Kiitos Paula. Ko. kirjoituksissa on tullut ilmi ko. perheiden hyvinvointi ja pärjääminen, eikä minkäänalista huolta niistä perheistä, joidenka asiat eivät näin ole. Olen sanonutkin, että myönteisille kokemuksille on paikkansa, mutta ei siinä asiayhteydessä, kun puhutaan toisenlaisista kokemuksista. Silloin keskitytään käsi sydämellä kärsivien kohtaloon.

Ok, mua saat sanoa millä nimellä lystät, vaikka hulluksi tai sekopääksi kuten jotkut.

Minun pointtini on se, että jos joku kirjoittaa vaikkapa köyhien kärsimyksestä, niin siihen luulisi suhtauduttavan myötätuntoisesti ja ehdotettavan toimia asian korjaamiseksi, eikä olevan ensisijaisesti huolissaan omasta maineestaan rikkaana, ettei nyt kukaan luulisi hänen kärsivän puutteesta ja olevan jopa nälissään aliravittuna, kun makkaroita riittää vaikka jos kenelle jakaa.

Mutta ihan ymmärrettävä tuollainen reagointi tietty on, koska pääsääntöisesti meillä kaikilla ihmisillä on tarve näyttää oma kiiltokuvapuoli ulospäin ja pitää heikkoudet ja ongelmat hieman piilommassa. Mutta jos tällaisella ulostulolla kuvittelee antavansa itsestä hyvän kuvan tällaisessa asiayhteydessä, niin käykin ihan päinvastoin. Mutta minkäs sille tekee. Ehkä ja toivon niin, että tällainen reagointi on vain primitiivistä puolustautumista ja myöhemmin kun pöly laskeutuu, osataan oikeasti mennä niiden kärsivien asemaan ja rinnalle käsi sydämellä.

Vaikka itse koen olleeni aivopesun, manipuloinnin ja mielenhallinnan uhri oikein pahimmasta päästä, ymmärrän sen, että tällaisen asian sanominen päin naamaa ei aiheuta mitään hyvää ja oikeastaan vain päinvastaista. Mutta se on ihan varmasti todennettavissa jos pistää jonoon kaikki selitykset vl-perhepolitiikan ja muidenkin sääntöjen tiimoilta ja tarkastelee niitä analyyttisesti, niin kyllä ne täyttävät aivopesun, manipuloinnin ja mielenhallinnan merkit kirkkaasti. Ihan samalla tavalla kuin muissakin suljetuissa yhteisöissä, joissa sääntöjen noudattamisesta on erinäisiä sanktioita olemassaan. Pakottaminen, painostaminen ja pelottelu kuuluvat oleellisesti mielenhallintaan. Ei tarvitse kuin kuunneella saarnoja, kun näitä merkkejä on havaittavissa.

Jos lasten vastaanottaminen ja ehkäisyn vastustaminen olisi oikeasti omasta halusat kumpuavaa, mitään painostamista ja pelottelua, saati jatkuvaa muistuttelua asian suhteen ei tarvittaisi. Mun ei tarvitse yhtään painostaa ja pakottaa lapsiani syömään pakkasesta jäätelöä; he tekevät sen enempi kuin vapaaehtoisesti milloin tahansa. Ei tarvitse lukea myllynkivivertausta heille asian johdosta. Ihan halulla lurpsuttelevat jäätelöt vatsoihinsa 🙂

Jäi vielä vaivaamaan tuo ”koulutetut lestadiolaisnaiset”. Ensinnäkään kaikki vl-naiset eivät ehdi lapsirumbassa kouluttautumaan ja toiseksi älyllä ja kouluttautuneisuudella ei ole mitään merkitystä siinä, mihin juttuihin ihminen lähtee mukaan ja mihin ei. Pahimpia esimerkkejä liene Hitlerin homma ja seuraavana kaikki terrorostijärjestöt, lievimpinä esimerkkeinä pienet suljetut uskonyhteisöt, kuten esimerkiksi maitobaarilaisuus, joka kooostuu pääasiassa älyköistä, it-osaajista ja lääkäreistä. Ja mitä sanot Terttu 70-luvun hoitokokouksista, jotka on todettu nyttemmin ihan huuhaaksi ja sen opetuksen nielasivat ihan helposti myös liikkeen älyköt. Yksi maanviljelijä (Heino Korpela) vastusti henkiparannusoppia ja sai ruman ja syvän kengänkuvan takapuoleensa sen takia.

Synnyttäminen on pakkoa silloin kun äiti ei voi kuunnella omaa sisäistä ääntään, joka anelee: ei enää, en jaksa, onko pakko? älä anna Jumala minulle enää lapsia, kuinka monta vielä?. Ja kun tällainen äiti tai isäkin menee seuroihin ja siellä kehotetaan ottamaan kaikki lapset vastaan ja samalla arvostellaan epäuskoisia heidän toiminnastaan ja minkälainen loppu sellaisella asialla on, niin nämä vastahakoiset lasten vastaanottajat vaan nielevät tuntemuksensa ja alistuvat Jumalan luomistyön välikappaleiksi.

Silloin ei ole kyse halusta saada lapsi, vaan halusta olla Jumalan luomistyön välikappale ja pestiin alistutaan. Koko homma, kun se ei enää ole vanhemmille vapaaehtoista, on alistumista liikkeen opetukselle, joka tarjoilee oppia Jumalan itsensä tahtona. Näin kätevästi porukka ajattelee toimivansa Jumalan tahdon mukaisesti. Tällä tavalla toki toimitaan muissakin suljetuissa yhteisöissä; kun asioita esitetään Jumalan tahtona, ei nähdä, mistä asiassa on oikeasti kyse.

Minulle on kerrottu, että seuraavan kannanoton on väsännyt mies, jonka vaimolle tehtiin sterilisaatio ja että kirjoitus herätti tästä syystä pääkallopaikallakin voimakasta närästystä:

Päivämies 14.2.1979:

”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.”