Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef. 5:25-27)
Minkälainen on hyvä seurakunta; minkälaista seurakuntaa voidaan sanoa pyhäksi?
Miksi on tärkeää, että Jumalan sanaa saarnataan seurakunnassa oikein?
Miksi kristillinen kaste on välttämätön?
Mitä on pyhitys; mitä on kristittyjen pyhyys?
Miten syntinen ihminen voi olla pyhä ja paha?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
Luther – evankeliumi kaikille kansoille omalla kielellä (12.3.2015)
Ari, synti on kärsimys, ei kukaan ole täällä sanonut, että piehtaroimme iloisina syntiemme kanssa. Se että näkee vääryyden vaikuttavan omassa olemisessaan, on suuri kärsimys. Armoa on, että Jumalan vanhurskauttaa jumalattoman Kristuksen kautta. Emme pelastu itsemme kautta vaan Kristuksen tähden.
”Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä- ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.
Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”.
Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.
Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. 1.Piet.4
Ps. Tuossa vertauksessa, Matt.21:28 Jeesus paljasti Fariseusten sydämen aivoitukset. Kumpikaan pojista ei tehnyt Isän tahtoa, mutta luulivat, että riittää kun tekee mitä vaaditaan, siksi sanoivat: ”Ensimmäinen”
Rakkautta ei voi leikkiä. Jumala näkee meidän sydämen asenteen ja siinä meillä on ongelmia, jos olemme rehellisiä itsellemme ja Jumalalle. Tekopyhät luulevat toimivansa hyvin, kun leikkivät rakkautta.
Jumala meitä syntisiä armahtakoon.
1.Joh.1: 7
Mikäli siis Kristus armon kautta hallitsee uskovien sydämissä, sikäli ovat synti, kuolema ja kirous olemattomia; mutta mikäli Kristusta ei tunneta, ne jäävät olemaan. Jokainen siis, joka ei usko, on vailla tätä voittoa; sillä »usko on meidän voittomme», niin kuin Johannes sanoo.
Oikea voittava usko on se, joka uskoo että Jeesus on Jumalan poika. Se on Pyhän Hengen kristityn sydämeen vuodattama yliluonnollinen voima. Se tuo sydämiin varmuuden, niin ettei tarvitse horjua sinne tänne omien ajatusten ja mielijohteiden ohjaamina. Se omistaa Jumalan Kristuksessa, jonka kautta hän ilmoittaa tahtonsa ja avaa sydämensä, ja auttaa synnistä ja kuolemasta armoon ja iankaikkiseen elämään. Usko on myös luja luottamus, joka ei turvaa omiin ansioihin, vaan Kristukseen, Jumalan poikaan, ja luottaa että hänen kauttaan saadaan voimaa Perkelettä ja maailmaa vastaan. Sen tähden ei sellainen usko ole kylmä, hidas ja välinpitämätön ajatus, vaan elävä ja toimellinen voima. Jossa se on, sitä seuraa hedelmiä, mutta jos ei seuraa, niin kyseessä ei ole oikea usko ja uudestisyntyminen.
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7). Tämä juuri on se usko, joka voittaa maailman, sillä se tarttuu evankeliumissa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen.
( Lainaus: Martti Lutherin opetuksesta )
Kiitos Ismo ja Martti. Hienoja kommentteja.
Virsi 318: Jeesus sä ainoa
1. Jeesus, sä ainoa / heikkojen auttaja, / anteeksiantaja uupumaton! / Pyhyys ja puhtaus, / rakkaus, virvoitus, / totuus ja armahdus sinussa on.
2. Kun uuvun, haavoitun, / huomassas, Herra, sun, / suuren ja siunatun, levätä saan. / Toiset jos hylkäävät, / kasvosi lempeät / puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.
3. Herrani, armahda, / ohjaa ja taivuta, / minne ja milloinka tahtosi vie. / Neuvoilla Henkesi / valaise mieleni. / Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.
4. Ainoa puhtaus, / syntisen uskallus, / tuskassa lohdutus: pyhyytesi. / Vaatteeksi anna se! / Ohjaa ja varjele / jokainen askele, Jeesukseni.
Tulee vaan mieleen mitä Paavali tarkoittaa seuraavalla:
9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Eikö seurakunta pysy ”tahrattomana” kun sen keskuudesta poistetaan se joka on paha?
Ari montako tuollaista veljeä tai siskoa tunnet, mistä Paavali puhuu?
Ihminen joka katuu syntejään, ei kuulu tuohon porukkaan.
Paavali puhuu tuossa valheveljistä ja teeskentelijöistä, jotka liittyivät seurakuntaan saadakseen hyötyä ja elannon Kristittyjen kustannuksella. Seurakunnat kasvoivat ja joukkoon liittyi myös niitä, jotka eivät pysyneet uskon laissa. Onhan noita teeskentelijöitä varmasti nykyisinkin, mutta roikkuvat kyllä muilla foorumeilla, kuin kirkon portailla.
Kirkosta ei pysty juuri kukaan seurakuntalainen enää hyötymään taloudellisesti, eikä sellaista yksittäistä ihmistä, joka pitäisi poistaa kirkosta noiden Paavalin kirjaamien syiden nojalla taida juuri löytyä.
Tunnen juoppoja ja narkkareita, jotka ovat harjoittaneet noita kaikkia, tekosyntejä mutta kohdattuaan Jeesuksen heidän sydämensä on muuttunut ja heistä on tullut luotettavia ja sydämellisiä ihmisiä.
Ismo Malinen, en oikein ymmärrä ajatuksen juoksuasi, siis kun Paavali luettelee asioita joiden tähden tulee ”erottaa” seurakunta yhteydestä niin eikö tämä pidäkään paikkaansa? Voiko siis noita tekoja tekevä jatkaa tekosiaan ja olla seurakunnassa? Mitä tarkoittaa ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?”
Eikö jos/kun sallitaan yhdelle esim haureellinen elämä seurakunnassa niin kohta sitä harjoittaa yhä useampi?
Ari, seurakunnissa on paimen, jolla on avainten valta. Meidän muiden ei siitä tarvitse murehtia. Omasta elämästämme ja meidän omista synneistä tiedämme jotain, ja siihen meidän pitää puuttua. Mutta kirkonpenkissä naapurissa istuvasta ei meidän tarvitse murehtia, eikä hänen synneistä pitää kirjaa.
Juha Heinilä, en nytkään ymmärrä mitä yrität sanoa, otetaanko nyt Paavalin sanat ja mietitään niitä, siis kuten israelilaisilla oli Jumalan omana kansana tietyt lait eli esim miesten kanssa makaavat miehet tuli poistaa kansasta, siis Jumalan omasta kansasta koska ko teko on Jumalan mielestä kauhistus, niin onko nyt niin että Jeesuksen seurakunnassa ei ole mitään rajoja vaan kaikkinainen synnillinen elämä hyväksytään toisin kuin Paavali sanoo?
Ari, sinä seurakuntaan kuulumattomana murehdit turhista. Et ilmeisesti ole lukenut kommenttiani tai et tiedä mitä on avainten valta ja sen käyttäminen.
Kannattaa huolehtia omista asioista. Jotenkin tuntuu, että sinä et tiedä mitään kristittynä elämisestä.
Seurakunnilla on paimen, joilla on tehtävät, joita seurakuntalaisten ei tarvitse tehdä, eikä saa tehdä.
Juha Heinilä, entä jos seurakunnan paimen on eronnut ja uudestaan mennyt naimisiin vaikka ex puoliso elää, voiko tällaista paimenta kuunnella?
Ari, tunnen seurakuntani paimenen ja hän minut, eikä minun tuollaisia asioita tarvitse pohtia. Muiden seurakunnista minun ei tarvitse murehtia mistään, koska ne eivät minulle kuulu.
Ari kysyn uudelleen, tunnetko yhtään Kristittyä veljeä tai siskoa joka on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja?
Kenet osoitat meille, että voisimme hänet erottaa? Missä on se seurakunta, jossa olet näihin Kristittyihin veljiin ja siskoihin törmännyt?
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. On hienoa, jos meidän sydämestämme lähtee hyviä asioita ja meidän lähellä on helppo hengittää. Laupiasta sydäntä lähimmäisemme tarvitsevat ei kovasydämistä öykkäriä. Voisiko ajatella, että tahrattomassa seurakunnassa on laupiaita kristittyjä?