Tämä on taas tätä :(
Nyt kun olemme Aila Ruohon kanssa nostaneet esille vl-liikkeen perhepolitiikasta johtuvan nurjan puolen esille kirjamme kautta, ilmoille alkaa satelemaan elämäntarinoita niiltä liikkeen jäseniltä, joilla perhepolitiikka EI ole aiheuttanut vakavia ongelmia. Huh-huh! Näillä kertomuksilla, joidenka todenperäisyyttä en epäile, mennään taasen vl-perhepolitiikan johdosta kärsivien ihmisten ohitse. Miettikää nyt hyvänen aika asiaa!
Ihan sama asia, jos jonkin maan köyhien tositarinoita tuotaisiin julkisuuteen, niin ensimmäisenä hätä olisi sen maan rikkailla, jottei vaan kukaan kuvittelisi heidänkin elävän köyhyydessä! Tällainen asennehan tarkoittaa sitä, että maine ja kunnia menee kärsivän ihmisen ohitse oikealta ja vasemmalta!
Eikö oikeasti teillä hyvin pärjäävillä ole minkäänmoista hätää kanssasisaristanne ja -veljistänne, jotka elävät suurissa ahdistuksissa ja kärsimyksissä? Odottaisin edes pikkaisen myötätuntoa ja hätää niiden vl-ihmisten puolesta, jotka ovat peloissaan antaneet kirjaamme tarinansa, jotta he saisivat edes sitä kautta ymmärrystä ja rakkautta osakseen.
Oikeasti hei. Nyt jos liikkeestä nousisi ilmoille välittämistä ja empatiaa kirjassa esiintyviä kirjoittajia kohtaan, se olisi liikkeenkin kannalta parempi juttu kuin tuollaiset omakehutarinat. Tuntuu varmasti tosi pahalta kirjan haastatelluista se, että heidät tuolla tavalla ohitetaan ylväästi vailla myötätuntoa! Olen tosi, tosi, tosi pahoillani heidän puolestansa!
Kirjassa tulee ilmi se, että se kertoo liikkeen perhepolitiikan nurjasta puolesta, jo sen pitäisi selventää, että myönteinenkin puoli on olemassa.
En tiedä mitä ajatella. Olen järkyttynyt. Voitaisiinko oikeasti puhua nyt siitä nurjasta puolesta ja sitten toisella kertaa kiiltokuvapuolesta? Ne eivät kummatkaan sulje toisiaan pois, puhutaan nyt sitten kummasta milloinkin puhutaan. Joku voisi kirjoittaa kirjan Vanhoillislestadiolaiset Superäidit, mulla olisi paljon tarinoita sellaiseen kirjaan ja voisin ilomielin olla yksi haastateltavista. Ei tarvitsisi kuin omasta äidistä kertoa juttuja ja tarinaa syntyisi heti kättelyssä kilometrikaupalla. Äitini kuitenkin ymmärsi aina sen, etteivät kaikki jaksa ja halusi voimiensa mukaan olla auttamassa. Hänen oma jaksavuutensa ei estänyt häntä näkemästä uupumusta ja kärsimystä hänen ympärillänsä, päinvastoin; mitä väsyneempi, kurjempi ja masentuneempi oli ihminen, jonka hän kohtasi, sitä enemmän sydänlämpöä hänestä alkoi huokumaan.
"Pääasia, että ittellä on hauskaa, menee lujaa ja hyvin" voi sopia johonkin asiayhteyteen ja varsinkin vitsinä kerrottavaksi, mutta ei todellakaan sellaisessa asiayhteydessä, jossa mennään kärsivän ihmisen ohitse.
49 kommenttia
Onnittelut ja kiitos Vuokolle ja Ailalle hienosta kirjasta!
Kävin juuri sen ostamassa ja olen vasta hiukan silmäillyt. Ulkoasukin on upea – kovat kannet ja selkeä taitto ja sivuja lähes 400. Tätä on mukava pitää mahansa päällä sängyssä selällään. Nyt sitten lukemaan…
Onhan kirja saanut ansaitsemaansa huomiotakin. Viimeksi kai Ylen aamu-tv:ssä:
http://areena.yle.fi/tv/2242234
Erittäin asiallinen ja tasapuolinen oli siinäkin kirjoittajien esiintyminen. Kiitos!
Nyt mun kyllä on sanottava, että aidossa keskustelussa on oltava tilaa toisellekin todellisuudelle. Vuokko tietää kyllä, että meillä on oltu tiukoilla ja ahdistuksissa elämässä – ilmeisesti tähän kirjaan pyysit minuakin osallistumaan? Kaikista eniten minua kuitenkin ahdistaa se, että minuun suhtaudutaan ennakkoluulojen pohjalta hyväksikäytettynä uhrina, ja mieheeni perheen hyvinvoinnista piittaamattomana hirviönä. Olen ollut tilanteessa, jossa lähes tuntematon ihminen tulee neuvomaan, että hae lääkäriltä pillerit salaa mieheltäsi, tai lääkäri äitipolilla muistuttaa että turvakotiin voi mennä milloin vain myös henkisen väkivallan vuoksi. Eikä näin yksi tai kaksi kertaa, vaan usein! Sitten suhtaudutaan kuin aivopestyyn idioottiin, kun kerron että minulla on hyvä mies, jolle minun hyvinvointini on tärkeää ja joka itse asiassa tekee kotitöitä usein enemmän kuin minä – vaikka käy töissä ja minä olen kotona. Siksi pidän tärkeänä myös, että toinen näkökulma tulee esille. Sillä vaikka kerrotte kirjassanne ja haastatteluissa, että hyvinvoiviakin perheitä on, pääpaino tietenkin on tässä toisessa puolessa, ja leimakirves lyö.
Minä en ainakaan koe niitä toisenlaisia kertomuksia vähättelynä tai tuskan ohittamisena – jos ne pysyvät henkilökohtaisena tarinana. Jos kuitenkin niissä ruvetaan maalaamaan koko liikkeeseen hyvinvoinnin kuvaa, se on eri asia. Niissä kirjoituksissa, joita tällä erää olen lukenut, ei sellaista piirrettä ole ollut.
Paula. Monet julkiset kommentit vl-miehiltä antavat vl-miehistä sellaisen kuvan, minkä Sonjakin on saanut. Esimerkiksi ”avioliitto on lisääntymisen tarkoitus”, on omiaan vahvistammaan tällaista käsitystä. Olen useissa haastatteluissa puolustanut vl-miehiä, joista enin osa mun tuntemistani, on aivan mahtavia, sympaattisia ja empaattisia ihmisiä, jotka tekevät KAIKKENSA perheensä eteen. Miksi nämä isät kuitenkin loistavat poissaolollaan keskusteluissa?
>>> Teologisesti katsottuna liike ei voi olla luterilainen herätysliike, koska se ei tunnusta luterilaista kirkkoa oikeaksi kirkoksi>>>
Ei se taida ihan näin mennä, kun sakramentitkin ovat kirkossa. Liike on pietistisen ymmärryksen mukaan ecclesiola
Itäniemi: ” Minä en tunne erityisemmin sellaisia lestadiolaismiehiä, joille parisuhde on vain lisääntymistä varten tai varsinkaan lapset objekteja.”
Jaa, että et tunne erityisemmin. Mutta tunnet siis kuitenkin. Jos kaikki VL-ihmiset tuntevat kuten sinä, niin paljonhan heitä sitten on oltava.
Täällä on tullut esiin ajatus, että vanhoillislestadiolaisissa seuroissa saarnojen johdantona käytettäisiin erityisesti vanhaa testamenttia. Olen jossakin muuallakin törmännyt tuohon ajatukseen. Voisi olla jollekin teologian opiskelijalle hyvä aihe graduun. Voisi selvittää, mitä tekstejä on käytetty tiettynä aikana kaikissa noin 200 rauhanyhdistyksen seuroissa, maakunnallisissa ja suviseuroissa. Silloinhan asiasta voisi perustellusti jotakin sanoakin.
Vertaus juutalaisuuteen ei tältä pohjalta mielestäni osu, koska juutalaisten Toora käsittää vain Mooseksen kirjat ja Vanhassa Testamentissa on paljon muutakin.
Ehkäisykielto aiheuttaa osalle lestadiolaisperheistä väistämättä ongelmia. Tämä nyt on päivänselvä asia jota ei pääse karkuun millään argumentoinnilla. Ja siitä, että kielto aiheuttaa myös ongelmia, on enemmän kuin tervettä herättää keskustelua.
Se jos jotkut sitten kokevat ennakkoluuloja, johtuu vain ja ainoastaan siitä ehkäisykiellosta ja siitä, miten absurdia sellainen on muun maailman silmissä. Koska sitähän se on. Vain murto-osa teistä lestadiolaisäideistä olisi valinnut suurperheen jos sitä ei olisi opetettu teille äidinmaidossa, tai jos sitä ja siihen sidottua taivas- & helvettioppia ei olisi.
Ihan samalla tavalla te päivittelette Jehovan todistajien verensiirtokieltoa. Vaikka he tarvitsisivat verensiirtoa selviytyäkseen, he eivät opin mukaan sitä ota. Verensiirtokielto on perusajatukseltaan aivan yhtä irrationaalisesta sääntö kuin ehkäisykielto. Se ei voi olla leimaamatta yhteisöä ulkopuolisten silmissä.
Kiitos Eila Jylkäs. Noin homma näyttää vl-liikkeessä pelaavan.
Ilmoita asiaton kommentti