Ratkaisu kirkon skismaan avioliittokäsityksestä
Kirkkoamme jakava mielipide-ero avioliittokäsityksestä kaipaa ratkaisua, jossa kirkko ei luovu itseymmärryksestään tunnustukseensa sitoutuneesta luterilaisesta kirkosta ja toisaalta mahdollisimman monet voisivat edelleenkin kokea kirkon omaksi uskonyhteisökseen. Ratkaisua, joka miellyttäisi aivan kaikkia ei varmastikaan löydy.
Keskustelussa ollut esillä ns. Helanderin malli, jota professori emerita Eila Helander esittää selvityksessään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille. Helanderin ehdotuksen mukaan ”Kirkko pitäytyy nykyiseen käytäntöön mutta katsoo, että myös samaa sukupuolta olevien kihlakumppaneiden kirkolliselle vihkimiselle ja heidän siviilivihityn avioliittonsa siunaamiselle on teologiset perusteet.” (s.101)
Kirkolliskokoukselle keväällä 2017 jätetty aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta sisälsi teologiset perusteet samaa sukupuolta olevien kihlakumppaneiden kirkolliselle vihkimiselle ja heidän siviilivihityn avioliittonsa siunaamiselle. Perustevaliokunta teki asiasta mietinnön ja jonka pohjalta kirkolliskokous keväällä 2018 äänin 59–46 jätti aloitteen raukeamaan. Samalla kirkolliskokous torjui myös aloitteen teologiset perustelut. Teologisten perusteiden hyväksyntä olisi edellyttänyt kirkolliskokouksessa ¾ määräenemmistöä. Asian käsittelyn yhteydessä kirkolliskokousedustaja Arto Antturi esitti ponnen, jonka mukaan kirkolliskokous pyytää piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua ja edelleen selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Olemme siis tilanteessa, jossa teologiset perusteet samaa sukupuolta olevien kihlakumppaneiden kirkolliselle vihkimiselle on todettu, mutta ei hyväksytty. Siltä osin Helanderin malli on siis toistaiseksi poissuljettu. Kaikki ratkaisut, joissa kirkko nimenomaisesti sallii samaa sukupuolta olevien kihlakumppaneiden kirkollisen vihkimisen edellyttävät kirkolliskokouksen määräenemmistöä ja sille teologisia perusteita. Avioliittokäsityksestä vallitsevalle erimielisyydelle tulee siis etsiä ratkaisua muuta kautta.
Piispainkokouksen selonteossa avioliittolain muutoksen johdosta kirkkomme piispat linjaavat, ettei pappi voimassa olevan kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan perusteella voi toimittaa avioliittoon vihkimistä tai avioliiton siunaamista. (s. 9; s.11) Vallitsevassa todellisuudessa jotkut kirkkomme papeista ovat kuitenkin toimineet vastoin saamaansa ohjetta ja vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkkomme on siis skismassa, jolle tulee etsiä ratkaisu. Ratkaisun löytämiseksi tulee ensin punnita sille olemassa olevat lähtökohdat:
- Kirkon voimassa olevan kannan mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei voida kirkollisena toimituksena vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Kirkkokäsikirjan vihkikaava ei ole tarkoitettu samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Tämän perusteella myöskään kirkon jäsentietojärjestelmään kirjuriin ei voida syöttää tietoa samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.
- Avioliittolain 17 §:n 1 mom. mukaan kirkollisen vihkimisen saa toimittaa evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi. Kirkkokuntien pappien oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja ei ole avioliittolaissa erikseen rajoitettu. Avioliittolain 15 §:n mukaan kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla vihkimisessä läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Lain 16 §:n 1 mom. mukaan kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. Avioliittolain 19 § Vihkiminen on mitätön, jos se ei ole tapahtunut siten kuin 15 §:ssä säädetään tai jos vihkimisen on toimittanut joku, jolla ei ollut vihkimisoikeutta. Voimassa olevan laintulkinnan mukaan vihkioikeudellisen toimittama vihkiminen on kuitenkin pätevä, vaikka hän ei olisi noudattanut häntä sitovia lain 16 §:n nojalla annettuja määräyksiä.
- Kirkkotilojen käytöstä päättävät kirkko- tai seurakuntaneuvostot ja kirkkoherra yhdessä. Joissakin kirkkomme seurakunnissa on linjattu, että seurakunnan tiloja voidaan käyttää myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 21.6. Kallion seurakuntaneuvoston päätöksestä tehdyn kirkollisvalituksen. Toisaalta Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi kirkollisvalituksen, koski Savonlinnan seurakunnan kirkkoneuvoston päätöstä, jonka mukaan rukousta samaa sukupuolta olevien parien puolesta ja kanssa ei saa toteuttaa seurakunnan kirkoissa. Kirkkotilojen käyttöä ei kuitenkaan ole rajattu kirkollisiin toimituksiin ja käytännössä kirkkotiloja on voitu luovuttaa myös muiden kirkkokuntien käyttöön.
Ratkaisu:
- Todetaan että kirkon pappi voi sananvapautensa puitteissa tuoda esiin oman henkilökohtaisen avioliittokäsityksensä, edellyttäen kuitenkin, että hän mainitsee myös kirkon virallisen ja ainoan voimassa olevan avioliittokäsityksen.
- Todetaan ettei kirkon pappi vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa, vaan toimittaa vihkimisen ainoastaan avioliittolain suomin valtuuksin. Kyseessä ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkollinen toimitus, eikä sitä oteta lukuun laskettaessa toimitusten määrää ko. seurakunnan alueella. Vihkitoimitus kirjataan väestötietojärjestelmään maistraatin kautta.
- Todetaan että vihkiessään samaa sukupuolta oleva parin pappi on itse vastuussa siitä, täyttääkö hänen käyttämänsä ja mahdollisesti itse muotoilema vihkikaava avioliittolain 15 §:n edellyttämät asiat.
- Todetaan että kirkko- tai seurakuntaneuvosto voi yhdessä kirkkoherran kanssa päättää kirkkotilojen käytöstä. Kirkko- tai seurakuntaneuvoston taikka kirkkoherran toimivalta ei kuitenkaan riitä määrittelemään samaa sukupuolta olevan parin vihkitoimitusta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliseksi toimitukseksi.
- Todetaan ettei Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnalle muodostu velvoitteita sen alueella toimitettavasta taikka toimitetusta samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä.
- Todetaan että kirkon pappi, joka on muutoin pitäytynyt kirkon opetuksessa ja on vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin, voidaan tapauskohtaisen harkinnan jälkeen jättää seuraamuksetta, mikäli hän on ennen vihkimistä tuonut vihkiparille julki, ettei kyseessä ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen hyväksymän kirkkokäsikirjan mukainen vihkitoimitus.
27 kommenttia
Pappisviralla tarkoitetaan luterilaisten tunnustuskirjojen mukaista evankeliumin julistamiseksi ja sakramenttien jakamiseksi asetettua kirkon virkaa, johon kutsutaan ja johon vihitään pappisvihkimyksessä;
Papilla tarkoitetaan henkilöä, joka kirkkojärjestyksen mukaisesti on joko vihitty pappisvirkaan tai jolle on myönnetty oikeus toimittaa pappisvirkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa;
Kirkkolaki 3 § “Papille, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos pappi ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa.”
Kirkkojärjestys 6§, pappislupaus: “Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”
Pappi on pappisvirassa kokoaikaisesti 24/7. Hän ei saa toimia vastoin kirkkolakia ja kirkkojärjestyksessä mainittua pappislupaustaan edes “vapaa-ajallaan” eli kirkon virallisten toimitusten ulkopuolella, vaikka hänellä olisikin maallisen lain mukaan oikeus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkkolain 3§ pykälän nojalla tällainen pappi tulee määrätä menettämän virkansa (pappi ei ole osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa).
Jotta Jukka Kivimäen ehdotus olisi validi, sekä kirkkolakia, kirkkojärjestystä ja pappislupausta tulisi muuttaa. Käytännössä kahdella jakkaralla istumisesta seuraisi luopuminen kirkon omasta tunnustuksesta ja virkateologiasta.
Kun en ole pappi, niin vähän ulkopuolisena tarkastelen koko asiaa. Peilaan tilannetta muuhun elämään ja pohdin sitä, mikä vaikutus ratkaisulla on kirkolliseen elämään. Tuossa tarjotaan papeille mielipiteen vapautta opilliseen kysymykseen. Siitä ei voi tavallinen tallaaja olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että koko kirkon muukin oppi on pelkistä mielipiteistä kiinni. Siitä on helppo jatkaa siihen päätelmään, että kunkin omat päätelmät on yhtä arvokkaita, kuin pappien, tai kirkon.
Kiitos, Jukka, pohdinnoistasi. En nyt ota kantaa muihin ehdottamiisi ratkaisukohtiin kuin numero kakkoseen. Ei voi olla niin, että “todetaan”, ettei pappi vihkiessään samaa sukupuolta olevat toimi pappina vaan toimii avioliittolain valtuuksilla, ja ettei kyseessä ole kirkollinen toimitus. Sen sijaan voi ehkä olla niin, että vihkivä pappi itse tulkitsee, että hän vihkiessään toimii esivallan edustajana ja hänen toimittamansa vihkiminen poikkeaa kirkollisista toimituksista. Näin papit saattoivat tulkita silloin kun he 1900-luvulla vihkivät eronneita ns. riisutulla kaavalla.
Minusta näyttää, että hallinto-oikeudella on hyvin perusteltu mahdollisuus päätyä siihen, että työnantajalla ei ole oikeutta antaa rangaistusta ns. kapinapapeille. Jos olen ymmärtänyt oikein, kirkkolaki tai kirkkojärjestys ei kiellä samansukupuolisten parien vihkimistä. Ehkä piispojen yksimielisyys (onko sitä?) vihkimiskiellosta riittää kielloksi, mutta riittääkö sittenkään oikeudellisesti?
Mahtaako ratkaisuun vaikuttaa tuomiokapitulien toiminta? Tuntuu oudolta, että joku tuomiokapituli rankaisee samasta toimenpiteestä ja toinen ei. Tämähän näyttää siltä, että kirkko itsekään ei tiedä, miten tulisi menetellä, eikä ainakaan ole selkeästi ilmaissut linjaansa. Itse ajattelen, että oikeus ottaa tämänkin huomioon pohdinassaan. Kirkon päättämättömyys voisi mielestäni puhua sen puolesta, että valtakunnan yleisen lainsäädännön noudattaminen vihkimisessä on ihan ok.
Mielenkiintoista ja hupaisaa seurattavaa tämä rimpuilu joka tapauksessa on.
Yle on jälleen pyytänyt professori Urpo Kankaalta lausuntoa pappien saamista varoituksista. Kankaan mukaan kirkko ei voi olla yhteiskunnassa erillinen saarreke. Lausunto on lähtökohdataan ongelmallinen maamme perustuslaissa taatun uskonnonvapauden kanssa. Uskontokuntana kirkon nimenomaisesti pitää olla yhteiskunnasta erillinen saarreke. Mitä se sitten tarkoittaa hallinon kannalta, onkin sitten aivan toinen asia.
Hallinto-oikeusien päätöksillä ei sinällään ole, eikä voi olla mitään merkitystä sille mikä on kirkkomme opillinen kanta avioliitosta. Ehdottama harkinnallinen puuttumattomuus linja olisi nähdäkseni mahdollista, ilman että se samalla muuttaisi kirkon avioliitto-opetusta. Kyseessä olisi siis tilananto niille, jotka eivät omantunnon syistä voi tältä osin sitoutua kirkon oppiin. Annetulla tilalla olisi tietysti rajat, joissa on pysyttävä. Näin kirkko pysyisi kirkkona, eikä muuttisi hallinnolliseksi instituutioksi.
Ennen kuin kukaan ehtii asiaa kysyä: Toteamus, ettei samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkollinen toimitus, on puhtaasti kirkollishallinnollinen. Kirkossamme ei ole päätetty sellaisesta toimituksesta, eikä vihkikaavan soveltamisesta samaa sukupuolta olevaan pariin. Tästä huolimatta kyse on kirkollisesta vihkimisestä, eli uskonnon harjoittamisesta, johon vihkipari henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti osallistuu. Kyse ei ole siviilivihkimisestä senkään vuoksi, että avioliittolaki antaa kirkon papille vihkioikeuden nimenomaan kirkolliseen vihkimiseen.
Asiaa voidaan tarkastella myös ekumenian näkökulmasta: vaikka samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen ei vastaa oman paikalliskirkkomme nykyistä avioliitto-opetusta, on kirkollamme edelleen täysi kirkollinen yhteys joihinkin sellaisiin paikalliskirkkoihin, joissa nykyään vihitään myös samaa sukupuolta olevia kihlapareja.
Ilmoita asiaton kommentti