Suvaitsevaisuus ei ole armoa.

Kummallista. Voin julkaista blogin sivulle, mutta sitä ei voi avata. Ainakin otsikon pääsin vielä muuttamaan. Toimisikohan nyt.

Suvaitsevaisuus ei ole armoa, sillä
Armo voidaan antaa vain sellaiselle, joka on tuomittu, tai jota sellainen uhkaa. Evankeliumin hienous nousee tässä esiin. Toinen on kärsinyt uhkaavan ja erittäin kovan rangaistuksen. Joten armo on mahdollista antaa ja saada. Tuomittu saa suuren ilon ja jopa riemun vapauttavasta tuomiosta. Siinä tulee esiin se ilon syy, josta jouluevankeliumi kertoo.” Ilmoitan suuren ilon, joka on tuleva kaikille”.
Ilman tuomion uhkaa ei iloonkaan olisi erityistä syytä.

Suvaitsevuuteen ei liity mitään tuomitsemista, tai tuomiota. Päin vastoi. Termi ennen kaikkea pyrkii estämään kaiken tuomitsemisen. Joten, koska ei ole tuomiota, niin ei tarvita myöskään sovitusta, eikä armoa. Tässä yhteydessä voidaan kyllä puhua paljon armosta, mutta mistä siinä ketään voi armahtaa, kun mitään syyllisisyyttä ei ole ?

  1. ”Näin ollen ; synnintunto ja katumus ei voi olla Jumalan armon saamisen edellytys. Seuraus se korkeintaan voi olla.” Juuri näin Pekka

    Arille erikseen: Juuri kantaa puuta, ei toisinpäin, eli hedelmät tulevat Juuresta ja jos joku on irti Juuresta, niin hedelmät ovat kelvottomia. (Kuolleita töitä)

    Sitten vielä oikaisu:Luther ei saanut aikaan sotaa ketään ihmistä vastaan, vaan kävi taistelua uskon puolesta. Kuninkaat ja herrat sotavat ja kansaa kuoli, mutta Luther ei sitä siunannut millään tavalla. Roomankirkko oli eksynyt outohin rakennelmiinsa ja Luther tölväisi Paavia, ettei se ihan noin mene Raamatun mukaan ja Paavi langetti kirkon kirouksen Lutherin päälle ja osa kansaa seurasi Lutheria ja osa Paavia, mutta sodat jotka talonpojat aloittivat, eivät olleet Lutherin mieleen, vaikka osa käytti Lutherin ajatuksia valtaapitäviä kohtaan oikeutuksena repiä kirkoista kuvat ja polttaa ja hävittää rakennuksia, joita kirkko ja valataapitävät hallitsivat.

    Sotia on aina siellä missä on ihmisiä, säätyyn ja uskontoon katsomatta.

  2. Pekka nyt en ihan ymmärrä miksi en saisi käyttää?

    Tarkoitatko että kun Raamattu on käännetty suomeksi niin se on Lutherin tekosia, ei taida olla, ei kaiketi Luther sitä suomentanut?

    Mietippä ihan ite, siihen asti kun Luther käänsi Raamatun oman kansansa kielelle niin kansa oli täysin papiston puheidenvarassa mitä nämä opettivat raamatusta, nyt sitten kun Raamattu käännettiin kansankielelle niin sitä pystyi lukemaan jokainen, siis eikö silloin kaikki pappien hhölynpölyt olisi paljastuneet jos kansa olisi ymmärtänyt mitä evankeliumissa lukee? Tapahtuiko näin ja tapahtuuko tänäpäivänä näin eli pappien ja oppi-isien hölynpölyt paljastuvat Raamattua lukemalla kansalle?

    Edelleenkin Jumala salaa evankeliumin niiltä jotka yrittävät sitä lukea omalla viisaudellaan ja ymmärryksellään eivätkä nöyrry lapsenmielisesti sitä ottamaan jolloin Jumala sen ilmoittaisi sen heille.

  3. En epäile yhtään etteikö Raamattu olisi oikein käännetty, kyllä Jumala on siitä huolen pitänyt, mutta mitä hyötyä siitä on jos kerran Jumala salaa sen? Ei ihminen mitään voi itse ottaa jos Jumala ei anna, tämän ymmärtää jo helposti kun lukee teidän kommenttejanne, ette ymmärrä yksinkertaisintakaan vertausta, koetatte löytää nokkospuskasta mansikoita ja vieläpä kehutte niitä löytäneenne.

    • Ari Pasanen :”…koetatte löytää nokkospuskasta mansikoita ja vieläpä kehutte niitä löytäneenne.”

      Ongelma ei tästä näkökulmasta ole muuttunut paljoakaan Aristoteleen tai Platonin ajoista, jolloin kyseiset filosofit pyrkivät löytämään ilmiöiden takana olevan alkuperäisen ”pohjapiirroksen” tekijän. Valtiomiehet ei vät pystyneet tekemään kansalaisiaan hyviksi ihmisiksi, kun eivät osanneet tehdä ”pohjapiirrosta”/määritelmää siitä jumalasta, jonka taidon/tekhnen aikaansaannos ”hyvä ihminen” on., eivätkä sitä ole pystyneet todistamaan tieteellisesti muutkaan filosofit, kun pitäisi pystyä ajatuksissaan kohoamaan niistä vattu- tai nokkospuskistaan teologian/uskon alueelle.

    • Uskon puhdistus oli paikallinen ilmiö eikä mikään laaja globaalinen ilmiö. Raamattu on aina ollut saatavilla, lännen kirkossa tilanne on ollut kompleksisen, mutta ei koko kristikunnassa. Raamatun käännöksiä on erilaisia samoin kaanonin rajat ovat erilaiset. Esimerkiksi vt:n septugintan käännös taitaa olla luotettavampi kuin meidän kirkkoraamattu. Lutherilla oli myös ongelmallinen, ylimielinen suhde nykyisiin meidän kirkkomme kaanonin teksteihin jos olen ymmärtänyt oikein (jaakobin kirje, ilmestyskirja).

  4. Jaakobin teksti ei tuota mitään ylipääsemätöntä ongelmaa, mikäli hyväksyy sen näköalan, että usko vaikuttaa voimana uskovan elämässä. Usko antaa voiman ja vaikuttaa teot. Korostaessaan tekoja, hän vain ilmaisee sen, että usko vaikuttaa teot.

    Ilmestyskirjakaan ei tuota ongelmia, mikäli sitä ei ryhdytä tulkitsemaan ”karttana”, jonka mukaan asiat tulevat tapahtumaan. Ilmestyskirjassa on paljon hyviä kehotuksia varovaisuuteen. Joita jokaisen kristityn on hyvä ottaa huomioon.

    Käännöksiä on hyvin erilaisia. minäkin olen lukenut läpi joitakin. Erilaisista kirkon tekemistä käännöksistä on yleensä iloa vain tutkijoille. Niitä kaikkia voi tutkia rinnakkain. Silloin tutkija saa syvemmän kuvan kyseisestä kohdasta. Tavalliselle tallaajalle ei eri käännöksistä ole haittaa. Meille on aivan sama, mitä käännöstä luemme. Kertomusten sisällöt ovat kuitenkin samat. Sillä tuskin on suurta merkitystä juoksiko, kävelikö, vai kiiruhtiko joku jossain kertomuksessa. Vastaaviin vaihtoehtoihin kääntäjät törmäävät ja niistä on vain valittava joku. Sellainen vaihtoehto, joka vaikuttaa parhaiten soveltuvan kyseiseen kontekstiin. Kontekstikin on tulkinnan varainen, joten tarkkaa käännöstä ei voida ikinä luoda.

    Martti veli oli älykäs henkilö. Hänen käsityksensä noista mainituista teksteistä ei tarvitse meitä siltikään sitoa . En käsitä mitään syytä sellaiseen Martin orjalliseen seuraamiseen.

    • Pekka Pesonen :”Jaakobin teksti ei tuota mitään ylipääsemätöntä ongelmaa…”

      Entä esimerkiksi protestanttien Raamatusta puuttuvat Sirakin kirja, Viisauden kirja ja Salomon psalmit? Luther taisi sanoa joistakin Septuagintassa julkaistuista kirjoista, että ne eivät poikkea Aisopoksen eläinsaduista ja siksi ne eivät ole mukana protestanttisessa Raamatussa.

    • Lisäys ed.kommentiin: Esimerkiksi ”Salomon psalmit ovat osa Septuagintaa. Ne ovat nimensä mukaisesti juutalaista runoutta ja opetuskirjallisuutta – – Kirjassa tuodaan esille juutalaista kansaa kohdannut kova kärsimys, jonka katsotaan johtuneen siitä, että kansanjohtajat olivat turmelleet Daavidin istuimen ja ylimmäispapillisen viran.

      Psalmeissa 17 ja 18 rukoillaan Jumalaa lähettämään kansalleen pian todellisen daavidilaisen kuninkaan, joka olisi Jumalan itsensä opettama ja joka toteuttaisi profeettojen esittämät kuninkaalliset ihanteet.” (ortodoksi.net)

  5. Protestanttinen kirkko on myös luopunut laajemmasta kaanonista mitä sillä aikaisemmin oli. Erilaisten kaanonien laajuus ei ole yhdentekevää. Septuagintan käännöksellä vastustettiin juutalaisten vt tekemää käännöstä jossa viittaukset Jeesukseen pyrittiin hävittämään. Koko käännös, kaanon kysymys on laaja ja momimutkainen kun sitä rupeaa selvittämään.

  6. Pekka on totta että luen jonkun 30-luvulla kääntämää Raamattua, en kylläkään ole tullut ajatelleeksi että se olisi jonkun ”omaisuutta” ja yksinoikeudella painettu.

    Minulee Raamattu on Jumalan Sanaa jonka Hän on tuonut ihmisille Pyhän Hengen kautta. Siis kyllä Jumala käyttää erilaisia keinoja tuodessaan Sanaansa julki, onhan Raamatussa kuinka aasikin puhui kun muu ei auttanut.

    26 Silloin Herran enkeli taas meni edemmäs ja asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle.
    27 Kun aasintamma näki Herran enkelin, laskeutui se maahan Bileamin alla. Silloin Bileamin viha syttyi, ja hän löi aasintammaa sauvalla.
    28 Niin Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: ”Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska lyöt minua jo kolmannen kerran?”
    29 Bileam vastasi aasintammalle: ”Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin nyt minä sinut tappaisin.”
    30 Mutta aasintamma sanoi Bileamille: ”Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikasi tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?” Hän vastasi: ”Ei”.
    31 Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen.
    32 Niin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani.
    33 Mutta aasintamma näki minut ja on väistynyt minun edestäni jo kolme kertaa. Ja jos se ei olisi väistynyt minun edestäni, niin minä olisin surmannut sinut, mutta jättänyt sen elämään.”
    34 Niin Bileam vastasi Herran enkelille: ”Minä olen tehnyt syntiä; sillä minä en tiennyt, että sinä olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tämä ei ole sinulle mieleen, niin minä nyt palaan takaisin.”(4.Moos.22)

  7. Väitteesi siitä Ari, että Luterilaisuus on pimeyttä, ei oikein vakuuta, kun luotat kuitenkin Luterilaisten kääntämään Raamattuun. Väitteesi ontuu pahasti tässä. Tuo on ihan samalla viivalla kuin syytöksesi
    sodista. Ikään kuin minä olisin niistä vastuussa ja hyväksyisin ne kuulumalla kirkkoon. Jos minua voi syyttää Luterilaisen kirkon tekemisistä, siksi että kuulun kirkkoon, niin miksi sinua ei voi syyttää siitä että käytät kirkon Raamattua? Jos väitteesi siitä että kirkko on pahasta, niin miten kirkko on voinut antaa käyttöösi Raamatun, joka johon luotat ja perustat uskosi. En kiellä sinua Raamattua käyttämästä. Osoitan näin vain, että olet pahasti ristiriidassa omien väittämiesi kanssa. Hylkäät kirkon pimeydeksi , mutta samalla luotat täysin kirkon kääntämään Raamattuun.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.