Rauli

Jälleen tuot ajatuksesi selkeästi esille.

Kysyt että eikö myös tuomiolle ylösnousemus ole ”ylösnousemusta”.

Vertaisin tätä kahden eri kielen tapaan ilmaista jokin asia eri tavoin. Suomen kielessä sukelletaan v e t e e n . Tarkastelukulmana on siirtyminen ei sukeltamisen tilasta sukeltamisen tilaan. Siirtyminen siis sanotaan.

Ruotsin kielessä taas sama sanotaan ”dyka i vatten”, jossa itse tapahtuman lopputulos ilmaistaan. Sukeltamisen toteuduttua ollaan v e d e s s ä .

Mielestäni Jesajan kirjan ilmauksessa kerrotaan viimeisen tuomion lopputulos: tuomion alaisten lopullisena kohtalona on se, etteivät he enää elä. Kun taas Uuden testamentin puolella tarkastellaan tuohon tilaan joutumisen tilannetta: heitetään tuleen.

Mielestäni kysymys fariseuksista on monitahoisempi kuin usein tullaan ajatelleeksi. Jeesushan itse omassa toiminnassaan ja elämässään liikkui hyvin paljon nimenomaan fariseusten piirissä. Juuri heidän kanssaan ollessa tapahtui muutamia ihmeitä ja useat keskustelut käytiin heidän kanssaan. Edelleen voidaan todeta, että Jeesus puhuu siitä, että Mooseksen istuimella istuvat fariseukset. Tämä ilmaushan sanoo fariseuksia Mooseksen lain oikeiksi opettajiksi.

Onpa esitetty sellaisiakin väitteitä, että Jeesuksen julistus fariseusten ”synneistä” olisi jopa liikkeen sisältä käsin olevaa oman liikkeen itsekritiikkiä. Ajatuksen tarkoitus tällöin olisi sanoa kuulijoita ajatellen syvällinen miettimisen aiheen esittäminen, ”voi meitä fariseuksia jos puhdistamme vain astian ulkokuoren, mutta emme puhdistaudu sisältä päin” jne.

Vanhoissa juutalaisen ajattelun kehityksen lähteissä nimittäin tulee esille, että fariseuksilla oli kaksi merkittävää pyrkimystä omassa raamatunselityksessä. Toisaalta oli suurten yleisten linjojen hahmottaminen eli Raamatun keskeisten teemojen hakeminen, esim rakkauden kaksoiskäsky. Toisaalta taas oli pyrkimys löytää tekstin ulkonaisen osaamisen lisäksi myös sen varsinainen sisältö eli siis mennä niin syvälle tekstiin, että myös sen henki toteutuisi.

Tämän näkökohdan mukainen tulkinta sopii erittäin hyvin muutamiin Jeesuksen julistuksen kohtiin. Silloin niihin tulee todella syvällisen tekstien tutkistelun kehotus esille mitä voimakkaimmin. Mutta joissakin kohdin tämä tulkinta voi aiheuttaa ongelmia, niitä on vaikeaa nähdä itsekritiiksiksi vaan ne kuvaavat näkökantojen vastakkainoloa.

Yksi mahdollisuus tämän takia voisi olla sellainen, että Jeesuksen toiminta on varsinkin alkupuolella liikkunut hyvinkin paljon farisealaisen liikkeen kannattajien keskuudessa, mutta sitten Jeesuksen avoimemman linjan takia mielipiteet ovat vähitellen ajautuneet eri linjoille, jolloin eräät piirit farisealaisuudessa ovat kääntyneet Jeesusta vastaan.

Näin selittyisi se, että toisin paikoin ikään kuin liikkeen sisältä käsin puhuttu itsekritiikki tuo julistukseen jopa syvällisemmän sanoman kuin jonkin ulkopuolisen kritiikin ilmaan heitto, mutta sitten taas toisin paikoin selvästi eri linjoille menevien mielipiteiden esiintulo näyttäisi jonkun tekstin kohdalla paremmalta tulkinnan vaihtoehdolta.

Tämän näkökohdan tarkemmalla esilletuonnilla haluan kertoa, että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa oli samanaikaisesti liikkeellä monia eri suuntauksia. Onpa näitä liikkeiden piirteitä tutkittaessa päädytty jopa 15 eri liikkeen olemassaoloon. Jeesuksen opetuslasten keskuudessakin näyttää esiintyneen alkuaan erilaisista suuntauksista liikkeelle lähteneitä. Näin ollen liian mustavalkoinen linjojen vastakkainasettelu Uuden testamentin tulkinnassa voi tehdä vääryyttä tuon ajan juutalaisuuden tulkinnalle.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi jossa erittäin hyvin tuot oman näkemysesi sekä myöskin sen perusteet esille.

Historiallisesti juutalaiset liikkeet elivät saman kansan sisällä. Näillä oli paljon yhteistä, joka nousi yhteisestä juutalaisesta perinteestä. Samaan aikaan näiden välillä oli suuriakin eroja joillakin uskonelämän aloilla. Toisinaan näiden liikkeiden sanankäyttö oli hyvinkin voimakasta toinen toistaan kohtaan.

Ennen juutalaissotia eräät ryhmittymät jopa sotivat toinen toistansa vastaan. Jopa keisari Vespasianuksen pojan ja myöhemmin seuraajan Tituksen alaisuudessa toiminut juutalaista syntyperää ollut Tiberius Julius Alexander oli keisari Vespasianusen määräyksestä Rooman armeijan kakkosmies Jerusalemin valtauksessa vuonna 70 jKr.

Muistat varmaan Paavalin sanat, kun häntä kuulusteltiin:

Apostolien teot:

23:6 Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana.”

Mielestäni hän ei suinkaan tuossa lausunnossa ollut ulkokullainen, vaan kertoi oman koulutuksellisen taustansa Gamalielin oppilaana.

Gamalielin isästä Simeonista on vanha perinne, että tämä olisi ollut sama Simeon, josta kerrotaan kynttilänpäivän evankeliumissa:

Luukkaan evankeliumi:

2:25 Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. 2:26 Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. 2:27 Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, 2:28 otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 2:29 ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;

Perinteen luotettavuusasteesta en tässä tilanteessa ruohonleikkurilta tietokoneen ääreen tultuani pysty ottamaan varmaa selkoa.

Simeonin isä puolestaan oli kuuluisa oppinut Hillel, jonka opetuksien vaikutus omaan aikaansa oli hyvin suuri, näkyy myös Jeesuksen julistuksessa muutamissa kohdin. Tämä puolestaan ei ollut mitenkään outua. Onhan aikansa oppineimmilla miehillä muinakin aikakausina tuntea edellisten sukupolvien etevien opettajien kannanotot. Ja Jeesus oli oman aikansa oppinein mies, joka opetti aikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä. Ja huomattakoon lisäksi, että hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen myös hänen seuraajansa pysyttelivät nimenomaan pyhäkössä.

Luukkaan evankeliumi:

19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —

24:53 Ja he ( opetuslapset ) olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.

Joten hyvin usein näin lähes 2000 vuoden takaa on vaikeaa hahmottaa kaikkia tapahtumien säikeitä, joten yksittäisten tilanteitten kuvaukset helposti irtaantuvat yhteyksistään ja muodostuvat omalakisiksi uusiksi kokonaiskuviksi.

Eipä siis ole ihme että myös kuvaukset Jeesuksen ajan fariseusten ja hyvinkin paljon juuri heidän seurassaan liikkuneen Jeesuksen sosiologinen tilanne on mielestäni värittynyt Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisten hetkien tilanteessa tapahtuneitten vastakkainasettelujen mukaan koko elämisen aikaisten vastakkainasettelujen mielikuvaksi.

Usein unohdetaan, että Jeesus sanoo nimenomaan farisealaisen liikkeen edustajien puhuvan aikansa Raamatun eli Mooseksen kirjojen oikeaa selitystä, juuri heidän istuvan ”Mooseksen istuimella”.

Matteuksen evankeliumi:

23:2 sanoen: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.