Näin aluksi otsikot kohusta ja luin Ylen artikkelin aiheesta; sen jälkeen menin lukemaan Puolimatkan sivulta itse blogitekstin. Hämmennyin siitä, sillä otsikoiden perusteella oletin paljon raflaavampaa tekstiä. Eniten raivoa varmaankin herätti viimeinen kappale, lainaus Huovisen tekstistä.

Olen Särkiön alkuperäisen kirjoituksen kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta haluaisin pyytää kaikkia tästä näkökulmasta kirjoittavia, erityisesti miehiä, kiinnittämään huomiota siihen, että tekstistä karsiutuisi pois viittaukset, jotka voidaan tulkita niin, että naisen pitäisi olla yksinomaan nyrkin ja hellan välissä, piikana. Toki etenkin nykypäivänä kaikki tekstit on mahdollista tulkita juuri niin kuin itse haluaa ja kaikesta mahdollisesta on oikeus loukkaantua. Mutta Raamatun mukaista perhemallia ja avioliittoa puolustavista teksteistä tulisi pyrkiä karsimaan kaikenlainen sarkasmi ja happamuus naisia tai feminismiä kohtaan ja sen sijaan pyrkiä tuomaan esiin, että todellisuudessa se on juuri sitä, mitä moni nainen sydämessään kaipaisi! Että mies todella omistautuu heille ja sitoutuu heihin kuolemaan asti. Että mies on perheen johtaja, joka suojelee ja puolustaa vaimoaan ja lapsiaan vaikka oman henkensä uhalla. Ja että nainen saa kokea äitiyden ilon ja onnen ja voi luottaa siihen, että mies on hänen tukenaan ja lasten kasvattajana, eikä jätä häntä. Miehet, sanokaa että tämä se on, mitä te haluatte naisille antaa! Tämä on se, mihin Jeesus kehottaa!

Mikäli aviomiehet kohtelisivat vaimojaan niin kuin Kristus heitä kehottaa kohtelemaan, feminismiä ei tarvittaisi eikä olisi koskaan tarvittukaan yhtään mihinkään. Valitettavasti ihmisten vajavaisuuden takia tässä on ollut paljon puutteita. Monen naisen (ja varmasti miehenkin) sydän on pahasti särkynyt, kun heitä on kohdeltu kertakäyttötavarana ja tästä on jäänyt pahat haavat. Ja jos miehet puhuvat naisista sävyyn, jonka voi tulkita vähänkin halventavaksi, sohaistaan näitä vanhoja haavoja pahasti, jolloin herää alkukantainen raivo (osittain syystä).

Ainakin omassa elämässäni voin nähdä sen olevan täysin totta, mitä Särkiö kirjoitti siitä, että avioliiton arvostuksen särkyminen on vähentänyt syntyvyyttä. Ennen uskoontuloani olisin nähnyt avioliittoon menemisen ja lasten saamisen valtavana riskinä omalle hyvinvoinnilleni ja toimeentulolle, sillä nykypäivän yhteiskunnassa avioliiton tai parisuhteen ei edes ajatella voivan kestää. Olisin pitänyt todennäköisyyttä jäädä yksinhuoltajaksi aivan liian suurena, jotta olisin voinut ottaa sen riskin että olisin yrittänyt saada enemmän kuin yhden lapsen, jonka nyt varmaan saisi hoidettua vaikka aviomies jättäisikin. Nyt kun olen uskossa, uskallan harkita naimisiin menemistä sellaisen miehen kanssa, josta tiedän että hänkin todella uskoo Jeesukseen ja lähtökohtaisesti on sitoutunut olemaan kanssani ja tukenani, vaikka mitä tulisi.

Huovisen tekstiin liittyen vielä tahtoisin kommentoida, että soisin kyllä tällaisten lainausten ”Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. Näin on ollut maalimoitten alusta.” saatteeksi miesten lisäävän, että he haluavat rakastaa ja tukea ja auttaa naisiaan tässä tehtävässä, niin kuin Kristus kehottaa heidän tekevän. Juuri tällaisen miehen kanssa naiset haluavatkin olla ja saada lapsia. Ei sellaisen, joka sysää kaikkeen lapsiin liittyvän naisen vastuulle ja itse liukenee vastuusta. Tällaisesta on monella naisella kokemusta ja tällaiset kokemukset ovat juuri omiaan herättelemään feministisiä pyrkimyksiä.