Suomen Lähetysseuran (SLS) strategian 2023–2028 mukaan SLS on ihmisoikeuksia toteuttava kansainvälisen diakonian toimija. Samoin linjaa järjestön uusi toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala Helsingin Sanomien haastattelussa (HS.fi 7.6.).
SLS on ennen muuta yksi Suomen merkittävimmistä kehitysyhteistyöjärjestöistä. Perinteisiä kristillisiä käsitteitä ei unohdeta, mutta ne asetetaan uuteen arvojärjestykseen siten, että kristillisen lähetystyön idea muuttuu radikaalisti.
”Jeesuksen esimerkistä nousee radikaali lähimmäisenrakkaus”, Parhiala sanoo HS:n haastattelussa. Haastattelun mukaan Parhiala näkee uskolla olevan merkitystä lähetystyötä tekevien omaan motivaatioon, koska se synnyttää rakkautta ja diakoniatyö on luterilaisuuden ytimessä.
Parhialan mielestä paras keino Kristuksen kasvojen näyttämiseen on ihmisoikeuksien edistäminen. Hänestä usko ja ihmisoikeudet ovat lähetystyön kaksi kivijalkaa. Usko saa lähtemään palvelutyöhön, ihmisoikeudet ovat sitä hyvää elämää, jota edistetään. Käännyttämistä ei tehdä.
SLS:n uusin strategia otsikoi ”kertomisen Jeesuksesta Kristuksesta” osaksi missiota. Mutta strategian ainut Kristuksen mainitseva lauseke on tämä: ”Lähetysseura sitoutuu Jeesuksen opetukseen lähimmäisenrakkaudesta.” Kristuksen rooli supistuu eettisen arvomaailman esimerkiksi.
Kristuksen evankeliumin ja Jumalan armon vieminen niistä osattomille ei enää ole SLS:n työn tavoite, vaan ne ovat varsinaisen toiminnan taustamotivaatio. Ihmisoikeuksien edistäminen ja kansainvälinen diakonia ovat mission varsinainen ydinsanoma.
Näin luterilainen erotus evankeliumin ja lain välillä on käännetty päälaelleen: Jumalan rakkauden laista tulee kirkon mission varsinainen sisältö, jonka toteutusta usko evankeliumiin motivoi. Rakkauden lain toteutus on varsinainen ilosanoma.
Näin häviää luterilaiselle uskonkäsitykselle olennainen yksin armosta –periaatetta varjeleva distinktio lain ja evankeliumin välillä. Ihmisoikeuksien lain saarnasta tulee kristinuskon varsinainen sisältö.
Parhiala aivan oikein korostaa diakonian merkitystä luterilaisuudessa. Mutta luterilaisessa kristinuskon ymmärryksessä diakoniaa merkittävämpi on Kolmiyhteisen Jumalan armo: syntisen vanhurskauttaminen ja yhtymys Kristukseen Pyhässä Hengessä.
Näin Jumalan kuvaksi luodussa ihmisessä toteutuu luomisen tavoite: ikuinen elämä rakkauden yhteydessä Luojaan. Tämä on Jumalan mission varsinainen tarkoitus – elämä hänen ikuisessa valtakunnassaan.
Jokainen kristitty on tietysti kutsuttu toimimaan rauhan, ihmisarvon, lähimmäisrakkauden, hyvän yhteiskunnan ja ekologisen vastuun toteuttamiseksi. Mutta tämän maailman realiteetit eivät korvaa Kolmiyhteisen Jumalan ikuisia totuuksia.
Maailman jokaisen ihmisen korkein ihmisoikeus on kuulla totuus siitä Jumalasta, joka on hänet luonut omaksi kuvakseen, oman rakkautensa kumppaniksi ja ikuisen valtakuntansa kansalaiseksi.
Jeesus ei sanonut: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa ihmisoikeuksia kaikille luoduille.” (Mk. 16:15) Mutta hän sanoi: ”Kaikille kansoille on Kristuksen nimessä saarnattava kääntymystä ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat.” (Lk. 24:47–48)
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan emeritusprofessori, Helsingin yliopisto, Systemaattisen teologian professori, Nanjingin teologinen seminaari, Kiina
Martti Pentti: ”Uskonvarmuus ei ole varmuutta oman uskon kestävyydestä vaan uskon varmuutta Jeesuksen herruudesta.”
Ei. Mikä puuttuu tästä? Vastaus: Evankeliumi. Pelastusvarmuus on varmuutta evankeliumista. En puhuisi uskonvarmuudesta ollenkaan, sillä tarkoitushan on pelastua Jumalan luo taivaaseen! Vai mitä? Evankeliumin kuuleminen, Jumalan Sanan kuuleminen synnyttää uskon. Riipun kiinni evankeliumissa Kristuksesta, joka lahjoittaa minulle Kristuksen autuudekseni ja pelastuksekseni. Olkoon uskoni kuinka heikko tahansa, riittää että tarraudun Kristukseen ja jätän kaiken Hänen varaansa.
Kostin siteeraus Lutherilta: ”Varo vain olemasta joskuskaan tässä asiassa epävarma! Ole päinvastoin varma, että itsessäsi olet kadotettu, mutta toimi huolellisesti, että olet varma ja lujasti perustettu uskossasi sinun syntiesi tähden alttiiksi annettuun Kristukseen!”
Juuri näin! Tässä on evankeliumi Kristuksesta, syntien Sovittajasta ja Vapahtajasta. Se on varmuutta evankeliumista, Kristuksesta. Varmuutta siitä että itsessäni olen kadotettu syntinen, mutta varmuutta siitä että Kristus on sovittanut syntini ja täyttänyt Jumalan lain syntieni Sovittajana ja sijaisenani minun puolestani. Kaikki riippuu Kristuksesta, ei minusta.
Martti Pentti: ”Kallio ei siis ole Pietari tai hänen uskonsa vaan se, että seurakunta sanoo Jeesuksen olevan Kristus.”
Riippuu tietysti siitä, mitä seurakunta/kirkko sanoo Kristuksesta? En ole kuullut kirkon sanomaa, evankeliumista, sovituksesta enää Raamatun sanan mukaisesti kuin poikkeustapauksissa. Mikä merkityssisältö siis annetaan? Kyllä Jeesus on Herra ilman, että me sen sanomme. Emmehän me tee Kristuksesta Herraa sanomalla sen. Se on todistus, mutta mitä todistetaan?
Kirkon nykyinen ”kristus” näyttää olevan paljolti ihmisten ajatusten muovailema kristus eikä Raamatun Kristus.
M. Pentti. Mikäli ollaan tekstiuskollisia, niin Jeesushan kysyi, ”kenenkä te sanotte minun olevan?” Pietarin vastuksen me tiedämme. Pietari tunnusti Kristuksen jumaluuden. Sitä ei liha eikä veri hänelle ilmoittanut, vaan Jumala. Kysymys on Pietarin uskontunnustuksesta. Kristus (kallio) ilmaisee, että tätä Pietarin uskontunnustusta eivät tuonelan portit voita. Täten Pietari (osa kalliosta), kuten myös me muut tulemme yksin uskosta vanhurskaiksi. Ainut teko Pietarilla on hänen isältä Jumalalta lahjaksi saatu usko Kristukseen. Täten myös me kaikki kristityt ( koko seurakunta) sanoo ja – sikäli mikäli – uskoo Kristukseen, niin me tulemme hänen vanhurskaudessaan jumallisesta luonnosta osallisiksi, kuten Pietari kirjoitaa (2Pie1:3-4);
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.”
Uskonvarmuus ei tietenkään voi perustua omaan varmuuteemme. Se on kuitenkin samaa lahjaksi saatua varmuutta autuudesta kuin Pietarilla, jota seuraa Pyhän Hengen todistus, kuten Pietari sai todistuksen itse Kristuksen suusta. ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika.”
Näin on, kuten Riitta toteat. ”Riippuu tietysti siitä, mitä seurakunta/kirkko sanoo Kristuksesta?”
Minun kai pitäisi olla kiitollinen siitä vaivannäöstä, mitä olette minuun kohdistaneet. En kuitenkaan oikein osaa. Sen sijaan ihmettelen, miksi vyörytätte raamatunlauseita, jotka oikeastaan ovat kannanottojeni tukena. Viestini oli, että kristityt pyrkivät joskus määrittelemään toisten uskoa vääränlaiseksi ja korostamaan omansa oikeaa laatua. Siitäkö nytkin on kysymys?
”Kallio ei siis ole Pietari tai hänen uskonsa vaan se, että seurakunta sanoo Jeesuksen olevan Kristus.” Niin, otin kyllä kantaa edelliseen tekstiin, enkä mielestäni määritellyt kenenkään uskoa. Kirjoitat, ettei kallio ole Pietari, eikä hänen uskonsa. Niin, mitä teksti antaa ymmärtää. Jeesus liittää tuon – autuas olet sinä Simon – Pietarin uskontunnustukseen. Seurakuntahan voi tietysti sanoa Jeesuksen olevan Kristus, mutta yleisesti ottaen sanominen ja uskominen eivät mene aina yhteen. Siitä on kysymys, vaan ei kenenkään uskon laadusta.
Kun siis Pietari tunnustaa uskonsa, Kristus sanoo häntä autuaaksi. Ei kaiketi tässä ole mitään ihmeellistä. Armosta autuas aivan. Entäpä tämä? ”Elävän uskon Jumala vaikuttaa niissä, jotka eivät löydä uskoa itsestään, eivät itsestään voi uskoa, (Jumala sen Pietarin sydämessä vaikutti) mutta Jumala vahvistaa sitä koetuksissa ja vaivoissa.” Näin ahdistetusta uskosta todettiin 1890-luvulla. Miten lienee 2020-luvulla?
Niin, olen joutunut näkemään paljonkin vaivaa itseni takia, kun eteeni on tullut erilaisia uskon umpikujia.
”Yleisesti ottaen sanominen ja uskominen eivät mene aina yhteen. Siitä on kysymys, vaan ei kenenkään uskon laadusta.” Olemme tästä samaa mieltä. Miksi siis lainaat rivikaupalla eri raamatunkohtia kuin perustellaksesi jotain minulle? Se näyttää ainakin minun silmiini itsetehostukselta.
Kysymys oli myös tästä. ”Kallio ei siis ole Pietari tai hänen uskonsa.” Näinhän asia kuitenkin on.
Kirkon ylimmältä johdolta on jopa saatu kuulla, että Raamattu ei ole Herra, vaan Kristus on Herra.
Mutta nyt on niin, että meillä ei ole muuta Kristusta kuin Raamatussa meille ilmoitettu Jeesus Kristus. Joten jos Raamatussa ilmoitettu Herra Jeesus Kristus ei ole kirkon Herra, niin sitten ei ole kyse enää kristinuskosta, vaan jostain muusta. Näin yksinkertaista se on.
Seuraava laulun teksti sopisi vaikka Pietarin virreksi.
1. Autuas aivan armosta vain, / lahjaksi taivaan autuuden sain. / Anteeksianto loppumaton / Herralta saatu on. / Jeesus, Jeesus, sun on kunnia / täällä nyt ja kerran taivaassa! / Kuoleman voitit Golgatalla, / aamen, halleluja! ( Siionin kannel 348)
Martti Pentti, Kosti ja minä emme tässä ole yrittäneet korottaa itseämme, vaan tuoda esiin evankeliumia Kristuksesta ja korottaa Häntä. Raamatun siteeraukset ovat tärkeitä, koska perustelemme asiat Raamatulla ja luterilaisen tunnustuksen mukaisesti.
Eipä meistä ihmisistä ole Kristuksen korottajiksi. Istuuhan Hän kirkkaudessa Isän oikealla puolella. ”Mutta nyt on niin, että meillä ei ole muuta Kristusta kuin Raamatussa meille ilmoitettu Jeesus Kristus.” Raamattu ilmoittaa elävän Kristuksen, joka on läsnä siellä, missä kokoonnutaan Hänen nimessään. Se kertoo, että seurakunta, jossa Henki vaikuttaa, on Kristuksen ruumis maan päällä. Saamme olla yhteydessä Häneen rukouksen välityksellä. Hän ei ole jäänyt kirjankansien väliin.
Korottaminen tarkoittaa ylistämistä, palvomista ja kiittämistä ainakin minulle. Ja puhuin myös evankeliumista ja sen sanomasta. Sitäpä ei tiettyjen tahojen ulostuloissa näy. Tai jos näkyy niin sillä on eri sisältö ja merkitys kuin klassisessa kristinuskossa.
Juu, ei Kristus ole kirjan kansien välissä ei tietenkään, mutta kirjassa nimeltä Raamattu hänet ilmoitetaan meille ja siellä olen yhteydessä häneen lukiessani Jumalan Sanaa, jota Pyhä Henki minulle avaa.
”Sitäpä ei tiettyjen tahojen ulostuloissa näy. Tai jos näkyy niin sillä on eri sisältö ja merkitys kuin klassisessa kristinuskossa.” Tätä juuri tarkoitan toisten uskon arvioimisella ja määrittelemisellä harhaksi ja vääräksi.
Martti Pentti, se ei ole toisten uskon tai sen määrän ja laadun arviointia, vaan kritiikki ja arviointi kohdistuu oppiin. Opit tulee arvostella. Näin on aina tehty ja tulee tehdä, että voidaan taistella harhaoppeja vastaan. Tosin nyt kirkko ei itsekään enää tiedä mikä oppi sillä on.
Ev.lut. kirkkoon pesiytyi jossain vaiheessa jonkinlainen totalitarismin henki, jossa kaikki arvostelu vaiennetaan tyyliin ”ei saa tuomita”, ”antakaa kaikkien kukkien kukkia” , ”katto korkealle ja seinät leveälle”. Raamatun vastaisiin toimintoihin pakotetaan.
Olen kuulut jopa ”te rikotte Kristuksen ruumista ja vastustatte Pyhää Henkeä”. Mikä henki se sellainen on, joka on irti Jumalan sanasta ja pakottaa Raamatun vastaiseen toimintaan? Ei ainakaan Isän Jumalan ja Pojan Jeesuksen Kristuksen Henki.
”Mikä henki se sellainen on, joka on irti Jumalan sanasta ja pakottaa Raamatun vastaiseen toimintaan?” Raamatussa on niin monta kerrosta eri aikoina Jumalan tahdoksi ymmärrettyä, että siinä itsessään kannustetaan jatkuvasti ’Raamatun vastaiseen toimintaan’. Se mikä Joosuan kirjassa ilmoitetaan Jumalan tahdoksi, on evankeliumeissa yksiselitteisesti Jumalan tahtoa vastaan.
Arvioit kristinuskoa etkä kristinoppia, Riitta Sistonen.
Niin, kenen luvattu maa? Miten Jumalan tahto Joosuan kirjassa on yksiseliteisesti evankeliumeissa Jumalan tahtoa vastaan? Joosuahan toteaa 23:14-16: Älkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet. Usko on vaihtunut näkemiseksi. Sama asia esiintyy myös edellä (21:45) Tähän asti oli pitänyt vaeltaa uskossa lupauksiin. Ei tarvinnut enää, lupaukset olivat täyttyneet. UT:ssa Kristus on myös luvannut iankaikisen elämän heille, jotka uskovat. Vielä me kuitenkin vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. Luvattu maa Joosuan kirjassa on esikuva siitä, mihin olemme matkalla.
Luvattua maata ei ole annettu omaksi. Se on annettu vastuulliseksi tehtäväksi. Jos sitä hallitaan vastoin Jumalan tahtoa, siitä rankaistaan. Maa on Jumalan oma.
”Miten Jumalan tahto Joosuan kirjassa on yksiseliteisesti evankeliumeissa Jumalan tahtoa vastaan?” Jerikon asukkaiden surmaaminen sylilapset mukaan lukien on selvästi vastoin ’rakasta vihollistasi’ -etiikkaa vastaan.
Miten sitten tekstisi on ymmärettävissä, kun Jeriko kuitenkin tuhottiin Jumalan käskystä. Tapasihan Joosua ennen Jerikon valtausta Herran sotajoukon päällikön pajastettu miekka kädessään. Olisiko Jeriko säästynyt, jos se olisi tehnyt, kuten portto Raahab, joka yksin pelastettiin hänen uskonsa takia, kuten myös hänen sukunsa. Näin myös UT:n aikana pelastus on sidottu uskossa Kristukseen.
Historialle ei ole mitään ’jos olisi…’ -rinnakkaistodellisuutta. Viittaan siihen, että Vanhan testamentin alkulukujen ja Jeesuksen opetusten välillä Jumalan tahdosta on selviä eroja. Siihen, kenen luvattu maa, käyköön vastaukseksi: ”Tämä maa teidän tulee jakaa keskenänne, Israelin heimojen kesken. Jakakaa arpomalla perintöosat itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskellänne ja synnyttävät lapsia keskuudessanne. Olkoot he teille samanarvoisia kuin syntyperäiset israelilaiset ja saakoot samoin kuin te arvalla perintöosansa Israelin heimojen keskuudesta. Minkä heimon parissa muukalainen asuu, sen alueelta antakaa hänelle perintöosa. Näin sanoo Herra Jumala (Hes. 47:21-23).”
Niinhän tuossa Hes47 todetaan. Palaan vielä tekstiisi.
”Miten Jumalan tahto Joosuan kirjassa on yksiseliteisesti evankeliumeissa Jumalan tahtoa vastaan.”
Kuitenkaan Jeesus ei aseta kyseenalaiseksi vedenpaisumusta, eikä myöskään Sodoman ja Gomorran tuohoa. Ei hän myöskään näytä puhuvan VT:n sotia vastaan.
”Jeesus ei aseta kyseenalaiseksi vedenpaisumusta, eikä myöskään Sodoman ja Gomorran tuohoa. Ei hän myöskään näytä puhuvan VT:n sotia vastaan.” Hän ei tullutkaan kirjoittamaan historiaa uusiksi. Hän tuli antamaan tulevaisuuden ja toivon.
”Hän tuli antamaan tulevaisuuden ja toivon.” Kyllä, kyllä näin. Mutta ei hän myöskään noita historian tapahtumia halunnut sanoa vääriksi.. Se tietysti muuttui, että Jeesus itse alistuu Ihmisen Poikana väkivallan kohteeksi.
Martti Pentti: ”Raamatussa on niin monta kerrosta eri aikoina Jumalan tahdoksi ymmärrettyä, että siinä itsessään kannustetaan jatkuvasti ’Raamatun vastaiseen toimintaan’. Se mikä Joosuan kirjassa ilmoitetaan Jumalan tahdoksi, on evankeliumeissa yksiselitteisesti Jumalan tahtoa vastaan.”
Martti Pentti ei siis usko, että Raamattu on ollut Jumalan sanaa kaikkina menneinäkin aikoina ja että Jumala on puhunut isille ja profeetoille historiassa. Ja että VT:ssa löydämme Kristuksen ja Jumalan tahdon myös Israelin kansan vaiheissa. Jeesushan viittaa kirjoituksiin hänestä itsestään ja Jumala sanoo olevansa iankaikkinen ja muuttumaton. Näin myös siis UT.
Joten Pentin mukaan Jumala on siis ristiriidassa itsensä kanssa ja muuttaa tahtoaan milloin mitenkin riippuen aikakaudesta. Tämä Jumalan tahdon muuttuminen perustuu siis siihen miten ihmiset ovat hänet ja hänen tahtonsa ymmärtäneet eri aikoina. Näin siis Raamattu ei ole Jumalan sanaa ja Jumalan Sanaa Jumalalta ja hänen tahdostaan ja siitä millainen Hän on Jumalan itsensä ihmisille ilmoittamana ja ihmisten kirjoittamana, vaan vain ihmisten pähkäilyjä ja ajatuksia Jumalasta eri aikakausina. Tämä on liberaaliteologiaa.
Ei tarvitse olla mikään teologi ymmärtääkseen, että silloinhan siihen mitä Raamatussa on kirjoitettuna ei voi luottaa eikä se ole jumalallinen totuus eikä totuutta voi olla ollenkaan olemassa, koska se muuttuu koko ajan ihmisten ajatusten mukaan. Tämän tyyppinen jumala on täysin arvaamaton kun hänestä ja hänen tahdostaan ei voi tietää mitään varmaa. Ei ole mitään perustaa eikä ajan saatossa kestävää, vaan kaikki muuttuu koko ajan. Tänään tätä, huomenna tuota. Kuitenkin sukupolvi sukupolven perästä on uskottu ”niin kuin on kirjoitettu” ja ihmiset ovat löytäneet rauhan, ilon ja perustan elämälleen, kun Pyhä Henki on avannut Raamatun kirjoitukset. Tämä kaikki menetetään nyt tämän järjettömän ”teologian” myötä. Siinä uskotaan epäjumalaan, ihmismielen tuotteeseen. Ihminen itse määrittelee jumalansa ja jatkuvasti hoetaan saatanan valhetta ”onko Jumala todella sanonut”. Ja päätetään: juu ei ole sanonut, mitään ei tiedetä varmasti, tehdään vain näin ja näin.
Eikä kristinuskoa ja kristinoppia tule asettaa vastakkain. Tietysti eri kirkot tulkitsevat eri tavoin, mutta kaikki sitoutuvat kuitenkin alkukirkon uskontunnustuksiin. Liberaaliteologia ei sitoudu uskontunnustuksiin, vaan kieltää ne. Jumalasta ei voida tietää mitään, vaan ihmisten täytyy määritellä hänet. Joten tulos on selvä epäjumala, ihmisen luomus. Näin se ei ole kristinuskoa eikä kristinoppiakaan.
Kaikkein järjettömin oli aiemmin Martti Pentin kommentti Jumalan tahdon tekemisestä. Siis että ihminen ei saisi tahtoa tehdä Jumalan tahtoa, koska se olisi tekemistä ja silloin hän avittaisi omaa pelastustaan. Joten Ihmisen tulisi olla joko tahdoton puupölkky tekemättä mitään tai sitten ihmisen täytyy tehdä vastoin Jumalan tahtoa, koska muuten hän yrittäisi tehdä jotain pelastuksensa eteen!
Jeesus kehottaa ja käskee ja koko Raamatussa kehotetaan ja käsketään nimenomaan tekemään Jumalan tahdon mukaisesti, kääntymään, menemään, panemaan toimeen, saarnaamaan, pitämään käskyt jne. Täynnä kehotuksia.
Muutama siteeraus:
Jeesus: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’ pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka TEKEE minun taivaallisen Isäni tahdon”….Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja TEKEE niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Matt. 7:21,24
Jeesus: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’! ettekä TEE, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja TEKEE niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.” Luuk. 6:46-48
Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku TAHTOO TEHDÄ HÄNEN TAHTONSA, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh. 7:16-17
Ihminen ei voi vaikuttaa pelastumistaan omilla teoillaan. Se sijaan jokainen kristitty on kutsuttu toimimaan seurakunnassa lähimmäistensä pelastamiseksi. Pelastus tulee Jumalan sanan kuulemisesta; kuinka kukaan kuulee, ellei kukaan julista.
”Martti Pentti ei siis usko, että Raamattu on ollut Jumalan sanaa kaikkina menneinäkin aikoina ja että Jumala on puhunut isille ja profeetoille historiassa.” Paitsi että arvostelet uskoani, teet johtopäätöksiä siitä, mitä uskon ja mitä en. Pari kommenttia: Raamattua ei ensinnäkään ole ollut olemassa ’kaikkina aikoina’. Toiseksi: se, mikä on Jumalan sanana ilmoitettu isille, ei välttämättä ole tarkoitettu meille Jumalan sanaksi. Meidän ei esimerkiksi tule vihkiä tuhon omiksi kokonaisia kansoja kotieläimineen. Profeettojen julistuksestakin on nähtävä ne asiat, jotka liittyvät vain kulloiseenkin historian tilanteeseen.
”Tämän tyyppinen jumala on täysin arvaamaton kun hänestä ja hänen tahdostaan ei voi tietää mitään varmaa.” Kaikkivaltias Jumala on juuri ’tämän tyyppinen’. Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme. Se, mitä meille on ilmoitettu on, että Hän on oikeudenmukainen ja armollinen. Arvattavissa oleva jumala on ihmisen toiveuni.