Synnytetään toivoa, kunnes kuollaan!
1.Kor.15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Jumala antaa toivon, pelastusvarmuuden.
Italian suurimpia ja arvostetuimpia viihdetaiteilijoita, Adriano Celentano, peräsi toivoa kuoleman jälkeiseen “aikaan”.
(Piuttosto che parlare del Paradiso, certe testate cattoliche «parlano di politica, della politica del mondo anzichè di Dio».”
Käännös: “Mielummin kuin puhuttaisiin taivaasta/paratiisista, tietyt katolisten julkaisujen otsikot puhuvat politiikasta, tämän maailman politiikasta sensijaan, että puhuisivat Jumalasta.”
Celentano julisti tästä epäkohdasta San Remon laulufestifaaleilla helmikuussa 2012 ja Veronan Areenalla saman vuoden syksyllä. Kumpikin tilaisuus oli suuri tapaus paikanpäällä ja televisiossa se sai suurimpia mahdollisia katsojamääriä.
Ihminen on syntynyt tähän aikaan vain etsiäkseen ja löytääkseen yhteyden Luojaan. Kun aika kunkin kohdalla loppuu, alkaa ikuisuus. Se voi olla ikuisuus Jeesuksen kanssa tai ikuinen ero Hänestä ja taivaasta. Tuota eroa on kuvattu kaikilla mahdollisilla kauhukuvilla.
Ikuisuutta taivaassa, Jeesuksen kanssa on kuvattu kaikilla mahdollisilla kuvauksilla korkeimmasta onnesta, sellaisesta, mikä ei voi edes ihmismieleen nousta. On aina näistä koostuva nyt.
Jumalan Seurakunta ajassa, on olemassa yksikköinä paikakunnittain. Kaikki alkoi Jerusalemista, helluntaina vuonna 33, jolloin alkuteksti mainitsee ek-klesia- sanalla Seurakunnan, kaiken keskellä, mutta erillään kaikesta, vt. Apt. 2:47.
Rooman kirkko, RKK, johdattaa jäsenikseen kastamansa kuoleman jälkeen kiirastuleen, joka puhdistaa Paratiisiin.
Evlut kirkko antaa toivoa omille jäsenilleen ja hyväksyttävillä sakramenteilla valmistellut ihmiset ainakin “viimeiselle veräjälle” asti, mutta “rehellisyyden nimissä”ei voi taata veräjän aukeavan taivaaseen.
Katolinen oppi suosittelee hyviä töitä ja viikottaista ripittäytymistä eucaristia-toimituksen yhteydessä.
Eli kuoleman jälkeinen aika on kiusallinen asia kummallekin kirkolle. Siksi onkin kiitollisempaa keskittyä kaikkeen siihen, minkä jokainen jättää kuollessaan.
Celentanon suhteesta Jumalaan en osaa sanoa muuta kuin, että hän uskoo, että ihmisen todellinen minä ei haihdu olemattomiin kuolemassa. Hän myös ymmärtää, että tämä ajallinen on vain silmänräpäys, jonka jälkeen vasta on tosi kysymyksessä. Kuitenkaan kumpikaan kirkkolaitos ei opeta, että tämä aika loppuu ja tämän ajan väärä ja oikea menettää merkityksensä ja vain Jumalan Pojan usko kantaa ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa.
41 kommenttia
Nyky ihminen on jo unohtanut, että Jumala on se, joka antaa ihmiselle elämän, Jumala on myös se, joka voi ottaa sen pois. Miten ihminen suhtautuu siihen, että hän ei ole itsensä oma, vaan että hän on Jumalan omaisuutta?
Osalle ihmisiä on vain ”minä itse”, eikä Jumalaa ole. Osa tiedostaa Jumalan olemassa olon, mutta hän ei paljon välitä siitä. Osalle Jumala on Luoja ja kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä.
Asenne ja luottamus Jumalan Armoon tulee Kristuksen Sanan kautta, ja jokainen joka uskoo ja kastetaan saa olla varma, Jumalan lupausten pitävyydestä, heillä on toivo paremmasta, sillä maailma on pahan vallassa.
On totta, että elämä näyttää olevan vain hetki, jossa käydään syntymän ja kuoleman välissä. Mistä tullaan ja mihn mennään? Elämän kiertokulku on mysteeri ja siinä riittää pohdiskeltavaa. Totuus kaikesta voi kuitenkin olla vain yhdellä tavalla.
Jäi mainitsematta, että vapaat suunnat lupaa taivaan ohi sen, minkä itse Jeesus asetti: pyhän kasteen, sanan saarnan ja ehtoollisen. Kun he ovat käyvinään taistoa sakramentteja vastaan ja etsivät tietä ohi sanan Jumalan luo, jää huomaamatta ihmisen peritty, todellinen syntisyys ja katsotaan sitä vain tehtyinä tekoina. Näin myös armon syvyys hämärtyyy ihmisetyön ja antaumuksen tiellä.
Josefus kertoo tuosta helluntaiksi nimitetystä päivästä jolloin suuri joukko kansaa oli kokoontunut kaupungin ( Jerusalem ) ympärille, ja melkein kaikki olivat aseistettuja. Henki oli siis vihan henki.
Kysymys oli todennäköisesti kapinasta ja ainakaan minulla ei ole mitään tarvetta asettua sen enempää kapinallisten, kuin kapinan kohteenakaan olevien puolelle, koska aikaa on kulunut niin paljon, ja vain tarina on jäänyt, ja sekin useammassa muodossa, riippuen siitä kuka sitä kertoo, tai kenen agendaa se palvelee.
Ei aika lopu. Meidän ajassa lyhyt vaelluksemme on elämistä ikuisuudessa. Tämä aikaa on Jumalan aikaa. Osaan kyllä Raamattuni tarpeeksi hyvin ja olen lukenut siitä mikä on tarpeellista jotta voisimme tämän elämän jälkeen elää jumalayhteydessä. Paradoksaalista on se , että mitä paremmalta elämä täällä kaikkien ponnistelujen jälkeen tuntuu ,niin sitä lähempänä tuntuu myöskin tuo nimettömän josta emme mitään tiedä, läsnäolo antaa aavistaa olemassaoloaan. Henkilökohtaisesti en pelkää sitä mitä kuoleman jälkeen voi tulla tapahtumaan. Se ei ole enää minun vastuullani vaan, kävi miten kävi, korkeamman käsissä.
Helluntai ja apostolit
Apostolos on kreikkalainen miehen nimi, se voi olla etunimi tai sukunimi. En ole kuullut kenenkään juutalaisen olevan nimeltään Apostolos. Olivatko apostolit itseasiassa kreikkalaisia, jotka väittivät olevanasa oikeita juutalaisia ja hankkivat rahaa ihmisiltä, kun joukkoon liittyvien piti luovuttaa omaisuutensa apostolien jalkojen juureen. Jos ei luovuttanut viimeistä penniä myöten, kävi huonosti, henki lähti.
Teologia:
Teo, Theo, on myös kreikkalaisen miehen nimi, tulee nimestä Theodoros, ” lahja jumalalta ” , toinen sana on Theoforos, ’jumalan kantaja’. Kreikkalaisilla jumala oli tietysti Zeus, joka oli titaanien Kronoksen ja Rhean poika.
Titaanit olivat Uranoksen (taivas) ja Gaia= ( maa) tyttöjä ja poikia.
Reijo väittää kirkkolaitoksen opettavan tietyllä tavalla. En kuitenkaan tiedä mistään sellaisesta laitoksesta, joka kovin selkeästi rakkaassa kirkossamme määrittelisi sen miten mistäkin asiasta täällä opetetaan. Varsinkaan, jos kuuntelee saarnoja, joita eri puolilla maata pidetään, niin eiköhän sieltä löydy melkoinen kirjo erilaisia käsityksiä ja opetuksia. Myytti siitä, että kirkko opettaa tietyllä tavalla, on vain myytti. Tietysti tässä on se paha haittapuoli, että puhdasta oppia ei kukaan oikeasti valvo, jonka tähden kirkossa on paljon erimielisyyttä oikeasta opetuksesta.
Mitään aivan tarkasti yhtenäistä kirkkolaitoksen opetusta, ei ole olemassa. Kirkosta löytyy melkoinen kirjo hyvin erilaisia opetuksia. Tunnustuskirjoihin tietysti voidaan tässä vedota, mutta hyvin harvoin pääsee kuulemaan niiden mukaista opetusta.
Jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi (Apt.13: 39) Kun ihminen uskoo Kristukseen, hän saa vanhurskauden nyt. Usko tuottaa tämän hedelmän jo nyt, ei vasta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Vanhurskaus lahjoitetaan sielulle sinä hetkenä jona hän ottaa vastaan Kristuksen kaikeksi kaikessa. Ne, jotka seisovat Jumalan istuimen edessä, vanhurskautetaan, mutta samoin vanhurskautetaan meidätkin. Me olemme Jumalan silmissä aivan yhtä vanhurskaita kuin ne, jotka kulkevat valkoisissa vaatteissa ja laulavat sointuvaa ylistystä taivaan harppujen säestyksellä. Ristin rikollinen tuli vanhurskaaksi sillä hetkellä, jona hän uskossa käänsi katseessa Jeesukseen. Vuosien palveluksen jälkeen vanha Paavali ei ollut sen vanhurskaampi kuin tämä rikollinen, joka uskoi vasta hetkeä ennen kuolemaansa. Meidät vapautetaan synnistä tänään. Me pääsemme Jumalan eteen tänään. Tosin emme pääse kokoamaan kaikkia taivaan viiniköynnöksen rypäleitä, ennen kuin perillä taivaassa. Mutta tämä vanhurskauttaminen on sellainen oksa, joka riippuu muurin yli. Se ei ole vielä ”maan satoa”, jota pääsemme nauttimaan vasta Jordanin ylitettyämme, vaan se on” ”autiomaan mannaa”, meidän jokapäivästä ravintoamme, jota saamme Jumalalta matkan varrella.
Nyt me saamme anteeksi. Nyt meidän syntimme pyyhitään pois. Nyt me seisomme Jumalan edessä hyväksyttyinä niin kuin emme olisi koskaan olleetkaan syyllisiä. ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room.8: 1)
Jumalan kirjassa ei tällä hetkellä ole yhtään ainoata syntiä, joka syyttäisi Jumalan omia. Kuka uskaltaa syyttää heitä? Herättäköön tämän hetken etuoikeutemme meidät tämän hetken velvollisuuksiin. Olkaamme valmiit tekemään rakkaan Herramme Jeesuksen työtä niin kauvan kuin meillä elämää on.
Tarkemmin ajatellen, minulle termi ”kirkkolaitos” on vieras. Mitä sillä Reijo tarkoitit?
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
“Mielummin kuin puhuttaisiin taivaasta/paratiisista, tietyt katolisten julkaisujen otsikot puhuvat politiikasta, tämän maailman politiikasta sensijaan, että puhuisivat Jumalasta.” Kyllähän ’politiikkakin’ on aina kuulunut seurakunnan elämään. Alkuseurakuntaa kuvaavissa Apostolien tekojen kohdissakin sitä on vahvasti mukana: ”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan.”
Ilmoita asiaton kommentti