Suurinta rakkautta vai valhekuvaa?

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kun antaa henkensä ystäviensä puolesta

Viime viikolla Moskovan stadionilla heiluivat liput, musiikki soi ja siellä nostatettiin kansallistunnetta. Vladimir Putinin show oli värikäs. Kansan taistelumieltä kohotettiin urakalla. Olihan kyseessä taistelusta Venäjän ja muun maailman välillä.

Me vastaan muut!

Puheessaan presidentti Putin siteerasi Jeesuksen sanoja tukeakseen oikeuttaan sotatoimiin Ukrainassa.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Johannes 15:13

Sydäntä koskettavaa, mutta miten kaukana ajatus olikaan sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Jeesus sanoi nämä sanat mennessään ristille, ei sotaan. Kuolemaan, ei tappamaan.

Ja kansa hurrasi! Vaan oliko kannustushuudot vain huulilla ja itku takertui kurkkuun? Tuskinpa joukossa oli äitejä hurraamassa, joiden pojat tuodaan sinkkiarkussa kotiin Ukrainasta. Jos tuodaan.

Historia toistaa itseään ja jälleen kerran Raamattu on siinä merkittävässä roolissa. Sillä sota tarvitsee teologiaa. Teologia antaa sille oikeutuksen. Siihen vedoten on helpompi tappaa. Olipa se teologia miten pielessä tahansa.

Betlehemin luterilaisen kirkon pastori Mitri Raheb on sanonut:

”Imperiumit luovat omat teologiansa oikeuttaakseen miehityksensä”.

Historia on täynnä esimerkkejä itsetehdyistä teologioista. Opeista, joilla on oikeutettu tappamaan, riistämään, sortamaan. Jeesuksen sanat on ollut helppo ottaa kontekstistaan.

Ja tämän pelin Putin osaa Moskovan patriarkan Kirillin tuella.

Olisi helppoa sanoa, että niin tapahtuu Venäjällä, onneksi ei kuitenkaan meillä. Mutta kuten aina, omatekoiset profeetat ovat päässeet irti meilläkin Ukrainan sodan myötä. Ja siinä missä Putinilla on seuraajansa, on näillä kotitekoisilla profeetoilla seuraajansa. Totuus on yllättävän helppo kiertää, ja syöttää pelossa ja epävarmuudessa eläville. Aina löytyy koukkuun tarttuvia. Pääasia on mehukas tarina, ei sen todenperäisyys.

Samaan aikaan on koskettavaa nähdä, että meillä Suomessa löytyy vastuullisia asiantuntijoita, jotka analysoivat tilannetta realistisesti, ei piruja seinälle maalaten vaan arvioiden tilannetta faktojen perusteella – hieman epävarmoina ja valmiina muuttamaan kantojaan tilanteiden muuttuessa. Se ei tarvitse rinnalleen tuomionpäivän maalailua. Tuomionpäivä osaa maalata itsensä, kun sen aika tulee.

Samaan vastuullisuutta tarvitaan nyt kirkoissamme ja seurakunnissa. Ja onneksi sitäkin löytyy. Elämmehän totuuden hetkeä, johon ei pitäisi kuulua valheuutiset ja valheprofeetat. Vaan Kristus, matkalla ristille ja ylösnousemukseen.

21 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kyllä tuomiopäivä kristilisen ilmestyskirjan mukaan on hyvinkin raadollinen, Karitsa katsotaan kelvolliseksi avaamaan kirjat, joka tarkoittaa myös menneisyyden tapahtumia, jotka kirjaan on kirjattu ja jonka pohjalta ihmiset jaetaan kahteen ryhmään, ei siis itään ja läneen, vaan sen mukaan, ketkä ovat kelvollisia jatkamaan ja ketä ei tarvita. Tuomitaan eläviä ja kuolleita.

    Nyt suurin osa on nyt tarttunut omahyväisyytensä ja ikäänkuin oikeutetun vihansa koukkuun, eikä kykene katsomaan asiaa dilomaattisesti. Me kyllä tuomitsemme vihapuheen hurskastellen ja sanoen, kuinka kaikki ovat samalaisia ja kaikilla on ihmisoikeudet, mutta silti olemme valmiit viemään leivän suusta, jos ihminen edustaa jotakin sellaista, jota me emme ymmärrä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Parkkila sanoo:

      siis diplomaattisesti.

      Eikö se ole sivistyneistön tapa suhtautua asioihin. Nykyisestä menosta tulee mieleen lähinnä junttilandia, jonka intohimona on vain päästä tappamaan vihansa kohde. Ja miten se poikeaan siitä mitä tapahtuu jo.

      Kukaan ei oikeasti välitä Ukrainan naisista ja lapsista, heitä käytetään vain hyväksi, ikäänkuin ihmiskilpinä, joiden takaa voidaan ampua hurskaita nuolia, kun ei uskalleta mennä oikeasti puolustamaan paikan päälle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Nimimerkki ”Tarja Parkkila” levittää sitkeästi Venäjän propagandaa blogistien näin salliessa.

      Kukaan ei vihaa Venäjää, vaan pyrkii puolustautumaan sen väkivallalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Haukka

    Kyllä sinä vihaat, mutta älä riehu täällä, näytä miehuutesi ja mene Ukrainaan taistelemaan, ei minulla ole mitään sitä vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tarja on omaksunut Venäjän hallitsijoiden ideologian. Hän levittää näitä hyökkääjän säälittäviä ideoita. Tarja ei tuomitse Venäjän sotarikoksia vaan pitää niitä oikeina ja hyvänä. Tällaisen ihmisen kanssa on mahdoton keskustella rauhasta, mitä hän ei todellisuudessa halua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Sami Paajanen

    Älä tee syntiä minun takiani, väitteesi nimittäin, on väärä todistus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Historia on täynnä esimerkkejä itsetehdyistä teologioista. Opeista, joilla on oikeutettu tappamaan, riistämään, sortamaan. ”

    Tästä olen täysin samaa mieltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Kiviranta sanoo:

      Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä mieltä olet siitä, että Venäjän joukot ampuvat tykistöllä ja raketeilla selkeisiin siviilikohteisiin, ja myös sairaaloihin ja vastaaviin ja estävät siviilien evakuoimisen sodan jaloista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pekka Kiviranta

    Jos minulta kysyt, niin vastaan. En ole ihan varma, että siviilien evankuointi on estetty, koska hidas eteneminen kertoo ihan muusta, eli siitä, että annetaan aikaa mennä pois alta. Jos kaikki eivät halua lähteä, sille ei voi mitään.

    Jos sinulla on tiedossa sellainen sota, jossa ei ole pommitettu siviilikohteita, niin kerro toki, minä en sellaista tiedä.

    Sota on aina paska juttu, eikä se ole sodan ihannointia, jos olen sanonut, että tämä sota olisi voitu ehkäistä erilaisella politiikalla. Olen edelleen sitä mieltä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä enää.

    En tiedä mikä merkitys on pommittaa tyhjiä kerrostaloja, kouluja ja sairaaloita, joissa ei edes ole ketään. Eräs mies sanoi haastattelussa, että jokaisesta ikkunassa meillä on mies, joka tähtää vihollista, joten siinä on ehkä se syy.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tarja Parkkila kirjoittaa; ”Älä tee syntiä minun takiani, väitteesi nimittäin, on väärä todistus.”

      Tarja todistus on oikea, sinä et tuomitsee Venäjän hyökkäystä, Ukrainaan, koska olet Venäjän hyökkäyksen puolesta. Kerro meille koska tuomitset Venäjän hyökkäyksen, odotamme sitä. 🇺🇦🇺🇦🇺🇦🇺🇦🇺🇦🇺🇦

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Kiviranta sanoo:

      Vastauksesi teki asian ainakin minulle hyvin selväksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Paajanen

    Minua ei ole asetettu kenenkään tuomriksi, eikä armahtajaksi, enkä pikkupokien uauauaua leikkikaluksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Paajanen

    Suurimman osan trollaukset tukevat Iltapäivälehtien rahantekokoneistoa, minä olen piristävä poikkeus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Olli Pitkänen sanoo:

    Siviilien kärsimys on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että sille pitäisi tehdä jotain. Yksikin uhri on liikaa, ja näitä uhreja on jo liikaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Niin, mitäpä tämän sodan suhteen on oikein tehtävissä? Eiköhän Zelenskin pitäisi ottaa lusikka käteen, kuten Suomessa tehtiin tunnustamalla sodan tosiasiat. Rajat siirtyivät, mutta Suomi säilyi itsenäisenä. Hanttiin laitettiin lujasti, kuten pitikin, kuten nyt Ukrainassa, mutta ei niin järjettömästi, ettei olisi annettu yhtään periksi rajojen suhteen. Suomen valloittamiseen Stalinin Venäjä olisi pystynyt, vaan Jumalan apu tuli ylhäältä. Ja Ryti järkeä käyttäen otti itse vastuun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Olli Pitkänen sanoo:

    Zelensky: olemme rauhantyön asialla! Samaa toivoisi Kremliltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen

    Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.