Miten selviytyä tilanteessa, jossa normaalielämän turvaverkot häviävät? Monet ajattelevat varmaankin tämän kaltaisia asioita ajatellessaan Ukrainasta sotaa pakenevien yli 3 miljoonan ihmisen kohtaloa. Heidän onnekseen monet ovat syttyneet hädälle ja valmiit avustamaan eri tavoin. Pidemmällä aikavälillä vieraissa oloissa selviytymisen avaimena on sopeutuminen, kielen oppiminen, koulutus ja työ.
_ _ _
Rutto, miekka ja nälkä ovat piinanneet ihmiskuntaa jo Raamatun ajoista alkaen. Nyt ne ovat jälleen nousseet esiin kätköistään.
Entä jos normaalielämän turvaverkot häviävät omassa elinympäristössä? Onneksemme asumme Suomessa, joka on viidettä kertaa valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Hyvinvointivaltio turvaa edelleen useimmille elämän turvalliset puitteet. Hyvinvointivaltion perusta vaatii kuitenkin jatkuvaa huolenpitoa: taloudellista kasvua ja talouden sopeuttamista, työtä, koulutusta, syntyvyyttä, perheitä, tulevaisuuden uskoa, yhteenkuuluvuutta, lähimmäisenrakkautta. Hyvän yhteiskunnan perusta on monen asian summa, kuten on myös hyvin tuottavan puutarhan kasvu. Ilman jatkuvaa huolenpitoa, kitkemistä, lannoittamista ja kastelua, ei aiemmin hyvin kasvanut puutarha kohta kasva muuta kuin rikkaruohoa.
_ _ _
Ukrainan sota on osoittanut, kuinka nopeasti turvallisuusympäristö muuttuu vakaasta epävarmaksi. Energian, öljyn ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet jyrkästi, viljelijät ovat kannattavuusloukussa. Hallitus päätti nopeasti 300 miljoonan euron tukipaketista viljelijöille. Ruokaomavaraisuus on turvattava, samoin energiaomavaraisuus esimerkiksi biokaasun tuotannon lisäämisellä. Ehkä turvettakin on nostettava vielä ylimenokauden ajan.
Muutos koskee myös aiempaa poliittista agendaa. Jotkut aiemmin kärjessä olleet asiat eivät ehkä enää näyttäydykään hallituksen asialistalla niin tärkeinä, kun on ensin varmistettava elämälle välttämättömät asiat, kuten energian ja ruoan turvaaminen sekä maanpuolustus.
_ _ _
Jännityskirjailijat, kuten Ilkka Remes ja Taavi Soininvaara ovat hahmotelleet erilaisia nykyhetken ja tulevaisuuden uhkakuvia. Tulevaisuus näyttää kuitenkin yllättävän ennakkokaavailut.
Paasilinnan velisarjan kirjailijauraa jatkaa Mauri Paasilinna, joka on kirjoittanut parikymmentä sotakirjaa. Viime vuonna hän kirjoitti poliittisen trillerin Pedon aika (Into). Kyse on trilogian aloitusosasta, jossa terrori-isku Valkoiseen taloon on sytyttänyt maailmansodan. Kirjan tapahtumissa Yhdysvallat putoaa heti alussa pois kuvasta. Poliittisena kehyksenä on Venäjän ja Kiinan liittouman hyökkäys Suomeen, jossa samaan aikaan tarttuva ja tappava pandemia harventaa väestöä.
Saa nähdä, päivittyvätkö kirjailijan ajatukset seuraavissa osissa nykyisen poliittisen tilanteen ja Ukrainan sodan mukaan? Pedon ajan miljöönä on Urho Kekkosen kansallispuisto ja siellä vaeltavat ihmiset. Vaeltajajoukko harvenee, kun pandemia ja vieraan vallan sotilaat iskevät. Syksyinen ja talvinen metsä on haastava ympäristö tulla toimeen ilman mukana kannettua ruokaa, tappavaa vihollista väistellen. Niistä muutamista, jotka selviävät, on kuoriutunut esiin sissi ja metsästäjäkeräilijä. Muiden kohtalo on karumpi.
Kyse on selviämiskamppailusta, jossa kaikki ovat vihollisia keskenään ja kilpailevat välttämättömyysresursseista. Ehkä tässä on pienoiskoossa yhteiskuntien selviämiskamppailu, jonka Paasilinna on sijoittanut talviseen Suomen Lappiin. Lopulta kuitenkin löytyy eri ihmisten yhteisiä intressejä ja syy tehdä yhteistyötä yhteisen vihollisen voittamiseksi. ”Miehillä ei ollut partaa eikä paljon hiuksiakaan. Nainenkin oli miltei klani. Joukko näytti muutoinkin siistiltä ja esiintyi rauhallisesti. Kaikilla oli jonkinlainen hihatunnus. Vaikutti siltä, kuin olisimme tulleet järjestäytyneen yhteisön luo. Keitä te olette? kysyin. Vapaaehtoisia maanpuolustajia. Armeija tätä toimintaa vetää. Menkää sisään. Kyllä sieltä soppaa teillekin löytyy.” (s. 274).
_ _ _
Erilaisissa visioissa korostuu usein neuvokkaan ja hyvin varustautuneen yksilön selviäminen. Uskon, että todellisuudessa yksilöt selviävät yhteisöissä, joissa jokainen tukee toisiaan. Tällainen yhteisö on vaikka harrasteporukka, mutta myös oma seurakunta, asuinkunta ja Suomen valtio. Perusajatus on silloin toimia yhdessä ja tuoda oma erityisosaaminen yhteisön hyväksi. Monenlaista erityisosaamista tarvitaan, mutta keskeistä on kyky toimia tilanteiden mukaan ja soveltaa monipuolista osaamistaan uusissa olosuhteissa. Kyse on viime kädessä välittämisestä ja rakkaudesta. Samoin on tärkeää säilyttää toivo ja luottamus, kyllä tästäkin selvitään. Tähän rohkaisee myös apostoli Paavali.
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 4:6-7).
– – –
Täydennän 20.3.
Tälläkin verkkosivulla on kommentoijia, jotka haluavat puolustaa Putinin hyökkäystä Ukrainaan ja toistavat samoja paikkansa pitämättömiä argumentteja kuin Putin. Jos siis kommentoija esimerkiksi väittää ukrainalaisia natseiksi, joiden vallasta Putin muka ”vapauttaa” Ukrainan,
poistan kommentin. Tulkitsen, että kyse on yrityksestä edistää Venäjän hallinnon näkökulmaa. Toivoisin myös sivuston ylläpitäjältä aktiivisuutta kybertoimijoiden tunnistamisessa.
Yhä uudelleen esitän kysymyksenmuodossa ajatuksen, milloin on kristitylle mahdollista tappaa toinen ihminen?
Itse en Jeesuksen seuraajana voi kuvitella yhtään tapausta jossa voisin, enhän voi kuvitella Jeesustakaan ketään tappamassa?
Kovin suurta mielikuvitusta ei tarvita sen toteamiseen, että juuri nyt on kristittyjenkin Ukrainassa tartuttava aseisiin Venäjän oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Yle-TV:n tämän sunnuntai-illan pääuutislähetyksessä haastateltiin Ukrainan ortodoksisen kirkon pappia, joka selvin sanoin tämän totesi. Kysymys on puolustuskyvyttömien ihmisten puolustamisesta julmaa ja raakaa hyökkääjää vastaan. Oikeutus ei tule vihollisen vihaamisesta vaan rakkaudesta hyökkäyksen kohteeksi joutuneita turvattomia siviilejä kohtaan. Samalla on rukoiltava, että Jumala vaikuttaisi myös hyökkääjiin niin, että sota voisi loppua rauhantekoon.
Risto Touri en käytä mielikuvitusta vaan ajattelen sen mukaan mitä Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksesta, siis vielä kysyn voisiko Jeesus tarttua aseeseen ja alkaa tappamaan ihmisiä?
Joskus näyttää ja tuntuu siltä, että miehet kokevat sodan seikkailuna, josta on kiva kirjoittaa fantasiaromaaneja. Suomen sodissakin tapettuja nimiteltiin ”kaatuneiksi”. Pienenä ihmettelin, miksi kaatuneet eivät nouse ylös, niin lapsetkin tekevät. Oli urhoollista kaatua isänmaan hyväksi. Sillä ikään kuin etäännytettiin sodan brutaali luonne, miehet tappavat ”luvan kanssa” toisiaan. Jumalan siunauskin oli mukana. Tappamisfantasiat toteutuvat. Raiskatuista naisista on alettu puhua vasta viime vuosikymmeninä. Naisten ”uhria” ei ole arvostettu, raiskaukset kuuluivat asiaan, raiskataanhan sitä rauhan aikanakin. Lohdutuksena sanottiin, että jäit sentään henkiin. Miesten idiotismia, joka ei näköjään lopu.
Varmaan kelpaa miesten apu ja maan puolustus, jos tännekin aletaan tulemaan luvatta rajan yli, niinkuin viime sodassa. Kiitos Luojan ja urhoolliset veteraanit, ettei läpi tultu.
Vladimir Putinin sotarikokset Ukrainan naisia ja lapsia vastaan eivät ole fantasiaa vaan äärimmäisen raakaa realismia, jonka koko läntinen maailma haluaa pysäyttää. Ankarat talouspakotteet vaikuttavat jo Venäjään, jonka talous on romahtamassa. Lisäksi Ukraina tarvitsee tukea Putinin aseellisen hyökkäyksen pysäyttämiseen, johon läntiset maat antavat aseapua. Venäjän voimavarat kuluvat samalla kun sota pitkittyy. Tämä todennäköisesti hillitsee Putinin mahdollisia hyökkäyksiä muihin maihin.
Aivan samanlaisia sodan uhreja ovat nekin sotilaat, jotka on pakotettu hyökkäämään vieraaseen valtioon tuhoamaan ja tappamaan ihmisiä (ns. vihollisia) jonkun sotapsykoosiin sairastuneen käskemänä.
Mummoni kertoi, että nuoret miehet lähtivät ”soitellen sotaan” tajuamatta, että siellä tapetaan ja tullaan tapetuksi. Kun totuus valkeni, tuli äitiä ikävä. Olisivat varmaan olleet onnellisimpia elämästään kuin ”sankariudestaan”. Koska miehet tajuavat, että ei tarvitse sotia. Vähän järkeä päähän. Ihmistä ei ole tarkoitettu riistämään toisen ihmisen henkeä.
Siksi kyse onkin korostetusti Putinin sodasta. Tragiikka on siinä, että johtaja vetää maansa ja kansansa mukanaan onnettomuuteen. Ehkä Venäjältä löytyy vastavoima tälle hyökkäyssodalle.
Vaan, mikä lienee Kaikkivaltiaan historian Herran rooli tässä sodassa?
Miksi miehet lähtevät ”Putinin sotaan” ? Jos kaikki kieltäytyvät, ei Putinkaan voi tappaa kaikkia nuoria miehiä, vaikka ovat vain ”sotamateriaalia” . Totellaan ”alamaisesti” käyttämättä omaa järkeä. Itse en lähtisi, minut voisi siitä ”hyvästä” tappaa. Olisi onnellisempaa tulla tapetuksi kuin syyllistyä itse murhaan. Miksi näitä diktaattoreita ei voi eliminoida ?
Naisethan eivät sodi, ei taida olla yhtään naista, jonka nimi olisi Aleksanteri suuri, valoittaja ja tappaja, suuri sankari menneisyydestä. Tai Timur Lenk, joka teki pääkalloista pyramideja. Miten menneisyyden sankareille nyt käy.
Raamatun sanakin on muuttumassa, syyllinen ja syntinen ei olekaan enää se, jonka päälle hyökätään, vaan hyökkääjä. En usko, että se kauan kestää kuitenkaan, silloin, kun kysymys on Israelista.
Tulen kyllä huomauttamaan asiasta, kuten olen tähänkin asti tehnyt.
”Vladimir Putinin sotarikokset Ukrainan naisia ja lapsia vastaan eivät ole fantasiaa vaan äärimmäisen raakaa realismia, jonka koko läntinen maailma haluaa pysäyttää. Ankarat talouspakotteet vaikuttavat jo Venäjään, jonka talous on romahtamassa. ”
Talouden romahduttaminen on tapa tappaa, ja saattaa ahdinkoon naisia ja lapsia, nälkää näkemään, mutta sitä ei tarvitse nähdä, koska se on oikeutettua ja rauhanomaista ja sitä ei pidetä sotana. Lisäksi se tappaa hitaasti, melkein näkymättömästi, ihmiset uupuvat ja nukkuvat pois.
Tarja, putin itse hyökkäsi, ja vie Venäjän kansan kurjuuteen, hän hitaasti tappaa, kiduttaa minne meneekin. Kai sinä trollina tämän tiedät. Syyllinen on hyökkääjä, eikä siihen tarvita tässä tapauksessa Raamattua, Israelia. Jo Stalin teki samaa aikoinaan.
Mariopolista pääsi ajoissa livahtamaan viimeiset toimittajat. He kertoivat siitä, että tapasivat kaupungissa sellaisiakin ihmisiä,
joiden mielestä Venäjä toimii oikein. Siitä huolimatta, että itse näkivät mitä siellä tapahtui.
Näyttää siltä, että kun aivopesu on hyvin perusteellisesti suoritettu, niin mikään ei muuta kantaa toiseksi.
Samahan se on täällä rakkaassa Suomessakin. Emme mitenkään kykene uskomaan sitä, että meitä hyviä kansalaisia voisi naapuri pitää viholliskansana. Emme sitä mahdollisuutta kykene edes ajattelemaan. Luotamme hullun rohkeasti siihen, että asiat sujuu täällä ”huomennakin” ihan hyvin.