Suomen kirkko? Tarkoitan evankelis-luterilaista kirkkoa, johon 1980-luvun alussa kuului vielä yhdeksän kymmenestä suomalaisesta. Nyt enää 65 prosenttia kansasta. Muutostahti on ollut kova. Ja toisaalta: Kirkko on yhä suurin kansalaisjärjestömme.

Mikä on se historian painolasti, josta kirkko ei ole vapautunut? Mielestäni kirkon sitoutuminen poliittiseen oikeistoon.

Historia itsenäisyyden ajalta lyhyesti, vuodesta 1917 tähän päivään. Itsenäistynyt kansa jakautui kahtia ja kävi sisällissodan. Kirkko liittyi valkoisiin, voittaneeseen puoleen. Itsenäisyyden alkuvuosina oli kirkon ja papiston vaikutusvalta huomattavan suuri. Sitä ei käytetty sovinnon rakentamiseen, vaan hävinneitten rankaisemisen koventamiseen. Arkkipiispa Johansson kirosi työväenliikkeen ja sen pyrkimykset. Kirkon rooli osana oikeistoa oli ehdoton ja se jatkui Talvisotaan asti, kärkinä AKS ja IKL. Vuonna 1918 kuuluivat kaikki vielä kirkkoon. Uskonnonvapauslain koittaessa 1923 odotettiin työväestön joukkoeroa kirkosta, mutta sitä ei tapahtunut.

Kirkon puolella muutosta alkoi tapahtua vasta sotien jälkeen. Sitä toivat nuoret sotilaspapit ja setlementtiliike. Kirkollista väriä nähtiin myös vasemmistossa ja vähitellen kaikissa puolueissa. Mutta vieläkin monen mielessä elää Karin karikatyyri: Kokoomus-rovasti kypärä päässään. Kuva ei ole hävinnyt, koska tämä vaihe on sivuutettu, siitä on vaiettu. Kirkon oikeistoon sitoutumisen pyykkiä ei ole pesty. Se on vain pitänyt unohtaa. Ja kypärä-rovasti on muuttunut puolueettomaksi porvariksi.'
'
Nähty on myös joitakin korjausyrityksiä. 70- ja 80-luvuilla kirkko kävi joitakin keskusteluja m.m. Kalevi Sorsan ja Kalevi Kivistön kanssa, toki poissa julkisuudesta. Anteeksipyynnöksi voitiin tulkita se, että muutama piispa siunasi joukon hiekkakuoppiin ja suonsilmiin kadonneita seurakuntalaisia. Ja vuoden 1918 satavuotismuisto sai aikaan myös kirkon toimesta järjestettyjä seminaareja, Se olisi voinut olla kysymyksen avaamisen alku.

Laajempi tai kattavampi keskustelu on kuitenkin jäänyt. Mistä johtui kirkon voimakas sitoutuminen oikeiston puolueisiin ja sen jatkuminen kymmenien vuosien ajan? Eteenpäin ei päästä unohduksen, mielestä pois pyyhkimisen tietä. Oma aikamme vaatii avoimuutta eli tosiasioiiden tunnustamista. Vain totuus voi tehdä meidät vapaiksi.'
'
Kauan aikaa kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuneena mietin myös, mikä voisi olla reaktio tässä esittämääni. Pelkään, että se voi olla syyte "politiikan tuomisesta kirkkoon",

Kannattaa kysyä, mikä on kirkko ja mitä on politiikka? Lyhyesti vastaan: Kirkko on hengellinen yhteisö eli uskon yhteisö, joka jäsentensä kautta elää ja toimii yhteiskunnassa. Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista eli sitä, miten ihmiset järjestävät asiansa. Kirkko ja usko, joka vaikenee yhteisistä asioista, joutuu eroon ihmisten arkipäivästä.

Herää kysymyksiä. Onko kirkkomme ja uskomme kielipeliä? Onko se sanojen maailma? Onko se joittenkin sanojen ja lauseiden totena pitämistä? Vai vaikuttaako uskomme elämään? Ja elämämme uskoon? Ovatko ne kaksi eri todellisuutta?

En halua tällä kirjoituksella tuoda politiikkaa kirkkoon. Haluan tuoda kirkon
hengellisen yhteisön mukaan yhteisten asioitten hoitamiseen. Siitä on toki esimerkkejä. Mainitsen yhden: Arkkipiispa Tapio Luoma vetosi hallitusneuvottelijoihin Suomen kehitysapu-investointien puolesta. Kuulin siinä kirkon, maan päällä vaeltavan Jumalan kansan edustajan äänen.