Työ voi olla asa-aikainen ja silloin saa osan ajastaan levätä. Elikkä yhtä hommaa kohti voi olla vaikkapa kaksi tekijää. Joskus se merkitsee sitä, että sama työ on tehtävä puolta lyhyemmässä ajassa. Näin kävi vaimolleni, kun ajattelimme, että hän keventää kuormaansa, mutta järjestötyö ei noudata aina kaikkia luonnonlakeja. Olihan siitä muutakin haittaa. Esimerkiksi eläke pieneni huomattavasti. Keppi ja porkkana tulee useasti samassa paketissa.
Paneuduin tuohon osa-aika-käsitteeseen perusteellisesti. Onko rötöstelevä ihminen vain osa-aikakansalainen vai tuleeko ihmisestä kokoaikainen rosvo, kun yhtenä päivänä horjahtaa kaidalta tieltä? Kyllä useasti tulee kokoaikainen lusija, kun ovi lukitaan ulkoa päin. Kyllä se taitaa olla totta, kun on todettu: Jumala armahtaa, ihmiset eivät!
Teismi ja ateismi ovat käsitteitä joista ihminen voi periaatteessa valita vain toisen, mutta voiko näissäkin esiintyä osa-aikaisuutta. Tuleeko ateistista osa-aikainen, jos hän salaa epäilee? Ja tuleeko teististä osa-aikainen, jos hän joskus erehtyy pitämään ateistin perusteluja kestävinä?
Miten on sitten uskovan, joka suhtautuu osa-aikaisesti Jumalan sanan totuuksiin? Tuota noudatan, mutta tuota en, koska se olisi niin rajoittavaa. Olisiko sanan seuraaminen tarkempaa, jos tietäisimme, että osa-aikaisesta noudattamisesta ei saa täyttä palkkaa? Ehkä kannattaa mietiä ketä lopulta palvelen? Sitäkin, syntyykö Jeesus-lapsi aina uudelleen ehtimättä aikuisuuteen kasvussaan?
Menestystä kaikki raja-aidat ja ihmisten väliset muurit ylittävälle Pyhän musiikin illalle!
http://www.youtube.com/watch?v=AWtr14JIp24&feature=related
On aina hyvä muistaa, että Totuudessa ei ole yhtään valhetta, eikä Totuutta voi muuttaa, vaikka kuinka väännetään ja käännetään. Lopulta kaikki joutuvat polvistumaan Herran edessä, myös ateistit.
Niin, nyt on järjen aikakausi. Todiisteet kaikkeen pitää löytää Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Raamattua voi käyttää aihetodisteena muun totuuden rinnalla, jos ei muuten tule itsensä kanssa toimeen.
Lauri: ”Teismi ja ateismi ovat käsitteitä joista ihminen voi periaatteessa valita vain toisen, mutta voiko näissäkin esiintyä osa-aikaisuutta.”
Voiko maailmankatsomustaan valita, oli se mitä tahansa? Siis jos on rehellinen itselleen. Väitän että ei voi. Sitä miltä ihmisestä sisäisesti tuntuu, ei voida politikoida muuksi tai vaihtaa kuin katkaisimesta painamalla. Erilaisissa tiukan kontrollin porukoissa ihminen voidaan kyllä saada käyttäytymään porukan haluamalla tavalla ja tunnustamaan porukan uskoa, mutta niissä tapauksissa kyse on mielenhallinnasta. Haluttuun lopputulokseen saatetaan vaikuttaa mielenhallinnan lisäksi myös kiristämällä yksilöä, jolloin yksilölle jää entistä vähemmän mahdollisuuksia toteuttaa luontaista maailmankatsomustaan tai muuttaa sitä, jos vaikka tulee huomanneeksi että tämä porukka ei olekaan minun juttuni tai porukan näkemykset edes perusteltavissa.
Oleellinen kysymys tässä aiheessa kuitenkin on, mitä merkitystä sillä on mihin ihminen uskoo tai uskooko mihinkään, ja miksi se tuntuu olevan usein kaikkien muiden asia kuin yksilön itsensä? Aina ja poikkeuksetta, kun yksilön maailmankatsomukseen tai sen laatuun (vaikkapa osa-aikaisuuteen) puututaan yksilön ulkopuolelta, pyrkimys on saada yksilö toimimaan vastoin luontaista katsomustaan. Se, mitä me luontaisesti ajattelemme, tulee pönkittämättä ja syyllistämättä. Kaikki muu on feikkiä.
Lauri: ”Tuleeko ateistista osa-aikainen, jos hän salaa epäilee? Ja tuleeko teististä osa-aikainen, jos hän joskus erehtyy pitämään ateistin perusteluja kestävinä?”
Tai sitten asiaa voisi pohtia siltä kannalta, miksi ihmisten kategorisoiminen erilaisiin teismeihin ja laatikoihin on joillekin ylipäätään niin kovin tärkeää. Miksi ihminen ei voisi olla ihminen ja vapaa pohtimaan mitä tahansa, ilman että tämä pitäisi saada luokiteltua sen pohjalta johonkin porukkaan tai aatteeseen?
Lauri: ”Miten on sitten uskovan, joka suhtautuu osa-aikaisesti Jumalan sanan totuuksiin? Tuota noudatan, mutta tuota en, koska se olisi niin rajoittavaa. ”
Mutta mikä sitten on täydellä varmuudella Jumalan sanaa ja totuutta? Raamattu ei sellaiseksi kelpaa, sillä sitä on muutettu ajan saatossa lukemattomia kertoja. Koko Raamattu on ihmisen kokoama ja määrittelemä kokonaisuus, josta on jätetty paljon pois ja toisaalta lisäilty milloin mitäkin. Se mitä uskova Jumalan sanaksi Raamatusta ymmärtää, voi olla jotain ihan muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Jos tarkoitusta edes oli.
Marjaana Järvinen :”Se, mitä me luontaisesti ajattelemme, tulee pönkittämättä ja syyllistämättä. Kaikki muu on feikkiä.”
Minkälainen on ihminen ajattelijana ”luontaisesti”, vailla muiden ihmisten vaikutusta? Jonkinlainen Mowgliko, vai mikä?
Keskustelin jo vuosia sitten parin erityisopettajan kanssa, jotka kertoivat, että yhä suurempi osa lapsista on syrjäytynyt jo ennen kouluikää. He eivät ymmärrä puhetta ja ainoa mitä he ymmärtävät, on väkivalta. Yksi erityisopettajista sanoi, että vaikka hän on eläkkeellä, hänet pyydettiin takaisin opettamaan, koska opettajista oli tullut pula kyseisen koulun erityisopettajien loppuunpalamisen seurauksena.
Tuula: ”Minkälainen on ihminen ajattelijana ”luontaisesti”, vailla muiden ihmisten vaikutusta? Jonkinlainen Mowgliko, vai mikä?”
Kyse ei ole tästä, vaan siitä, mikä ihmisestä tuntuu eniten omimmalta. Ihminen hakeutuu luontaisesti sellaiseen toimintaan ja ajattelumalliin, joka tukee sisäistä maailmankatsomusta. Jos tätä luontaista maailmankuvaa tai toimintaa pökitään ulkopuolelta ja yritetään esimerkiksi syyllistää ihmistä siitä että tämä ei ole riittävän uskova, ihminen voi kyllä panostaa enemmän uskon asioihin, mutta useimmiten tämä tapahtuu vain koska joku vaikutti asiaan ulkopuolelta tavalla, joka sai ihmisen toimimaan vastoin yksilön luontaista ja rehellistä tahtotilaa tai maailmankatsomuksellista näkemystä.
Psykologinen painostaminen, syyllistäminen ja kiristäminen aiheuttaa aina ja poikkeuksetta näyteltyä toimintaa, painostamisen, syyllistämisen ja kiristyksen luonteesta riippumatta, vaikka ilmiö korostuukin erityisesti uskonnollisissa asioissa.
Kiitos vastauksesta Marjaana Järvinen. ”Kerettiläisenä” ymmärrän nyt oikein hyvin, ja tiedän kokemuksenikin perusteella, mitä tarkoitat
Jos siis Raamattu ei kelpaa miksikään ohjeeksi, niin meille ei jää mitään käteen! Olemme kuin akanat, joita tuuli kuljettaa sinne ja tänne. Toinen mahdollisuus on sitten, että jokainen on itselleen jumala. Jokaisella jumalalla on oma tahto ja päämäärä. Tästä syntyy muutaman muuttujan yhtälö, jossa on yli 5 miljoonaa ratkaisua. Kun on näin paljon totuuksia niin tottakai joku niistä on oikea, mutta tulevaisuus on hatara. Maapallokin on epävarma paikka, kun magneettiset navat ovat alkaneet liikkua.
Raamatusta kannattaa lukea lupaukset ohjeita tarkemmin. Pelastus ei näet tule ohjeita noudattamalla vaan lupauksiin uskomalla.
Lauri: ”Jos siis Raamattu ei kelpaa miksikään ohjeeksi, niin meille ei jää mitään käteen! Olemme kuin akanat, joita tuuli kuljettaa sinne ja tänne.”
Voihan se kelvata ohjeeksi, mutta vain jokaiselle yksilönä, ei muihin automaationa yletettynä tai että ihmisiä arvioitaisiin siltä pohjalta. Koska vain se, että yksilö saa täysin vapaasta tahdosta pitää Raamattua ohjekirjanaan, on rehellistä. Jos asiaan lisätään yhtään velvollisuudentunnetta tai syyllisyyttä, toiminta muuttuu tapauksesta riippuen enemmän tai vähemmän pakotetuksi – ja mitä hyötyä siitä on? Mitä Jumala tekisi millään tavalla pakotetulla uskolla tai sillä että joku näyttelee uskovaa?
Ilman Raamattua maailmaan jää kaikki paitsi Raamattu. Ja se on paljon se. Jos maailma ilman Raamattua on jollekin turhuutta ja tuulen kuljettamia akanoita, olkoon niin, mutta kyllähän siinä ylenkatsotaan elämää, kaikkeutta ja siihen liittyviä kaikkia muita ilmiöitä melko huolella. Sellaisessa maailmankuvassa mielenmaailma on myös rajattu varsin pienelle alueelle.
Ja eiköhän siihen omaan Jumalaan voi uskoa ihan ilman manuaaliakin.
Eikö ole rehellisempää lakata kokonaan näyttelemästä kristittyä, jos peruskirja ei kelpaa edes ohjeeeksi. En ole väittänyt, etteikö olisi ihan kunnollista ja hyvääkin elämää ilman uskon läsnäoloa. Jos kuitenkin ajatellaan, että Jeesus kuuluu jotenkin elämään, niin toki kirja, joka Hänestä kertoo pitäisi olla rakas. Olen sitä mieltä, että osapäiväuskolla ei saa täyttä siunausta.
”Olen sitä mieltä, että osapäiväuskolla ei saa täyttä siunausta.” Ei Jumalan siunauksia uskolla osteta. ”Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”
Niin mutta mitä se osapäiväuskovaisuus sitten on? Sitä, että joku osallistuu muotomenoihin vain kerran tai pari vuodessa? Sitä, että joku ei lue Raamattua riittävän usein? Sitä, että jostain toisesta tuntuu siltä, että toi tyyppi ei muuten ole kokopäiväuskova?
Eikö jokaisen suhde Jumalaan tulisi olla täysin yksilön oma asia ilman että muilla on asiaan mitään nokan koputtamista? Jumalanhan sen uskon tasonkin tuli arvioida, jos oikein muistan. Tämän lisäksi se, mikä voi näyttää yhdeltä, voi olla todellisuudessa jotain ihan muuta. Osapäiväuskovalta näyttävä voi olla sisimmässään mielellään palkatonta ylityötä tekevä kokopäiväuskova.
Usko on henkilökohtaista, mutta uskon harjoitus yhteisöllistä. Jokaisen uskovan pitäisi olla osa Kristusruumista ja ruumiissa on yhteinen verenkierto, muuten tulee kuolioita tai solut muuttuvat hilseeksi. Osapäivä ei tarkoita nyt tässä tapauksessa aikaa, vaan sitä miten Raamattuun suhtaudutaan.
Uskotko siis että pelastusta ei ole ilman muotomenoja?
Ja tarkemmin ilman muotomenoihin osallistumista.
Voiko osallistumatta jättäminen johtaa osallisuuteen?
’Muotomenot’ eli seurakunnan kokoukset ovat toinen puoli uskon harjoitusta. Toinen – ehkä olennaisempi – on uskon toteuttaminen arjen käytännöissä. Eräs lInkki näiden välillä on messun lopussa lausuttava: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten! Usein tuohon lisätään … ja toisianne.