Anna saarnalle uusi elämä
Saarna on tilanteeseen sidottu puhe. Kyllä, mutta on se muutakin. Saarna on puhutuksi tarkoitettu kirjoitettu teksti, jolla voi hyvinkin olla toinen elämä luettuna. Edellyttäen että saarna on jossain luettavissa.
Eräs pappi tunnusti hieman häpeissään, että hän kirjoittaa edelleen saarnansa käsin. Ei syytä häpeään, ei hän ole ainoa. Mutta valtaosa papeista ja saarnaajista kirjoittaa tietokoneella ylös sen mitä aikoo puhua. Osa on myös laittanut saarnojaan blogeihinsa tai seurakunnan nettisivuille. Esimerkiksi piispojen saarnat taitavat löytyä kaikki heidän kotisivuiltaan.
Kotimaa Pro ja Kotimaa-lehti ovat rakentamassa Digipostillaa eli suurta saarnapankkia, joka mahdollistaa suomalaisen sananjulistuksen tarkastelun muun muassa erilaisten hakujen ja suodatusten avulla. Hanke on hieman viivästynyt, sillä alun perin sen ensimmäisen version piti olla julki jo alkukesästä. Työtä ja suunnitelmia on tehty ja Digipostillan ulkoasukin on jo selvillä. Vielä tarvitaan hieman työstämistä, jotta sivusto saadaan julki.
Lisaksi tarvitaan lisää saarnoja. Tähän mennessä miehet ovat olleet selvästi ahkerampia saarnojensa sisäänsyöttäjiä...
Saarnoja on helppo syöttää sisään täältä:
Saarnojen luovuttaja säilyttää kaikki oikeudet omiin teksteihinsä ja voi julkaista niitä missä muodossa haluaa. Kotimaa Oy saa käyttää saarnoja vain Digipostillan yhteydessä osana tietokantaa.
Dipostillasta tulee kaksi verisota, toinen on Kotimaa Pron yhteydessä ja toinen on avoin, kaikille vapaa sivusto.
Digipostilla tarjoaa myös tutkijoille arvokkaan aineiston ja arkiston.
Saarnamies- ja nainen, tule mukaan rakentamaan Digipostillaa!
13 kommenttia
Laitoin kaksi viimeisintä. Onko aikarajaa? Siis kuinka vanhoja saavat olla?
Elokuussa v. 1923. Runon muodossa pidetty juhlapuhe. ( saarna ).
Juhlaruno Itä-savon , nuorisoseurojen liiton ja Savonlinnan raittiuspiirin yhteinen kesäjuhla . Aiheena onnea omistamaan.
Me huudamme , on ihmiselo turhaa , vain täynnä vaivaa, tuskaa , vihaa , murhaa. Näin valitamme tyhmät, tiedä emme , ett’ elämää me suotta syyttelemme. ” Elämä” ,- ei, vaan , tuskailu on turhaa ja ihminen on itse syypää siihen. On alhaiset tavat päässeet valloilleen , niin eksyneet oomme pimeyteen , siksi huokailemme hädässämme , on rauhattomuutta ja pelko sisällämme. Me hapuilemme ; missä onnen kehto , onko unohtunut elon ehjä ehto , emme tunne itseämme , emme sydäntämme.
Jo kuunnelkaamme ääntä totuuden , mi hiljaa pohjalla on sydämen , on kaikki niin pyhää , mi vaikuttaa elämäämme Nämä voimat Jumalaiset , sisäiset , avaavat meille elon ovet, niin sielunrauha sisissämme hohtaa , jolloin omistamme ne onnen aarteet.
Tämä elontaidon suuri salaisuus , johon sisältyy onnekkuus , on aika palata jo pimeästä ja havahtua harhaelämästä.
Oi katsokaa , kuinka luonto hymyää , se kuinka ilmentäävi ylevää.
Mut’ miten toteuttaa voi kaiken sen , luokaamme sielun katse uskoon , ylitse aineen näkyväisen rajan. Niin hengen , jumalaisen johdattajan , tuo voimaa näkymättömään , mi vaikuttaa kaikkeen elämäämme. Me silloin salaisuuden käsitämme , ett’ äärettömän kanssa yhtä oomme.
Savonlinna , Kerimäki ja Punkaharjun juhlapuheen on laatinut tuntemattomaksi jäänyt , J.A. Reinikainen. (On siinä ajatuksille aihetta., sotienvälisessä Suomessa ollut ,yhteisiä juhlia järjestettiin kulttuurillisesti. ) ONNEA OMISTAMAAN: . . .
Saarna on sydämen todistus Jeesuksesta. Ruohonjuuritason palvelijana rukoukseni on, että Pyhä Henki antaisi oikeat sanat (Ef.6:19), sillä Hän tuntee kuulijoiden sydänten tarpeet. Saarnan voi kirjoittaakin, kunhan se on Raamatun ääressä syntyvä, aito, sydämen rukouksesta nouseva todistus Jeesuksesta. Lampaat syövät mieluiten tuoretta, aamukasteista ruohoa.
Kun päivittäin luemme Sanaa omaksi ravinnoksemme, se on elävää ja voimallista ja muovaa ajatus- ja miellemaailmaamme. Sanan armo ja totuus kasvattavat meitä hylkäämään väärät ja itsekkäät motiivimme. Se ei ole helppoa, mutta vähitellen Jumalan armossa opimme katsomaan Jeesusta ja oppimaan Hänestä. Hän on meissä heikoissa väkevä!
“Saarna on puhutuksi tarkoitettu kirjoitettu teksti” Tuon yllä olevan määritelmän mukaan en ole montaakaan saarnaa pitänyt! En siis kirjoita saarnojani sanasta sanaan valmiiksi, mikä ei tarkoita, ettenkö valmista saarnaa ja vamistaudu saarnaamaan. Yllä olevan määritelmän mukaan kyseessä on “puhe” ja “teksti”, mutta sisällöstä mainita mitään. Siinäkö syy nykyään niin yleisiin sisällyksettömiin saarnoihin ja hartauspuheisiin?
tekstejä on paljon mutta pitämispäivämääriä en ole tallentanut, kalentereita löytyy vain muutaman vuoden ajalle taaksepäin – millä tarkkuudella päivämäärä olisi hyvä laittaa
Paljonko Kotimaa maksaa saarnasta rojaltia per lukukerta vai ilmaiseksiko firma hankkii saarnat bisnestä varten?
Kirjoittaja
Kotimaa Pro
KOTIMAA PRO -blogissa kerrotaan kuulumisia kirkon työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakunta-aktiivien erikoissivustolta.
Mutta olisiko jo parempi luopua saarnoista kokonaan? http://theway21stcentury.wordpress.com/what-to-believe/sermons-not-how-we-learn-best/
Ilmoita asiaton kommentti