Synnytetään toivoa, kunnes kuollaan!
1.Kor.15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Jumala antaa toivon, pelastusvarmuuden.
Italian suurimpia ja arvostetuimpia viihdetaiteilijoita, Adriano Celentano, peräsi toivoa kuoleman jälkeiseen “aikaan”.
(Piuttosto che parlare del Paradiso, certe testate cattoliche «parlano di politica, della politica del mondo anzichè di Dio».”
Käännös: “Mielummin kuin puhuttaisiin taivaasta/paratiisista, tietyt katolisten julkaisujen otsikot puhuvat politiikasta, tämän maailman politiikasta sensijaan, että puhuisivat Jumalasta.”
Celentano julisti tästä epäkohdasta San Remon laulufestifaaleilla helmikuussa 2012 ja Veronan Areenalla saman vuoden syksyllä. Kumpikin tilaisuus oli suuri tapaus paikanpäällä ja televisiossa se sai suurimpia mahdollisia katsojamääriä.
Ihminen on syntynyt tähän aikaan vain etsiäkseen ja löytääkseen yhteyden Luojaan. Kun aika kunkin kohdalla loppuu, alkaa ikuisuus. Se voi olla ikuisuus Jeesuksen kanssa tai ikuinen ero Hänestä ja taivaasta. Tuota eroa on kuvattu kaikilla mahdollisilla kauhukuvilla.
Ikuisuutta taivaassa, Jeesuksen kanssa on kuvattu kaikilla mahdollisilla kuvauksilla korkeimmasta onnesta, sellaisesta, mikä ei voi edes ihmismieleen nousta. On aina näistä koostuva nyt.
Jumalan Seurakunta ajassa, on olemassa yksikköinä paikakunnittain. Kaikki alkoi Jerusalemista, helluntaina vuonna 33, jolloin alkuteksti mainitsee ek-klesia- sanalla Seurakunnan, kaiken keskellä, mutta erillään kaikesta, vt. Apt. 2:47.
Rooman kirkko, RKK, johdattaa jäsenikseen kastamansa kuoleman jälkeen kiirastuleen, joka puhdistaa Paratiisiin.
Evlut kirkko antaa toivoa omille jäsenilleen ja hyväksyttävillä sakramenteilla valmistellut ihmiset ainakin “viimeiselle veräjälle” asti, mutta “rehellisyyden nimissä”ei voi taata veräjän aukeavan taivaaseen.
Katolinen oppi suosittelee hyviä töitä ja viikottaista ripittäytymistä eucaristia-toimituksen yhteydessä.
Eli kuoleman jälkeinen aika on kiusallinen asia kummallekin kirkolle. Siksi onkin kiitollisempaa keskittyä kaikkeen siihen, minkä jokainen jättää kuollessaan.
Celentanon suhteesta Jumalaan en osaa sanoa muuta kuin, että hän uskoo, että ihmisen todellinen minä ei haihdu olemattomiin kuolemassa. Hän myös ymmärtää, että tämä ajallinen on vain silmänräpäys, jonka jälkeen vasta on tosi kysymyksessä. Kuitenkaan kumpikaan kirkkolaitos ei opeta, että tämä aika loppuu ja tämän ajan väärä ja oikea menettää merkityksensä ja vain Jumalan Pojan usko kantaa ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa.
41 kommenttia
Pyydän anteeksi. Luulin ihan tätä blogisi loppua Reijo sinun omaksi. Ai se olikin mun.
” kumpikaan kirkkolaitos ei opeta, että tämä aika loppuu ja tämän ajan väärä ja oikea menettää merkityksensä ja vain Jumalan Pojan usko kantaa ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. ”
Markku Hirn
Viite kommenttiisi 26.04.2021 09:13
”Ei aika lopu. Meidän ajassa lyhyt vaelluksemme on elämistä ikuisuudessa. Tämä aikaa on Jumalan aikaa. Osaan kyllä Raamattuni tarpeeksi hyvin ja olen lukenut siitä mikä on tarpeellista jotta voisimme tämän elämän jälkeen elää jumalayhteydessä. ”
Sanoit lukeneesi Raamattua niin paljon, että tiedät tarpeellisen, mitä kuoleman jälkeisyyteen tulee.
Ikävä kyllä tämä kommentti kertoo, että olet lukenut muualta kuin Raamatusta, että aika ei lopu!
Aika loppuu ja ajattomuus alkaa. Kun kuolemme, ei ole mitään, ei edes aikaa. Seuraava ”havaintomme” on ikuinen yhteys Jeesuksen kanssa, mikä on mahdollista muututtuamme Hänen kaltaisekseen. Se on se ”tänä päivänä” jolloin ristin ryöväri yhdessä kaikkien uskovien kanssa kohtaamme taivaassa, muututtuamme, vt. Luuk. 23:43.
”Tarpeellista on yksi ainoa” sanoi Jeesus Marialle. Ja ilman sitä, Jumalan Pojan meihin synnyttämää uskoa, ei ole mitään, ei ole taivasta. Vt. Hebr. 11:6, ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen ..”
Otsikko tälle blogille olisi voinut olla : ”Synnytetään toivoa, mutta vain kuolemaan asti”.
Kuolemaan asti tässä maailmassa toimii kaksi lainalaisuutta, eli hengellinen laki ja ajallinen laki.
Hengellinen laki on kaiken kattava, mutta maallinen laki ulottuu vain aikaan, materiaan ja järkeen/tunteisiin ja tuntemuksiin.
Maallinen laki on voimassa kuolemaan asti tai kun ajallinen tuhoutuu.
Asia, mitä kukaan ei tällä foorumilla ole ottanut esille on 1. Kor. 2:12-15:
Tässä Korintolaisille-kirjeen kohdassa selkeytyy tyhjentävästi maallisen, ajallisen rajallisuus ja hengellisen rajattomuus, mitä tietämiseen tulee. (KK38 ja KK92 sekä pääasiasiassa sakramentaalisuutta edustavat laitokset kääntävät sanan ”ginosko” ymmärtää, vaikka kysymys on tietämisestä). Hengellinen ihminen tietää koska Jumala Henkensä kautta tekee uskoontulleen kykeneväksi vastaanottaa, eli Sana sulautuu. Tämä kaikki on näissä neljässä jakeessa, kirjeessä korintolaisille.
Kun joku tulee uskoon ja saa anteeksiannon ja vapauden syyllisyydestään Jumalan edessä, niin hänelle tulee valtava tarve säilyttää se sisäinen puhtaus, jonka on saanut. Hän pyrkii toimimaan heti sen mukaisesti. Ettei vaan missään kohdin rikkoisi Jumalaa vastaan, jolloin kadottaisi parhaan aarteensa eli hyvän omantunnon.
Maalinen laki ei ulotu meidän ajatuksiimme, mutta hengellinen laki ulottuu jopa sinne asti. Maalisen lain mukaan toimittaessa voi löytää porsaanreikiä ja tehdä jopa niiden avulla pahaa. Kiusaamista esim. voidaan tehdä aivan lain kirjaimen mukaan toimen, eikä laki voi silloin syyttää eikä tuomita. Hengellisessä laissa ei ole mitään porsaanreikiä. ”Fariseukset” kyllä yrittävät niitä reikiä itselleen kehitellä, kun eivät tunne hengellisen lain ankaruutta ja sen oikeaa tehtävää. Maallisen lain tehtävä on pitää kansalaiset sovussa ja lainkuuliaisina. Jolloin saamme elää jokseenkin turvallisessa yhteiskunnassa.
Hengellisen lain tehtävä on toinen. Sen tehtävä on viedä meidät Jumalan kaikkinäkevien silmien eteen omistamaan Jumalan rauha Jeesuksen sovitustyön tähden. Siinä saamme sen rakkauden Jumalaan, jonka vaikutuksesta yllättäen kykenemme jopa jonkinverran täyttämään hengellistä lakia.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Meni hieman sanailuksi minunkin puoleltani. Siksi haluan toistaa:
Kohdistin viestin ainoastaan ainoaan ihmiselle merkittävään asiaan, eli, missä vietämme iäisyytemme.
Celentano jo 74 vuotiaana, 2012, havahtui ajan loppumisen.
Saavutettuaan kaiken mitä hänen ammatissaan on saavutettavissa, niin sillä ei ollut mitään merkitystä vailla taivaspaikkaa.
Luulisi, ettei hänellä olisi ollut mitään hätää jos eletyn elämän saavutukset jotain painaisivat, mihin sisältyi kaikkien ihmisten suosio, yhden vaimon kanssa avioliitto ja kolme lasta, jotka häntä kunniottivat vaimon lisäksi. Hän ikäänkuin huusi yleisen hätähuudon, että miksi RKK, mikä julistaa olevan ainoa tie taivaaseen, häärää ajallisissa asioissa. Järjestelee oikeudenmukaisuuksia, nimittää Kiinan kommunistipuolueen kanssa kirkolleen piispat, kehottaa talibaneja olla tappamatta ihmisiä jne. Myös näytösluontoiset kehotukset väärinkohdelluille, että he antaisivat anteeksi niille, jotka ovat heitä vastaan rikkoneet, ei Celentanoa vakuuttaneet. Hän peräsi varmaa ilmoitusta taivaasta johon helvetin sijasta voisimme päästä.
Ilmoita asiaton kommentti