Blogiin sain paljon ajatuksia kun LFF :n toiminnanjohtajan
Stig-Erik Enqvist oli vieraaana STI :ssä . LFF kuuluu kirkkokansa – liikkeeseen muutamien muiden herätysliikkeiden kanssa . Engvistin puhe kuullostaa hyvin suoraviivaiselta ja erottuu selvästi muiden herätysliikejohtajien puheista , siinä kaikuu selvä suunta ja asiat tuodaan selvästi esille . Tilanne on siellä ruotsinkielisellä alueella varsin erikoinen , siihen nyt puuttumatta , eikä myöskään teologisiin asioihin liittyen rukoushuoneseurakuntiin mitä siellä rannikolla on . Engvistin puheessa on mielestäni raamatullinen aspekti että katsotaan mitä Herra tekee ja näinpäin se aina toimii kun tahdotaan ensin pysyä Jumalan sanassa .
On paljon väärää tulokulma mielestäni kun vaikkapa ihmiset kysyvät onko tämä oikeaa , onko herätystä teillä tai teillä pitäisi olla pietismiä neuvotaan muita tai sitä ja tuota ja osataan arvostella toisia kirkkokuntia ja liikkeitä ja niitä sitten vertaillaan ja pyritään löytämään se oikea oppi ja kirkko ja tavat miten tulee toimia . Kuten nämä kirkkokansa herätysliikkeet pohtivat mitä perinnettä pitää säilyttää ja miten saadaan sopiva cocktail aikaiseksi ja ihmisjärjen ja oman historiansa kautta yritetään ohjailla oikeaa miten itse näkee ja usein ollaan menneisyyden vankeja sen oman historiansa kanssa .
Mutta näinhän ei Herra toimi tai sana opeta , vaan ajatus on että Herra huoneen rakentaa ja psalmin sanoin :
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä.”
Eli ei yksikään kirkko eikä liike voi määritellä tai nähdä lopulta sitä Herran työtä kuin vasta kun sen voi nähdä ja kokea miltä se näyttää näyttää ajattelen että Jumalan näkökulmasta asian olevan paljon yksinkertaisempi kun vain tahdotaan pysyä Kristuksessa toisinsanoen Jumalan sanassa ja elää siitä . Taloa ulkoapäin katsoen ei voi tietää mitä sen sisällä on ja miten onnellisia tai onnettomia ihmisiä siellä asuu . Siis yksikään kirkko ei ole keksinyt mitään oppia vaan kun se tahtoo pysyä Jumalan sanassa se rakentuu yksin Jumalasta , tyylejä ja ehdonvallan asioita on tietysti paljon ja traditioon suhtautumisessa eroja paljonkin . Oppi on myös elettävä ja sitten vasta tulee se kokemuksellisuus ja sydämeen uskossa omistettavaksi Kristuksen ruumiin osallisuus ja yhteys joka täytyy kokea sisäisesti . Siis ei voida ulkoapäin sanoa mitä joku kirkko on eikä sen sisällä olevat ole mitään itse tajunneet , vaan ratkaisevaa on että halutaan seurata apostolista uskoa , joka antaa nähdä asiat .
Engvist sanoi että heistä on tullut luterilaisempia ja on ymmärrettävissä kun Jumalan armoteoista eletään sanan ja sakramenttien kautta se tuo apostolisen käsityksen seurakunnasta ja samalla luterilaisen käsityksen jonka perusta on apostolien opetuksissa .
Se ei ole paluuta lopulta mielestäni johonkin 50-60 luvun suomen luterilaisuuteen ja lopulta sitä ei olla edes koskaan Suomessa ollut monelle ihmiselle tarjolla , vaikka sitäkin Suomessa on ollut . Uskon että monet tulevat löytämään luterilaisuuden sieltä 1500-1600 luvun opetuksista joiden elämisen seurauksina se vasta näyttäytyy . Miksi näin kirjoitan ? Siksi että monet ovat löytäneet luterilaisuuden esim. omassa kirkossa ( lhpk) , vaikka ovat olleet luterilainen nimikkeen alla ikänsä ja yhdyn täysin minäkin siihen . Uskon että elämä sanan ja sakramenttien kautta , kun paimenet tahtovat saarnata ja opettaa Jumalan sanan mukaan johtaa ihmiset näkemään apostolisen uskon juuret .
Eräs kommentoija kyseli tuossa sti lähetyksessä että onko herätystä siellä Pohjanmaalla , joka kielii siitä ihmisen vaatimuksesta tai kaipuusta jotain aikoja kohtaan ja luultavasti vahvojen omien kokemusten kautta . Siellä on enemmän kuin herätystä kun ihmiset kokoontuu Kristuksen palveltaviksi ja aina Herra lähettää myös uskosta osattomia , joka saa ihmetellä että siihen on vaikuttanut vain PyhäHenki jonka kutsumana ne ne saavat kuulla hyvän paimen ääntä . Herätyksiä Jumala antaa myös monelaisia ja hiljaisia ja näkyttömiä . USA Bill Graham suurten herätysten jälkeen tehtiin vuoden päästä tutkimus ja se oli surullinen tulis kun niitä ihmisiä ei ollut sen alueen seurakunnissa kuin vain vähän jotka kertoivat uskoontulosta . Kristuksen osallisuus on elämää hänen ruumiinsa osallisuudessa ja saada opetusta , joka usein puuttuu näiltä herätysjulistajilta . On taas selviä tutkimuksia kuinka ne jotka käyvät messussa ja Herran pyhällä ehtoollisella ovat uskollisesti vuodesta toiseen kirkossa . Kirkon jäsenmäärä lasketaan paikalla olijoista ei jäseneekisteristä ja voi sanoa että kansankirkko ei lopulta iso monellakaan paikkakunnalla , vaikka se voi tosin tehdä muuta työtäkin paikkakunnalla kuin tahtoa ihmisiä sitoutumaan Kristuksen kirkkoon.
Jumala johtaa ja tekee ja näyttää ensin ja on kysymys siis suunnasta , ei niin että ihmiset määrittelevät oikean ja väärän ja tuovat omia ajatuksia ja vaateita . Ensin hän rakentaa ja sitten saamme katsella hänen töitänsä . Engqvist/ LFF on kenties kirkkokansalle se suunnannäyttäjä ja tienraivaaja mihin se kirkkokansa nyt sitten meneekin ja miten yhtenäisenä . Focus on niissä ihmisissä joita varten työtä tehdään ja pappien tehtävä on kilvoitella että harhaopit ei pääse seurakuntiin . Tilanne on tietysti monimutkainen kansankirkossa , mutta kuullosti hyvin suoraselkäiseltä ja kiihottomalta tuo Engvistin esitys . Tulevaisuus näyttää mitä polkuja kukin kulkee ja toivottavasti ei katsota sivuille , ei menneisyyteen eikä toisiin kirkkokuntiin vaan Kristukseen joka avautuu Jumalan sanasta . Tietä ei nää usein mutta sana jos on jalkaimme lamppu se antaa siunauksen kirkolle , liikkeille ja ennenkaikkea ihmisllle seurakunnissa . Uudet sukupolvet myös boostaavat ja osin pakottavat näitä liikkeitä toimimaan ja oli hienoa kuulla kun Engvist sanoi että panostetaan nuorten toimintaan lisää . En tunne liikettä sen enemmän että en ole asiantuntija arvioimaan eikä mielestäni tarvii , vaan toivottaa heillekin suuntaan vapauteen Kristuksessa enenevässä määrin ja uskon että se vapauden kaipuu kasvaa , vaikka esim. siellä Luodossa taitaa olla tavallista pienemmät kansankirkolliset painot .
Niin se noin järjestetty ja ainoa joka on sen mahdollistanut on tunnustus . Siitä voidaan toki olla kahta mieltä . Onhan teilläkin sama tunnustus Venäjän ortodoksikirkon kanssa ja silti olette irtautuneet siitä julkisesti . Asioilla on myös inhimmillinen ja historiallinen menneisyys , vaikka sanan tulee ohjata toimintaa . Myönnän että lhpk on aika väljä ehtoolliskäytäntö mielestäni jos sitä alkukirkkoon verrataan , vaikka sitä syytetään että olisi tiukka , esimerkkinä miksi toisen kirkkokunnan tai liikkeen jäsen ei saa ehtoollista. Katson kuitenkin että ehtoollisen merkitys ja sanan antamat ohjeet on hyvin selvillä ja niitä tahdotaan kunnioittaa , ettei niissä aja inhimmillisyys edelle . Se kuitenkin ilmoitetaan messussa kuka voi tulla . Esimerkiksi uskon että katolisiin kirkkoihin on helpompi mennä ehtoolliselle kenen vaan , ainakin katolilaiseen messuun jossa vaikkapa 500 henkeä , en tiedä ordoksisesta tosin .
Tuo vapaakirkko sanaa käytetään monesti tarkoituksen hakuisesti usein , teologisesti sitä ei kuitenkaan haluta tunnustaa kun jouduttas sanomaan sen joksikin muuksi kuin se on , siis onko silloin Kristus palvelemassa kun vietetään messua ja onko se Kristus ruumis ja muodostaako nämä seurakunnat kirkon joka ei ole valtiollisessa yhteydessä eli ei ole valtion ohjauksessa . Mitä se vapaakirkko sitten kenellekin merkitsee ? Katsomme kirkosta katolisilaisena perintönä joka uskonpuhdistuksen aikana selkiytettiin opillisesti eli uskonpuhdistus tuli ja siinä tunnustuksessa pysytään, joka kirjautui sen johdosta . Haluaako joku määritellä sitä todellisuuden kautta ja sen elämän kautta vai miten . Olisi hyvä määritellä sanan mukaan oikea kirkko ja Srk .
Näissä herätysliike kuvioissa ei ole valmista ratkaisua kuin teoriassa jos tahdotaan pitää focus ihmisten pelastumisessa ja antaa niille koti . Ei voi ajaa ”tankilla sisään” ja ulkoapäin sanoa toimintaohjeita , joita siellä piireissä mietitään . Kuitenkin se totuuden tunnustaminen tilanteesta tulisi olla ensimmäinen askel ja sitten katsoa laumaan .
Kirjoitin ja teksti hävisi , mutta uudestaan !
Usein kun lhpk sanotaan vapaakirkoksi niin tuntuu että sillä halutaan sanoa teologista puolta vaikka siinä mielessä se ei sitä ole vaan pelkästään vapaa valtiollisesta ohjauksesta ja on riippumaton valtiollisesti ja oma varainen .
Kaksoisjäsenyyden mahdollistaa vain tunnustus . Siitä toki voi olla kahta mieltä . Onhan teilläkin sama tunnustus Venäjän ordodoksikirkon kanssa josta olette julkisesti sanoutuneet irti . Vanhat kirkot ovat traditioon liimautuneet enemmän kuin muut ja se voi joskus ohittaa sanankin . Se millainen on ehtoolliskäytäntö on yksi asia mutta miten se käytännössä toteutuu on toinen . Katolisen kirkon messuun on helppo mennä ehtolliselle sinne 500 hengen joukkoon kuka vaan esimerkkinä . Meillä ilmoitetaan kuka voi tulla ehtoolliselle ja voi tulla sitten myös siunattavaksi ja halutaan sanan mukaan toimia . Ehkä se lhpk ehtolliskäytäntö on väljä teoriassa jos alkukirkkoon verrataan , vaikka siitä kuulee joskus valituksia että olis tiukka . Kukaan ei edes kyseenalaista jos vaikkapa ordodoksien ja katoliseen kirkkoon menee jos ei saa ehtollista mikä kertoo siitä kansankirkollisesta ymmärryksestä usein .
Sisäinen ajatus on että olemme katolilaisesta juuresta joka on kokenut uskonpuhdistuksen ja apostolien ja raamatulliset pääkohdat on kirjattu ja tahdomme pysyä siinä tunnustuksessa . Halutaanko tässä katsoa aikaan , fyysisyyteen enemmän kuin Jumalan sanaan .
Herätysliikkeet käyvät näitä kysymyksiä ja mielestäni on kaksi tärkeintä asiaa ; ensin tunnustaa se todellisuus missä elää ja toiseksi katsoa lauman puoleen , johon liittyy pelastuskysymys ja antaa koti jossa saa suojan ja turvan elämälleen kaikissa vaiheissa ja kaikille perheenjäsenille
No nyt tuli kaksi selvitystä saa valita kumpi parempi 😅
Timo, sama tunnustus tekee mahdolliseksi opin jakamisen ja ehtoollisylehteyden eri kirkkojen välillä, mutta kaksoisjäsenyyttä se ei mahdollista. Suomessa kirkon jäsenyys on juridinen tila, jossa voi olla kerrallaan vain yhdessä uskonnollisessa yhteisössä.
Kaikki kanoniset ortodoksiset kirkot ympäri maailmaa (kuten Venäjän ortodoksinen kirkko, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, Kreikan ortodoksinen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko) jakavat täysin saman teologisen opin, dogmit ja uskontunnustuksen (Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus). Suomen ortodoksinen kirkko ei ole sanoutunut irti ortodoksisesta uskontunnustuksesta tai dogmasta.
Suomen ortodoksinen kirkko ja sen piispat ovat julkisesti tuominneet Moskovan patriarkka Kirillin antaman tuen Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa sekä sanoutuneet irti Moskovan patriarkaatin poliittisesta toiminnasta ja opetuksesta niin sanotusta ”venäläisestä maailmasta” (Russkij mir). Ei muusta. Eli Ortodoksisen uskon opillinen tunnustus on Suomen ja Venäjän ortodokseilla edelleen sama, mutta Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu hallinnollisesti Konstantinopolin alaisuuteen ja on ottanut selkeän julkisen pesäeron Moskovan patriarkaatin sotapeitteiseen politiikkaan.
Timo kirjoitat; ” Kukaan ei edes kyseenalaista jos vaikkapa ordodoksien ja katoliseen kirkkoon menee jos ei saa ehtollista mikä kertoo siitä kansankirkollisesta ymmärryksestä usein.” Ainoastaan ortodoksi kirkon jäsenet saavat osallistua ehtoolliseen, ei muut. Ortodoksi ei saa myöskään osallistua luterilaiseen ehtoolliseen, se on kielletty.
Timo ja Sami.
Perinteisestihän pitäisi olla niin, että kristitty kuuluu kirkkokuntaansa eikä ole monissa mukana yhtä aikaa. Yksi oman aikamme merkillisyyksiä ovat ”kirkkokuntiin kuulumattomat kristityt” jotka haluavat pysytellä ”puolueettomina” erilaisten kiistakysymysten ja opillisten erojen suhteen. Tämä LHPK:n malli (ja muutettavat muuttaen Kirkkokansan ja LFF:n kaavailema) lienee väliaikainen järjestely. Lestadiolaisuuden osalta on mielenkiintoista, että 1800-luvulla oli myös ortodokseihin kuuluvia parannuksen tekijöitä.
Ehtoollisyhteyden osalta LHPK:lla on hyvä ja selkeä linja. Valitettavasti ainakin täällä päin on kasvava joukko uskovia, jotka eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää, miksi luterilaisten ja vaikkapa baptistien välillä ei voi olla ehtoollisyhteyttä, ellei muuten niin käytännössä. LFF:n osalta tilanne on nyt sillä tavalla merkillinen, että osa saarnaajista, jotka perinteisesti ovat toimineet ehtoollisavustajina kansankirkon messuissa, on eronnut kirkosta ”esimerkkinä muille”. Kuitenkin heitä saatetaan ottaa ehtoollisavustajiksi kuten ennenkin – saattavat itse jopa tarjoutua – vaikka periaatteessa tuomiokapituli on kieltänyt menettelyn. Kuten Hannu Vuorinen on jossain blogissa kertonut, osa kansankirkon etelän papeista ei ilmeisesti piittaa myöskään siitä, että konfirmaatioon osallistuminen edellyttää kastetta ja kirkon jäsenyyttä. Kun nykyään on mahdollista, että jo rippikouluaikana voidaan osallistua ehtoolliselle, on sattunut, että sakramentti on jaettu jopa kastamattomille. Kaaos ja perustavanlaatuisimmistakin opinkohdista piittaamattomuus epäjohdonmukaisuudesta puhumattakaan ovat lisääntymässä.
No onhan se erikoinen kuvio tuo kaksoisjäsenyys kieltämättä , mutta se vaan mahdollistuu käytännössä ja keskiö on nimenomaan ehtollisen sisällössä ei kansankirkon säännöissä . Suurimmalle osalle se on välivaihe ja osalle se on jopa työpaikan jatkuvuus kysymys jos on kansankirkon palveluksessa töissä .
Näissä kirkollisissa kysymyksissä prioriteetti tulee mielestäni olla vahvasti siinä että kirkko ja seurakunnan opetustehtävä toteutuu ja ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan tahdon Jeesuksen kautta eli kuulua Kristuksen ruumiiseen hengellisesti ja sillä on myös fyysinen paikka , Srk . Jos Venäjältä tulee suomen ordodoksikirkkoon ihmisiä annataanko heille ehtollista ?
Niin Marko kuvasi tuota todellisuutta mikä on ! Olen myös saanut hyvin erikoisia kysymyksiä ihmisiltä koskien lhpk :aa ja en usko muuten yhtenäisyyteen kuin opetuksen kautta ja sieltä saarnastuolista se suurin oppi mielestäni tulee . Ja ajattelen että se tarvitse kohdistua siihen asiaan mitä ihminen pohtii vaan se yhteys tulee evankeliumin kautta , yhteys Kristuksessa mukauttaa ihmiset samanmielisyyteen opissa kun se sanan kautta tulee . Me ollaan kaukana niistä kinkerien ajoista joissa katekismusta opetettiin . Usko on monelle selvä ja siitä on eletty myös mutta nämä ajat ja Jumalan antama herätys on ihmisiä etsimään hänen armotekoja sieltä missä hän varmasti on . En tiedä miten vanhoilla kirkoilla asiat on selvillä ollut vuosikymmenten aikoina , mutta luterilaisuus on Suomessa varsinkin hyvin monimuotoista ja pirstaleista ja luterilaisuuden nimen alla teologista hajontaa niin paljon että jollekin sopisi toinen nimi paremmin , vaikka taitaa aika missä elämme tai toinen aika niin kohtaamme aina asiat myös kirkoissa globaalina haasteina .
Tuohon kirkkoon kuulumiseen vielä ; kuinka paljon suomalaisista kuuluu kansankirkkoon jos 1-1.5 % niistä käy Jumalanpalveluksissa ? Kuinka iso se kirkko todellisuudessa on ? Ei kai lopulta kirkkoa voi määritellä ilman. Hengellistä todellisuutta vai onko jäsen jossain jos ei ole siihen tekemisissä . Ja näitä ihmisiä paljon jotka ovat jäseniä ja samalla voivat kristillisyyttä harjoittaa ja elää todeksi muualla eivätkä ole tosiasiallisesti milläänlailla tekemisissä kansankirkon kanssa ja kohta ei edes niiden tiloissakaan ole .