Suvi Kouri: Vastaus Pekka Särkiölle – Kapea ja vanhentunut käsitys ihmisyydestä

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa blogissaan 21.6. ”vallankumouksen hedelmistä”. Särkiön mukaan ”vallankumouksellinen kulttuurieliitti” pyrkii murentamaan yhteiskunnassa turvaa luovia rakenteita, kuten avioliittoa, miehen ja naisen sukupuolijakoa, isän ja äidin muodostamaan ydinperhettä ja lasten kotikasvatusta. Särkiö vertaa ilmiötä varsin ajankohtaisesti virukseen.

Blogiteksti pohjaa äärimmäisen kapeaan ja vanhentuneeseen käsitykseen ihmisyydestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Kaikki, mikä uhkaa tuota kapeaa käsitystä, nähdään viruksen kaltaisena uhkana. Särkiön listaamat huolet, kuten alhainen syntyvyys, rikkoutuneet perheet, lasten ahdistus ja ylipaino, näyttävät juontavan juurensa samoihin ”ongelmiin”, joihin kirkko on pyrkinyt kautta historiansa puuttumaan: naisten seksuaalisuuteen sekä seksuaaliseen vapautumiseen.

Puolustusvoimia ja sen kirkollista työtä ohjaavat lait, niiden joukossa myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki, jotka kieltävät henkilöiden asettamisen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Särkiö rakentaa kirjoituksessaan tiukkaa muottia, johon vain hyvin harva puolustusvoimissa palvelevista mahtuu. Sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden sekä erilaisten perhemuotojen salliminen ja hyväksyminen ovat virkamiehen lainmukainen velvollisuus. Tämä on myös ehto sille, että virkamies voi työssään parhaalla mahdollisella tavalla tukea puolustusvoimissa palvelevia ja siten myös organisaatiota sen perustehtävässä eli maanpuolustuksessa ja yhteiskunnan turvaamisessa. Turvallisuutta on elää vapaana siitä pelosta, että tulee tuomituksi, syrjityksi tai parjatuksi sen vuoksi, että ei mahdu perinteiseen binääriseen sukupuolijakoon, ahtaisiin odotuksiin naisten ja miesten rooleista tai seksuaalisuuden ”oikeanlaisesta” toteuttamisesta.

Suvi Kouri

väitöskirjatutkija, sotilaspastori evp

    • Sellainenkin sanan kohta löytyy, että Jumala nauraa heille (ihmisen hulluudelle Häntä vastaan). Se sopii näihin juttuihin hyvin, kun ei löydetä enää miestä ja naista. En haluaisi olla Jumalan naurun ts.vihan kohteena.

  1. Mikko Nieminen kirjoittaa:”kielelliset konstruktiot ja määritelmät helpottavat kommunikointia, mutta ne eivät ole itsetarkoitus.”

    Tämä pitää toki paikkaansa, mutta tarkastellaan asiaa hieman tarkemmin (ja jätetään hetkeksi sukupuolikysymykset).

    Kielellisenä konstruktiona nimitämme siniseksi väriä, jonka ihminen aistii aallonpituudeltaan noin 360–490 nanometrin välillä olevaa valoaaltoa. Vastaavasti nimitämme mustaksi väriä, jonka ihminen aistii, kun kohteesta ei heijastu eikä säteile juuri lainkaan valoa.
    Yksittäisen ihmisen sisäinen kokemus sinisestä ja mustasta voi kuitenkin olla kokonaan toinen. Arkielämässä hänen on kuitenkin sopeuduttava siihen että kutsuu siniseksi ja mustaksi väriaistimuksia, jotka ulkopuolinen taho on sinsiseksi ja mustaksi nimittänyt.

    yhteisesti määritellyillä kielellisillä konstruktioilla on olennainen merkitys: Postmodernilla totuuskäsityksellä varustettua henkilöä ei pidä päästää sähköasentajaksi.

    • Yksi keskustelu 40-luvulla syntyneen, ei erityisen postmodernilla totuuskäsityksellä varustetun, äitini kanssa riittää todistamaan, että hän kutsuu asioita juuri sen värisiksi kuin hän värit kokee vaikka insinöörinä toisin paikalle minkälaisen tahansa aallonpituusmittarin.

      En ole myöskään koskaan nähnyt mitään etua siitä, että olisin pakottanut hänet kutsumaan värejä niiden aallonpituuden mukaisilla määritelmillä.

      Tämän keskustelun käsitteille ”mies” ja ”nainen” ei taida edes olla täsmällistä tieteellistä määritelmää. Toki sellainen voidaan sopia kunhan vaan päätetään, mitä ominaisuutta mittaamalla asia selviää.

    • Värien aistiminen on hyvä esimerkki ilmiöstä, jonka fysiikka Ja psykologia tunnetaan hyvin tarkasti, mutta täyttä varmuutta ihmisten värikokemusten samankältaisuudesta ei ole.

    • Värit oli tosiaan erinomainen analogia tähän aiheeseen. Jos Jumala olisi yhtä kiinnostunut ihmisten näköaistista kuin ihmisten seksuaali-identiteetistä (tai näin ainakin joidenkin uskovien mukaan), Mikon äidin kokemukset väreistä mitätöitäisiin muitta mutkitta. Koska onhan se nyt selvää, että Jumala loi punaisen ja sinisen, ei niitä muulla tavalla voi nähdä.

    • Kokemus väristä nousee objektista käsin, joka aistitaan eri tavoin subjektissa. Kokemu sukupuolesta on puolestaan subjektista itsestään nouseva, siis subjeti ja objekti ovat samassa kokijassa. Eilkä ytämä kokemus tyhjästä eli pelkästä kuvitelmasta nouse kuten jotkut täällä yritävä’t naivisti vihjailla. Kyllä siihen on jokin oikea somaattinenkin esim. hormonaalinen syy.
      Kun käsittet mies ja nainen ovat muinon syntyneet ne ovat syntyneet aikana jolloin tieteellistä mahdolisuutta määritellä nämä käsitteet kohtaista käsin tarkemmin tai lisämäärein ei vielä ollut.
      Nykyään on.

    • Niin, että voin ajaa päin punaista, jos minun mielestäni se onkin vihreä. Ja jos joku siitä huomauttaa, on hänet todettava oikopäätä suvaitsemattomaksi, vanhanaikaiseksi ja kapeakatseiseksi. Myös Hesari ja YLE voisivat tehdä siitä juttuja, niin että valtiovalta säätäisi myöhemmin jo annetut sakot peruttaviksi ja voisimme 10 vuoden päästä marssia porukalla Colormovement -marssia pitkin Helsinkiä.

    • ”Niin, että voin ajaa päin punaista, jos minun mielestäni se onkin vihreä.”

      Puujalkavertaus. Jos värisokeutesi oli huomattu sinun olisi tullut mennä lääräriin. Jos ei muuta apua niin uusi värikoodisto sinulle jotta kokemuksesi saadan vastaamaan todellisutta. Niin sukupuoltaan korjaavatkin tekevät.

    • Kysymys värien kokemisesta ei tarkoita värisokeutta (tai liikennevaloista piittaamattomuutta). Kokeeko toinen ihminen punaisen, keltaisen, vihreän tai sinisen sellaisena kuin minä? Miten sen tutkisi?

    • Martti Pentti
      Ei sillä oikeastaan ole muille merkitystä, miten itse kukin värit kokee, kunhan kaikki noudattaa yhteisiä värisääntöjä ihan omasta kokemuksestaan riippumatta.

  2. > kuvittelet vääristyneen vasemmistoliberaalin setalaisen ihmiskäsityksen olevan ainoa oikea.

    Arto Jääskeläisen hyvin asiallisesta kommentista paistaa läpi myös kuvitelma hänen oman ihmiskäsityksensä kaikkivoipaisuudesta. Niin suurella paatoksella ollaan julistamassa muiden käsityksiä vääristyneiksi.

    > Toistan vielä: Kenttäpiispa Pekka Särkiö ei missään loukkaa tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen perustuen.

    Hämmentävää, että kenttäpiispa Pekka Särkiö on itse todennut, että hänen kirjoituksensa oli virhe, hän ei harkinnut sanojaan tarpeeksi ja että on poistanut tekstin, koska se oli loukkaava. Ajatteleeko Jääskeläinen, että Särkiö on väärässä arvioidessaan omaa kirjoitustaan?

  3. Sari Weckroth: ”Ei ole [tieteellinen fakta]. Se on tämän hetken ideologiaa, jolle on onnistuttu saamaan jonkinlaista “tieteelliseltä” näyttävää verhoa ympärille.

    Tieteen, ja lääketieteen, kentällä on joka tapauksessa käynnissä taistelu juuri tämän aiheen ympärillä. Etkö muka kuule keihäiden kalistelua?”

    Avaisitko hieman tätä. Transsukupuolisuuteen liittyy paljon kysymyksiä, mutta ilmiön todellisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmisen sukupuoli-identiteettiin ei liene epäselvyyttä.

    Sari Weckroth: ”Olisiko mielestäsi “yhdenvertaisuuden” kannalta parasta, että sukupuolta ei merkittäisi syntymässä? Siis määritettäisi genitaalien perusteella ja kirjattaisi saman tien virallisiin dokumentteihin?”

    Yhdenvertaisuuden kannalta parasta olisi, että muiden ihmisten kokemusta sukupuoli-identiteetistään kunnioitettaisiin, eikä siihen suhtauduttaisi röyhkeän ylimielisesti ja kerrottaisi ulkopuolelta, miltä kenestäkin pitää tuntua. Inhimillisyys ei toki sekään kuulu tietyn sortin uskovien arvoihin.

    • Antero S, kysyin olisiko paras jos sukupuolta ei merkittäisi ja määritettäisi syntymän yhteydessä. Jolloin ihminen ei voi vielä ilmaista ”kokemusta sukupuolestaan”.

      Tähän ei jostain syystä tule mistään suunnalta suoraa vastausta…

      ”Transsukupuolisuuteen liittyy paljon kysymyksiä, mutta ilmiön todellisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmisen sukupuoli-identiteettiin ei liene epäselvyyttä.”

      -Transsukupuolisuus on perinteisesti tarkoittanut sitä, että ihminen kokee suurta ahdistusta liittyen omaan miehen tai naisen kehoonsa ja sen piirteisiin. Jolloin hänelle voidaan antaa yhteiskunnan taholta poikkeuslupa vaihtaa juridinen sukupuolensa, ja muuttaa kehonsa muistuttamaan vastakkaisen sukupuolen kehoa.

      Nykyisin myöskään transsukupuolisuudelle (sen uudessa merkityksessä, mikä se onkin) ei tunnuta voitavan antaa yhtä selkeää, tai ylipäätään mitään varsinaista määritelmää.

    • Sari Weckroth: ”Antero S, kysyin olisiko paras jos sukupuolta ei merkittäisi ja määritettäisi syntymän yhteydessä. Jolloin ihminen ei voi vielä ilmaista “kokemusta sukupuolestaan”. Tähän ei jostain syystä tule mistään suunnalta suoraa vastausta…”

      Mikkohan siihen jo vastasi varsin kattavasi. Jos tiedolla tehdään jotain, tieto kannattaa tietenkin merkitä.

      Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, jos yksilön kokemus omasta sukupuoli-identiteetistä ei myöhemmin vastaa syntymässä kirjatun kanssa.

  4. > Tarkoitin sitä, että miksi siihen sukupuolen määritelmään pitäisi “mahtua” mitenkään erikoisemmalla tavalla kuin aiemminkaan.

    Mielestäni tämä yhteiskunnallinen keskustelu on lähtenyt siitä, että tietty joukko ihmisiä (pääasiassa transsukupuoliset) kokevat loukkaavana sen, jos heitä kutsutaan heille itselle vieraan tai väärän sukupuolen edustajiksi. Jos henkilö elää sosiaalisesti naisena ja haluaa tulla sellaisena kohdatuksi, pidän sitä jossain määrin jopa pakkomielteisenä, jos jonkun on väenväkisin saatava kutsua häntä mieheksi vain sen tähden, että hänellä on syntyessään ollut pippeli. Ajattelen asiaa mielestäni hyvin pragmaattisesti ja siltä kannalta, mikä on asiallista ja arvokasta käyttäytymistä toista ihmistä kohtaan.

    > Tällöin ei tarvitsisi olla mitään “vähemmistöryhmiä”, joiden vuoksi tarvitsisi laittaa yhteiskuntaa uusiksi.

    Toivoisin että säilytettäisiin keskustelussa oikeat mittasuhteet eikä paisuteltaisi asioita tarpeettomasti. Mielestäni emme ”laita yhteiskuntaa uusiksi” sen vuoksi, jos käytämme hyvin pienestä määrästä ihmisiä sitä termiä, jota he itse haluavat. Minä en näe tässä asiassa sitä mörköä.

    > Jos ei ole sukupuolta, ja siitä ei puhuta, eikä ole sanoja sen käsittelyyn, kuinka voidaan puhua seksuaalisesta suuntautumisesta?

    Kuten aikaisemmin totesin, pidän äärimmäisen epätodennäköisenä tilannetta, että sukupuoli katoaisi tai siitä puhuminen loppuisi. Suuri enemmistö tulee jatkossakin kokemaan itsensä mieheksi tai naiseksi sen mukaan, mikä vastaa kunkin biologista sukupuolta. Haluaisin katkaista tämän osuuden tästä keskustelusta, koska koen tämän puhtaasti teoreettisena ja täysin epärealistisena aiheena.

    > Kai kuitenkin molemmat pidämme ideaalina sitä, ettei kenenkään terveitä ruumiinosia tarvitsisi tulevaisuudessa silpoa

    Mielestäni tässä keskustelussa pitää erottaa kaksi asiaa. Yhtäältä se mitä sanoja käytämme puhuessamme jonkun henkilön sukupuolesta tai muunsukupuolisuudesta. Ja toisaalta se, miten transsukupuolisia hoidetaan erityissairaanhoidossa. Jälkimmäinen ei ole yhteiskunnallinen tai ideologinen kysymys vaan lääketieteen kapea erityisala, josta löytyy osaamista Suomessa vain kahdesta yliopistosairaalasta. Minulla ei ole alan erityisosaamista, jolla voisin ottaa asiaan kantaa. Olisi täysin kohtuutonta, jos lähtisin maallikkona neuvomaan erikoislääkäreitä siinä, miten heidän tulee potilaitaan hoitaa.

    > Olisiko mielestäsi “yhdenvertaisuuden” kannalta parasta, että sukupuolta ei merkittäisi syntymässä?

    Nopeasti ajatellen asevelvollisuus taitaa olla ainoa syy sille, että valtion pitää ylipäätään merkitä mihinkään rekisteriin kenenkään sukupuolta. Jos meillä olisi palkka-armeija, tieto sukupuolesta voitaisiin poistaa väestötietojärjestelmästä (paitsi jos olen jättänyt huomioimatta jonkun muun syyn). Yleinen periaate kaikissa tietojärjestelmissä on se, että sinne tulee kirjata vain tarpeellinen ja välttämätön tieto. Väestörekisteriin ei ole kirjattu ihonväriä, silmien väriä tai seksuaalista suuntautumista. Samalla periaatteella sukupuoli voidaan jättää kirjaamatta, jos tietoa ei tarvita mihinkään.

    • ”Mielestäni tämä yhteiskunnallinen keskustelu on lähtenyt siitä, että tietty joukko ihmisiä (pääasiassa transsukupuoliset) kokevat loukkaavana sen, jos heitä kutsutaan heille itselle vieraan tai väärän sukupuolen edustajiksi.”

      -Ihmiset voivat loukkaantua, ja kokea jonkin loukkaavana, moninaisista syistä. Kuten edellä kuvasin miten homoseksuaaleja loukkaa sukupuolen uudelleenmäärittely, ja heidän kokemuksensa turhentaminen ja mitätöiminen…

      Kuitenkin, se että joku kokee jotain loukkaavana, ei ole eikä voi olla , argumentti minkään asian puolesta tai mitään vastaan. Tarvitaan muutakin.

      MN: ”Jos henkilö elää sosiaalisesti naisena ja haluaa tulla sellaisena kohdatuksi, pidän sitä jossain määrin jopa pakkomielteisenä, jos jonkun on väenväkisin saatava kutsua häntä mieheksi vain sen tähden, että hänellä on syntyessään ollut pippeli.”

      -Mitä oikeastaan tarkoittaa ”elää sosiaalisesti naisena”? Tarvitseeko olla ”miesten juttuja” ja ”naisten juttuja”. Mielikuvia näistä on, mutta ne eivät ole ehdottomia, eikä pidäkään olla. Miesten ja naisten jutuista voidaan esittää hupaisia oletuksia tai käydä leikkimielistä kisailua.

      Kuten Iskelmäradiossa joka arkiaamu 8.30. ”Sukupuolten taistelu -kisa jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia.” Miehille esitetään ”naisten maailmaan” kuuluvia kysymyksiä ja naisille miesten. Kuitenkin vastaukset voivat yllättää.

      Ei ole mitään selkeitä ”miesten juttuja” tai ”naisten juttuja”, vaikka joitakin tyypillisiä juttuja molemmille sukupuolille voidaan haivaita. Ei ole myöskään mitään absoluuttista tapaa ”elää sosiaalisesti naisena”. Vai onko sinusta?

      Jos joku on käynyt läpi sukupuolenvaihdosprosessin tai muuten kokee voimakasta ahdistusta siitä, että häntä kutsutaan syntymäsukupuolen mukaisesti mieheksi tai naiseksi, en näe syytä lisätä toisen ahdistusta tai aiheuttaa epämukavaa oloa.

      On kuitenkin rajansa siinä mitä yhteiskunnalta voidaan vaatia.

      MN: ” Ajattelen asiaa mielestäni hyvin pragmaattisesti ja siltä kannalta, mikä on asiallista ja arvokasta käyttäytymistä toista ihmistä kohtaan.”

      -Samoin.

      > Tällöin ei tarvitsisi olla mitään “vähemmistöryhmiä”, joiden vuoksi tarvitsisi laittaa yhteiskuntaa uusiksi.

      MN: ”Toivoisin että säilytettäisiin keskustelussa oikeat mittasuhteet eikä paisuteltaisi asioita tarpeettomasti. Mielestäni emme “laita yhteiskuntaa uusiksi” sen vuoksi, jos käytämme hyvin pienestä määrästä ihmisiä sitä termiä, jota he itse haluavat. Minä en näe tässä asiassa sitä mörköä.”

      -Olen samaa mieltä. Tämä ei ole liikaa vaadittu. Mutta on oltava tietyt kriteerit sille milloin ja millä perusteella ihminen voi juridisesti ja virallisesti vaatia itselleen miehen tai naisen merkintää juridisiin dokumentteihin.
      Vaatimukset eivät kuitenkaan jää tähän, kuten ehkä olet huomannut…

      > Jos ei ole sukupuolta, ja siitä ei puhuta, eikä ole sanoja sen käsittelyyn, kuinka voidaan puhua seksuaalisesta suuntautumisesta?

      MN: ”Kuten aikaisemmin totesin, pidän äärimmäisen epätodennäköisenä tilannetta, että sukupuoli katoaisi tai siitä puhuminen loppuisi.”

      -Pidät ”epätodennäköisenä”? Mutta etkö huomioi mikä on tilanne jo nyt?

      MN: ” Suuri enemmistö tulee jatkossakin kokemaan itsensä mieheksi tai naiseksi sen mukaan, mikä vastaa kunkin biologista sukupuolta. Haluaisin katkaista tämän osuuden tästä keskustelusta, koska koen tämän puhtaasti teoreettisena ja täysin epärealistisena aiheena.”

      -Meidän ei tarvitse puhua tulevaisuudesta tässä yhteydessä ja juuri nyt. Vaan siitä millainen todellisuus on jo nyt, ja mikä tilanne on esim kouluissa, joissa on räjähdysmäisesti kasvanut määrä sukupuoliahdistuneita lapsia ja nuoria.

      Voit totta kai lopettaa keskustelun milloin vain tai vain jättää vastaamatta. Aihe on minusta kuitenkin tärkeä, ja huolestuttava. Vaikka ennustaminen on aina epävarmaa.

      > Kai kuitenkin molemmat pidämme ideaalina sitä, ettei kenenkään terveitä ruumiinosia tarvitsisi tulevaisuudessa silpoa

      MN: ”Mielestäni tässä keskustelussa pitää erottaa kaksi asiaa. Yhtäältä se mitä sanoja käytämme puhuessamme jonkun henkilön sukupuolesta tai muunsukupuolisuudesta. Ja toisaalta se, miten transsukupuolisia hoidetaan erityissairaanhoidossa. Jälkimmäinen ei ole yhteiskunnallinen tai ideologinen kysymys vaan lääketieteen kapea erityisala, josta löytyy osaamista Suomessa vain kahdesta yliopistosairaalasta. Minulla ei ole alan erityisosaamista, jolla voisin ottaa asiaan kantaa.”

      -No, kierrät siis kysymyksen. Jätät sen ”alan ammattilaisille”. Huh huh…

      MN: ”Olisi täysin kohtuutonta, jos lähtisin maallikkona neuvomaan erikoislääkäreitä siinä, miten heidän tulee potilaitaan hoitaa.”

      -Ei ole kohtuutonta käyttää järkeä. Ei ole kohtuutonta ottaa osaltaan vastuuta yhteiskunnan tilasta ja sen suunnasta. Ei ole kohtuutonta sanoa omaa kantaansa, joka ei esim tässä esiintuotuna vahingoita yhtään ketään. Mutta ,en tenttaa enempää.

      > Olisiko mielestäsi “yhdenvertaisuuden” kannalta parasta, että sukupuolta ei merkittäisi syntymässä?

      MN: ”Nopeasti ajatellen asevelvollisuus taitaa olla ainoa syy sille, että valtion pitää ylipäätään merkitä mihinkään rekisteriin kenenkään sukupuolta. Jos meillä olisi palkka-armeija, tieto sukupuolesta voitaisiin poistaa väestötietojärjestelmästä (paitsi jos olen jättänyt huomioimatta jonkun muun syyn). Yleinen periaate kaikissa tietojärjestelmissä on se, että sinne tulee kirjata vain tarpeellinen ja välttämätön tieto. Väestörekisteriin ei ole kirjattu ihonväriä, silmien väriä tai seksuaalista suuntautumista. Samalla periaatteella sukupuoli voidaan jättää kirjaamatta, jos tietoa ei tarvita mihinkään.”

      -Ok. Kiitos tästä selkeästä puheenvuorosta. En usko että tätä kannattaa jatkaa. Vaikka toki olen itse tarvittaessa siihen valmis…

    • > Kuitenkin, se että joku kokee jotain loukkaavana, ei ole eikä voi olla , argumentti minkään asian puolesta tai mitään vastaan.

      > Mitä oikeastaan tarkoittaa “elää sosiaalisesti naisena”? Ei ole myöskään mitään absoluuttista tapaa “elää sosiaalisesti naisena”. Vai onko sinusta?

      Tämä on esimerkki tilanteesta, missä ei välttämättä kannata takertua jokaiseen lauseeseen vaan yrittää vilpittömästi ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Esimerkinomaisesti henkilö, joka kasvattaa pitkät hiukset, käyttää korkokenkiä ja hametta ja haluaa tulla kutsutuksi naisen nimellä ”elää sosiaalisesti naisena” riippumatta sukupuolielimistä. Ja ei, ei ole yhtä absoluuttista tapaa. On varmasti muunkinlaisia naisia kuin pitkähiuksisia, korkokenkäisiä ja leninkiä käyttäviä.

      > On kuitenkin rajansa siinä mitä yhteiskunnalta voidaan vaatia.

      Tämä olisi pitänyt ehkä kysyä heti keskustelun alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mitä sellaista konkreettista yhteiskunnalta mielestäsi vaaditaan, jota ei voi hyväksyä?

      > Voit totta kai lopettaa keskustelun milloin vain tai vain jättää vastaamatta.

      Halusin päättää keskustelun siitä, mitä homoseksuaaleille tapahtuu ja heidän itseymmärrykselleen tapahtuu, jos yhtäkkiä lopettaisimme puhumasta sukupuolista. Omasta mielestäni tämä on teoreettinen ja epärealistinen skenario ja sillä spekulointi on mielestäni tarpeetonta.

      > No, kierrät siis kysymyksen. Jätät sen “alan ammattilaisille”.

      En tarkoituksella kierrä kysymystä vaan totean rehellisesti, että minulla ei ole lääketieteellistä kompetenssia arvioida transsukupuoliselle ihmiselle annettavia hoitoja. Se olisi yhtä mielekästä kuin ehdottaa desinfiointiaineen injektoimista koronapotilaaseen.

      Erikoislääkärillä on toistakymmentä vuotta koulutusta ja työkokemusta taustalla. Olisi vähän naivia ajatella, että maalaisjärjellä lähtisin opastamaan, miten potilaita tulee hoitaa. Lähtökohtaisesti luotan siihen, että koululääketiede hoitaa ihmisiä kunakin aikaana parhaan tiedon valossa ja kehittää itseään sitä mukaa kun uusia hoitomenetelmiä löydetään.

      Lääketieteellisesti pidän nykyisiä hoitokäytäntöjä hyvinä (sillä huomiolla ettei minulla ole todellista osaamista niitä arvioida eikä henkilökohtaista kokemusta hoidoista). Lääketieteen ulkopuolelta haluaisin erottaa juridisen sukupuolen muuttamisen lääketieteellisistä hoidoista sekä poistaa lainsäädännöstä hedelmättömyyden vaatimuksen sukupuolen muuttamisessa, koska sille ei ole lääketieteellistä perustetta.

    • > Kuitenkin, se että joku kokee jotain loukkaavana, ei ole eikä voi olla , argumentti minkään asian puolesta tai mitään vastaan.

      Tällä logiikalla naisia voisi kutsua lehmiksi ja todeta ettei asian loukkaavuus ole mikään argumentti käyttää jotain muuta termiä… Mielestäni sivistynyt yhteiskunta voi pyrkiä korjaamaan epäkohtia ja se on arvo sinänsä. Vähän niinkuin kultaisessa säännössä opetetaan.

    • Mikko Nieminen
      Henkilö kokemusmaailmaa tulee kunnioittaa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta henkilön sukupuoli sensitiivisiä juridisia oikeuksia ei voida määritellä sillä perusteella, mitä sukupuolta kukin ilmoittaa kokevansa olevansa.

    • ”mutta henkilön sukupuoli sensitiivisiä juridisia oikeuksia ei voida määritellä sillä perusteella, mitä sukupuolta kukin ilmoittaa kokevansa olevansa.”

      Juuri siksihän syntymässä väärin/puutteellisesti määritelty sukupuoli tulisikin korjata. Ei kätilö nahan alle näe.

    • Seppo Heinola
      Eikös olisi parempi, ettei pikkulapsia leikeltäisi ollenkaan. Ei sitten tulisi korjattavaa.

      Tässä olikin kyse siitä, että henkilön sukupuoli on lapsena määritelty objektiivisin perustein ihan oikein, mutta myöhemmin vartuttuaan hän itse ilmoittaa kokevansa olevansa toista sukupuolta.

      Tällöin siis henkilön omakohtainen kokemus sukupuolestaan on ristiriidassa henkilön todellisen, ulkopuolisten havaitseman sukupuolen kanssa.

    • Tässä olikin kyse siitä, että henkilön sukupuoli on lapsena määritelty objektiivisin perustein ihan oikein, mutta myöhemmin vartuttuaan hän itse ilmoittaa kokevansa olevansa toista sukupuolta.

      Nuo ’objektiiviset perusteet’ eivät ole ilmeisesti olleet eivätkä nähtävästi ole riittäviä ja kaikenkattavia, sillä ei kokemus vieraasta kropasta tyhjästä synny. Useimmiten näillä ihmisillä on myös aivan selkeästi somaattsia eroja ns normaliehin heteroihin verrattuna. Tuskin tuossa ’objetiivisessa’määritelyssä on esim.hormonitasoja mitattu eikä testattu sukukromosomien normaalisuutta tai muita eroja (esim. hypotalamuksissa tai lantiorakenteessa) joita nykytiede on löytänyt.

    • Urheilussa toisin kuin sakasteissa ongelmat on tiedostettu:
      WIKI: 1960-luvun lopulla IAAF ja KOK ottivat käyttöön kromosomitestin sukupuolen määrittämiseksi. Kromosomitestin myötä hylättiin vuosien saatossa urheilijoita, joilla oli esimerkiksi sekä XX- että XXY-kromosomeja. Moni tutkija oli kuitenkin sitä mieltä, että (pelkkä) kromosomitesti ei ollut luotettava keino ihmisen sukupuolen määrittämiseen, sillä sukupuoleen vaikuttavat MYÖS esimerkiksi hormonaaliset ja fysiologiset tekijät, eikä kromosomipoikkeavuus välttämättä anna kilpailijalle etua. Espanjalainen Maria José Martínez-Patiño ei läpäissyt sukupuolitestiä Koben universiadeissa vuonna 1985, koska hänellä oli XY-kromosomi ja sisäiset kivekset. Kyseessä on AIS eli androgeeni insensitivisyys/androgeeniresistenssisyndrooma, jossa geneettisesti miespuolisen (46XY) lapsen androgeenihormonit (esim. testosteroni) eivät ole vaikuttaneet, koska androgeeni- eli mieshormonireseptorit eivät toimi kunnolla.[3][4] Samasta syystä Martínez-Patiñon ei kuitenkaan katsottu saaneen etua, ja hänen kilpailuoikeutensa palautettiin.

      .

    • > henkilön sukupuoli sensitiivisiä juridisia oikeuksia ei voida määritellä sillä perusteella, mitä sukupuolta kukin ilmoittaa kokevansa olevansa.

      Juridinen sukupuoli vaikuttaa asevelvollisuuteen. Tämän osalta lainsäädännössä voisi olla tarvetta selkeyttämiselle, mutta pääsääntöisesti tilanne tuntuu olevan se, että transsukupuolinen henkilö saa halutessaan vapauksen asevelvollisuudesta (ns. C-paperit).

      Onko jokin muu asia, missä sukupuoli asettaa juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia?

      Haluaisin myös tarkentaa asiaa siltä osin, että nykyisen lainsäädännön mukaan kun henkilön uusi sukupuoli vahvistetaan, lain edessä henkilöä tulee kohdella uuden vahvistetun sukupuolen mukaisesti. Eli tälläkin hetkellä kokemus sukupuolesta määrittää laintulkinnan kun prosessi on viety loppuun.

    • MN: ”Tämä on esimerkki tilanteesta, missä ei välttämättä kannata takertua jokaiseen lauseeseen vaan yrittää vilpittömästi ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa.”

      -Vaikket uskoisi, niin minä ihan oikeasti yritän saada sinusta ja vastauksistasi ja puheenvuoroistasi selvää. Ja juuri siksi tuskastun, kun aloit luennoida ”kielen kehityksestä”, ja vastaus jäi jonnekin sen sekaan…

      MN: ” Esimerkinomaisesti henkilö, joka kasvattaa pitkät hiukset, käyttää korkokenkiä ja hametta ja haluaa tulla kutsutuksi naisen nimellä “elää sosiaalisesti naisena” riippumatta sukupuolielimistä. Ja ei, ei ole yhtä absoluuttista tapaa. On varmasti muunkinlaisia naisia kuin pitkähiuksisia, korkokenkäisiä ja leninkiä käyttäviä.”

      -Ok. Kiitos näkemyksestäsi. Kysyin koska halusin kuulla vastauksesi. Kai voit sen uskoa?

      Mutta. Vaikuttaa siltä, että samanaikaisesti kun yritetään päästä eroon sukupuolirooleista, ja niihin liittyvistä oletuksista, transsukupuolisuuden kautta niitä vahvistetaan. Tehdään joistakin entistä vahvemmin ”miesten juttuja” ja ”naisten juttuja”.

      Tämän huomasi vaikkapa liikennemerkkikeskustelusta. On ”päivänselvää”, että lyhyttukkainen ja housuihin pukeutunut on ”mies”…

      > On kuitenkin rajansa siinä mitä yhteiskunnalta voidaan vaatia.

      MN: ”Tämä olisi pitänyt ehkä kysyä heti keskustelun alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mitä sellaista konkreettista yhteiskunnalta mielestäsi vaaditaan, jota ei voi hyväksyä?”

      -Se, että sukupuolesta tehdään ilmoitusasia, ja vaaditaan yhteisiä pukuhuoneita miehille ja naisille. Ja vaaditaan tunnustamaan että sukupuolia on useita, ja tämä täytyy tuoda esiin joka asiassa.

      > Voit totta kai lopettaa keskustelun milloin vain tai vain jättää vastaamatta.

      MN: ”Halusin päättää keskustelun siitä, mitä homoseksuaaleille tapahtuu ja heidän itseymmärrykselleen tapahtuu, jos yhtäkkiä lopettaisimme puhumasta sukupuolista. Omasta mielestäni tämä on teoreettinen ja epärealistinen skenario ja sillä spekulointi on mielestäni tarpeetonta.”

      -Asia selvä. Saat nähdä asian noin.

      > No, kierrät siis kysymyksen. Jätät sen “alan ammattilaisille”.

      MN: ”En tarkoituksella kierrä kysymystä vaan totean rehellisesti, että minulla ei ole lääketieteellistä kompetenssia arvioida transsukupuoliselle ihmiselle annettavia hoitoja. Se olisi yhtä mielekästä kuin ehdottaa desinfiointiaineen injektoimista koronapotilaaseen.”

      -Ei olisi. Koska kyse on maailmankuvasta, ihmiskäsityksestä ja todellisuuskäsityksestä. (Jos transsukupuolisuus on mielestäsi lääketieteellinen kysymys, niin tarkoittaako se että se on sairaus?)

      Joka tapauksessa tuskin on suurta vaaraa, että lääkärit alkavat tehdä niinkuin sinä, tai minä, määräämme… Joten voimme turvallisesti sanoa mitä mieltä olemme. Voiko ihminen syntyä ”väärään ruumiiseen”?

      MN: ”Erikoislääkärillä on toistakymmentä vuotta koulutusta ja työkokemusta taustalla. Olisi vähän naivia ajatella, että maalaisjärjellä lähtisin opastamaan, miten potilaita tulee hoitaa. Lähtökohtaisesti luotan siihen, että koululääketiede hoitaa ihmisiä kunakin aikaana parhaan tiedon valossa ja kehittää itseään sitä mukaa kun uusia hoitomenetelmiä löydetään.”

      -Ks. edellinen…

      MN: ”Lääketieteellisesti pidän nykyisiä hoitokäytäntöjä hyvinä (sillä huomiolla ettei minulla ole todellista osaamista niitä arvioida eikä henkilökohtaista kokemusta hoidoista). Lääketieteen ulkopuolelta haluaisin erottaa juridisen sukupuolen muuttamisen lääketieteellisistä hoidoista sekä poistaa lainsäädännöstä hedelmättömyyden vaatimuksen sukupuolen muuttamisessa, koska sille ei ole lääketieteellistä perustetta.”

      -No niin noniin… Ymmärsin jo että et halua vastata.

    • MN: ”Tällä logiikalla naisia voisi kutsua lehmiksi ja todeta ettei asian loukkaavuus ole mikään argumentti käyttää jotain muuta termiä… Mielestäni sivistynyt yhteiskunta voi pyrkiä korjaamaan epäkohtia ja se on arvo sinänsä. Vähän niinkuin kultaisessa säännössä opetetaan.”

      -Sanoin että loukkaantuminen ei ole ARGUMENTTI minkään asian puolesta tai mitään asiaa vastaan. En että ei saisi loukkaantua. Mutta loukkaantumista käytetään argumenttina, nykypäivän ”keskusteluissa”…

    • ”Nuo ‘objektiiviset perusteet’ eivät ole ilmeisesti olleet eivätkä nähtävästi ole riittäviä ja kaikenkattavia, sillä ei kokemus vieraasta kropasta tyhjästä synny.”

      -Oletko kuullut sairaudesta, jonka oireina on esim. se, että ihminen voi haluta että hänen raajojaan amputoidaan, tai kokee voimakasta tarvetta olla sokea tai kuuro. (Tämä ei liity sukupuoleen mitenkään.)

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Dysmorfinen_ruumiinkuvan_h%C3%A4iri%C3%B6

    • Sari joo, ja suuntaus on yhä enemmän siihen että joissain tapauksessa amputaatio on oikea ratkaisu. ”Amputation of a healthy limb is an ethically defensible treatment option in BIID and should be offered in some circumstances, but only after clarification of the diagnosis and consideration of other treatment options.”

    • > Vaikuttaa siltä, että samanaikaisesti kun yritetään päästä eroon sukupuolirooleista, ja niihin liittyvistä oletuksista, transsukupuolisuuden kautta niitä vahvistetaan.

      En usko, että maailma olisi koskaan täysin mustavalkoinen. Toisilleen vastakkaisia ilmiöitä esiityy aina ja niille on usein täysin luonnollinen syy. Otan tästä kaksi esimerkkiä:

      1) Erittäin kunnianhimoinen ja uraorientoitunut nainen, joka on työelämässä kokenut epäoikeudenmukaista syrjintää sukupuolensa takia, saattaa haluta korostaa sitä ettei hänen sukupuolellaan ole merkitystä siinä, miten hyvin hän toimisi teräsvalimon toimitusjohtajana.

      2) Transnainen, joka viimein rohkaistuu tulemaan kaapista elettyään 50 vuotta miehen roolissa, saattaisi haluta korostaa itsessään ja käyttäytymisessään niitä asioita joita pidämme jopa kärjistetyn stereotypisesti naisellisina piirteinä, koska hän kokee että on koko siihenastisen elämänsä joutunut pitämään ne piilossa.

      Mielestäni nämä kaksi kuvitteellista naista toimivat täysin perustellulla tavalla omien kokemuksiensa valossa, enkä näe siinä mitään ongelmaa.

      > Se, että sukupuolesta tehdään ilmoitusasia

      On ajateltu, että rekisterimerkinnän erottaminen lääketieteellisestä hoidosta saattaisi vähentää tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä sellaisissa tapauksissa, jossa transsukupuolinen ihminen ei ensisijaisesti kaipaa vartaloonsa kohdistuvia toimenpiteitä vaan hänelle riittää se, että yhteiskunta tunnustaa hänet sen sukupuolen edustajana johon hän kokee kuuluvansa.

      Ehkä oleellisempi kysymys on kuitenkin tämän keskustelun kannalta se, mikä ongelma siitä mielestäsi syntyy, jos (juridinen väestötietojärjestelmään kirjattu) sukupuoli on ilmoitusasia?

      > vaaditaan yhteisiä pukuhuoneita miehille ja naisille.

      En ole tällaiseen vaatimukseen törmännyt enkä kannata tällaista muutosta. Mielestäni tässä on nyt jokin väärinkäsitys. Sellaisia tilanteita uskon syntyvän, että transihminen saattaisi kokea kiusalliseksi käyttää kummankaan sukupuolen pukuhuonetta. Näkisin, että näitä tilanteita voidaan ratkaista henkilökohtaisilla pukuhuoneilla.

      Haluan tähän sanoa, että kyse ei ole välttämättä niin monimutkaisesta järjestelystä kuin se kuullostaa ilman asiaan perehtymistä. Esimerkiksi Arlandan lentokentällä (Ruotsin suurin) ei ole erillisiä WC-tiloja miehille ja naisille. Kaikki lentokentän WC-tilat ovat sukupuolineutraaleja. Ovat olleet jo useita vuosia.

      > vaaditaan tunnustamaan että sukupuolia on useita, ja tämä täytyy tuoda esiin joka asiassa.

      Lähinnä tässä on kai kyse siitä, että väestötietojärjestelmään tuotaisiin naisen ja miehen rinnalle vaihtoehto ”muu”. Joissain Euroopan maissa (ulkomuistista esimerkiksi Saksassa) tällainen järjestelmä on jo otettu käyttöön. Mikä konkreettinen ongelma mielestäsi tästä syntyy?

      > Jos transsukupuolisuus on mielestäsi lääketieteellinen kysymys, niin tarkoittaako se että se on sairaus?

      En mielelläni puhuisi sairaudesta siitä syystä, että kyseessä on aika herkkä aihe ja termi ”sairaus” on tässä yhteydessä leimaava. Toteaisin lisäksi, että naisen raskauttakaan ei pidetä sairautena vaikka siihen sisältyy suuri määrä sairaalassa tehtäviä toimenpiteitä.

      Terminologisesti ajattelen, että ihmisen sukupuoli-identiteetti ei sinänsä ole sairaus. Jos ihminen kokee inhoa tai muita negatiivisia kokemuksia omaa vartaloaan kohtaan, sille taitaa löytyä diagnoosi sairausluokituksesta.

      > Voiko ihminen syntyä “väärään ruumiiseen”?

      On mielestäni tieteellinen fakta, että ihminen voi kokea kuuluvansa eri sukupuoleen kuin minkä sukupuolen mukainen ruumiinrakenne hänellä on. Vastaukseni tähän kysymykseen on siis kyllä.

    • Sari: (Tämä ei liity sukupuoleen mitenkään.)

      Ja siksi ei repliikilläsikään ollut mitään tekmistä keskustellun asian kanssa. Esim. transseksualismissa ei ole kysymys pakkomielteestä ilman mitään syytä. Jos tuntisit trans-ihmisiä riittävästi riittävän pitkältä ajalta huomaisit kyllä että siellä on taustalla sangen usein myös jopa näkyviä somaattisia ominaisuuksia saati pinnan alaisia.

    • ”Haluaisin myös tarkentaa asiaa siltä osin, että nykyisen lainsäädännön mukaan kun henkilön uusi sukupuoli vahvistetaan, lain edessä henkilöä tulee kohdella uuden vahvistetun sukupuolen mukaisesti. ”

      Juurikin näin. Eikä sen juridisen sukupuolen vaihtaminen todellakaan ole pelkkä ilmoitusasia. Eikä siis pidä jatkossakaan olla.

    • > Eikä sen juridisen sukupuolen vaihtaminen todellakaan ole pelkkä ilmoitusasia. Eikä siis pidä jatkossakaan olla.

      Tyypillisesti väestötietojärjestelmään tehtävät muutokset ovat melko ilmoitusasioita. Muuton yhteydessä ilmoitetaan osoitteen vaihtuneen. Naimisiin mennessä ilmoitetaan uusi siviilisääty ja puoliso. Uskonnolliseen yhdyskuntaan liityttäessä tai erotessa tämä tieto ilmoitetaan rekisterin pitäjälle.

      Minun mielestäni tähän asiaan vaikuttaa kaikkein eniten se, onko valtiolla tarve säädellä ihmisten sukupuolta. Mikäli valtiovallan näkökulmasta on yhdentekevää, mikä minun sukupuoleni on, teoreettisesti tarkastellen voisin ilmoittaa vaihtavani sitä vaikka joka päivä tai vaihtoehtoisesti tieto voitaisiin tarpeettomana poistaa kokonaan väestötietojärjestelmästä.

      Nopeasti pohtien minulle tulee mieleen lähinnä se, että valtion intressissä ei olisi se, että 18 ikävuotta lähestyvät miehet vaihtaisivat sukupuolensa naiseksi aina 30 ikävuoteen asti välttääkseen asevelvollisuuden. Muita esimerkkejä minulle ei tule mieleen, jossa asialla voisi saada oikeudetonta hyötyä itselleen.

      Ajattelen, että valtion tehtävä on varmistaa, ettei järjestelmää väärinkäytetä esimerkiksi edellä kuvaamallani tavalla. Sen sijaan en näe, että valtion intressissä olisi valvoa ja kontrolloida kenenkään sukupuolta itsessään. En keksi mitä hyötyä se palvelisi.

      Tekisi mieleni kysyä samaa kuin Sarilta eli mikä konkreettinen ongelma siitä mielestäsi syntyisi, jos sukupuoli olisi väestötietojärjestelmässä ilmoitusasia?

      (Kysyn osittain siitä syystä, että esimerkiksi meidän työpaikan HR järjestelmässä sukupuoli on ilmoitusasia ja voin milloin tahansa sitä vaihtaa, jos niin haluan.)

    • ”Nopeasti pohtien minulle tulee mieleen lähinnä se, että valtion intressissä ei olisi se, että 18 ikävuotta lähestyvät miehet vaihtaisivat sukupuolensa naiseksi aina 30 ikävuoteen asti välttääkseen asevelvollisuuden. Muita esimerkkejä minulle ei tule mieleen, jossa asialla voisi saada oikeudetonta hyötyä itselleen.”

      Esimerkiksi ei-biologisen vanhemman perhevapaaoikeudet ovat paremmat vastasyntyneen ei-synnyttäneellä äidillä, kuin lasta hoitavan biologisen isän kumppanina asuvalla ei-biologisella isällä. Niinpä biologisen isän samaa sukupuolta oleva kumppani voisi hyötyä vaihtamalla sukupuolensa väliaikaisesti naiseksi. Toki olisi järkevämpi saattaa erilaisten sateenkaariperheiden keskinäinen asema yhdenvertaiseksi, kuin avata mahdollisuus ”sukupuolikikkailuun”.

    • > Toki olisi järkevämpi saattaa erilaisten sateenkaariperheiden keskinäinen asema yhdenvertaiseksi, kuin avata mahdollisuus “sukupuolikikkailuun”.

      Olen samaa mieltä. Kaiken lainsäädännön tulisi olla lähtökohtaisesti sukupuolineutraalia. Naisia ja miehiä tulisi kohdella samalla tavalla. Sateenkaaripareja ja eri sukupuolta olevia pareja tulisi kohdella samalla tavalla. Lainsäädännössä ei tulisi olla tilaa kikkailla sukupuolella.

      Silloin kun lainsäädäntö ei mahdollista sukupuolineutraaliuutta (esim miesten asepalvelus), lainsäädännössä voidaan tukkia kikkailun mahdollisuudet. Äkkiä miettien voisimme esimerkiksi asettaa asevelvollisiksi kaikki syntyessään mieheksi rekisteröidyt kansalaiset ja transnaiset voitaisiin vapauttaa asevelvollisuudesta lääkärin arvion perusteella. Kutsuntoihinhan sisältyy lääkärintarkastus joka tapauksessa.

      Transsukupuolisten ihmisten kohtaamien ongelmien ratkaisun tiellä ei saa olla se, että samalla joku ei-transsukupuolinen voisi saada jotain etua kikkailemalla. Se on täysin väärä syy olla auttamatta transsukupuolisia.

    • Itse asiassa tuossa nais-nais parien ja mies-mies parien erilaisessa perhepoliittisessa kohtelussa vaikuttaisi olevan takana toisaalta piilotraditionalisuutta ja toisaalta piilofeministisyyttä.

    • Perhelainsäädännön osalta varsinkin äitiyslaki on sangen uusi. Muistelen, että sen syntymisessä suurin motiivi oli perheen sisäisen adoption korvaaminen vanhemmuuden tunnustamisella jo ennen lapsen syntymää. Kumpikin johtaa samaan lopputulokseen, mutta jälkimmäinen nopeammin ja pienemmällä byrokratialla.

      Ajattelen itse siten, että uusi laki vei asioita parempaan suuntaan, mutta siihen jäi vielä pieniä valuvikoja, joita lainsäätäjä ei ole vielä ehtinyt korjata. Sehän ei sinänsä ole poikkeuksellista, että lainsäädäntöön tehdään teknistä viilaamista myöhemmin kun sen vaikutuksista saadaan käytännön kokemusta.

      Jos muistan oikein, nykyisen hallituksen ohjelmassa on yhdistää äitiyslaki ja isyyslaki vanhemmuuslaiksi. Jos ja kun laki kirjoitetaan sukupuolineutraaleja termejä käyttäen, ei synny nykyisen kaltaisia ongelmia siitä, että eri pariskuntiin sovellettaisiin eri lakien pykäliä.

  5. Lopulta esiin nousee kysymys, joka yhteiskunnan ja varsinkin Kirkon tulee ratkaista. Onko nimittäin lopulta olemassa mitään eroa ihmisellä ja eläimellä? Eikö kaikki maailman säännöt ja ohjeet koske vain ihmistä?

    On nimittäin niin, etteivät eläimet istuta ja kylvä, vaan niiden elämä on ohjelmoitu niin etteivät he tarvitse lakeja ja säädöksiä kuten ihminen. Vai tarvitseeko ihminenkään sääntöjä? Miksi?

    Jos ihminen on hyvä ja rakastava olento, kuten väitetään, niin mihin tarvitaan lakeja, ohjeita ja sääntöjä? Eikö ihmisen oma käsitys rakkaudesta riitä? Mistä tuo käsitys tulee? Miksi tarvitsemme lakeja ja ohjeita? Mistä kiellot ja ohjeet ovat peräisin?
    Kotieläimille ihminen on laki, mutta mistä tulee ihmiselle laki? Mistä tiedämme mikä meille on hyväksi ja suojelukseksi? Miksi yleensä tarvitsemme tietoa, jotta voimme toimia oikein? Emmekö osaa toimia oikein ilman lakia, joka ohjaa oikealle tielle?

    Vai onko Jumalaan luottaminen ja sanaansa uskominen vain muutamien ja harvojen ihmisten velvollisuus? Jumalahan antaa ilmaista itsensä meille juuri elämää koskevien säädösten ja Poikansa Sanan kautta? Jos Jumalaa taas ei ole, niin jäljelle jää yksi kysymys:

    Miksi ihmiselle on annettu sääntöjä ja velvollisuus niitä noudattaa, mutta eläimille ei?
    Miksi ihmiselle on annettu sääntöjä, miten elää ja olla? Mitä pitää noudattaa ja mitä ei, kuka kaiken päättää? Toinen ihminenkö? Eikö ole mitään suurempaa instanssia kuin ihminen? Jos on, niin eikö sitä pidä kuunnella?

    Kysyn vaan…

    • Onko oikeutettua pitää ’miesten juttuja’ naisilta kiellettyinä ja ’naisten juttuja’ miehiltä kiellettyinä? Näitä säännöksiähän on Vanhassa testamentissa, ei Uusi testamenttikaan ole sellaisista vapaa. Mahdetaanko niistä yleisesti noudattaa ainuttakaan nykyisessä Suomessa?

    • Ai Tenkakin löysi tänne? Ja edelleen vastaat toisille esittämiini kysymyksiin… 🙂

      Ehdotan että otetaan kunnon reilun pelin keskustelu jossain missä ei ole häiriötekijöitä. (Saa etsiä somesta…)

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.