Rakas Jumala.
Kun sinä loit maailman seitsemässä päivässä,
niin voisitko nyt seisauttaa tämän maapallon viikoksi
ja korjata kaiken sen, mitä me
sinun luomasi hölmöläiset
olemme särkeneet ja turmelleet?
Meinaan vaan,
että kun elo ja olo
tällä pallolla
tulee koko ajan
monin tavoin tukalammaksi.
Iloa ja valoa,
rauhaa ja rakkautta
on aivan liian vähän
täällä maan päällä.
Me emme osaa tulla
toimeen keskenämme…
Auta ja armahda meitä.
Aamen.
Kiitos jo etukäteen.
Tuus,
Ruttopuist…
eiku kyllähän Sinä minut tunnet
(tunnethan?)
PS: Jos vielä saisin toivoa
tätä pallonkorjausoperaation ajankohtaa,
niin minusta ihan heti joulun jälkeen
olisi hyvä hetki. Saisimme sananmukaisesti
pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan
joulun lahjaa, Jeesusta. Kiitos, Jumala, siitä,
kun ensimmäisenä jouluna tulit
meidän ihmisten nahkoihin.
Ahtaalla olit sinäkin.
Nytkö sitten joutuu vielä pelkäämään sitäkin, että rukoukseesi vastataan. Pallomme pyörii parintuhannen kilometrin tuntinopeudella nyt. Jos se pysähtyisi , niin kuin pyysit, niin maailmamme meret, eivät pysähtyisi, vaan hulahtavat mantereiden yli ja hukumme kaikki.
Pekka: Kyllä Jumala pystyy pysäyttämään kaiken, minkä on alkuun saattanut! ?
Hyvä kirjoitus, kiitos Hannu. Mä jo vaihtaisen kaiken uuteen. Ei vanhaa kannata korkata. Kuutio on parempi kuin pallo.
Juha: Mahtaisiko kuutio olla parempi kuin pannukakku? Entä olisimmeko me ihmiset kuution sisä- vai ulkopuolella?
En tiedä, miksi sinä tuota rukoilet, mutta itsekin olen rukoillut samaa, viimeksi äskettäin, kun olin lukenut Pekka Vahvasen kirjan ”Kone kaikkivaltias”. Ei riitä, että olemme onnistuneet tuhoamaan ulkoiset elinolosuhteemme, nyt on menossa ihmisten sisäinen tuhoaminen näillä digilaitteilla. En minä itseni puolesta pelkää, osaan pitää puoleni noita laitteita vastaan: Naamakirjaan en ole lähtenyt, enkä älypuhelinta huoli, ennenkuin en voi enää muuten maksaa laskujani. Mutta lasten puolesta pelkään, kun ne eivät osaa itseään suojella.
Ei se viikoksi seisauttaminen ja korjaaminen pitkän päälle mitään auttaisi. Kohta oltaisiin samassa jamassa. Kyllä tässä olisi tarpeen järeämmät toimet. Ne, joita on luvattukin. Lopullinen asioiden kuntoon saattaminen. On tätä mielettömyyttä jo tarpeeksi saatu katsella ja kokea – niin omaa kuin muidenkin.
Anita: Tekstini oli spontaani heureka talvipäivänseisauksen ja joulun yhdistämisestä. Idea sai ainakin minun vuolaana virtaavan ajatusten Tonavani rauhoittumaan.
Niin siinä vissiinkin kävisi, että emme oppisi mitään uutta, vaikka Jumala fiksaisi tämän pallon kokonaan uusiksi. Tulee jälleen ensimmäinen velisurma ja…
Ellei Jumala sitten lisäisi meille 2.0-versioon sellaista muistia, että emme voisi millään unohtaa Jumalaa. Se olisi kyllä silloin hyvästijättö ns. vapaalle tahdolle, jota niin monet tänä päivänä käyttävät tyyliin: Ei Jeesusta minun joulunviettooni, kiitos!
Ehkä olin enemmän tosissani tämän asian suhteen kuin sinä. Mahdollisesti johtuen tuosta Vahvasen kirjasta, tuoreimmasta lukukokemuksestani.
Mutta niin sen olen ymmärtänyt, ettei toinen näytös ole enää samanlainen kuin ensimmäinen. Silloin on jo opittu se, mikä on tarkoituskin oppia. Eikä historia enää toista itseään.
Olisihan se mielenkiintoista nähdä, miten kaikki sitten lopulta tapahtuu, siis tämän kaiken järjestykseen laittaminen, sen toisen ja lopullisen näytöksen alkaminen. Kuulunenko siihen sukupolveen, joka saa sen näillä silmillä nähdä? Tai jos oikein muistan, Paavali totesi tessalonikalaisille, että elossa olevat eivät ehdi ensin, vaan Kristuksessa nukkuneet.
Anita: Lopunaikoja on eletty siitä lähtien, kun Jeesus nousi taivaaseen. Lähtökohtaisesti jokaisen kristillisen sukupolven on varauduttava siihen, että Jeesus tulee noutamaan omiaan juusi sen elinaikana.
Monia Raamatussa mainittuja maailmanlopun merkkejä on luonnossa jo nähty aina siinä määrin, että tiedemiehetkin ovat varoitelleet maailmankirjojen sekaisinmenosta. Esim. eilen Indonesiassa tsunami pääsi yllättämään ihmiset pahemman kerran. Kuolonuhreja tällä hetkellä 222..
Tätäkin pelottavampana näen sen, millä nopeudella Suomessa ja muualla Euroopassa ihmiset irtisanoutuvat Vapahtajastaan. Ovatko nämä nyt niitä suuren luopumisen aikoja? Ei hyvältä näytä…