Tämä uusi oppi on helppo omaksua
On puhuttu paljon tarpeesta uudistaa Kristillistä oppia ja nyt se onkin pääosiltaan uudistettu.
Uudistus komitea on koostunut suurelta osalta maallikoista, joten siitä on saatu hyvin maanläheinen ja helposti omaksuttava. Kansa on ottanut opin hyvin vastaan, sillä se tuoksuu vastaleivotulle pullalle.
Uudelle opille ominaista on syödä rusinat pullasta ja heittää pulla pois. Hyvät sanat, kuten armollisuus ja rakkaus on oikein hyviä sanoja uuteen oppiin. Aiemmin ne sanat oli hankalia, kun niiden merkitystä piti kansalle selittää. Nyt se on yksinkertaista kun selvyyden vuoksi molemmat tarkoittaa samaa, eli suvaitsevaisuutta. Näin suvaitsevaisuudesta on tullut uuden opin pääkohta. Sillä mitataan kannattajien kristillisyys.
Jos joku vanhoillinen vielä puhuu Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, niin hän on todella paha julma, itsekäs, ylpeä, kova, rakkaudeton ja jopa armoton. Toisin sanoen todella huono kristitty. Hän on täysin väärin käsittänyt koko kristillisen opin sisällön. Joutuu jopa kyselemään voiko hän olla kristitty. Tuskin.
…………………….
(Itä- Häme lehdessä 17.12 oli kirjoitus ”Lipan alta” jossa kyseltiin: ” miksi niin monet kristityt ovat unohtaneet armon ja anteeksiannon.”
Jäin tekstiä ja vastausta pohdiskelemaan. Kelpaisikohan tämmöinen? Aika hauska havaita miten paljon helpompi on teille sadoille lukijoille kirjoittaa, kuin omalle pienelle lähipiirille lehteen.
41 kommenttia
Viime päivinä olen innolla lukenut Miikka Ruokasen uutta kirjaa: Miten uskoa kun ei voi uskoa? Kirjassa Ruokanen osoittaa miten 1900 luvun Luther-tutkimus on vienyt pohjan pois Lutherin alkuperäiseltä opetukselta.
Täällä Kotimaan keskusteluissa on törmännyt väitteisiin, joiden mukaan Jumala on julma ja että Luther opissaan kannattaa ennaltamääräämistä ym. vastaavaa. Olen suuresti ihmetellyt näitä väitteitä ja sitä mistä ne tulee. Nyt tuota Ruokasen kirjaa lukiessani tajuan miten juuri Luther-tutkimus on saanut tätä hämmennystä kirkossamme aikaan.
Ennaltamäärääminen on Raamatullinen termi ja kannattaa ottaa tarkoin selvää mitä se tarkoittaa. Myös Luther kirjoitti asiasta ja hyvin kirjoittikin. Kannattaa tutustua.
On myös lohdullista ajatella, että Jumala kyllä (yksin Jumala) tietää ketkä tulevat Hänen luokseen, Hän kutsuu kaikkia kaikenaikaa ja kaikki saavat tulla.
Seuraavassa Jukka Norvannon hyvä kirjoitus.
https://rll.fi/2020/08/ennaltamaaraamisoppi/
Tuossa kirjassa Miikka Ruokanen toteaa mm. ”Sidotun ratkaisuvallan keskeiseksi teologiseksi ideaksi paljastuvan vision ihmisen yhtymyksestä ja ykseydestä Vapahtajan Kristuksen kanssa Pyhässä Hengessä, (unio cum Christo in Spiritu sancto)” Kun näin tapahtuu niin eikö silloin siinä ole kysymys myös yhteydestä Lutherin ristinteologiaan. Paavalihan on siitä hyvä esimerkki. Ristin kokeminen armoksi tuon ”union” jälkeen ei ollut myöskään Paavalille aivan yksinkertainen asia.
Paavali rukoili kolmasti lihansa pistimen takia, että se hänestä erkanisi. Jumalan vastauksen me tiedämme. ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavalihan tunnustaa olevansa heikko, mutta kuinka väkevästi hän saarnaa. Vaikea asia on sovittaa itsemme tämä. Se on Jumalan rauhan ja rakkauden merkki, että saamme ristin kalkista juoda.
> Mikko, Kenelle Sinun mielestäsi pitäisi valta kirkon opin sisällöstä antaa? Ts. mitä tarkoitat käsitteellä ”kirkko”?
Suurelta osin kritiikkini kohdistui joidenkin keskustelijoiden tai blogistien tapaan monopolisoida totuus ja kutsua heidän henkilökohtaisesta vakaumuksestaan eroavia näkemyksiä vääriksi tai opin vastaisiksi. Lähtökohtaisesti olisin varovainen ottamaan tällaista valta-asemaa vaan puhuisin enemmän henkilökohtaisesta vakaumuksesta kuin puhuisin Jumalan äänellä.
Mitä kirkko tarkoittaa, riippuu tietenkin kontekstista. Tällä palstalla hyvin monissa keskusteluissa tarkoitan sillä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ellei keskustelun sisällön näkökulmasta ole ilmeistä, että puhutaan jostain muusta kirkosta tai esimerkiksi rakennuksesta.
Väärän opin tunnistaa helposti, jos tuntee oikean. Väärä oppi nimittäin mitätöi evankeliumin ilosanoman. Sellaisella tavalla, että siitä mm. katoaa se luvattu ilo. Samalla siitä katoaa jotain muutakin, kuten se mitä evankeliumi meille lupaa. Evankeliumi kun toimii vain tietyin edellytyksin.
Väärän opin kanssa käy vähän samaan tapaan kuin auton korjaajalle, joka purki moottorin ja kasasi sen korjauksen jälkeen uudelleen, mutta osa osista jäi pöydälle.
Ruokasen mukaan monille Luther-tutkijalle on käynyt samoin. Pyhän Hengen työ ihmisen sisimmässä on jätetty huomioimatta , jolloin on käynyt tutkijoille sama virhe, kuin tuolle em. korjaajalle. Ruokasen mukaan ilman tätä ”osaa” ei Lutherin tekstejä voi oikealla tavalla ymmärtää. Tästä on ollut seurauksena monet kummalliset väärintulkinnat, joihin täälläkin on monesti törmätty.
Suomessa periteeseen
Pohdiskelin tänään kirkossa tuota Martti Pentin kommenttia ja peilasin sitä Paavaliin. Paavali kun sanoi : ”jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi , niin olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” Sitä erityisesti aloin pohtia, miksi P:li näin sanoi. Varmasti ihminen on hyvin säälittävä tapaus, jos hän on päässyt kuulemaan evankeliumin, mutta ei ole halunnut ottaa sitä vastaa ja näin hukannut mahdollisuutensa uudestisyntymiseen ja iankaikkisen elämään taivaassa.
Onkin hyvä muistaa, että Apostolit olivat silminnäkijöitä ja ylösnousemuksen todistajia. Kristinusko ei ole varsinaisesti humanismia.
Kristinusko on ennenkaikkea ylösnousemuksen uskoa, sillä luotamme Jumalaan, joka on astunut alas Taivaasta Pojassaan ja tullut itse meille Pelastukseksi lunastukseksi kuolemasta. Olemmehan kuoleman omia Adamin kautta (perisynti), josta myös kaikki tekosynnit ovat maailmassa lähtöisin.
Juuri kuolemasta meidät on pelastettu, ei siis ensisijaisesti elämään kunniallista ja nuhteetonta elämää, vaan meidät on pelastettu ylösnousemukseen kuolemasta. Joka taas ei usko, se pysyy kuolemassa. Tämä on Kristillisen uskon ydintä.
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi”.
Joka ei usko ylösnousemukseen, ei voi olla Kristitty. Paavali kirjoittaa:
”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 1.Kor 15:19-26
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Martti Pentti. Vaikuttaa siltä, että katselet asiaa kirkon sisältä, pappien ja piispojen tavalla. Minä en tässä ota esiin tunnustuskirjoja, vaan sitä kansan käsitystä mikä monilla tavallisilla tallaajilla on.
Ilmoita asiaton kommentti