Demokratiasta sanotaan: Valta on kansalla! En ole kyllä huomannut juurikaan sitä. Olen koetellut itseäni. Välillä olen äänestänyt ja välillä jättänyt väliin. Olen äänestänyt useampaa puoluetta, eikä sekään ole tuntunut missään. Ei ole ollut autuaallisempi tai raadollisempi olo vaalien jälkeen. Viimeistään hallitusneuvottelujen yhteydessä huomaan pikkuruisen vaikuttamisyritykseni hukkuneen pintakuohuun. Nimittäin annettuamme äänemme laskemme ajatuksemme hortoilemaan politiikan tuuliin ja lopulta emme tiedä oliko vaikutus hyvä vai huono.
Monipuoluejärjestelmän pitäisi antaa kohtuullista hyvää jokaiselle. Mistä sitten tulevat ne konfliktit, joita tasaisin välein tulee. Näytelläänkö meille teatteria miten raskasta on vastuun kantaminen. Joskus ihmettelen sitä, että jotain asiaa voidaan vääntää vaikkapa viikon verran ja ratkaisu syntyy lopulta pikkutunneilla. Onkohan kaikki enää hereillä siihen aikaan? No tämä on maallista kaikki. Vai tuleeko kina siitä, että joku yrittää ottaa isommalla kauhalla?
Hengellinen kenttä näyttää erilaiselta. No onhan kirkolla kirkolliskokous, jossa toimivat kansanvallan periaatteet. Sitten on paljon muita toimijoita joiden toimintaperiaate on ulkopuoliselle vieras. Kirkko on kuitenkin suunnan näyttäjä, mutta miten se suunta määritellään? Jos on iäisyysulottuvuus mukana, niin luulisi ainoan ohjekirjan olevan varsin painavassa roolissa. Onko se, en tietä, kun en ole ollut paikalla. Tuntuu vain jotenkin turvattomalta, kun aloitteita tulee asiasta kuin asiasta eikä perusteina aina ole Raamatun sana, vaan tasa-arvo ym humaanit asiat. Eikö valtion hallinto riitä käsittelemään ihmisoikeuksiin kuuluvia asioita?
Jos kirkossa kerrottaisi, että tämä toiminta on osa arkipäivän viihtymistä, niin kaikki olisi OK! Jos kuitenkin siinä sivussa elätellään iankaikkisen elämän toivoa ja sitäkin lupaillaan, niin olisi syytä tarkistaa kauppatavaran sisältö vastaako se yhtään mainoksen lupaamia asioita. Mieleeni tulee erään postimyyntifirman toiminta 50-luvulla. Kataloogi tuli meidänkin mökkiin ja siellä kaupattiin monitoimityökalua. Se oli vasara, jolla voi hakata nauloja ja kiskoa niitä ylös. Voi leikata lasia, siinä oli ruuvimeisseliä ja pienen reiän poraamiseen verme. Kun sain pikkupoikana sen kinuttua itselleni, niin posti toi kyllä yllätyksen. Se oli noin kaksikymmentä senttiä pitkä eikä naulojen hakkaamisesta eikä niiden poisvetämisestä tullut puhettakaan. Väärän tavaran hankkiminen maksaa hintansa, mutta hyödyttääkö?
Marko Sjöblom.
Jos ymmärsin oikein, niin et hyväksy kirkollisessa päätöksenteossa demokratiaa ja rinnastat uskon ja opinasiat tieteeseen, joide tulokset eivät ole ratkaistavissa äänestämällä. Olen samaa mieltä. Ei tietenkään tieteen tuloksia voida ratkaista äänestämällä. Eikä sitä järkevä ihminen vaadikaan. Minusta uskon ja opinasiat ovat kaukana tieteestä.
Kuitenkin meidä ev.lut kirkossa tälläkin hetkellä ratkaistaan opillisia kysymyksiä kirkolliskokouksessa äänestämällä. Esimerkkeinä esim. pappien virkauudistus ja samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen. Toisesta kiistakysymyksestä tuli äänestyspäätös 1986. Toinen kiistakysymys hiertää vielä kirkossa, vaikka oletettavasti kirkon jäsenistön enemistö olisi sitä mieltä, että kaikki avioparit, jotka sitä haluavat ja ovat kirkon jäseniä vihittäisiin avioliittoon.
Ongelma on, että kirkolliskokousedustajiksi valikoituu (osaksi vaalijärjestelmästä johtuen) enemmistöksi ns. konservatiivi kristittyjä, jotka haraavat vastaan. Heidän teologiset perusteensa löytyvät tietenkin Raamatusta. Tosiasia kuitenkin on, että Raamattussa, ei ole yhtään mainintaa avioliittoon vihkimisestä, vaikka Kaanaan hästä siellä kerrotaankin. Koska tästä ”avioliittoteologiasta” ei koskaan tule kirkossa yksimielisyyttä, niin ratkaisu löytyy vai järjen avulla.
Olen sitä mieltä, että mikäli uskonnollinen yhteisö, jolla on vihkimisoikeus, ei palvele jäseniään tasapuolisesti, niin siltä pitää tämä vihkimisoikeus ottaa pois.
Samalla olisi hyvä kirkolta poistaa myös perheasiainkeskukset ja siirtää nekin kuntien huoleksi. Vai mitä Leo?
Leo, selvennän hiukan. Lähden siitä, että oppi ja myös kristillistä elämää koskevat linjaukset on annettu meille Raamatussa eikä niiden muuttamisesta äänestyksillä seuraa hyvää noin nin kuin ikuisuusnäkökulmasta. Termiä ”kirkolliskokous” käytetään kristillisessä kirkossa eri merkityksissä. Meidän osaltamme on tärkeää, että sekä papisto että maallikot ovat mukana kirkkoamme koskevassa päätöksenteossa. Yksi perusongelma on kristillisen yleissivistyksen tason lasku, mistä seuraa monia yllättäviäkin asioita. Kuten kristinuskon vastaisten ajatusten pitäminen kristinuskon mukaisina. Se, mitä sanot vastaan haraavista konservatiiveista on asia, joka ilmenee hyvin monimuotoisena ja monissa hyvin erilaisissa asioissa. Minä tunnen hurskaita ja vastuunsa tuntevia seurakuntien päättäjiä, jotka ovat opillisesti konservatiiveja ja samalla erilaisten hallinnollisten uudistusten edistäjiä. Ja tiedän ns. liberaaleja, jotka haraavat kynsin hampain hallinnollisia uudistuksia vastaan. Jos aihe kiinnostaa Sinua, suosittelen tutustumaan oikein asialliseen Suomen Teologisen Instituutin kirjaan Kirkot muutoksen tilassa IUSTITIA 38.
Pekka, en osaa vastata tuohon kysymykseesi, sillä en tiedä mitään perheasiainkeskuksista, enkä niiden toiminnasta. Sen tiedän, että rippikoulupappini meni aikanaan Tampereelle joksikin perheasiain neuvotteljiaksi tai perheasiain sovittelijaksi.
Minulle esittämäsi järjestely kyllä sopisi, sillä avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio. Voisihan ajatella vaikka niin, että hoitakoon uskonnolliset yhteisöt sieluja ja kunnat tarjotkoot soppaa ja saippuaa.
Uskon kuitenkin, että seurakunnat voivat omilla päätksillään lopettaa perheasiain keskukset jos katsovat sen tarpeelliseksi.
Marko Sjöblom, kiitos tarkennuksesta. Se oli minusta tarpeeton, sillä kirjoitit käsityksesi minusta hyvin selkeästi. Erimielisyytemme johtuu siitä, että sinun uskonkäsityksesi edustaa ilmeisesti jotakin herätyskristillistä taustaa. Oma herätyskristillinen uskoni päättyi n. 40 vuotta sitten ja minun oli valittava uusi suunta.
Hyväksyn sen, että oppi- ja myös kristillistä elämää koskevia linjauksia voi hyvin löytää Raamatusta. Kuitenkaan Raamattu ei ole elämän sääntökirja, josta katsotaan ohjeita mm. kirkon virka- ja avioliittokysymyksiin. Niitä sieltä ei löydy, joten päätöksiin riittää hyvin ihmisen järki. Em. kysymykset ovat minusta yhteiskunnallisia kysymyksiä ja niissä on kunnioitettava valtakunnan lakeja ja ihmisten tasa-arvoa. Ei siis syrjimistä sukupuolen ja sukupuolisuuntauksen mukaan. Kirkolliskokous on se kirkon elin, joka päättää esim. virka- ja avioliittokysymyksistä.
Tiedän, että edellä esittämiäni ajatuksia tai periaatteita eivät herätyskristillisten uskonyhteisöjen kannattajat hyväksy, eivätkä ymmärrä.
Kommentissasi toit esille ongelman: kristillisen yleissivistyksen tason laskun. Tuo -yleissivistyksen lasku on totta, mutta minun mielestä se ei ole ongelma. Ne jotka asettuvat ehdolle kirkollisiin luottamustehtäviin ovat minusta riittävän sivistyneitä kirkollisia päätöksiä tekemään. Teologien joukossakin vallitsee myös paljon erimielisyyttä kirkon oppi- ja uskonkysymyksissä, joten kristillisen yleissivistyksen puute ei todellakaan ole ongelma kirkon päätöksiä tehtäessä.
”Ikuisuusnäkökulma” on minusta asia, jota en sotkisi kirkon päätöksentekoon, mutta jolle se on tärkeä kysymys tehköön niin. Suomen Teologisen Instituutista haluan mainita, että minulle se tuo mieleen uskonnollisen konservatisvmin, joten en aio tutustua suosittelemaasi kirjaan.
Kirkon perheasiankeskukset auttavat aviopareja heidän kriiseissään. Näihin palveluihin on usein kuukausien jonot, joten tarve on aivan valtaisa. Jos tuo toiminta loppuisi niin olisihan se hirveä isku niille aviopareille, jotka kriisinsä keskellä elävät. Yritin vai tuolla sanoa sitä, että kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen kuuluu paljon muutakin, kuin pelkkä vihkiminen. Jos siitä luovuttaisiin , niin se vaikuttaisi moneen muuhunkin kirkon toimintaan lamaannuttavasti.
Joten edellinen kommenttini oli tarkoitettu vain vitsiksi. Näköjään se meni täysin pieleen, koska et taida tietää paljoakaan kirkon varsinaisesta toiminnasta.
Rippikoulu, joka on näkyvimpiä kirkollisia toimintoja on kauan mainostanut sitä sillä, että sen käytyään voi saada kirkollisen vihkimisen. Mikä asia on monelle nuorelle parille myöhemmin hyvinkin tärkeää.
Rippikoulu opetusta pitäisi muuttaa siten, että kaksi vastakkaista opetusta olisi yhtä aikaa oikein, mitä nuorten olisi aika hankala ottaa vastaan.
Pekka Veli Pesonen
”Samalla olisi hyvä kirkolta poistaa myös perheasiainkeskukset ja siirtää nekin kuntien huoleksi. Vai mitä Leo?”
Pekka kyllä minä ymmärsin, ettei tuo em. toteamuksesi (heitto) ollut tarkoitettu keskustelun jatkamiseksi. Käsitin sen noin kuin edellä selitit. En minä sitä vitsinä pitänyt, enkä pidä vieläkään – en edes huonona vitsinä. Keskustelutyylejä on monenmoisia ja käyttämäsi taktiikka on sallittua.
Mainitsit vielä, että vitsisi meni pieleen, koska ”en taida tietää paljoakaan kirkon varsinaisesta toiminnasta.” Mitä on kirkon varsinainen toiminta, josta arvelet minulla olevan heikot tiedot? Enpä viitsi tiedoillani kerskailla, mutta voin mainita, että ”ehkä jotain tietäisin, sillä olinhan siellä minäkin”, nimittäin rippikouluikäisestä tähän päivään (n. 65 v.) olen kirkollisia asioita harrastanut. Opiskellut mm. kirkkomusiikkia, laulanut kirkkokuoroissa ja tuuraillut nuorena kanttoreita. Kuunnellut monet saarnat ja lukenut jopa Raamattua, jotta kyllä sitä kristillistä yleissivistystä on pakostakin tullut omiksi tarpeiksi.
Voin myöntää, että paljon on kirkon toiminnassa sellaista, josta en tiedä mitään. En kirjoita tänne asiantuntijana, vaan tavallisena riviseurakuntalaisena, jolla on mielipiteitä. Monesti joudun täällä erimielisyyksiin ns. herätyskristillisten kanssa, sillä minun käsitys kristillisyydestä poikkeaa niin paljon heidän käsityksestään.
Jotkut ovat – ihan oikein – korostaneet, että pitäisi kommenteissa keskustella asioista, eikä henkilöistä. Minusta se on muistamisen arvoinen neuvo. Kun en ymmärtänyt sinun ”vitsiäsi”, niin arvelit sen johtuvan minun tietämättömyydestä. Saatat olla oikeassa, mutta jatketaa siitä huolimatta.
Korjaus eo. kommenttiini: Rippikoulustani tähän päivään on aikaa n. 55 v.