Suomen ev.lut. kirkon eksistentiaalinen kriisi

Jään tänään lomalle ja tuntuu siltä, että loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Päässäni pyörii. Kirkolliskokous lähestyy ja sen myötä kirkollisiin otsikoihin nousee jälleen kirkon sisäinen kädenvääntö eri kysymyksistä. Tällä kertaa otsikoissa on ollut jälleen samaa sukupuolta olevien vihkimiset sekä  kirkolliskokoukselle tehty aloite, jossa ehdotetaan Kirkko Suomessa -nimen muuttamista ekumeenisesti selkeämpään muotoon - emmehän suinkaan ole ainoa Kristuksen kirkko Suomessa. Aiheista nousi heti keskustelua kirkkokuplassani ja keskustelua seurattuani päällimmäisin tunteeni on uupumus. Ei kai taas tätä samaa.

Olen väsynyt kirkon sisäiseen vääntöön. Jatkuvaan keskusteluun ilman lopputuloksia tai ratkaisuja. Tuntuu, että kaikki tahtovat kirkolle parasta, mutta kukaan ei oikein tiedä, mikä se paras on. On toimikuntia, työryhmiä, valiokuntia, neuvostoja, valtuustoja ja kirkolliskokous, jotka yrittävät löytää sitä parasta mahdollista tapaa, jolla voisimme kirkkona toimia ja tehdä työtä. Toiset haluavat muuttaa, toiset säilyttää. Keskustelu velloo ja koko ajan minä mietin, kiinnostaako tämä riviseurakuntalaista lainkaan. Välittääkö kirkon jäsen tai jäseneksi aikova niistä sisäisistä kiistoista, kädenväännöistä ja keskusteluista, joita me kirkon niin sanotussa sisäpiirissä (kirkkomme työntekijät, luottamushenkilöt ja muutamat aktiiviseurakuntalaiset) olevat käymme päivittäin, viikottain ja vuodesta toiseen? Ainakin itseäni tämä instituution eripuraisuus uuvuttaa ja kyllästyttää. Tuntuu, että Jumala on kovin kaukana jossain instituution syövereissä.

Pohdin, että enemmän kuin sanat, merkitsevät teot. Enemmän kuin evankelis-luterilaisen kirkkomme brändi tai hallinto, merkitsee se, miten kirkko on, elää ja vaikuttaa maailmassa. Mikä on suhteemme yhteiskuntaan, muihin kristillisiin kirkkoihin, toisiin uskontokuntiin, itseemme, lähimmäisiimme ja Jumalaan? Elämmekö evankeliumia todeksi kirkkona? Mikä on evankelis-luterilaisena kirkkona ja osana globaalia Kristuksen kirkkoa paikkamme Suomessa ja maailmassa? Miten ymmärrämme itsemme ja suhteemme ympäröivään maailmaan? Miten kirkon jäsenet ymmärtävät, näkevät ja kokevat kirkon? Päätöslauselmia, instituution hallinnollisia haasteita ja viestintäkysymyksiä enemmän minua kiinnostaa meidän itseymmärryksemme. Keitä me olemme ja miksi olemme ja teemme työtä sillä tavoin kuin teemme. Tämän ääreen meidän pitäisi pysähtyä miettimään olemustamme ja elämäämme. Voisiko kirkolliskokous puhua tästä?

Sillä mikäli näihin eksistentialisiin kysymyksiin ei löydy vastauksia tai edes niiden hippusia, evankelis-luterilainen kirkkomme tulee instituutiona tiensä päähän ennemmin kuin myöhemmin. Meillä on toistaiseksi resursseja ja jäseniä tehdä työtämme Jumalan ja rakkauden asialla monin eri tavoin. Mutta mitä kauemmin käymme uuvuttavaa ja vellovaa keskustelua, aika kuluu ja resurssit hupenevat tekoja odottavien ihmisten mukana. Tämä on kärjistys, mutta näin minä näen asian. Instituutiota enemmän voisimme keskittyä kirkkoyhteisöön ja sen eksistenssin pohdintaan.

Ps.

Joka tapauksessa toivotan voimia ja siunausta kirkolliskokoukseen kaikille sinne valituille päättäjille! Tiedän, että tehtävänne ei ole helppo enkä kadehdi teitä siinä. Viisautta, rakkautta ja voimaa työhönne!

98 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kun puuta vähän ravistaa, niin ”tammenterhoja” alkaa tippua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kosti Vasumäki: ”Kun puuta vähän ravistaa, niin ”tammenterhoja” alkaa tippua.”

    Ravistelusi jälkeen puusta näytti tipahtelevan oikein hyviä ja kypsiä ”tammenterhoja”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Leo Tihinen: Niinpä näkyy tippuvan. Asia on kuitenkin ideologisoitunut. Nythän ajetaan tätä tasa-arvoista avioliittokäsitystä ilman, että sitä ei kyetä perustelemaan yhdelläkään Raamatun sanalla. On täysin yksiselitteistä, että avioliitto on pelkästään miehen ja naisen välinen. Mitäkään muut liitot eivät ole avioliittoja. Kirkolliskokoukseen näyttää tulleen myös jo ehdotus koskien julistusta. Se onkin mielenkiintoista mitä siitä seuraa. Pappien suut tutkitaan tasa-arvolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Nythän ajetaan tätä tasa-arvoista avioliittokäsitystä ilman, että sitä ei kyetä perustelemaan yhdelläkään Raamatun sanalla.

      Mitäs uutta tuossa on? Kristinusko on täynnä seremonioita, joiden lähtökohdat eivät ole Raamatussa.

      Juhannusta vietettiin aikanaan valon ja hedelmällisyyden juhlana kesäpäivänseisauksen aikana. Suomessa sitä vietettiin Ukon juhlana. Kirkko huomasi, että ihmiset juhlivat ja päätti, että eikös olisi kätevää jos Johannes Kastaja olisi syntynyt juhannuksena.

      Muinaissuomalaiset juhlivat kekriä sadonkorjuun kunnianksi syyskuun lopussa. Tiedä sitten kuin raamatullista oli kirkolta tömäyttää pyhäinpäivä samaan ajankohtaan.

      Myös joulu oli aikanaan pakanallinen juhla, joka osui talvipäivänseisauksen kohdalle. Jokainen Raamattunsa lukenut tietää, ettei Jeesus olisi voinut Raamatun kuvauksten perusteella syntyä keskellä talvea, mutta eipä se estä syntymäpäiväjuhlien viettämistä ”aivan sattumalta” samanaikaisesti pakanajuhlan kanssa.

      Tai sitten puheena oleva avioliitto. Sehän ei edes alunperin ollut kristillinen instituutio vaan valtiot hoitovat avioliittoon vihkimiset keskiajalle saakka. Tuolloin kirkko näki, että sen omien valtapyrkimysten näkökulmasta oli hyödyllistä tehdä avioliitosta kirkon omaisuutta, koska sen myötä päästiin kontrolloimaan ihmisten elämää.

      Kirkko on käyttänyt Raamattua sangen joustavasti ajaessaan omaa etuaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Asia on paljon monipuolisempi, kuin miltä se ensinäkemältä vaikuttaa. Kirkko voisi tietysti tehdä kompromissin, mutta se merkitsisi sitä, että sen jälkeen kirkossa olisi kahta täysin vastakkaista opetusta. Se vasta kirkon repäisisi hajalle. Nyt ongelma koskee vain pappeja ja harvoja seurakuntalaisia. Kompromissin seurauksena jokainen seurakuntalainen joutuisi asian keskiöön. He kun saisivat saarnoissa kahta täysin vastakkaista opetusta ja se jakaisi myös seurakuntalaiset kahdeksi toisilleen vihamieliseen puolueeseen. Nyt seurakuntalaiset saavat sivusta seurata kirkon kriisiä. Eikä heidän tarvitse valita puoliaan. Seurakuntalainen voi keskittyä omiin tehtäviinsä ihan rauhassa ja säilyttää hyvät suhteen joka suuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Pekka Veli, ”Nyt seurakuntalaiset saavat sivusta seurata kirkon kriisiä. Eikä heidän tarvitse valita puoliaan. ”

      Tulin tähän kriisiin mukaan v.2010 seurakunnan diakonian virassa toimiessani. Minä itse koen olevani statisti asian suhteen. En jaksanut kahinaa asian ympärillä. Olen sen jälkeen toiminut aikaisemman koulutukseni (psykiatrian esh) antaman muodollisen pätevyyden mukaisesti sairaanhoitajan tehtävässä. Olen nauttinut työvuosista ilman teologisia ristiriitoja jo yli kymmenen vuotta. Ymmärrän todella heitä, jotka haluavat valita puoleen jos toiseen. Toki myös niitä seurakuntalaisia todennäköisesti löytyy, jotka suostuvat kompromissiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Kirkko voisi tietysti tehdä kompromissin, mutta se merkitsisi sitä, että sen jälkeen kirkossa olisi kahta täysin vastakkaista opetusta.

      Ei se muuta mitään nykytilanteeseen verrattuna. Helsingin, Espoon, Turun ja Tampereen hiippakunnat antavat pappiensa vihkiä samaa sukupuolta olevat parit ilman pelkoa rangaistuksista. Tämä kattaa liki 80% suomalaisista.

      Toki me voimme teeskennellä, että kirkolla on virallinen opetus avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä liittona, mutta mitä virkaa sillä on kun se ei nykyisinkään ole todellisuutta. Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Samoin määrävähemmistö ei voi loputtomiin pitää kirkkoa panttivankinaan.

      Ymmärrän vallan hyvin, että se lämmittää konservatiivisiipeä kun voi sopivan paikan tullen aina vedota kirkon viralliseen opetukseen. Samalla voidaan sulkea silmät siltä, että kirkko nykyisinkin puhuu asiasta, arkkipiispaa myöden, siten että avioliitosta on kirkon sisällä erilaisia näkemyksiä. Ja todellisuutta on myös se, että jokainen samaa sukupuolta oleva pari saa halutessaan kirkossa vihkimisen. Eli se siitä virallisesta totuudesta.

      Se, että käytännöt eivät vastaa sääntöjä rapauttaa kirkolliskokouksen roolia. Jos kerran piispatkin antavat vihkiä ilman kirkolliskokouksen päätöstä, onko kirkolliskokouksella roolia kohta muissakaan asioissa. Kirkolliskokous on puhunut asiasta niin monta vuosikymmentä, että nyt olisi yhdestoista hetki ottaa päätöksentekijän rooli jos kirkolliskokous sellaisen pystyy ja haluaa ottaa. Tai ehkä se mahdollisuus meni jo.

      Kompromissi voidaan tehdä, kuten Pekka Veli sanoo. Mutta se syntyy vaikka sitä ei tehtäisi. On jo syntynyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Mikko Nieminen, ”Ymmärrän vallan hyvin, että se lämmittää konservatiivisiipeä kun voi sopivan paikan tullen aina vedota kirkon viralliseen opetukseen.”

      Lämpöä on monenlaista, tätä en tunnista. Suhteet ovat viileät.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Eikö voisi tehdä niin, että kirkko luopuu kokonaan vihkioikeudestaan? Katsotaan paljonko kannatusta ehdotus saisi siltä puolelta, joka ajaa samansukupuolisten vihkimystä kirkkoon. 🤔

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Tämä on mielestäni äärimmäinen vaihtoehto. Ollaan avioliitosta niin mustasukkaisia, että mieluummin luovutaan vihkimisestä kokonaan kuin annetaan tuumaakaan periksi.

      Tuo on ratkaisu, jossa ei voita kukaan. Kaikkein vähiten kirkko.

      Mielestäni se kuvaa jotain ihmisluonteesta, että tällaista edes ehdotetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Mikko Nieminen, ”Mielestäni se kuvaa jotain ihmisluonteesta, että tällaista edes ehdotetaan.”

      Etkö luota ihmiseen? Mikä on mennyt vikaan? Mitä korjattavaa on ihmisluonteessa mielsestäsi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Etkö luota ihmiseen? Mikä on mennyt vikaan?

      Harvoin törmää täydelliseen ihmiseen. Henkilöstä riippuen meistä löytyy kostonhimoa, empatian puutetta, itsekkyyttä, pilkallisuutta, turhamaisuutta, ennakkoluuloja ja ties vaikka mitä.

      Ymmärsin Riitta Sistosen kommentin siten, että hänen ajatuksensa homopareja kohtaan on sellainen, että hän mieluummin luopuisi kirkon vihkioikeudesta kuin antaisi kirkon vihkiä näitä homopareja. Mitä tällainen ajattelu sinusta kertoo?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Blogisti kertoo, että kirkko on kriisissä. Mielipiteet jakautuvat. Blogisti on oikeassa. Itse en jaksa väitellä. Minun mielipiteelläni ei ole mitään väliä. Kirkko seisoo tai kaatuu tämän kysymyksen kanssa. Mitä kirkolliskokous päättää? Päätti mitä tahansa, niin jakaantuminen jatkuu. Kansankirkko ajatus on tullut tiensä päähän?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Kansankirkko ajatus on tullut tiensä päähän?

      Voisin hyvin kuvitella, että naispappeudesta käytiin aikanaan samanlaista keskustelua ja maalailtiin samanlaisia uhkakuvia. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Mikko N., ehdotus kertoo minusta sen, että uskon Jumalaan ja pidän Jumalan sanan pyhänä ja kunniassa.

      Näin menetellään esim. Saksassa. Kaikki menevät naimisiin maistraatissa. Sen jälkeen mahdollinen vihkimysseremonia vielä kirkossa. He ovat sitten varmaan täysin rakkaudetonta porukkaa😄

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Toisaalta luulen, että vihkioikeudesta luopuminen ei muuttaisi mitään näiden vaatimusten suhteen. Ne jatkuisivat edelleen.

      Kirkon hajoaminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Vain ajan kysymys. En oikeastaan enää viitsi surra koko asiaa. Tämä kaikki on tiedossa sille joka tuntee Raamatun. Kristuksen kirkko ei kuitenkaan koskaan häviä maailmasta.

      Jos kirkolliskokous hyväksyy samansukupuolisten vihkimiset, kirkko lakkaa olemasta Kristuksen kirkko. Saks. teologi Pannenberg sanoi näin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kosti Vasumäki: ”Asia (avioliitto kiista kirkossa) on kuitenkin ideologisoitunut. Nythän ajetaan tätä tasa-arvoista avioliittokäsitystä ilman, että sitä ei kyetä perustelemaan yhdelläkään Raamatun sanalla.”

    Avioliittoon vihkimisoikeutta pitääkin käsitellä ideologisesti, eikä ohjeita siihen kannata etsiä Raamatusta. En ole hyvä Raamatun tuntija, mutta tiedän että yhtään avioliittoon vihkimistä ei kerrota Raamatussa. Jeesuksen kerrotaan olleen Kaanaan häissä, mutta hänen apua tarvittiin vain kun häävierailta loppui viini. Ei hän siellä ottanut kantaa itse juhlan viettoon, eikä siunannut hääparia, eikä vieraita. Tuo tarina on kirjoitettu Raamattuun ehkä siksi kun Kaanaan häissä Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä.

    Maalikkona tiedän myös, että Raamatun aikana miehellä saattoi olla useita vaimoja ja lisäksi vielä muutama jalkavaimo, joten minulle on käsittämätöntä se, että useat ”uskikset” niin hanakasti Raamatulla perustellen vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Ei Raamatusta löydy selkeää avioliittomallia. Sen kyllä osaavat ihmiset määritellä kunakin aikana parhaiten. Nyt ollaan tässä kehitysvaiheessa, että hyväksytään ihmisten erilaisuus.

    Uskon, että ”sivistys” murtaa nämä vanhat asenteet ja Suomen ev.lut kirkossa tullaan ”luvallisesti” vihkimään samaa sukupuolta olevia aviliittoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sinäpä sen Leo Tihinen sanoit. Raamatusta ei kannata hakea perusteita avioliitolle. Tästähän on juuri kysymys, että perusteet haetaan tasa-arvosta, kun niitä ei spn-liitoille löydy sanallakaan Raamatusta. Mitä niin pättelet, ettei hääparia vihitty Kaanaan häissä. Aivan Raamatussa kerrotaan useista vaimoista. Kysymys vaan on siitä, että kyseessä on aina mies ja nainen. Selkeä avioliittomalli löytyy luomistapahtumasta. Mieheksi ja naiseksi Jumala heidät loi. Eivät aikoinaan edes pakanat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja avioon. Tämä aika on sinänsä vielä pahempi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Avioliitto on perimältään laillinen sopimus, joka määrittelee perimisoikeuden. Toisin sanoen sen perusteella selviää, kuka on virallisesti kenenkin äiti tai isä sekä vastaavasti poika tai tytär. Hääjuhlillakin on riemun lisäksi tarkoitus tehdä yhteisölle tunnetuksi, ketkä tästä lähtien muodostavat pariskunnan. Avioliiton ymmärtäminen rakkaussuhteelle annetuksi sinetiksi on jokseenkin myöhään noussut tärkeämmäksi asiaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kosti Vasumäki: ” Mitä niin pättelet, ettei hääparia vihitty Kaanaan häissä.”

    En tuota mistään päätellyt, mutta totesin kommentissani sen tosiasian, ettei Raamatussa kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä. Edes Aatamia ja Eevaa ei Raamatun mukaan vihitty. Joku voi väittää, että Jumala vihki heidät. Ei sitäkää Raamatussa kerrota, mutta Jumala kyllä siunasi heidät, jos oikein muistan.

    Haluan vain edellä kertomallani korostaa, että Raamatusta ei ole järkevää etsiä avioliitto-ohjeita. Avioliittoinstituutio on muuttunut vuosituhansien aikana ja minusta on hyvä, että ihmiset voivat kunakin aikana toimia järkensä mukaan.

    Raamatun aikana avioliitto oli ”iiketoimi”, josta yksi kertomus: ”Jaakob kaitsi ja varjeli Laabanin lampaita ja vuohia seitsemän vuotta, saadakseen Raakelin vaimokseen (1. Moos. 29:18)”. Asia ei ollut sillä selvä. Laaban petti Jaakobia ja hääpäivän iltana hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen. Jaakob huomasi vasta aamulla, että oli tullut petetyksi.

    No Laaban selitti, että ei ole meillä päin tapana naittaa nuorempaa tytärtä ennen vanhempaa ja lupasi palkaksi nuoremmankin, jos Jaakob pysyy hänen palveluksessaan vielä toiset seitsemän vuotta.

    Eikö sinulle tuo edellinen kertomus paljasta, etteivät Raamatunajan tavat ja menetelmät sovi nykyajan Suomeen? Se tässä on vielä ihmeellistä, että Jumala ei lutkauttanut korvaansa petokselle ja Jaakob joutui alistumaan tilanteeseen.

    Onko Raamattu mielestäsi hyvä avioliittoon aikovien ohjekirja?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Eikö se kuitenkin ole tosiasia, että Jeesus kutsuttiin häihin. Häissä on myös tapana vihkiä, vaikka sitä tuossa ei nyt suoraan mainita. Se kuitenkin on järjellä pääteltävissä. Tässä tapauksessa kysymys ei ollut siitä, mitä Laaban teki tai mitä Jaakob teki vaan siitä, että tuossa liitossa on nainen ja mies. Se tässä on oleellista. Samoihin Jeesus itse: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi….ja minkä Jumala on yhdistänyt älköön sitä ihminen erottako.” Tämä on hyvä ja täysin johdonmukainen Jeesuksen ohje avioliitosta. Toki tiedämme, ettei tämä aina toteudu, koska olemme syntiinlangenneita ja monenlaiset himot meitä viettelevät. Niin tälläistä jälkeä alkaa tulla, kun järki saa sanella, että pappien siunaamat spn-liitot Jumala hyväksyy. Ei hyväksy, eikä koskaan tule hyväksymään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Kosti Vasumäki: ”Niin tälläistä jälkeä alkaa tulla, kun järki saa sanella, että pappien siunaamat spn-liitot Jumala hyväksyy.”

    Vasumäki sinä et voi tietää, että minkälaiset avioliitot Jumala hyväksyy tai hylkää. Meillä on onneksi ns. enakkotapauksia, joiden perusteella voimme väittää, että Jumala on hyväksynyt myös spn-avioliitot. Ongelmana on enää se, kun kirkolliskokous Suomen ev. lut kirkossa ei niitä hyväksy.

    Kosti Vasumäki: ”Tässä tapauksessa kysymys ei ollut siitä, mitä Laaban teki tai mitä Jaakob teki vaan siitä, että tuossa liitossa on nainen ja mies.” Ihmettelen hieman logiikkaasi. Eikö tuossa liitossa tai liitoissa ollut mies ja kaksi naista? Olisiko tuollainen hyvä avioliittomalli tämän päivä Suomeen?

    Olen lukenut, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Tuo on selvä asia, jonka jokainen voimme havaita. Sitä vastoin se että miksi eliökunnassa on heteroita ja homoja, ei ole niin selvä. ”Uskisten” huono selitys on syntiinlankeemus. Minä sanon höpö, höpö. Miksi syntiinlankeemuksen seuraus koskisi vain osaa ihmiskunnasta?

    Suomen ev.lut kirkko on nykyisin hieman hämmentyneessä tilassa. Sanoisin, että tällaista jälkeä alkaa tulla kun sivistynyt järjen käyttö ei ohjaa päätöksentekijöitä. Mutta eiköhän se siitä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    ”Meillä on onneksi ns. ennakkotapauksia, joiden perusteella voimme väittää, että Jumala on hyväksynyt myös spn-liitot” 🤣🤣🤣

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kuka kävi soittamassa Jumalan ovikelloa ja kysymässä?🤣

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Mikä Riitta Sistosta naurattaa? Onkohan naurun aihe tämä: ”Meillä on onneksi ns. ennakkotapauksia, joiden perusteella voimme väittää, että Jumala on hyväksynyt myös spn-liitot”

      Varmaan tiedätkin, että Suomessa on vihitty pappienkin toimesta samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Ne ovat saaneet lain voiman. Toisaalta taas Jumalakaan ei ole niihin puuttunut , joten voin väittää, että Jumala on ne hyväksynyt.

      Riitta Sistonen: ”Kuka kävi soittamassa Jumalan ovikelloa ja kysymässä?” Ei asiaa tarvitse Häneltä erikseen kysyä, sillä Kaikkivaltias Jumala kyllä salamoilla ja ukkosen jyrinällä voi osoittaa jos me ihmiset olemme tottelemattomia ja teemme syntiä. Saattaapa vielä lähettää kansamme päälle tulta ja tulikiveäkin. Vedellä hukuttamisen hän on luvannut lopettaa. Siis vaikka Saksassa oli äsken suuria tulvia, niin Jumalan rangaistuksesta ei voinut olla kysymys.

      Koeta kuitenkin pysyä asiassa, vaikka se on vaikeaa kun argumentit loppuvat. Ei nauru tässä auta, vaikka se kuulemma ikää pidentääkin. Uutinen 30.6.2017. ”Saksassa samaa sukupuolta olevien avioliitot salliva lakimuutos on astunut voimaan. Lokakuun alusta lukien myös samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton.” Että silleen se maailma sivistyy.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Leo Tihinen, mistä sinä niin varmasti tiedät että Jumala on hyväksynyt jotain? Joistain merkeistä? Kostoko tulee heti salamoina ja tulvina vai?

    Eihän tällaisiä ajatuksia ”ennakkotapauksien hyväksymien” voi enää ottaa kuin huumorilla kun ei ole enää minkäänkaltaista käsitystä ”Kuka on Jumala”. Menee jo niin naurettavuuksiin. Ihminen leikkii Jumalaa. Onhan se huvittavaa. Ei tietenkään sille, joka luulee tietävänsä kaiken kuin Jumala.

    Jumala on kärsivällinen ja odottaa ihmisten kääntymistä ja parannusta. Kärsivällisyyden ei pidä luulla olevan hyväksymistä. Kärsivällisyys tulee kyllä päättymään. On ensin erilaisia vitsauksia ja lopulta tulee tuomio.

    Jumala on ilmoittanut että hän on muuttumaton. Hänen tahtonsa on aina hyvä ja muuttumaton. Raamatussa sanotaan mitä Jumala tahtoo ja mitä ei. Siektä voi lukea myös mitä israelilaisille tapahtui kun he lankesivat pois Jumalan tahdon tieltä. Kyllä Jumala antoi aikaa parannuksen teolle. Lopulta sitten tuli tuomio.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Laura Leipakka

    Ajatuksia pyhästä arjessa. Blogissa sanoitan millenniaalisukupolveen kuuluvan kaupunkilaisen naisen pohdintoja uskosta ja kirkosta arkisen elämän myllerryksessä. Olen osa kristillisen tradition ketjua, mutta en aina löydä itseäni kirkon sisältä. Pyhyyden häivähdyksiä sen sijaan löydän kaikkialta. Ehkä eniten juuri silloin, kun en osaa niitä etsiä tai odottaa.