Blogitekstin johdosta
Puolustusvoimat sitoutuu kaikkien ihmisten, myös eri vähemmistöjen, ehdottomaan tasa-arvoon ja jakamattomaan ihmisarvoon.
Tämä on myös oma kantani. Pyydän siksi anteeksi aiemman blogikirjoitukseni sävyä. Tarkoitukseni ei ole halventaa ketään ja siksi olen poistanut tekstin.
46 kommenttia
Pride-kulkueessa marssi ylikersantti sotilaspuku päällä. Miksei täällä voisi kirjoittaa sotilaspuku päällä?
Luin alkuperäisen blogin Puolimatkan nettisivuilta (vähän jälkijunassa). Tekstissä oli sekä hyvää että huonoa. Se, mikä oli epäonnistunutta (yksilöimätön ”marxilaisten” osoittelu ja lopun sitaatti sekä muutaman viestiä pehmentävän ja täsmentävän sanavalinnan puute) ei mielestäni kumoa hyvää ydintä ja monia hyviä pointteja. Noin niin kuin kristillisen luomisuskon näkökulmasta. On merkillistä, jos kirkon pappi ei saa julkisuudessa ottaa kantaa kirkon perinteisen sukupuolten lukumäärää ja seksuaalisuuden toteuttamista sekä aviolelämää koskevien käsitysten puolesta.
Alan ymmärtää, miksi piispakunta pitää matalaa profiilia sosiaalisessa mediassa. Kantaa ei kannata ottaa, jos haluaa itselleen työrauhan, koska mistä tahansa kannanotosta joku taho voi loukkaantua ja alkaa vaatia piispaa tilille: homofobiasta, naisten alistajien suojelemisesta, väärästä Israel-käsityksestä, ihmisten kärsimyksen pitkittämispyrkimyksestä, puuttumisesta kirkolle kuulumattomiin asioihin jne jne jne.
Jos olisin tällä hetkellä armeijassa varusmiehenä ja olisin lukenut Pekka Särkiön bogitekstin, harkitsisin kyllä kahdesti, puhuisinko itseäni koskevista, persoonaani olennaisena osana kuuluvista asioista hänen kanssaan. Riittävää luottamusta tuskin olisi.
Näin aluksi otsikot kohusta ja luin Ylen artikkelin aiheesta; sen jälkeen menin lukemaan Puolimatkan sivulta itse blogitekstin. Hämmennyin siitä, sillä otsikoiden perusteella oletin paljon raflaavampaa tekstiä. Eniten raivoa varmaankin herätti viimeinen kappale, lainaus Huovisen tekstistä.
Olen Särkiön alkuperäisen kirjoituksen kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta haluaisin pyytää kaikkia tästä näkökulmasta kirjoittavia, erityisesti miehiä, kiinnittämään huomiota siihen, että tekstistä karsiutuisi pois viittaukset, jotka voidaan tulkita niin, että naisen pitäisi olla yksinomaan nyrkin ja hellan välissä, piikana. Toki etenkin nykypäivänä kaikki tekstit on mahdollista tulkita juuri niin kuin itse haluaa ja kaikesta mahdollisesta on oikeus loukkaantua. Mutta Raamatun mukaista perhemallia ja avioliittoa puolustavista teksteistä tulisi pyrkiä karsimaan kaikenlainen sarkasmi ja happamuus naisia tai feminismiä kohtaan ja sen sijaan pyrkiä tuomaan esiin, että todellisuudessa se on juuri sitä, mitä moni nainen sydämessään kaipaisi! Että mies todella omistautuu heille ja sitoutuu heihin kuolemaan asti. Että mies on perheen johtaja, joka suojelee ja puolustaa vaimoaan ja lapsiaan vaikka oman henkensä uhalla. Ja että nainen saa kokea äitiyden ilon ja onnen ja voi luottaa siihen, että mies on hänen tukenaan ja lasten kasvattajana, eikä jätä häntä. Miehet, sanokaa että tämä se on, mitä te haluatte naisille antaa! Tämä on se, mihin Jeesus kehottaa!
Mikäli aviomiehet kohtelisivat vaimojaan niin kuin Kristus heitä kehottaa kohtelemaan, feminismiä ei tarvittaisi eikä olisi koskaan tarvittukaan yhtään mihinkään. Valitettavasti ihmisten vajavaisuuden takia tässä on ollut paljon puutteita. Monen naisen (ja varmasti miehenkin) sydän on pahasti särkynyt, kun heitä on kohdeltu kertakäyttötavarana ja tästä on jäänyt pahat haavat. Ja jos miehet puhuvat naisista sävyyn, jonka voi tulkita vähänkin halventavaksi, sohaistaan näitä vanhoja haavoja pahasti, jolloin herää alkukantainen raivo (osittain syystä).
Ainakin omassa elämässäni voin nähdä sen olevan täysin totta, mitä Särkiö kirjoitti siitä, että avioliiton arvostuksen särkyminen on vähentänyt syntyvyyttä. Ennen uskoontuloani olisin nähnyt avioliittoon menemisen ja lasten saamisen valtavana riskinä omalle hyvinvoinnilleni ja toimeentulolle, sillä nykypäivän yhteiskunnassa avioliiton tai parisuhteen ei edes ajatella voivan kestää. Olisin pitänyt todennäköisyyttä jäädä yksinhuoltajaksi aivan liian suurena, jotta olisin voinut ottaa sen riskin että olisin yrittänyt saada enemmän kuin yhden lapsen, jonka nyt varmaan saisi hoidettua vaikka aviomies jättäisikin. Nyt kun olen uskossa, uskallan harkita naimisiin menemistä sellaisen miehen kanssa, josta tiedän että hänkin todella uskoo Jeesukseen ja lähtökohtaisesti on sitoutunut olemaan kanssani ja tukenani, vaikka mitä tulisi.
Huovisen tekstiin liittyen vielä tahtoisin kommentoida, että soisin kyllä tällaisten lainausten ”Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. Näin on ollut maalimoitten alusta.” saatteeksi miesten lisäävän, että he haluavat rakastaa ja tukea ja auttaa naisiaan tässä tehtävässä, niin kuin Kristus kehottaa heidän tekevän. Juuri tällaisen miehen kanssa naiset haluavatkin olla ja saada lapsia. Ei sellaisen, joka sysää kaikkeen lapsiin liittyvän naisen vastuulle ja itse liukenee vastuusta. Tällaisesta on monella naisella kokemusta ja tällaiset kokemukset ovat juuri omiaan herättelemään feministisiä pyrkimyksiä.
Sinä kun Pekka olet se temppeliherrojen hengellinen johtaja, niin kerro miten siihen järjestöön liitytään
Kiitos Pekka Särkiölle blogikirjoituksesta, jonka pääsin lukemaan Tapio Puolimatkan linkityksen ansiosta seurakuntalainen.fi sivustolta jälkikäteen.
Olen pahoillani siitä, että piispa päätyi poistamaan bloginsa. Piispan pitäisi olla valmis kantamaan ”Kristuksen pilkkaa” henkisesti suvaitsemattomien mielipideinkvisiittorien edessä.
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta, siis siitä alkuperäisestä. Ei olisi missään nimessä pitänyt poistaa. Vaikeaa on palvella kahta herraa, sen ymmärrän. T. Toinen valtion virkamies ja nainen
No nyt luin sen Puolimatkan sivuilta. Hyvä on. Arviointivirhe oli käyttää lainattua huumoria naisten roolista, feministitithän ovat tunnetusti huumorintajuttomia – arviointivirhe, mikäli kaihtaa älämölöä.
Pahempi arviointivirhe oli poistaa kirjoitus ilman perusteltua syytä vain älämölön tähden.
Ilmoita asiaton kommentti