Tarjolla erilaisia evankeliumeja

Suomalaisessa kristillisyydessä on tarjolla ainakin kolme erilaista evankeliumia. Ne eivät ole vain teologisia vivahteita, vaan erilaisia vastauksia kysymyksiin: kuka ihminen on, mitä hän tarvitsee ja mitä Kristus on tehnyt.

1. Vallitseva kansankirkon evankeliumi

”Olet arvokas ja hyväksytty sellaisena kuin olet.”

Tämä ajatus kuulostaa hyvältä. Se vastaa luonnollisen ihmisen toivekuvaa Jumalasta, joka ei puutu hänen asioihinsa. Se sopii myös vallitsevaan narratiiviin, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan hyvä.

Yhteiskunnallisessa elämässä tämä voi olla hyödyllinen ohje. Mutta kun se laitetaan Jeesuksen suuhun hengellisen evankeliumin ytimeksi, se vesittää ristin ja ylösnousemuksen sanoman. Se vesittää myös sen, että on normaalia, kun ihmisen omatunto osoittaa hänet syylliseksi Jumalan edessä.

Siksi elämme tilanteessa, jossa kirkolla ei ole ollut rohkeutta haastaa sekulaaria ihmiskuvaa, jossa ihminen on kaiken mitta. Lopputuloksena on jumalakuva, joka ei häiritse, ei puhu totuutta – mutta rauhoittaa.

2. Jumalanpalvelusyhteisöjen ja herätysliikkeiden evankeliumi

”Kristuksen tähden saat syntisi anteeksi.”

Tämä on evankeliumi niille, jotka ovat menettäneet uskonsa omaan hyvyyteensä. He tajuavat, että Kristus tuli eksyneitä varten pelastamaan ihmisiä synnistä. Tämä sanoma kelpaa heille.

Messuyhteisöt haastavat vallitsevan ”sinä riität” -ajattelun. Ne tuovat esiin Raamatun sanomaa siitä, että jokainen ihminen on luonnostaan syntinen ja hukkuu ilman Kristusta. 

Kun kirkko muuttuu, nämä yhteisöt haluavat tarjota paikkoja, joissa opetetaan Raamatun ja perinteisen luterilaisuuden ehdoilla.

Messukeskeisyyden ongelma on kuitenkin usein siinä, että siellä tarjotaan puolimatkan evankeliumia. Puhutaan anteeksiannosta, mutta vältellään Kristuksen kutsua seuraamiseen. 

Kerrotaan, mitä Kristus teki puolestani, mutta puuttuu usein opastus uuteen elämään Kristuksessa.

Tämä johtuu osittain historiasta. Messu- ja pastorikeskeinen rakenne oli tapa pitää seurakuntalaiset kuuliaisina alamaisina. 

Siksi Jumalan valtakuntakin nähtiin lähinnä tuonpuoleisena. Tämä heijastuu yhä moniin messuyhteisöihin: pastorit voivat puhua pelastuksesta, mutta kasvu Kristuksen seuraajaksi tapahtuu parhaiten hengellisten isien ja äitien keskellä – niiden, jotka itse seuraavat Kristusta. 

Jos heitä ei ole, pastori kehottaa vain käymään messussa. ”Kristus meidän tähtemme” peittää näkökulman siihen, mitä tarkoittaa ”Kristus meissä”. Tämä on yksi syy sisäänpäin kääntyneisiin messuyhteisöihin.

3. Evankeliumi Jumalan valtakunnasta, Kristus-kuninkaasta ja kutsu seuraamaan

Tämä evankeliumi on lähimpänä sitä, minkä löydän Uudesta testamentista. Tässä ihminen ei ole keskipisteenä, vaan Kristus ja Jumalan valtakunta. 

Syntien anteeksiantamus ei ole päätepiste, vaan portti uuteen elämään, jossa opetellaan seuraamaan Kristusta Pyhän Hengen varassa.

Keskeistä ei ole kirkon jäsenyys tai messu, vaan suhde Kristukseen ja toisiin matkaajiin. Tämän evankeliumin omaksuja voi olla osa kirkkoa tai messuyhteisöä, mutta tärkeintä hänelle on elämä Kristuksen kanssa ja yhdessä muiden uskovien kanssa.

Tämä evankeliumi kutsuu palvelemaan. Se kutsuu kasvamaan hengellisiksi isiksi ja äideiksi, kuuliaisuuteen ja kutsumukseen osana hengellistä perhettä. Ajattelen, että tämä evankeliumi vääristyy helposti hierarkian ja organisaation kautta. Se voi levitä terveesti vain terveissä ihmissuhteissa.

Todellisuudessa nämä evankeliumit elävät rinnakkain. Ihmiset vaihtavat usein evankeliumia toiseen, siihen joka tuntuu luotettavammalta.

•  Ensimmäinen rauhoittaa.

•  Toinen vapauttaa syyllisyydestä.

•  Kolmas kutsuu uuteen elämään.

Vallitsevassa, piispojen päivittämässä kansankirkon evankeliumissa auktoriteetti on käytännössä piispoilla. Tavoitteena on yleensä yhteiskunnan hyväksyntä.

Messukeskeisessä evankeliumissa Raamatun auktoriteetti on kiistaton. Mutta kun sitä tulkitaankin messun ja papin viran läpi – jotka ovat käytännöllisiä historiallisia lisäyksiä – perspektiivi usein kaventuu tai vääristyy.

Kolmannessa evankeliumissa matkaajia yhdistää halu elää Kristuksen ja Sanan auktoriteetin alla. 

Mutta kuten aina historiassa, piispat ja papit ajattelevat, että ilman kirkollista paimenuutta voi syntyä harhaoppeja. 

Väite on kuitenkin heikko. Kun katsomme ympärillemme, näemme, että suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat harhaopit ovat syntyneet juuri kirkollisesta hierarkiasta ja teologisesta eliitistä – eivät ruohonjuuritason kristityistä, jotka yrittävät seurata Kristusta.

19 KOMMENTIT

  1. Tuo Kristuksen seuraaminen herättää aina kysymyksiä mitä sillä tarkoitetaan ?
    Paavalin tapa kuvata kristittyä olla Kristuksessa yli 100 krt ja se liittyy tietysti myös Kristuksen ruumiin jäsenyyteen . Kohtaamista ihmisen tasolta , syntien anteeksisaamista ja sitten kuulua Keistuksen ruumiin näkyvään ja näkymättömään ruumiiseen kristitty on kutsuttu olemaan . Lutherin mukaan messussa on turha käydä ei ole kotona elä ja vietä kristillistä elämää ja hän nosti kodin tärkeimmäksi kristillisyyden keskukseksi . Ja taustana tietysti oli myös vähä- katekismuksen synty ja sitä edeltäneet kokemukset nähdessään miten kristityt elää .

    • Näköjään tälläkin blogilla annetaan ilmi kommentteja, ettei ainakaan totuutta – (johon liittyy vaino nyt kuten aina) – Kristuksen vanhurskaudesta ja syntien anteeksiantamuksesta ylistettäisi, kuten Hannu V. toteaa sen ”olevan portti uuteen elämään.” Armosta eläen ristin alla. Ristin näkökulmasta syntien anteeksiantamus ja uusi elämä kietoutuvat yhteen.

      Luther’s Account of His Own Conversion. Tuosta uuden elämänsä portista Luther kirjoittaa: ”Silloin aloin ymmärtää, että Jumalan vanhurskaus tarkoittaa sitä vanhurskautta, jossa vanhurskas elää Jumalan lahjasta, nimittäin uskosta. ”

      ”Here I felt that I was altogether born again and had entered paradise itself through open gates. Here a totally other face of the entire Scripture showed itself to me. . . . Tällöin tunsin itseni kokonaan – uudestisyntyneeksi – ja astuneeni sisään paratiisiin avoimista porteista.” Tällöin koko Raamattu näyttäytyi minulle aivan toisenlaisena…. ”

      Kristuksen seuraajia, kuten blogissa todetaan ”yhdistää halu elää Kristuksen ja sanan auktoriteetin alla.” Mikäli, jos ja kun näin on, silloin saamme vastaamme pahan vallan, joka vuorostaan piinaa meitä vainolla, vihalla, halveksunnalla ja lukemattomilla muilla keinoilla. Hän ei nostata vastustusta ja vainoa vain tästä maailmasta yleensä vaan myös ystäviltä ja perheenjäseniltä.

      Silloin, kun puhutaan pahuudesta, kirkolla on paljon sanottavaa. Tai ainakin pitäisi olla. Kristillisen uskon mukaan todellisuuteen, jossa elämme, kuuluvat ”synti, perkele ja kuolema”.

    • Ristin saarnan ytimestä Luther toteaa mm: ”Joka pakenee vainoa, sen sydämessä ei ole uskoa. On vain kuollut järjen tieto ilman elinnestettä ja voimaa, luuta ja ydintä.” – Se on siten ulkokohtaista ja voimatonta, joka ei kykene kantamaan ihmistä kriisin keskellä.

  2. Mitä tuolla Kristuksen seuraamisella on sitten tarkoitettu protestanteille? Kristuksen seuraamiseen ja ristinkantamiseen on liitetty perinteisesti jokapäiväiset kärsimykset ja antaa niille merkitys mitä meidän vaellukseemme tässä ajassa sitten liittyykään.

    Piispa Eric Sorolainen (n. 1546–1625) muistutti kuulijoitaan kantaa ristiään kärsivällisesti eikä valittaa Jumalalle, vaan pyytää apua Jumalalta vaikeuksien keskellä. Ristinä hän on maininnut mm. sairaudet, kivun ja nälän. Tulihan Sorolainen tuntemaan myös vainon, kun hän joutui Kaarle-herttuan epäsuosioon. Vähän kuten herätysliikkeet myöhemmin. Mikäli sairaus on vaivannut vaikkapa 25 vuotta lienee se osa kärsimyshistoriaa.

    Kutsu Kristuksen seuraamiseen näyttää kautta kirkkohistorian vieneen hänen seuraajansa ristin alle, johon liittyy oleellisena osana myös Kristuksen sisällinen tunteminen Paavalin mukaan, eikä ainoastaan hänen.

  3. Hannu V.

    Kirjoitit ”Mutta kuten aina historiassa, piispat ja papit ajattelevat, että ilman kirkollista paimenuutta voi syntyä harhaoppeja. ”.

    Tamä on totta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ev.lut. yhteisö erosi ortodoksiasta jo satoja vuosi sitten, eivätkä sen ”piispat ” tai ”papit” oikeastaan ole todellisia piispoja tai pappeja. Nykyinen tilanne ei siten ole muuta kuin valitettavaa seurausta oman opin luomisesta ja ortodoksian hylkäämisestä.

  4. Olipas hauska jaottelu, muutoin kantaa ottamatta. Olisiko sitten vielä yksittäisen ihmisen Evankeliumi sille, joka tuntuu olevan lähimpänä tuota Kristuksen seuraajan Evankeliumia. Ne ihmiset, joita Sanankin mukaan ” Matteus16Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. 17Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; 18ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. 19Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. 20Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. 21Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 22Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 23Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.” Olisiko se Räsäsen Evankeliumi? 😉

    • Niipä niin, ”Räsäsen evankeliumi” ylitti maallisen oikeuden tuomiokynnyksen ja kirkon johtokin vaikeni.

  5. Jossain on tuokin: ”jotta syntyisi uskon kuuliaisuus”. Seuraaminen on kuuliaisuutta omantunnon äänelle. Tarkemmin sanottuna sille, että pitää tarkkaa huolta siitä, että Rakkaus, ilo ja rauha säilyy ja kasvaa sisimmässä siitä, että saa olla osa suurta Jumalan perhettä. Itse aloin miettiä sitä missä minun iloni on. Kunnes löysin sen Jumalan rakkaudesta. Siitä seurasi suuri ja kestävä ilo. Ilosta taas sisäinen rauha. Sisäinen rauha antaa mahdollisuudet toisten kohtaamiselle Vapahtajamme seuraajana. Eli niin kuin Hän kohtasi ja kohtaa ihmisiä yhä.
    Seuraamisesta on helppo puhua, mutta noiden kolmen ensimmäisen todeksi eläminen paljastaa sen olenko vain sivusta seuraamassa kristityn elämää.

  6. Hieno oivallus Hannu, tuo kolme Evankeliumia.
    Nekin vielä sisäkkäin. Siihen on hyvä samaistua. Kristuksen seuraamisessa tuo kaikki voi sulassa sovussa yhdistyä.
    Törmäsin kerran Galatalaiskirjeen kohtaan, joka kertoo Hengen hedelmän sisällöstä.
    Ensin siinä on Rakkaus. Sitä oli vaikea omasta sisimmästä löytää. rakastan kyllä vaimoa ja erityisesti lapsenlapsia, mutta rakkaus Jumalaan! Onko sitä ja miten se ilmenee? Toisena vaatimuksena on ilo. Sekin puuttui. Missä on oma iloni. Entä rauha, joka on kolmantena.
    Huomasin vahvan sisäisen vastavoiman, kun pyrin omaa rukouselämääni lisäämään. Tajusin miten vastahakoinen olen menemään aina rakastavan Taivaallisen Isäni syliin. Rukous ei ole minulle luontaista ja en kykene kasvamaan siinä niihin mittoihin joihin haluaisin. Jumalalla kun on jatkuvasti suuri ja jopa intohimoinen halu olla minun kanssani yhteydessä. Jumal loi meidät yhteyteen. Miksi minulla ei ole aina tuota halua. Siksikö, että sydämeni on synnin turmelema.
    Näin alan oppia tuntemaan nahoissani sen mitä merkitsee todellinen Kristuksen seuraaminen. Minulta puuttuu rakkaus, ilo ja rauha, sekä kaikki muutkin hengen hedelmän suuret aarteet. Välttämättä – ja kipeästi tarvitsen, mikäli Kristusta aion tosissani seurata.
    Samalla kun rukouselämän kautta pääsen tuntemaan uskon elämän suuria taivaallisia aarteita, niin samalla pääsen tuntemaan omaa täydellistä synnin turmelemaa sisintä. Sitä, josta ei mitään hyvää ei voi odottaa. Näin olen tullut riippuvaiseksi Jumalan rakkaudesta, hänen ilostaan ja rauhastaan, sekä niistä muistakin hengen hedelmistä, joita saan aina olla anomassa, Nyt sydämeeni tulee valtava ilo, kun tiedän Jumalan rakastavan minua synnin täysin turmelemaa Pekkaa.
    Galatalaiskirjeen viidennen luvun 22 jae ei ole enää vaatimuslista joka tulisi saavuttaa. Se on luettelo taivaallisista aarteista joita Jumala haluaa meille jakaa, kun niitä pyydämme.
    Uskossa kasvamien on sekä synnin, että armon yhä syvempää tuntemista. Näin tasapaino kristityn elämässä säilyy.
    Sydämen rakkaus syntiin tulee yhä ilmeisemmäksi ja samalla Jumalan armo kirkkaammin käsitettäväksi.

  7. Olet saattanut ihmetellä, miksi kristillisessä perimätiedossa on monia erilaisia evankeliumeja yhden ainoan sijasta. Neljän tutun evankeliumin lisäksi on olemassa Marian evankeliumi, Tuomaan evankeliumi, Pietarin evankeliumi ja Jaakobin evankeliumi. Jokainen evankeliumi kertoo erilaisen tarinan Jeesuksesta. Teokset ovat ristiriidassa keskenään. Kaikki tämä todistaa siitä, että kirkossa ei alusta saakka pidetty Jeesuksen sanoja ja opetuksia koskemattomina, pyhinä tai jumalallisina. Kirkossa muokattiin vapaasti perimätietoa Jeesuksesta ja varsinkin Jeesusen sanoja. Kirkossa sepitettiin uusia Jeesuksen sanoja ja laitettiin ne myöhemmin Jeesuksen nimiin.

    Kaiken tämän on historiallinen raamatuntutkimus todistanut kiistatta havainnoillaan ja selityksillään, mutta kirkossa vaietaan näistä tutkimustuloksista edelleen joka sunnuntai. Kauan ennen historiallisen raamatuntutkmiksen syntyä islamilaiset teologit olivat tehneet jo samat havainnot ja johtopäätökset: Kiirkko muokkasi historiallisen Jeesuksen sanoja ja opetuksia ja näin turmeli alkuperäisen sanoman. Paavi ja muu kirkon johto ei ole suostunut kuuntelemaan vuosituhansien aikana islamilaisten eksegeettien kritiikkiä. Sama toimintatapa jatkuu vieläkin kirkossa. Ketään ei kiinnosta historiallinen Jeesus, vain kirkon luoma oppirakennelma. Kirkon jäseniä vaaditaan uskomaan terveen järjen vastaisiin dogmeihin ja looginen ajattelu loistaa poissaolollaan. Papit eivät uskalla lähteä teologisiin väittelyihin raaamtuntutkijoiden ja islamilaisten teologien kanssa. Mieluummin ollaaan hiljaa eikä oteta kantaa ja vastata havaintoihin ja kritiikkiin. Historiallinen totuus ei kuitenkaan muutu eikä katoa minnekään. Siksi pitäisi kuunnella aidosti tämän päivän raamatuntukijoita.

    On myös turha syyttää eksegetiikan tutkimustulosten esittelijöitä. Ei ole meidän vika, jos kristillinen perimätieto osoittautuu historiallisesti epäluotettavaksi tai jos kristillistä sanomaa pitäisi tulkita uudelleen eksegeetti Wille Riekkisen ehdottamalla tavalla. Jumala ei katoa minnekään, vaikka käsityksemme hänestä muuttuisi. Sama koskee Jeesus Nasaretilaista. Oikea Jumala paljastaa lopulta totuuden kaikille kuoleman jälkeen. On hyvä varautua myös siihen, että kirkko oikeasti teki Jeesuksesta Jumalan vähitellen. Totuus voi yllättää monet perinpohjin vielä Taivaan tuomioistuimella. Nöyrä uskovainen miettii, katsoo todisteita ja tyytyy yksinkertaisiin selityksiin eikä usko sokeasti.

  8. Reformaatio oli keskiajalla turha ja rikkoi kirkon yhtenäisyyden. Katolinen kirkko on aina opettanut, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Protestantit korostivat yksin uskoa, huomaamatta, että hyvät teot kuulvat myös uskoon. Hyvän tekeminen ei ole väärin eikä sirä pidä pelätä. Historiallisen Jeesuksen sanomaan kuului kehotus uskoa yhteen Jumalaan = Isä = Allah ja tehdä hyvää elämässä. Se oli Jumalan yksinkertainen sanoma ja opetus. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle myös ikuisen elämän. Kirkko on monimutkaistanut historialllisen Jeesuksen sanomaa turhan takia. On aika palata kirkon alkuun ja historialliseen Jeesukseen ja jatkaa reformaatio loppuun. Nyt olisi oikean reformaation aika.

    On järkyttävää seurata kirkon historiaa ja katsella sivusta turhia uskonsotia. Monet miehet ja naiset ovat kuolleet aivan vääristä syistä kirkossa ja vallanpitäjät ovat käyttäneet kirkkoa ja uskontoa pelinappulana politikassa. Kaikki alkoi Rooman keisarista 300-luvulla. Uskonnonvapauden olisi pitänyt olla itsestäänselvyys alusta asti, mutta myös Suomessa kirkko on harrastanut uskonnollista suvaitsemattomuutta ja vainonnut toisinajattelijoita ja syyttänyt monia harhaoppisiksi. Ajat eivät ole muuttuneet. Tänäänkin kirkko katsoo toisinajattelijoita ylhäältä käsin. Kolminaisuutta ei saa arvostella historiallisin ja teologisin perusteluin. Kirkko vaikeee arvostelusta ja ohjaa uskomaan terveen järjen vastaisia opetuksia. Islamilaiset teologit ovat esittäneet yli vuosituhannen asiallista kritiikkiä ja esittäneet vaihtoehtoja kristilliselle teologialle, mutta silmät ummistetaan täysin kirkossa erilaisilta ongelmilta.

    • Lue, Pasi, Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoja, niin näet, miten katolinen kirkko oli mennyt monessa asiassa pieleen. Sen verran, että hyvät teot seuraavat aina elävää uskoa ainakin jossakin määrin. Mutta kukaan uskovainenkaan ei pysty lakia täysin täyttämään. Siksi tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä, jotta meistä tulee kelvollisia Jumalalle.

    • Missä Raamatussa puhutaan kolminaisuudesta, joku voi kysyä. Selvästi Jeesus opettaa tästä aiheesta tutussa lähetyskäskyssään. Jeesuksen opetuslapsiksi tullaan kasteessa. ”Kastakaat heitä NIMEEN Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” (Matt. 28:19, Biblia). Sana ”nimi” on siis yksikössä eikä esimerkiksi muodossa ”nimiin”! Tässä tietyllä tavalla 1=3 (yksi Jumala, kolme persoonaa).

      Raamatun luomiskertomuksessa Jumala sanoi: ”Tehkäämme …” (1. Moos. 1:26). Tämän sana ”tehkäämme” on tässä jakeessa monikon ensimmäisessä persoonamuodossa. Jumaluuden kolme persoonaa käyvät neuvotteluja keskenään! Tässä taas tietyllä tavalla 3=1 (kolme persoonaa, yksi Jumala). Nämä matemaattiset yhtälöt pätevät vain järjen tasolla, mutta havainnollistavat kuitenkin kolminaisuutta.

      Apostolisessa uskontunnustuksessa me ilmaisemme uskovamme sekä Isään että Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tämän tunnustuksen täytyy olla lähtöisin apostoleilta eli Jeesuksen ensimmäisiltä kahdeltatoista opetuslapselta, niin selkeä ja yksinkertainen se on. Sen, joka haluaa saada hyvää opetusta kolminaisuudesta, kannattaa lukea myös Athanasioksen uskontunnustus. Se löytyy luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen alusta. Mutta palatkaamme selviin raamatullisiin perusteisiin!

      Raamattu kieltää uskomasta, palvomasta, rukoilemasta, ylistämästä, kiittämästä jne. muuta kuin Jumalaa. Kun nämä edellä mainitut esimerkit kohdistetaan Raamatussa selvästi myös Jeesukseen, hänen täytyy olla tosi Jumala. Tosin usein Jeesus aivan kuin väistyy taka-alalle ja antaa kaiken kunnian taivaalliselle Isälleen, joka on hänet lähettänyt. Samanaikaisesti ovat kuitenkin totta Jeesuksen sanat: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9).

      Kun ymmärretään Jeesuksessa jumaluuden ja ihmisyyden asuvan samassa persoonassa, on helpompi uskoa Pyhän Hengen olevan Jumalan kolmas persoona. Järki ei vain käsitä, miten yksi voi olla kolme ja kolme yksi. Näin Raamattu kuitenkin opettaa! (Eräs pappi esitti joskus ehkä hieman vajavaisen, mutta jollakin tavalla asiaa havainnollistavan esimerkin: 1 x 1 x 1 = 1).

      Apostoli Johannes ymmärsi hyvin kirkkaasti Jeesuksen olevan tosi Jumala. Yksi tärkeä syy Johanneksen evankeliumin kirjoittamiseen oli ilmeisesti se, että siinä todistetaan Jeesuksen olevan myös Jumala, eikä ainoastaan paljas ihminen. Johannes kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. – – ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:1, 14).

      Lisäksi Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20) Kun Jeesus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen apostoli Tuomakselle: ”älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”, niin Tuomas vastasi sanoen Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun JUMALANI!” (Joh. 20: 27─28), tunnustaen näin uskonsa. Nämäkin kohdat todistavat selvästi Jeesuksen jumaluuden!

      Haluan ottaa esille myös erään tutun kohdan Vanhasta Testamentista. Profeetta Jesaja ennustaa Jeesuksesta: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes. 9:5). Onhan selvää, ettei tällaisia arvonimiä ja kunniaa voida antaa pelkästään maalliselle kuninkaalle, olkoonpa hän kuinka mahtava tahansa. Tämä kohta on selvää puhetta tulevan messiaan eli Jeesuksen jumaluudesta!

      Sitten vetoan erääseen raamatunkohtaan Pyhästä Hengestä. Oletko huomannut Jeesuksen käyttävän Pyhästä Hengestä sanaa: ”hän”? ”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:14). Pyhä Henki on siis persoona niin kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki ennen kaikkea ilmoittaa, kirkastaa ja selvittää ihmisille koko maailman lunastusta, sovitusta ja syntien pois ottamista, joka tapahtui Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä ja noustessa kuolleista.

      Voidaan sanoa kolminaisuutta opettavien kristittyjen seisovan vahvalla raamatullisella kalliopohjalla. Uskomme perusta ei horju! Tosin sana ”kolminaisuus” ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, mutta monia kohtia ei voi täysin ymmärtää, ellei opeteta kolmiyhteistä Jumalaa (ks. esimerkiksi 1. Kor. 12:4─6, Ef. 4:4─6 ja 2. Kor. 13:13). Tähän lopuksi tuli vielä mieleen ihana ja loistava kohta profeetta Jesajan kirjasta. Siinä Herra Sebaot eli Jumala kysyy: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee MEIDÄN puolestamme?” (Jes. 6:8) Huomaa tässä taas monikon ensimmäinen persoonamuoto ”meidän”! Jumaluuden kaikki kolme persoonaa kysyvät näin yhdessä ja yksimielisesti.

      ”Näin Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.” (Athanasiuksen uskontunnustus, kohdat 15 ja 16, Tunnustuskirjat s. 18, vuoden 1948 painos)

      Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. 1. Kor. 12:4-6.

      yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Ef. 4:4-6.

      Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2. Kor. 13:13.

      Kolmiyhteinen Jumala puhuu vielä tässäkin: ”Ja Herra sanoi… Tulkaa, astukaamme alas.” (1. Moos. 11:6-7).

      Vielä selvä kohta kolminaisuudesta: ”Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, KOLME miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon SINUN silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.” (1. Moos. 18:1-3).

      Psalmit:110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Eli Herra sanoo Jeesukselle. Tämäkin kohta todistaa, että Jeesus on Jumala.

      Muuten Hoosea 11:1 esim. sanoo, että Egyptistä minä kutsuin poikani. Tämä profetia tarkoitti aluksi Israelin kansaa, mutta täydellisesti se toteutui Jeesuksessa. Jeesus näet oli Egyptissä pakolaisena vanhempiensa kanssa, josta tuli takaisin Israeliin. ”Egyptistä minä kutsuin poikani.” (Matt. 2:15).

JÄTÄ VASTAUS

Hannu Vuorinen
Hannu Vuorinen
Luterilainen pappi, nyt eläkkeellä, miettien tulevaa. Nyt koti Espoossa.