Suomella on oma linjansa avioliittolain kehittämisessä
Eduskunnan lakivaliokunta äänesti tänään 25.6.2014 ja äänin 10-6 se esittää Suomen historian suurimman kansalaisaloitteen (yli 165.000 allekirjoitusta) kaatamista. Lakivaliokunnan enemmistön mielestä tässä maassa ei tarvita tasa-arvoista avioliittoa eikä sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta.
Ovatko kaikki muut Pohjoismaat, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Espanja, Portugali ja ties mitkä muut maat siis väärässä, kun ovat vastaavan lain hyväksyneet?
Lehtitietojen mukaan valiokunta on kuullut asiantuntijoina mm. lastenpsykiatreja ja uskontokuntien edustajia. Missään ei ole mainittu, että olisi kuultu esim. sateenkaariperheitä. Suomessa on satoja tuhansia sateenkaari-ihmisiä, heidän sukulaisiaan ja ystäviään. Heidän asemansa korjaamiseen ei siis nähdä tarvetta. 165.000 allekirjoittajaa ei riitä?
Historia antaa aikanaan tuomionsa siitä, tehtiinkö oikein vai väärin.
Pelkään, että lakivaliokunnan kanta vain kärjistää asetelmia.
57 kommenttia
Jos homoseksuaaleja on jopa puoli miljoonaa, niin kovin suuri osa heistä ei siis pitänyt aloitteen allekirjoittamista aiheellisena? Kun 165.000:een sisältyy paljon heteroseksuaalejakin.
”(2) Parisuhteen nimi, joka on näkyvillä julkisissa dokumenteissa kuten virkatodistuksessa, paljastaa tarpeettomasti ihmisen seksuaalisen suuntautumisen ja altistaa ihmisen syrjinnälle mm. työhönottotilanteissa. Parisuhteen kutsuminen avioliitoksi ei toisi julki henkilön kuulumista seksuaalivähemistöön.”
Yllä on erittäin tärkeä syy, miksi lain tulee olla sama kaikille. Mitään leimakirveitä ei todellakaan tarvita henkisesti alamittaisten ja väkivaltaisten heiluteltaviksi.
Tenka, vastasin tähän jo aiemmin, mutta en välttämättä halua joka ketjussa tuoda esiin polyamoriaa, mutta en todellakaan ole omasta päästäni keksinyt että hekin tahtovat oikeuksia ja kokevat itsensä syrjityksi.
Kaikki eivät tosiaan välttämättä aja aktiivisesti polysuhteiden hyväksymistä, mutta eivät kaikki homotkaan (ehkä eivät edes useimmat) halua naimisiin, vaan vastustavat avioliittoa itsessään.
http://suviauvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170790-ensin-homot-sitten-hauvat-sitten-monisuhteiset
http://ylioppilaslehti.fi/2010/09/tahdon-naida-monta/
Olen seurannut vuosia polyjen omia keskustelufoorumeita, FB-ryhmää, haastatteluja, hankkinut kaiken mahdollisen tiedon. En tunne ketään henkilökohtaisesti, mutta on mielestäni virheellistä olettaa, että oman kaveriporukan näkemykset kattavat kokonaisen ihmisryhmän mielipiteet.
Ja kuten sanoin, ymmärrän ettei polysuhde välttämättä tarkoita sitä että kaikki ovat kaikkien kanssa. Jusulla vain tuntui olevan käsitys, että polysuhde tarkoittaa aina samaa kuin patriarkaalinen moniavioisuus, joka liittyy islaminuskoon ja mormonismiin. (Sinä voit varmaan selittää asian sille, sinua se ehkä uskoo 🙂 )
Kiinnostuin jossain vaiheessa siitä että on sellaisia vähemmistöryhmiä, joiden seksuaalinen käyttäytyminen ja tarpeet (heidän omasta mielestään) poikkeavat valtavirrasta. Mutta joista ei puhuta, ja joista puhuminen yritetään kaikin tavoin estää. Sitten tuli vastaan tapauksia, joissa havaitsin, että heistä puhuminen ja heidän esilläolonsa on tietoisesti estetty homoliikkeen taholta:
http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2012-monisuhteiset-toivovat-suvaitsevaisuutta?aid=8566
Tämä asia on otettu esiin monissa maissa homoliittojen hyväksymisen jälkeen. Vähintään siitä tullaan puhumaan myös Suomessa.
Totta on, että siitä voisi puhua ehkä mieluummin erikseen, mutta itse näen sen tasaveroisena asiana homouden kanssa. Ja minusta itsestäni tuntuisi että jos lähdetään muuttamaan avioliittolakia sen mukaan, miten joku vähemmistö toivoo, ei voida pysähtyä yhteen. Sen vuoksi avioliitto olisi mielestäni paras jättää rauhaan, ja jos on jotain selkeitä epäkohtia laissa muuten, mikä vaikeuttaa ihmisten elämää, siihen voi puuttua erikseen.
Sari & Tenka Lusymys avioliiton lukumääräneulisuudesta nivoutuu paljon lajempaan kysymykseen, kuin seikka, voisiko avioliitossa olla useampi kuin kaksi.
Sikäli kun avioliittokäsitys on ja säilyy löyhästi sidoksissa ihmisen biologiseen lisääntymiseen,. lukumäärän rajoituminen kahteen on perusteltua. Sikäli jos sosiaalista kumppanuutta, parittelua ja lisääntymisilmiötä tarkastellaan toisistaan kokonaan erillisinä asioina tai ne sidotaan toisiinsa synteettisesti, peruste lukumäärärajoitteelle katoaa.
Sateenkaariperheiden lasten oikeuksia parantaisi huomattavasti mahdollisuus komanteen juridiseen vanhempaan. Tällöin jö lähtökohtaisesti tunnustettaisiin että lapsella on sekä biologinen isä ja äiti että kolmantena sosiaalisena vanhempana lähivanhemman puoliso. Tällä seikalla tosin ei ole suoraa yhtymäpintaa avioliitto/parisuhde/kumppanuusliitolainsäädännön kanssa, mutta liittyy asiakokonaisuuteen.
Jos kumppanuusliiton lukumäärärajoitteen perusteeksi otetaan seikka että suurin osa ihmisistä nimenomaan pariutuu, eli etsii ja löytää itselleen yhden kumppanin (kerrallaan), niin perustelu itsessään on jo syrjivä. Entä sitten ne muut?
Kolmas seikka on, että parisuhdenormatiivisuus jo itsessään on syrjivä iinstituutio. Tarkoitan sitä, että yhteiskunta olettaa, että kaikilla normaaleilla ihmisillä on joku yksi elämänkumppani. Yhä useammalla ihmisellä ei ole.
Yhtä hyvin voisi ajatella että normaali ihminen elää sinkkuna ja vain poikeustapauksessa solmii liiton jonkun toisen tai joidenkin toisten ihmisten kanssa. Tämä poikkeustapaus voisi olla vaikka se että sattuu löytämään sopivan tyypin tai että muuton veri vetää perheen perustamiseen. Sinkuksi jäänyt tai kommuuniasumiseen sopeutunut ei olisi yhtään huonompi ihminen.
Parisuhdenormatiivisyys on syrjivää esimekiksi siksi, että yhteiskunta tekee elämän sinkkutalouksille paitsi suhteelisesti, jossain tilanteissa jopa absoluuttisesti kallimmaksi kuin perheyksiköille. Kommuunissa tämä ongelma tosin poistuu.
Jukka Kivimäki :”Sateenkaariperheiden lasten oikeuksia parantaisi huomattavasti mahdollisuus komanteen juridiseen vanhempaan. Tällöin jö lähtökohtaisesti tunnustettaisiin että lapsella on sekä biologinen isä ja äiti että kolmantena sosiaalisena vanhempana lähivanhemman puoliso.”
Olisi todella kivaa, jos tässä maailmassa, jossa yli 90% sodan uhreista on naisia ja lapsia, olisi kivaa. Suurvaltojen aseet ja maailman tuottavimpiin kuuluva asekauppa pitävät jokaikinen päivä huolen siitä, että lapsilla ei ole vanhempia. Samalla tavalla ne pitivät huolen tuosta asiasta 40-luvullakin:
”Euroopan sodasta kärsiviä lapsia oli [toisen maailmansodan jälkeen] noin 40 miljoonaa. Heistä puolet oli aliravittuja ja vammaisia ja noin neljäsosa oli menettänyt molemmat tai toisen vanhemmistaan. Joka kolmas maailman alle 15-vuotiaista lapsista eli ilman kotia, ilman vanhempia, ilman ruokaa, ilman nimeä ja ihmisarvoa. Koko maailmassa heitä oli noin 300 miljoonaa. Euroopan maista vaikein tilanne oli Puolassa, Kreikassa, Itävallassa, Jugoslaviassa ja Suomessa. Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi. (Hannele Osman: Kun unicef auttoi Suomea, PunaMusta, Helsinki 1991, ISBN 952-9536-00-3)
Piispa Askolan blogia kommentoin ehdottaen että nykyinen avioliittolaki korvattaisiin parisuhdelailla, jolloin suomenkielen sana ”avioliitto” jäisi historialliseksi muistoksi. Se merkitsisi mm. sitä, että aikoinaan avioliiton solmineet heteroparit luopuvat suhdettaan määrittävästä ”avioliitto” nimestä toisella tavalla suuntautuneitten hyväksi, joilta se on ollut evätty.
Ehdotin myös että kirkolta otettaisiin pois (jos se ei itse älyä luopua) vihkioikeus siihen liittyvine lain vaatimiin toimenpiteisiin. Siis, ainoastaan maistraatti tutkii parisuhteen esteet ja laillistaa sen. Laillistaminen (rekisteröinti) tapahtuu virastossa parisuhdetodistuksen allekirjoituksin ilman seremoniaa.
Jos rekisteröidyn parisuhteen solmineet niin haluavat, he voivat yksityisesti järjestää millaisen tahansa vihkiseremonian missä tahansa. Vihkiseremonia ei ole virallinen toimitus, joka olisi pakollinen, kuten esim. Yhdysvalloissa, jossa maistraatissa solmittu parisuhde astuu voimaan laillisen vihkijän suorittaman vihkiseremonian jälkeen. Japanissa parisuhteen laillistaminen ei vaadi muuta kuin todistuksen allekirjoituksen maistraatissa henkilökohtaisella leimalla.
Nykyään lomakkeissa on kaksi tai kolme statusta: naimisissa, (avosuhteessa) ja naimaton. Uuden parisuhdelain mukaisesti olisi: naimaton, parisuhteessa ja rekisteröidyssä parisuhteessa. Mistään ei voi päätellä asianomaisen sukupuolta tai sukupuolista suuntausta.
Ihmettelen sangen suuresti, miksi halutaan säätää sukupuolineutraali AVIOLIITTOlaki. Sanalla ”matrimonium” (jonka suomenkielinen vastine on ”avioliitto”) on Euroopassa tarkoitettu vanhastaan miehen ja naisen liittoa, jonka tarkoitus ja täyttymys on ”äitiys” (mater=äiti ja munus=tehtävä): lasten synnyttäminen. Jos tuo poikkeava avioliittolaki säädetään, samalla tulee muutetuksi myös sanan ”äitiys” merkitys. Toisin sanoen ”äiti” ei enää ole nainen, joka synnyttää, vaan kahden samaa sukupuolta olevan avioliitoksi kutsuttu ”parisuhde”, jossa äiti on joko nainen tai mies tai sekä nainen että mies, jotka eivät synnytä luonnollisesti (ainakaan ilman ulkopuolista apua).
Tarja Koivumäki kommentoi pahansuovasti kommenttiani. Naura tai itke, en minä mitään sille voi, että Roomalainen oikeus, johon Euroopan valtioitten lainsäädäntö, myös Suomen avioliittolaki, pitkälti vieläkin perustuu, määrittelee avioliiton tarkoitukseksi äitiyden. Juuri sitä varten mies ja nainen solmivat elämän kestävän liiton, kuten Roomalaisessa oikeudessa sanotaan.
Jos ihmiset saavat mistä syystä tahansa lapsia avioliiton ulkopuolella (ennen avioitumistaan tai avioliiton aikana), so what? Se on heidän yksityisasiansa, vaikka koskettaakin useampia ihmisiä (esim. puolisoa), nykyään (ei vielä vajaa sata vuotta sitten, jolloin itsenäisen Suomen lainsäädäntö alkoi). Valtio säätää kuitenkin lakeja, joilla ylläpidetään yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia. Toistaiseksi valtiot poikkeuksetta pitävät perheinstituutiota, jonka tarkoitus on lasten synnyttäminen ja kasvattaminen, yhteiskunnan perussoluna.
Tarjalle vielä…tässä blogissa on kysymys ”avioliitolaista”, ei raiskauksesta tai pedofiliasta. Pysytään siis asiassa.
…avioliiton lähtökohdaksi äitiyden, piti sanomani.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Sitä ihmettelen, että miksi se väitetty ”Jumalan sanan totuus” tässä yhdessä asiassa on niin selvä, kirkas ja visusti aina mielessä, samalla kun lukuisia muita ”Jumalan sanan totuuksia” on kaikessa hiljaisuudessa pistetty sivuun.
Kaikki tulkitsevat Raamattua. En tiedä, en todellakaan tiedä Jumalan tahtoa, mutta tässä asiassa on ihan perusteltua olettaa, että lakivaliokunta ei tänään toiminut Jumalan tahdon mukaisella tavalla.
Olen ymmärtänyt, että homoseksuaalinen niin kutsuttu vähemmistö ei Suomessa ole ihan pieni; laskenta- ja määrittelytavasta riippuen 200 000 – 300 000 ihmisestä aina puoleen miljoonaan.
Ilmoita asiaton kommentti