Blogiin sain paljon ajatuksia kun LFF :n toiminnanjohtajan
Stig-Erik Enqvist oli vieraaana STI :ssä . LFF kuuluu kirkkokansa – liikkeeseen muutamien muiden herätysliikkeiden kanssa . Engvistin puhe kuullostaa hyvin suoraviivaiselta ja erottuu selvästi muiden herätysliikejohtajien puheista , siinä kaikuu selvä suunta ja asiat tuodaan selvästi esille . Tilanne on siellä ruotsinkielisellä alueella varsin erikoinen , siihen nyt puuttumatta , eikä myöskään teologisiin asioihin liittyen rukoushuoneseurakuntiin mitä siellä rannikolla on . Engvistin puheessa on mielestäni raamatullinen aspekti että katsotaan mitä Herra tekee ja näinpäin se aina toimii kun tahdotaan ensin pysyä Jumalan sanassa .
On paljon väärää tulokulma mielestäni kun vaikkapa ihmiset kysyvät onko tämä oikeaa , onko herätystä teillä tai teillä pitäisi olla pietismiä neuvotaan muita tai sitä ja tuota ja osataan arvostella toisia kirkkokuntia ja liikkeitä ja niitä sitten vertaillaan ja pyritään löytämään se oikea oppi ja kirkko ja tavat miten tulee toimia . Kuten nämä kirkkokansa herätysliikkeet pohtivat mitä perinnettä pitää säilyttää ja miten saadaan sopiva cocktail aikaiseksi ja ihmisjärjen ja oman historiansa kautta yritetään ohjailla oikeaa miten itse näkee ja usein ollaan menneisyyden vankeja sen oman historiansa kanssa .
Mutta näinhän ei Herra toimi tai sana opeta , vaan ajatus on että Herra huoneen rakentaa ja psalmin sanoin :
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä.”
Eli ei yksikään kirkko eikä liike voi määritellä tai nähdä lopulta sitä Herran työtä kuin vasta kun sen voi nähdä ja kokea miltä se näyttää näyttää ajattelen että Jumalan näkökulmasta asian olevan paljon yksinkertaisempi kun vain tahdotaan pysyä Kristuksessa toisinsanoen Jumalan sanassa ja elää siitä . Taloa ulkoapäin katsoen ei voi tietää mitä sen sisällä on ja miten onnellisia tai onnettomia ihmisiä siellä asuu . Siis yksikään kirkko ei ole keksinyt mitään oppia vaan kun se tahtoo pysyä Jumalan sanassa se rakentuu yksin Jumalasta , tyylejä ja ehdonvallan asioita on tietysti paljon ja traditioon suhtautumisessa eroja paljonkin . Oppi on myös elettävä ja sitten vasta tulee se kokemuksellisuus ja sydämeen uskossa omistettavaksi Kristuksen ruumiin osallisuus ja yhteys joka täytyy kokea sisäisesti . Siis ei voida ulkoapäin sanoa mitä joku kirkko on eikä sen sisällä olevat ole mitään itse tajunneet , vaan ratkaisevaa on että halutaan seurata apostolista uskoa , joka antaa nähdä asiat .
Engvist sanoi että heistä on tullut luterilaisempia ja on ymmärrettävissä kun Jumalan armoteoista eletään sanan ja sakramenttien kautta se tuo apostolisen käsityksen seurakunnasta ja samalla luterilaisen käsityksen jonka perusta on apostolien opetuksissa .
Se ei ole paluuta lopulta mielestäni johonkin 50-60 luvun suomen luterilaisuuteen ja lopulta sitä ei olla edes koskaan Suomessa ollut monelle ihmiselle tarjolla , vaikka sitäkin Suomessa on ollut . Uskon että monet tulevat löytämään luterilaisuuden sieltä 1500-1600 luvun opetuksista joiden elämisen seurauksina se vasta näyttäytyy . Miksi näin kirjoitan ? Siksi että monet ovat löytäneet luterilaisuuden esim. omassa kirkossa ( lhpk) , vaikka ovat olleet luterilainen nimikkeen alla ikänsä ja yhdyn täysin minäkin siihen . Uskon että elämä sanan ja sakramenttien kautta , kun paimenet tahtovat saarnata ja opettaa Jumalan sanan mukaan johtaa ihmiset näkemään apostolisen uskon juuret .
Eräs kommentoija kyseli tuossa sti lähetyksessä että onko herätystä siellä Pohjanmaalla , joka kielii siitä ihmisen vaatimuksesta tai kaipuusta jotain aikoja kohtaan ja luultavasti vahvojen omien kokemusten kautta . Siellä on enemmän kuin herätystä kun ihmiset kokoontuu Kristuksen palveltaviksi ja aina Herra lähettää myös uskosta osattomia , joka saa ihmetellä että siihen on vaikuttanut vain PyhäHenki jonka kutsumana ne ne saavat kuulla hyvän paimen ääntä . Herätyksiä Jumala antaa myös monelaisia ja hiljaisia ja näkyttömiä . USA Bill Graham suurten herätysten jälkeen tehtiin vuoden päästä tutkimus ja se oli surullinen tulis kun niitä ihmisiä ei ollut sen alueen seurakunnissa kuin vain vähän jotka kertoivat uskoontulosta . Kristuksen osallisuus on elämää hänen ruumiinsa osallisuudessa ja saada opetusta , joka usein puuttuu näiltä herätysjulistajilta . On taas selviä tutkimuksia kuinka ne jotka käyvät messussa ja Herran pyhällä ehtoollisella ovat uskollisesti vuodesta toiseen kirkossa . Kirkon jäsenmäärä lasketaan paikalla olijoista ei jäseneekisteristä ja voi sanoa että kansankirkko ei lopulta iso monellakaan paikkakunnalla , vaikka se voi tosin tehdä muuta työtäkin paikkakunnalla kuin tahtoa ihmisiä sitoutumaan Kristuksen kirkkoon.
Jumala johtaa ja tekee ja näyttää ensin ja on kysymys siis suunnasta , ei niin että ihmiset määrittelevät oikean ja väärän ja tuovat omia ajatuksia ja vaateita . Ensin hän rakentaa ja sitten saamme katsella hänen töitänsä . Engqvist/ LFF on kenties kirkkokansalle se suunnannäyttäjä ja tienraivaaja mihin se kirkkokansa nyt sitten meneekin ja miten yhtenäisenä . Focus on niissä ihmisissä joita varten työtä tehdään ja pappien tehtävä on kilvoitella että harhaopit ei pääse seurakuntiin . Tilanne on tietysti monimutkainen kansankirkossa , mutta kuullosti hyvin suoraselkäiseltä ja kiihottomalta tuo Engvistin esitys . Tulevaisuus näyttää mitä polkuja kukin kulkee ja toivottavasti ei katsota sivuille , ei menneisyyteen eikä toisiin kirkkokuntiin vaan Kristukseen joka avautuu Jumalan sanasta . Tietä ei nää usein mutta sana jos on jalkaimme lamppu se antaa siunauksen kirkolle , liikkeille ja ennenkaikkea ihmisllle seurakunnissa . Uudet sukupolvet myös boostaavat ja osin pakottavat näitä liikkeitä toimimaan ja oli hienoa kuulla kun Engvist sanoi että panostetaan nuorten toimintaan lisää . En tunne liikettä sen enemmän että en ole asiantuntija arvioimaan eikä mielestäni tarvii , vaan toivottaa heillekin suuntaan vapauteen Kristuksessa enenevässä määrin ja uskon että se vapauden kaipuu kasvaa , vaikka esim. siellä Luodossa taitaa olla tavallista pienemmät kansankirkolliset painot .


Tutkimuksesta B.G herätys
kirkonkasvututkija Win Arn (Institute for American Church Growth). Hän tutki evankelista Billy Grahamin vuoden 1976 Seattlen herätyskokoussarjaa (Seattle Crusade) ja julkaisi seurantatutkimuksen tulokset vuotta myöhemmin eli vuoden 1977 lopulla/vuoden 1978 alussa.
The Washington Post
+2
Tutkimus sai laajaa huomiota, ja siitä uutisoivat näyttävästi muun muassa The Washington Post ja TIME-lehti tammikuussa 1978.
Tutkimuksen keskeiset havainnot siitä, mitä kokouksissa ”ratkaisun tehneille” (came forward) kuului vuoden päästä, olivat seuraavat:
Suurin osa oli jo valmiiksi kristittyjä: Seattlen kokouksissa eteen astui noin 18 000 ihmistä. Tutkimus paljasti, että heistä 54 % oli uskovia, jotka tulivat vain ”uudistamaan uskoaan” (rededication), eivätkä uusia uskoontulijoita.
Time Magazine
Korttien päätyminen seurakuntiin: Billy Grahamin organisaatio jakoi paikallisille seurakunnille 8 400 yhteydenottokorttia sellaisten ihmisten osalta, jotka vaikuttivat uusilta uskoontulijoilta tai halusivat liittyä kirkkoon.
Time Magazine
Aktiiviseksi jääneiden määrä vuoden päästä: Win Arnin seurantatutkimus osoitti, että vuoden kuluttua näistä 8 400 henkilöstä vain 1 285 (noin 15 %) oli päätynyt paikallisten seurakuntien aktiivisiksi jäseniksi. Suhteutettuna kaikkiin eteen tulleeseen 18 000 ihmiseen, vain noin 6–7 % oli uusia, aktiivisia seurakuntalaisia vuoden kuluttua.
Olen kuullut vuosikymmenien aikana paljon ja nähnytkin herätysten seurauksia . Eräällä paikkakunnalla oli iso telttakokous sarja ja siellä kerrottiin 40 tulleen uskoon ja hetken päästä pienellä paikkakunnalla kyseltiin että missä ne ihmiset on kun missään seurakunnassa ei näy niitä . Suurin osa joka tuossa turkimuksessakin tuli esille että suurin osa oli jo uskovaisia . Tämä selittyy taas opilla jossa tunteilla on määrittävä tekijä ja Jkmalan sanaa ei tunneta. Kun opetetaan että synti jää taakse viimeistään sinne kastealtaaseen ja ihmisen sydän todistaa synnin olemassa olosta niin sitten käsi pystyyn ja eteen ja se joko uskoontuleminen tai uudistuminen . Parannus jää yhdeksi kun opetus on väärää . Näitä suuria evankelistoja kaikkia leimaa paimenuuden merkityksen opettamisen puuttuminen kokonaan . Tarinat kiehtovat ihmisiä ja saavat vahvoja tunnetiloja koettua , mutta kun arki tulee ja pitäisi elää jokapäiväisessä parannuksessa ja tietoisuudessa Jumalan rakkaudesta johon kuuluu jokapäiväinen syntientunnustaminen ja kilvoittelu Jumalan sanan mukaan , niin opetus puuttuu . Ei se ihan niin helppoa ole että sanotaan : lue raamattua ja rukoile , jos ei ole opettajaa .
Se olisi samanlainen kaaos kuin maahanmuutossa täysin erilaisesta kultuurista ja uskonnosta , jos niitä tulee yhtäkkiä satoja tuhansia . kuten , kuin seurakuntaan tulisi satoja ihmisiä yhtäaikaa pystymetsästä , se olisi ihan sekaisin se Srk .