Eduskunnan lakivaliokunta äänesti tänään 25.6.2014 ja äänin 10-6 se esittää Suomen historian suurimman kansalaisaloitteen (yli 165.000 allekirjoitusta) kaatamista. Lakivaliokunnan enemmistön mielestä tässä maassa ei tarvita tasa-arvoista avioliittoa eikä sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta.
Ovatko kaikki muut Pohjoismaat, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Espanja, Portugali ja ties mitkä muut maat siis väärässä, kun ovat vastaavan lain hyväksyneet?
Lehtitietojen mukaan valiokunta on kuullut asiantuntijoina mm. lastenpsykiatreja ja uskontokuntien edustajia. Missään ei ole mainittu, että olisi kuultu esim. sateenkaariperheitä. Suomessa on satoja tuhansia sateenkaari-ihmisiä, heidän sukulaisiaan ja ystäviään. Heidän asemansa korjaamiseen ei siis nähdä tarvetta. 165.000 allekirjoittajaa ei riitä?
Historia antaa aikanaan tuomionsa siitä, tehtiinkö oikein vai väärin.
Pelkään, että lakivaliokunnan kanta vain kärjistää asetelmia.
” Suomessa on satoja tuhansia sateenkaari-ihmisiä, heidän sukulaisiaan ja ystäviään. Heidän asemansa korjaamiseen ei siis nähdä tarvetta. 165.000 allekirjoittajaa ei riitä?”
Ko. perheiden asema voidaan korjata ilman, että säädetään uusi avioliittolaki. Pitkin kevättä käydyssä keskustelussa tämä on tuotu esille lukemattomia kertoja.
Marja-Sisko, mä luulen, että tämä lakivaliokunnan kanta aiheuttaa vastareaktion.
Lakivaliokunnan päätös on hyvä. Päätöksen linja on ainoa oikea ja kestävä. Vielä tuntuu löytyvän Jumalan sanan totuutta kunnioittavia ja Jumalan sanan totuudessa pysymään tahtovia kansanedustajia ainakin eduskunnan lakivaliokunnasta.
Olisiko niin, että ko. asian ympärillä on ollut liikaakin pöhinää ja se on kääntynyt kansalaisten mielissä asiaa vastaan, toisin kuin on ollut tarkoitus?
Kansanedustajien tehtävä vain ei ole edustaa eduskunnassa Jumalaa, vaan kansalaisia, joista 65% kannattaa lakialoitetta.
Ja Salme, ilman poissaoloja lakivaliokunta olisi äänestänyt täsmälleen samoin kuin aiemmin (riippuen PS:n Juvosen kannasta, sillä hän kannattaa lakia, mutta äänesti viimeksi vastaan). Poissaolleet ja heidän varamiehensä nimittäin ratkaisivat asian.
On ollut kaiken aikaa tiedossa, että lakivaliokunnan enemmistö vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja että perussuomalaisten Juvonen ei uskalla äänestää Soinin mielipidettä vastaan. Lakivaliokunnan kanta on täysin odotusten mukainen.
Eettiseltä kannalta katsottuna lakivaliokunta toimii kuin heinäkasan päällä seisova koira: itse ei syö ja toisille ei anna.
Toisaalta lakivaliokunnan kannalla ei käsitykseni mukaan ole asiassa erityistä merkitystä. Asian käsittely palaa syksyllä eduskunnan suureen saliin, jossa varsinainen päätös aloitteen hyväksymisestä tai hylkäämisestä tehdään olisipa valiokunnan kanta ollut kumpi hyvänsä.
Syksyllä suomalaisista lähes 70% kannattaa lakialoitetta ja reilu 30% vastustaa. Eduskunnassa jompi kumpi kanta voittaa vajaan 10 äänen enemmistöllä. Tarvittaessa asia palaa pöydälle kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Samanlainen ihmisarvostus kaikkia kohtaan on rehellisen ja realistisen elämän perusta. Meistä ei kukaan voi mitään saamallemme geeniperimälle. Valitettavasti vain me olemme (edustajamme ) jälkijunassa, mutta aika tulee väistämättä osoittamaan realistisuuden ihmisten erilaisuuden kunnioittamisessa.
Uskon ajatuksella me olemme kaikki ihmiset lähtökohdaltaan samanarvoisia Korkeimman edessä !
Eduskunnassa jos jokin puolue on vastaan kansalaisten selvää enemmistöä niin seuraus on varmasti nähtävissä ensi vuoden eduskunta vaaleissa.
Etkai Jusu ole katkera ?
En ole. Kuten jo toisaalla totesin, oli alusta alkaen selvää, että lakivaliokunnan enemmistö vastustaa avioliittolain muuttamista ja valiokunnassa kummakin leirin kannat olivat etukäteen lukkoon lyötyjä. Tässä mielessä asiantuntijakuulemiset olivat pelkkää poliittista sirkusta eikä niillä alunperinkään ollut mitään merkitystä valiokunnan päätökseen.
Valiokunnan äänestys oli asian käsittelyn kannalta pelkkä muodollisuus. Jokainen tiesi etukäteen valiokunnan kielteisen kannan ja jokainen tiesi etukäteen, että vain eduskunnan suuren salin syksyllä tapahtuva äänestys ratkaisee asian.
Katkera saattaisin olla, jos eduskunnan enemmistö syksyn käsittelyssä hylkää kansalaisaloitteen. Toisaalta en usko katkeroitumisesta olevan mitään hyötyä enkä pidä missään määrin itsestäänselvyytenä, että tämä eduskunta saisi lakimuutoksen aikaiseksi. Oikeudenmukaisuus voittaa kuitenkin aikanaan, jos ei nyt niin enemmin tai myöhemmin.
Ehkä kristinuskolla on jotakin merkitystä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Ei muiden. Se on sitä tasa-arvoa ja oikudenmukaisuutta parhaimmillaan.
Heino juttu!
Jaa,Jusu… ,minusta kun kuulostaa,että vähän olet,mutta ethän sinä voi olla ?
Kykenen kokemaan katkeruutta, mutta mielestäni tässä asiassa se on turhaa. Eduskunta äänestää syksyllä joka tapauksessa kansalaisaloitteen hyväksymisestä eikä siihen vaikuta se, mitä mieltä lakivaliokunta tänään oli.
Mielestäni katkeruus asiasta, jolla ei ole merkitystä, on aika turhaa ja varsinkin kun oli alusta asti selvää, että valiokunta ottaa tänään kielteisen kannan, jolla ei lopputuloksen kannalta ole kuitenkaan vaikutusta.
J.Vihervaara:
”Eduskunta äänestää syksyllä joka tapauksessa kansalaisaloitteen hyväksymisestä eikä siihen vaikuta se, mitä mieltä lakivaliokunta tänään oli.”
Olet mielipiteessäsi ehdoton. Entä jos lakivaliokunnan kanta vaikuttaakin?
Jusu…ku aattelin tätä mitä sanoit…Eettiseltä kannalta katsottuna lakivaliokunta toimii kuin heinäkasan päällä seisova koira: itse ei syö ja toisille ei anna.
Korvaatko itsesi sanalla Eettinen ?
Eiköhän meillä kaikilla, myös minulla, ole kyky arvioida, mikä on oikeudenmukaista. En kuitenkaan koe, että oma mielipiteeni olisi lähtökohtaisesti sen parempi kuin jonkun toisen.
”Eiköhän meillä kaikilla, myös minulla, ole kyky arvioida, mikä on oikeudenmukaista. En kuitenkaan koe, että oma mielipiteeni olisi lähtökohtaisesti sen parempi kuin jonkun toisen.”
Ei suinkaan. Monestihan joku on kokenut että tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, vaikkei näin ole asia. Joku voi kokea tulevansa syrjityksi, vaikkei niin ole asia.
Tai vaikka olisikin ei voida mennä pelkästään sen mukaan miten joku kokee tai miltä jostakusta tuntuu. Tai vaikka monestakin ihmisestä tuntuisi, että jokin on epistä, sen perusteella ei vielä pidä lakeja laatia eikä muuttaa.
Pitäisi osata selkeästi osoittaa missä kohden laki on epäoikeudenmukainen.
Jälkimmäinen lauseesi toikin tämän esiin. Jos ei ole esittää selkeitä tosiasioita jotka ovat selkeästi mitattavissa ja arvioitavissa, jossa joku oikeasti kärsii jostakin lakiin merkitystä kiellosta. Jos ei voida osoittaa, että joltakulta jää puuttumaan jotain ihmisarvon ja selviytymisen kannalta tärkeää, niin silloin ei tosiaan yksi mielipide (tuntemus/kokemus) ole toista parempi tai oikeampi.
Jos taas em. epäkohta voidaan osoittaa, silloin jonkun mielipide tai näkemys ON parempi ja oikeampi kuin sen, joka tämän epäkohdan yrittää kieltää.
Sari,
Epäoikeudenmukaisuus on nimenomaan kokemus ja olisi mielestäni kovin ylimielistä, jos jokin ulkopuolinen ihminen tulee kertomaan kenellä on oikeus kokea epäoikeudenmukaisuutta ja kenellä ei ole.
Jos haluat kaivamaan niitä mitattavia asioita, voit laatia listan niistä epäkohdista, jotka avioliittolain muuttaminen aiheuttaa. Huomaat nopeasti, että se ei ole keneltäkään pois.
Mielestäni jonkun ihmisen avioliitto-oikeuden vastustaminen vaatisi jotkin selkeät ja mitattavat perustelut. Muuten kyse on pelkästään syrjinnästä.
”Epäoikeudenmukaisuus on nimenomaan kokemus ja olisi mielestäni kovin ylimielistä, jos jokin ulkopuolinen ihminen tulee kertomaan kenellä on oikeus kokea epäoikeudenmukaisuutta ja kenellä ei ole.
Jos haluat kaivamaan niitä mitattavia asioita, voit laatia listan niistä epäkohdista, jotka avioliittolain muuttaminen aiheuttaa. Huomaat nopeasti, että se ei ole keneltäkään pois.
Mielestäni jonkun ihmisen avioliitto-oikeuden vastustaminen vaatisi jotkin selkeät ja mitattavat perustelut. Muuten kyse on pelkästään syrjinnästä.”
Jos oikeasti lähdetään tälle ”ei ole keneltäkään pois” linjalle, niin sitten pitäisi olla valmis muuttamaan avioliittolakia aina kun joku kokee että laki on häntä kohtaan epäoikeudenmukainen.
Kuten polyamoristit kokevat. Ja kuten veljeensä rakastunut Aleksi kokee. Eikä hän varmaan ole yksin.
Ei missään nimessä pidä mennä vain kokemusten mukana. Sillä tiellä ei ole loppua.
Sinusta on maailman tärkein asia, että homot kokevat tulevansa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, mutta viittaat kintaalla muiden vähemmistöjen kokemukselle.
Sanoit, että annat esim. polyamoristien elää rauhassa, mutta heidän takiaan ei pidä ruveta lakeja muuttamaan.
Minä ajattelen samoin homoista. En tarkoita jankuttaa tästä jankuttamisen vuoksi, mutta minusta itsestäni ihan oikeasti tuntuisi, että jos lähtisin kannattamaan homoparien avioliitto-oikeutta vain siksi että heistä tuntuu että laki syrjii heitä, sitten pitäisi mennä samaa tietä paljon pitemmälle.
Kunnes kaikki ”syrjityt” ovat tyytyväisiä.
Ja mitä avioliitosta sitten olisi enää jäljellä.
Pallo on tässä muutoksen vaatijoilla. Heidän tulee osoittaa missä kohden avioliittolaki on epäoikeudenmukainen. Mitä oikeuksia tarkkaan ottaen puuttuu ja keneltä, ja ovatko nämä oikeudet oikeasti tarpeellisia ihmisarvoisen elämän kannalta.
Tässä kaivattaisiin todella perusteluja sille, että miksi jonkun vähemmistön, joka kokee itsensä syrjityksi, tunteet täytyy ottaa todesta, ja jonkun toisen ei.
Miksi minun pitäisi ruveta huolehtimaan juuri homojen, ja vain homojen tyytyväisyydestä avioliittolakiin. On siihen moni muukin tyytymätön, ja on senkin jälkeen kun avioliitto on muuttunut sukupuolineutraaliksi.
Sen vuoksi olenkin päättänyt että tunteilemaan en tässä rupea. Ei sotketa sympatiaa ja empatiaa peliin ollenkaan. Asiaa on tarkasteltava nimenomaan järjen kannalta.
Sari Weckroth: ”Pallo on tässä muutoksen vaatijoilla. Heidän tulee osoittaa missä kohden avioliittolaki on epäoikeudenmukainen. Mitä oikeuksia tarkkaan ottaen puuttuu ja keneltä, ja ovatko nämä oikeudet oikeasti tarpeellisia ihmisarvoisen elämän kannalta.”
Mielestäni perustelut on kirjattu nyt käsiteltävänä olevaan kansalaisaloitteeseen:
(1) Ihmisten jakaminen kahteen samansisältöiseen eri nimiseen parisuhdeinstituutioon seksuaalisen suuntautumisen perusteella on lähtökohtaisesti syrjivää, koska tälle erottelulle ei ole mitään yhteiskunnallista tarvetta.
(2) Parisuhteen nimi, joka on näkyvillä julkisissa dokumenteissa kuten virkatodistuksessa, paljastaa tarpeettomasti ihmisen seksuaalisen suuntautumisen ja altistaa ihmisen syrjinnälle mm. työhönottotilanteissa. Parisuhteen kutsuminen avioliitoksi ei toisi julki henkilön kuulumista seksuaalivähemistöön.
(3) Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa yksinäisen ihmisen adoption. Samoin avioliitossa elävä pari voi adoptoida yhdessä. Sen sijaan parisuhteensa rekisteröinyt pari ei voi yhdessä adoptoida. Tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.
(4) Parisuhteensa rekisteröinyt pari joutuu maksamaan maistraatille yhteisestä sukunimestä noin 100 euroa. Avioliiton solmineelle parille yhteinen sukunimi on ilmainen. On epäoikeudenmukaista, että sukunimen hinta on erilainen.
Tasa-arvoinen avioliittolaki korjaa nämä epäkohdat. Avioliittolain muuttamisen ei ole nähty aiheuttavan yhteiskunnalle mitään vahinkoa, jonka vuoksi näiden epäkohtien korjaamiseen ei pitäisi ryhtyä.
Nähdäkseni on muutoksen vastustajien vuoro perustella, miksi lakia ei pitäisi muuttaa kohtelemaan heteropareja ja homopareja samalla tavalla?
Laitan tähän toistamiseen Sarille osoittamani tekstin, joka kenties jäi häneltä aiemmin huomaamatta.
”’ – – polyamoristisia avioliittoja ei ole missään.’
Onko sellaisia toivottu? Sari, esiinnyt täällä polyjen ystävänä mutta et kuitenkaan muistaakseni ole tuonut heidän omia näkemyksiään esille. Kuten olen sinulle sanonut, mun tuntemistani polyista kenelläkään ei tietääkseni ole monenkeskinen avioliitto kovin korkealla asialistalla. Moni poly on naimisissa tai rekkarissa, ja kaikki joita tiedän kannattavat avioliittolain uudistusta. Olet kirjoitellut täällä, että kahdenvälinen avioliitto / rekkari syrjisi polyja sikäli, että se pakottaisi valitsemaan yhden kumppanin ja hylkäämään muut. Tällaisten heittojen perusteella ei vaikuta siltä, että tietäisit polyista paljonkaan. Näytät esimerkiksi luulevan, että polysuhteessa aina kaikki osapuolet seurustelevat keskenään.”
Arvelisin että lakimuutos menee ennemmin tai myöhemmin läpi, mutta ei nyt aloitteeseen kirjatussa muodossa. Syksyyn mennessä lakivaliokunta kyllä kertoo, miten lakitekstiä tulisi muuttaa.
Eiköhän tämä näytelmä mene ihan käsikirjoituksen mukaisesti. Ei tarvitse olla suuri ennustaja jos veikkaa, että lakivaliokunnalta tulee paperi, jossa kansalaisaloite leimataan puutteelliseksi ja ehdotetaan, että hallitus valmistelee asiasta paremman lakialoitteen. Valiokunta kun on kovin tietoinen, että nykyinen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut olemaan käsittelemättä asiaa, joten näin kansalaisaloite saadaan haudattua nykyisen eduskunnan istuntokauden ajaksi.
Ei tarvitse olla suuri ennustaja jos ennustaa myös, että eduskuntakäsittelyn aikana eduskunnassa tehdään vastaesitys, jossa ehdotetaan kansalaisaloitteen hyväksymistä ja tämä vastaehdotus saa kannatusta, joten asia menee eduskunnassa äänestykseen.
Jos vastaehdotus voittaa äänestyksessä, kansalaisaloite kiertää suuren valiokunnan kautta ja tulee hyväksytyksi jouluun mennessä. Jos vastaehdotus häviää äänestyksen, lakimuutos on tämän eduskunnan osalta taputeltu ja konservatiivit voivat riemuita siitä, että homoparien avioliitto-oikeutta saatiin viivytettyä noin vuodella kunnes asia nousee esille ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.
Mielestäni tämän eduskunnan osalta suuren salin ensi syksyn äänestystulos on ainoa merkittävä tapahtuma, joka samalla ratkaisee kansalaisaloitteen kohtalon.
Kivimäen kommentti tarkoittanee, että lakivaliokunta tekisi mietinnön lisäksi myös oman tasa-arvoisen avioliittolain esityksen vastoin hallitusohjelmaa? No, jos niin kävisi, suuressa salissa pitäisi silloin vain äänestää kumman vaihtoehdon pohjalta asia viedään suureen valiokuntaan.
Sehän on ihan normaalia, että lakiesitys muutuu eduskuntakäsittelyssä. Poikkeuksena toki kirkkolain muutokset jotka eduskunta voi ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä.