitta kliinisesti ja täysin laillisesti tappaa?
Ilmoita asiaton kommentti