Tässä blogissa on ollut usein nimimerkillä ja nimellä kriittisiä kirjoituksia vl-liikettä, sen oppia ja SRK:n johtohenkilöitä kohtaan. On vaadittu opin muuttamista, varsinkin seurakuntaopin, SRK:n johdon vaihtamista, virheiden myöntämistä, anteeksipyytämistä 70-luvun henkiopista, naisten aseman korjaamista, naispappeuden avaamista jne. Lista on pitkä ja tässä oli vain osa. On ihmetelty vl-uskovien elämää ja varsinkin vl-äitien jaksamista 'synnytyspakon' alaisessa liikkessä. Vl-uskovia on verrattu Pohjois-Korean ja muiden diktatuurien alaisuudessa eläviin ihmisiin. Äänessä ovat enimmäkseen olleet ns. vakiokommentoijat, vl-liikkeestä eronneet tai eroamassa olevat tai muuten vl-liikkeeseen loukkaantuneet henkilöt.

Jotkut vl-uskovaiset ovat yrittäneet tällä palstalla kertoa omaa näkemystään, mutta tyrmäys on ollut takuuvarma. Niin tulee olemaan tämänkin kirjoituksen kommentit, jos tämä julkaistaan. Yritänkin tässä nyt vain omalta osaltani kertoa, miksi minä haluan edelleen 'kulkea' tämän lauman mukana ja uskoa niin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan.

Olen n. 40-vuotias mies, yrittäjä, työnantaja ja suuren lapsiperheen isä.

Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että täällä saa joka päivä kaikki synnit anteeksi. Tämä on se liima, mikä minut pitää tässä uskossa. Olen ns. lapsuudenuskovainen, eli lapsesta saakka vl uskoa tunnustanut. On minullakin ollut ja tulee edelleenkin olemaan kaikki houkutukset syntielämään ja sitä kautta uskonkieltämiseen, mutta minä haluan päivä kerrallaan uskoa ja 'laittaa syntini pois'. Se tuntuu aivan sydämessä asti hyvältä ja tulee rauhallinen vapaa olo, kun on saanut uskoa syntinsä anteeksi. Voi aloittaa aivan kuin alusta. Menneet ovat menneitä, nyt on nyt ja olen uskomassa! Heti näkyy päämäärä, minne olen matkalla. Ei se ole tässä ajassa, se on Kunnian taivaassa. Se onkin se toinen asia ja varmasti yhtä tärkeä, kuin ensimmäinen.

En ole uskomassa tätä aikaa varten. En odota uskoni takia saavani ajallista menestymistä tai kunniaa. Ajallista menestymistäkin tulee, jos Jumala niin hyväksi näkee. Voi tulla myös vastoinkäymisiä. Isojakin. Kaikki on Jumalan käsissä. Hän johtaa kuten parhaakseni näkee. Siihen tarvitaan uskoa, että jaksaa luottaa Jumalaan vastoinkäymistenkin kohdatessa. Mutta uskon, että niilläkin on minun uskonelämän kannalta hyvät tarkoitukset.

Miksi sitten alistua kaikkiin 'sääntöihin ja kieltoihin'? Minulle ne eivät ole sääntöjä ja kieltoja. Ne ovat armoneuvoja. Niitä annettiin jo opetuslasten aikaan. Yhteisesti on nähty asioita, jotka vievät pois uskomisesta. Omista kokemuksistani olen myös huomannut, miten helposti synti vie mukanaan. Ensin pieni synti, 'höpösynti' monen kriitikon mielestä, sitten isompi ja lopulta uskon kieltäminen.  Päämäärä jää saavuttamatta.

Ehkäisyn käyttäminen on niin suuri synti Jumalan sanaa vastaan ja täydellinen epäluottamus Jumalaa vastaan, etten halua siihen ryhtyä. Toki ymmärrän sen, ettei oman tai puolison hengen uhalla tarvitse synnyttää. Jotkut arvostelevat tätä 'ehkäisykieltoa' sen takia, että siinä äidin voimavarat ajetaan ihan loppuun ja äidinrakkautta ei voi riittää kaikille lapsille. Omasta kokemuksestamme voin sanoa, että kyllä voimavarat olivat aika vähissä, kun oli viisi pientä lasta. Se olikin raskainta aikaa. Sen jälkeen saimme vielä useita lapsia, mutta raskain aika oli meillä silloin aiemmin. Se aika oli kuitenkin suhteellisen lyhyt ja saimme siihen tukea hyvin omasta kunnastamme ja ystävien kautta. Nyt lapset auttavat tasapuolisesti eri kodin töissä ja nuoria käy iltakylässä. Elämä on mukavaa, ei tarvitse hiljaisuudessa kuunnella kelon tikitystä ja toivoa jotakin tapahtuvan. Koko ajan tapahtuu.

Vielä tuosta SRK:n johdon vaihtamisvaatimuksista. En 'usko' SRK:een. Se ei ole uskoni kohde. Niinkuin se ei ole muillekaan vl-ihmisille. Niin SRK:n johtajat kuin me kaikki teemme virheitä, kaikki tekevät virheitä. Kuka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Me uskovaiset emme ole kivien heittäjiä. Käteen olen kiven monta kertaa ottanut, monessakin asiassa, mutta yleensä olen vähän puristeltuani pudottanut maahan. Emme jaksa jauhaa vanhoja virheitä, katsomme eteenpäin, päämäärää kohti, kohti kunnian taivasta. Oppi on raamatunmukaista. Se vastaa henkeen. Tunnistan kyllä ja muutkin 'armosta uskomassa olevat' tunnistavat Jumalan valtakunnalle vieraat puheet ja kirjoitukset. Meidän paikkakunnallakin niitä on kuulunut, jopa puhujanpöntöstä. Ei ole jäänyt hyvä mieli, jos syntejä ei ole saarnattu anteeksi ja on keskitytty puheessa ajallisten asioiden parantamiseen 'maailman mielen' mukaiseksi.

Kirjoitin tämän nimimerkillä oman uskonelämäni takia. En halua kuormittaa itseäni julkisuudella. Varsinkaan, kun tästä ei positiivista julkisuutta saa. Toivon kuitenkin tässä suvaitsevaisuuden nimeen vannovassa ajassa, että mekin saamme rauhassa uskoa ja elää niin kuin uskomme.

Nimimerkki "vl-uskovainen"

Lue myös "Kuin olisin tullut ulos valtavan pressun alta"