Päätöksenteon arviointi on tärkeää yhteiskunnan toiminnoissa

Tärkeää on sisäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoma. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset  hoidetaan. Asiakysymyksissä toimitaan luotettavasti. Ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistuminen on eduskunnan vastuulla.

Yhteiskunnan ratkaisuja pohditaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioissa toivotaan päätösten selkeyttä.  Turvallisuuden mietinnässä on ajateltu, että hallitaan voitollisesti muun muassa koronatilanne.

Merkittävät konferenssit palautetaan mieleen oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja.  Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun toiminnoissa on selkeät tavoitteet, asioissa  onnistutaan.

Tilanteen on oltava ennustettavaa, jolloin hyvinvointikysymykset ja päätöksenteko hallintaan. Julkisuudessa on ollut esillä yhteiskuntaan liittyviä toimintoja. ja niiden rahoittamista. Kysytään esimerkiksi,  miten sosiaali- ja terveydenhuollon  ratkaisut toteutuvat käytännössä.

Asioiden hoidossa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päätösten laatua.  Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.

Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen  luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.

Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.

Turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin on kokoonnuttu. Ajankohtaisia musiikkikappaleita on kuunneltu ja arvioitu niiden tasoa. Kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2022 klo 12.00 Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.

Palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

Reservin upseeri

Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni

Kiuruntie 11

70340 Kuopio

  1. Vielä yksi viittaus kristiveli Timo Junkkaalan puheeseen, edellä olevan uutisen mukaan:

    Junkkaala katsoi, että kirkossa ei enää puhuta siitä, mitä Uusi testamentti opettaa eli ”Kristuksen sovituskuolemasta, vanhurskauttamisesta, taivaasta ja kadotuksesta. Nykyajan saarnojen maailma on Junkkaalan mukaan ”tämänpuoleinen.”

    Ajatuksen voi hyvällä tahdolla ymmärtää ja totta on, että taivaasta kuulee nykyään vähemmän puhuttavan. Mutta mitä Uusi testamentti opettaa? Se ei opeta vanhurskauttamisesta niin kuin Luther opetuksensa muotoili, mutta Jeesuksen opetus on suurelta osalta hyvinkin tämänpuoleista ja konkreettista. Viittaan siihen, mitä sanoin edellä, että Jeesus opetti pyytämään Jumalan tahdon toteutumista jo tässä elämässä ja maailmassa. Jeesus puolusti heikkoja ja köyhiä ja puhui lähimmäisenrakkaudesta. Hän arvosteli kirjanoppineita, jotka puhuivat, mutta eivät itse eläneet puheittensa mukaan.

    Pelastuksesta uskossa on kysymys, mutta ei kapeasti ymmärretystä sielun pelastuksesta, vaan koko ihmisen ja koko maailman pelastuksesta. Jos vaihtoehdoksi näytetään opillisuus tai käytännöllinen rakkaus, minä ainakin valitsen jälkimmäisen. Rakkauden kaksoiskäskyn. Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.

    • Heikillä on vahva opillinen ote käsitykseensä rakkaudesta. Toivottavasti hänen valintansa rakkauden puolesta sisältää myös viidesläiset kristityt. Muuten Heikin saarnaama oppi rakkaudesta lienee falskia – kuten Heikki itsekin opettaa.

    • JOUNI tervehdys,

      pitkästä aikaa. Emme paljon tunne toisiamme, mutta hyvin muistan sinut Berliinistä. Sivulta katselin, kuinka sinua siellä – jos oikein ymmärsin – työpaikkakiusattiin. En puuttunut asiaan, kun arvioin, että pärjäät itse.

      Lähimmäisenrakkauteni kyllä yltää viidesläisiin, jos saan itse siitä todistaa. Kaksi veljeäni oli opiskeluaikanaan toinen Ylioppilaslähetyksessä ja toinen KRS:ssä. Itsekin kävin molempien tilaisuuksissa, kun halusin niistä ensi käden tietoa. Itse päädyin SKY:hyn ja YKY:yn, aika pian YKYn puheenjohtajaksi, Jaakko Eleniuksen ja Terho Pursiaisen jälkeen.

      Minulla on ollut monia viidesläisiä ystäviä. Paras ystäväni opiskeluja aloittaessa oli EYL:n Pentti Takala, me kaksi allekirjoitimme Kyyhkysessä julkaistun teologisen tiedekunnan opettajien luentokritiikin , oliko 1969 vai 1970? (Kriittinen työryhmä Vanhan valtauksen jälkeen.) Se oli syy, miksi Osmo Tiililä kutsui minut kotiinsa. Oli monta muutakin, Porin 60-luvun herätyksen nuoria, kuten Lari Junkkari. Yhdessä lauloimme junissa hengellisiä lauluja Peipohjasta Längelmäelle, Eräslahden pysäkille.

      Mutta miksi epäillä? Miksi heittää epäilyksen varjoa, kielteistä ounastelua? Jos ja kun Raamatusta puhutaan, syyttäjä Uudessa testamentissa on Saatana eikä Pyhä Henki.

    • Heikki, vahva sitoutumisesi Kristuksen rakkauteen ja oikeudenmukaisuuden eetokseen pysäyttää.

      Varmaan on niin, että kohtaamattomuus ja kuulluksi tulemattomuus herättävät epäilyjä – meissä kaikissa.

      On vaikea luottaa niihin, joiden mielestä kaikki se sitoutuminen evankeliumiin ja Jumalan sanaan, minkä vuoksi olet antanut koko elämäntyösi ja kuuliaisuutesi, määritelläänkin uuden jargonin mukaisesti syrjinnäksi.

      Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi, että jätetään se syyttely saatanalle.

    • JORMA,

      Muistatko, kuka Raamatussa kyselee: Onko Jumala todella sanonut? Kysymysmerkkejä sinulla riittää, mutta kokeilepa välillä, ettet epäilisikään toista ja muita, vaan suostuisit itse sanan alle. Ei Jumalan valtakuntaa rakenneta epäilemällä ja vikoilemalla. Ennemmin luottamuksella.

      Ystäväsi Juha Heinilä on omahyväisyytensä ja hurskastelunsa jälkeen antanut ymmärtää, että minä olen uskon luopio. Minusta se on väärä tapa keskustella, että tuiki tuntematonta, mutta eri mieltä jostakin asiasta olevaa kohta nimitetään luopioksi.

      Vaikka luottamuksessa voi pettyä, parempi sittenkin on luottaa kuin vikoilla. Sanon saman kuin Jounille: Syyttäjä Raamatun teksteissä on Saatana. Puolustaja on Pyhä Henki,

    • Muistanhan minä Mooseksen alusta tuon kysymyksen, Heikki. Palmu. Eikö se ole aina ollut vahvasti esillä sinunkin tekstissäsi ?
      En tiedä noista teidän riidoistanne. mutta jos Paavalia pelataan ulos, ei se varmaankaan ole kovin luovuttamatonta?

    • Minusta tuntuu, että olen meistä kaikista vähiten muita mollanut. Sinun tapasi on kaikista mielenkiintoisin.

      Heikin ” Miksi pidän tätä lähes harhaoppina, yrittämättä sillä nyt kuitenkaan ketään lopullisesti leimata?”

      Eikö laulun sanoma kelvannut? Vai mikä on ongelma? Viimeeksi sinulla oli hampaissa ne jotka eivät suostu palkojasi maksamaan.

    • Ajattelin, että tarkennan tähän. Tuo laulu jonka laitoin videona, oli tuolta julkaistavan laulukirjan laululistasta, jonka eilen tämän uutisen seurauksena googlasin. Suurin osa oli vanhoja lauluja, jotka liittyvät monen kymmenen vuoden takaisiin muistoihin niiden ihmisten kanssa, joita ei ole. En pysty erittelemään, mitkä liittyvät lapsuuteen tai mitkä ovat esimerkiksi tulleet parinkymmenen vuoden uskossa oloaikani aikana tapaamieni ihmisten kautta. Viestini ei liittynyt millään lailla papin ammattiin vaan tähän mitä täällä luin.

  2. Mielenkiintoisia nuo Heikki Palmun hyvissä kommenteissa olevat muistelukset

    On kiinnostavaa lukea Osmo Tiililän vuonna 1962 kirjoittamaa kirjaa ”Kirkon kriisi.” Tänään se on, jos mahdollista, vielä ajankohtaisempi. Jos kenessä, niin Tiililässä oli näkijän vikaa:-)

    Kirkosta on kadonnut tyystin puhe tuonpuoleisesta, puhe ihmisen jumalasuhteesta. Kirkko on nykyään jonkinlainen eetillisia normeja ja sosiaalisia palveluja tuottava yhteiskunnallinen laitos, joka keskittyy, perusluonteensa vastaisesti, ainoastaan maallisiin asioihin.

    • Komppaan Kari.Mattia.
      Tämänpuoleiseen keskittyminen on tuonut keskuuteemme moralistisen lainsaarnan.
      Sisäinen muutos ja suhde Kristukseen taantuu
      Tillalla draivi ajaa sosisaalieettisiä uudistuksia
      rakkaudesta ja ruumiista välittämättä.
      Puoluehenkeä ja polemiikkia, vaan ei kristillistä uskoa.

  3. Kyllä tuossa herätyskristillisessä uskontulkinnassa oikeasti on se ongelma, että kun sosiaalieettiset kysymykset jätetään muka ns. Herran haltuun, niin loppupeleissä kyse on vain vastuunpakoilusta. Monilla on hyvinkin vahva näkemys siitä, kuinka niitä asioita tulisi ajaa ja he myös ottavat siihen kantaa. Sitten toisaalla kritisoivat, että kirkosta on tullut lässynlässyn kirkko, jota kiinnostaa enempi tämänpuoleinen kuin tuonpuoleinen, vaikka ihan samalla tavalla ovat osallisia sosiaalieettisestä keskustelusta. Joskin yleensä edistääkseen patriarkaalista ja konservatiivista politiikkaansa.

    Lisäksi siihen liittyy päättäväinen silmien ummistamisen tapa, jonka logiikka on jotain sentyyppistä, että vaikka minä ajan patriarkaalisia ja konservatiivisia sosiaalieettisiä arvoja, niin en ole vastuussa siitä, mitä negatiivista ne tuottavat lähimmäisteni elämään. Vastuu on Jumalalla, koska hän on Raamattuun kirjoittanut sitä ja tätä ja minä vain otan sen vakavasti.

    Sitä paitsi tuo ”hötön saarnaamisen” jatkuva jankkaaminen on sekin yhdenlaisen olkiukon rakentelua. Moni liberaali saarnaa hyvin väkevästi synnin synniksi, mutta kas kun se kolahtaa kalikkana omaan nilkkaan, niin ei muuta kuin korvat umpeen ja päiville kertomaan, että ”höttöä saarnaavat eivätkä ruisleipää”.

    Eli Heikki Palmu, minunkin mielestäni kirkko on olemassa siksi, että täällä eletään.

    • Eletään, miten eletään. Mutta miksi tällainen dikotomia: eikös herätyskristityt voisi alkaa julistaa herätyssaarnan ohessa myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta saarnaavat voisivat alkaa saarnata herätystä..?

      Ilmeisesti jonkinlaista kuulemisen vikaa on puolin ja toisin, jos homma kuitenkin on jo tasapainossa. Ja jos ei ole, jonkun täytyy innostua siitä, mistä toiset vaikenevat. Näin se kristikunnan tasapaino on aina toiminut.

  4. Minusta tuntuu, että kirkossa on vastakkainasettelu niin vahva, ettei kukaan pysty kantamaan vastuuta sitä, mitä negatiivista heidän toimensa muille aiheuttaa. Aina kun joku avaa suunsa niin tekee henkistä väkivaltaa jollekin ja on vastuuton jonkun toisen mielestä. Mutta todennäköisesti ongelma tulee siinä, kun tänne on ympätty koko Suomi. Totean tämän vain havaintona, minua ei saisi mukaan kirkon toimintaan, vaikka siellä yritettäisiin minun mieliksi päällään seisoa. En siis pyri vaikuttamaan oman mielennukaiseen toimintaan. Uskon näin olevan useamman kohdalla. Mutta ongelmaksi jää kirkkoon jäänyt sekalainen seurakunta pappeineen ja paimenineen, joissa kaikilla on oma visionsa.

    • Juha Marja-Siskon mukaan noita kirkollisia on ollut vain kuusi, jotka on aiheuttaneet alkoholionagelman kanssa noita ongelmia, niin että on täytynyt puuttua. Ja tietysti yksi niistä kuului minun tuttavapiiriin. Kaiken rankinta hänelle itselleen. Oma läheiseni kipuili kymmenen vuotta kuoleman ja viinan välillä. Lääkäri sanoi, että jos kertakin niin pumppu pettää. Kuoli sitten on enää osannut edes pelätä ja muista syistä. Halusi hautajaisissaan laulettavan kristallivirtaa ja siunauksen piti pappi, joka on hyllytetty jossain vaiheessa. Mitä minun pitäisi todeta? En totea mitään. Mietin enemmän sitä, että mikähän tämän kaiken tarkoitus on ollut omalla kohdallani.

  5. EIJA,(+JOUNI, JORMA &&)
    aikaisemmasta viestistäsi.

    En todella ymmärrä, mistä puhut. Voisitko oikeasti avata tätä viestiäsi, selvällä suomenkielellä?

    ”Sinun tapasi on kaikista mielenkiintoisin.” Siis mikä? Mistä tavasta puhut?

    ”Eikö laulun sanoma kelvannut?” En saanut liitetiedostoasi auki – olen vähän tumpelo IT-asioissa. En siis tiedä, mistä laulusta puhut.

    ”Viimeksi sinulla oli hampaissa ne, jotka eivät suostu palkkojasi maksamaan.” Mihin tämä liittyy? Palkkaa en ole saanut enää aikoihin, vaan 01.10.2011 alkaen eläkettä.

    Keskustelu kotimaa24:n palstoilla on vaikeaa, jos ei vastata toiselle, vaan vedetään ”vastaukseksi” hatusta mitä tahansa.

    Parilla pidemmällä puheenvuorolla reagoin siihen, että niin Timo Junkkaala kuin useampi keskustelija väitti (ev.lut.) kirkon saarnojen olevan tämänpuoleisia ja siksi ei-raamatullisia. Argumenttini oli, että Jeesuksen opetuksessa on paljon ja korostetusti tämänpuoleista, kuten mm Isä meidän rukous ja Viimeisen tuomion kuvaus.

    Tämän minulle ”vastaajat” kylmästi sivuuttavat ja ottavat hatustaan epäilyksiä puheitani vastaan. Tämähän on
    – Hyvää päivää!
    – Kirvesvartta.
    keskustelua, eikä johda mihinkään.

    Useampi tämän keskustelun keskustelija jatkaa vain syyttelyä ja moittimista tämänpuoleisuudesta. Jos joku haluaa olla Raamatulle uskollinen, sopisiko ehkä katsoa pyhän, laskiaissunnuntain tekstejä:

    Johanneksen mukaan Jeesus sanoo:
    ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka TÄSSÄ MAILMASSA PANEE ALTTIKSI ELÄMÄNSÄ, saa osakseen ikuisen elämän.”
    Puhe on siis sekä tämänpuoleisesta että tuonpuoleisessa, mutta painopiste on tämänpuoleisessa. Eli usko on täällä sitä varten, että täällä eletään.

    Samaan päätyy Paavali päivän toisessa tekstissä, 1. korinttilaiskiurjeen 13. luvussa. Paavali on täysin samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hän ei korosta kielillä puhumista, ei profetoimista, ei tietoa, ei uskoa, ei armeliaisuutta tai uhraamista. Opin ja uskon edelle Paavali asettaa rakkauden, Jumalan tahdon mukaisen elämän. Vanhurskauttamisoppia tässä ei nyt ole, mutta jos me olemme ja kun me pyrimme olemaan raamatullisia, eikö Paavalin 1.Kor.13. pitäisi ottaa tosissaan ja jopa ilman Lutherin alanootteja?

    • Avataan Heikki parka. Nyt hiukan säälittää. Taitaa tämä netti tehdä tepposet. Viimeksi sinulla on kun olen blogiasi lukenut. Siitä on aikaa. Eikun se oli Jorin blogissa. Toit esiin oman mielipiteesi siivellä menijöistä. (sana saatoi olla joku muu vastaavakin) Siis vapaa-ajattelijat houkuttelevat muita siipeilijöiksi. Sinänsä en henkilökohtaisesti vetäisi siitä henkeen, mutta jos se tehtäisiin nuorelle, joka ei halua kirkkoon kuulua (esimerkiksi omalle pojalleni) niin tilanne muuttuu huomattavasti. Tällä tarkoitan sitä, että olisi hyvä pysyä omalla reviirillään. Jos olet eläkkeellä niin silloin kait huolehdit työkavereidesi palkasta. Mutta sopimaton heitto kuitenkin. En kerro tätä syyllistääkseni vaan selventääkseni. Muista kuitenkin tuo laulu, jonka laitoin. Meillä on siis juopa, jota ei kannata yrittää kuroa kiinni. Tämä ei liity millään lailla uskoon.

      Lainaukseni jonka otin liittyi harhaoppinimittelyyn, jota pidän äärimmäisen ikävänä.

      Toinen viestini selkeytti vain alkuperäisen pyrkimykseni. En todellakaan ala keskustelemaan täällä vapaamuurareista, sanon itselleen, jos on asiaa.

  6. Onkohan tuo Kiergegaardkin harhaoppinen, kun hän kirjoittaa mm. ”On jumalanpilkkaa tehdä Jumalasta harmiton Taivaan Isä, jotta hän kelpaisi mahdollisimman monelle”, tai tämä: ”Jumalan pitäminen narrina tuhoaa ihmisen; jo Saatanankin ottaminen huumorin kannaltaa on vaarallista hybristä”. Jotenkin henkeni yhtyy näihin ajatuksiin tässä uskonnollisten mielipiteitten kaaoksessa.

  7. EIJA,
    lauluasi en nyt sitten vieläkään tiedä, mutta
    ellei tämä meidän kahden välillä yhtään etene, voidaan tietysti lopettaakin.

    ”Viimeksi sinulla on kun olen blogiasi lukenut.” !? Taas minulla heikko ymmärrys.

    ”Tällä tarkoitan, että olisi hyvä pysyä omalla reviirillään.” Tästä olen toista mieltä. Hyvä keskustelu ei tunnusta mitään reviirejä, vaan pyrkii yhteiseen ymmärrykseen ja oivallukseen. Jos meikäläiset ja heikäläiset erotetaan toisistaan, koko dialogin mieli katoaa.

    ”Sopimaton heittoni”:Ajatukseni ja ehdotukseni oli, että meillä kuten Italiassa ja Espanjassa kirkon jäsenyydestä eroavat maksaisivat pienen veron valtiolle yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Sitä mieltä olen yhä enkä pidä sitä sopimattomana. Tässä mielessä väestörekisteriläiset, jotka eivät tue mitään muutakaan yhteisöä ovat minun mielestäni vapaamatkustajia.

    Minäkin pidän harhaoppisyytöksiä ikävinä. Sitä on käytetty mm John Vikströmiä vastaan.

    ”En todellakaan ala keskustella täällä vapaamuurareista”

    En minäkään, enkä muistaakseni ole koskaan keskustellut.
    YT hp

    • Heikki en yritä selkeyttää enää, koska vaikuttaa menevän aina pahemmin solmuun, mutta kerron entisenä moderaattorina hiukan. Kun viesti lähtee, niin se tulee aivan toisenlaisesta todellisuudesta aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Jokainen viesti on lähetetty sellaista yhteyksistä, että ihmiset eivät ole päivittäisissä tekemissä toistensa kanssa ja asuvat aivan eripuolella Suomea. Mussuttel tuota mielessäsi ja yriteään toisessa yhteydessä uudestaan. Kunhan et minua kirkkosi ongelmiin sotke. 🙂

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.