Piispat pohtivat sitä, että voivatko muutkin kun miehet naisten kanssa ja naiset miesten kanssa mennä kristilliseen avioliittoon keskenään? Siis , että voiko pappi vihkiä kahta miestä tai kahta naista avioliittoon toinen toistensa kanssa?
Yhtenä syynä kielteiseen kantaan on Raamatun kuuluista sanat siitä jonka mukaan sukupuoliaktissa tullaan yhdeksi lihaksi . Väitetään ,että tämä on mahdollista vain miehen ja naisen välisessä yhdynnässä.
Tämä Raamatun toteamus yhdeksi lihaksitulemisesta saa vahvistuksen tosi elämässä yhdyntäkokemuksesta . Kaksi ihmistä ,jotka pitävät toisistaan ja jopa rakastavat toisiaan,ovat tilanteessa jossa he tuntevat vetoa toinen toistaan kohtaan . He alkavat lähennellä toisiaan hellyydessä joka kiihtyy eroottiseksi jännitykseksi ja joka johtaa sukupuoliaktiin , yhdyntään. Yhdyntä , joka huipentuun orgasmiin. He kokevat sekä fyysisten , mutta ennen kaikkea psyykkisten rajojensa sumentumisen ja yhteen sulautumisen . Siinä koetaan kuinka partneri jättää tunnejäljen vastaanottajan persoonaan. Tämä jälki elää kokemusmuistona ja tunteena vastaanottajassa. Se toinen on läsnäolevana subjektissa. Heistä on tullut ”yksi liha”.
Yhdynnällä on pääasiallisesti kaksi funktiota. Uskonnollisissa piireissä tartutaan siihen , että suojattoman yhdynnän seurauksena lopulta syntyy lapsi. Tämä on yhdynnän biologinen funktio. Toinen funktio on se, että tarpeeksi hyvä yhdyntä pitää yllä ja lujittaa puolisoiden yhteenkuuluvuutta. Normaalin mittaisessa aikuiselämässä pariskunnalla on tuhansia yhdyntöjä ja vain muutamassa niissä siitetään lapsi.
Raamatun termi yhdeksi lihaksi tulemisesta , ei ole vain mystillinen taivaallinen unio, vaan koko ihmiskunnan kokemukseen perustuva tosiasia,tosiasia jolla on myöskin symboolinen ja mystillinen puolensa. Sen kokee jokainen joka etsii vain eroottista tyydytystä yhdynnässä.Rakkaudeton tai ystävyyteen puutteesta kärsivä yhdyntä on itseasiassa itsetyydytystä ,jolloin toinen osapuoli on vain tyydytyksen väline .Jälkitunne subjektille on likaisuuden ja häpeän tunne ja toiselle osapuolelle nöyryytyksellinen käytetyksi tulemisen tunne.
Yhdynnän symboolinen puoli tulee esiin ensmmäisen yhdynnän merkityksessä , oli se sitten kokemuksena millainen tahansa.Sen jälkeen asianomainen tietää astuneensa uuteen elämänvaiheeseen. Kun uskottomuus tulee ilmi, reaktiot ovat vahvat.Mies voi sulattaa vaimon tilapäisen ihastumisen johonkin toiseen. Mutta hänen on hyvin vaikeata ,taikka mahdotonta, sulatta sitä jos vaimo on ollut yhdynnässä jonkun toisen kanssa. Yhdyntä on liiton vahvistus. Uskottomuudessa liitto rakoilee.
Nyt pohditaan sitä , ilman että asia sanotaan ääneen, että onko homoseksuaalisten sukupuoliakti samalla lailla yhdeksi lihaksi tulemista kun heterojen? Jos pysytään yhdynnän kokemuspuolessa ,niin aivan varmasti on.Tästä meillä on aivan tarpeeksi todistuskertomuksia. Kun kaksi heikäläistä rakkaudessa yhtyvät omalla tavallaan , niin siinä tapahtuu sama voimallinen helyyden, erotiikan ja seksuaalisen jännityksen laukeaminen orgasmissa , orgasmissa joka samalla koetaan yhteen sulautumiseksi, yhdeksi lihaksi tulemiseksi.
Voivatko piispat ymmärtää ja hyväksyä tällaista? Riittääkö homojen rakkauselämän kokemuspuoli kirkollisen avioliiton kriteeriksi heille? Onko kristillinen seurakunta valmis hyväksymään homokansan rakkauselämän todellisuuden ja sallimaan heidän elää kristillisessä parisuhteessa?
Marko Sjöblom
Tiedän oikein hyvin sen , että kunnon uskovaisille Paavalin tekstit ovat Jeesuksen sanoihin verrattavia Jumalan sanoja. Niissä piireissä pidetään pyhäinhäväistyksenä yrittää erottaa Paavali apostolina Paavalista oman aikansa persoonana ,joka sellaisena tulkitsee sen mitä hän itse saamansa opetuksien perusteella on ymmärtänyt Jeesuksen opetuksista.
yhtään Raamatun alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt.Olemme kopioiden varassa.Jäljentäjät tekivät virheitä, vahingossa tai tahallaan.Alkuperäisen sanamuodon löytäminen on haasteellista Sanalehressä v2009 lauri Thuren Ja RAAMATUN SANAKIRJASSA AAPELI SAARISALO SANOO SODOMAN LUONNOTON SYNTI ,TUNNETAAN VIELÄKIN SODOMIAN NIMELLÄ ,SE TARKOITTAA SUKUPUOLIVIETIN TYYDYTTÄMISTÄ ELÄINTEN AVULLA
Markku Hirn. Taitaa pikemminkin olla niin, että monessa asiassa ongelmana ovat viime vuosikymmeninä olleet liiankin selkeät ja ymmärrettävät raamatunkohdat Uuden testamentin puolella. Totta kai Raamatun sanomassa on myös keskus, johon keskitytään kuitenkaan Raamattua karsimatta. (Ks. Leif Eriksonin dosenttiväitöskirja Lutherin pääteosten raamattunäkemyksestä : Auktoritet och nådemedel).
Englantilainen avioliittoteologi David Instone-Brewer on muuten esittänyt hyviä näkemyksiä tästä yhdeksi lihaksi tulemisesta laajan tutkimustyönsä populaarimmassa versiossa (Skilsmässa och omgifte I kyrkan).
Nyt kommentoimme ristiin 🙂 Kyse ei ole siitä, mitä ”kunnon uskovaiset” ajattelevat vaan tunnustuskirjoihimme sisältyvästä linjauksesta.
Tunnustuskirjat ovat todellakin ongelma. Onko kirkkokunnalla lupa tai mahdollisuus muuttaa tai tulkita niitä menettämättä jotain oleellista? Mitä tehdä jos niitten orjallinen seuraaminen iheuttaa enemmän kärsimystä ja pahaa eikä enään vastaa niien ja Raamatun perimmäistä tarkoitusta suojella ihmisiä ajatumasta elämän vastaisiin kriiseihin ja traumoihin?
Kuinka moni on tehty siitä ineksest mistä martyyreja tehdään , niitä jotka ovat valmiita kärsimykseen pyhän kuuliaisuuden nimissä?
Markku taisi vastata minulle edellisellä sivulla olevaan kommenttiini vaikka osoitti sanansa Markolle…
Kysyn siis edelleen, miten voisimme saada vastauksen tähän Raamatun ymmärtämisen peruskysymykseen, josta lähes kaikki muut ”väännöt” lähtevät ?
Kari
Mitä vaihtoehtoja oikeastaan on? Uskominen sananmukaisesti Raamattuun vaiko valikoiden ja tulkiten?
Niin, mitä on sananmukainen ymmärtäminen?
Jos nyt sallitaan hieman typerä vertaus kieli poskessa: Jos jollekin sanotaan, että ”suksi kuuseen”, niin tarkoittaako sananmukainen ymmärtäminen sitä, että laitetaan sukset jalkaan ja yritetään niillä kohti kuusen latvaa?
Eikö se olisi sekä väärinymmärrys että mahdoton tehtävä?
En nyt siis tarkoita tietenkään sinua, Markku, vaan ihan yleisesti ihmettelen, miksi ylipäätään voidaan kuvitella, että Raamattua voisi jotenkin ymmärtää tulkitsematta.
Eli kyllä mielestäni Jeesuksen ja Paavalin sanoja lukiessa pitäisi myös ymmärtää, mitä niillä sanoilla on siinä tilanteessa mahdollisesti tarkoitettu.
Niin, ja mahdollisen ymmärtämisen jälkeen vielä soveltaa sanoja tähän päivään meille. Mitä ne ehkä meille täällä täysin toisenlaisessa maailmassa eläville voisivat tarkoittaa?
Markku Hirn, kun et hyväksy Paavalin opetuksia avioliitosta, niin mitä ajattelet Jeesuksen opetuksista?
Esimerkiksi Jeesuksen opetus elinikäisestä kristillisestä avioliitosta, joka on aina yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Hyväksytkö Jeesuksen opetukset vai mikä ongelma tässäkin on?
Jeesus hyökkää avioeromahdollisuutta vastaan sanoessaan että minkä Jumala on yhdistänyt sitä ei ihmisten pidä erottamaan. Tällä asenteella hän loi elävässä elämässä eläville ihmisille mahdottoman tilanteen. Samoin kun hän toteaa että joka katsoo naista himoiten on jo tehnyt syntiä.
Jeesus lähti elämän ihannetasosta , siitä mikä on mahdotonta . Tämä liittyy siihen missä määrin juutalaisten lakia voi rikkomatta seurata. Toisessa paikassa Jeesus antaa lain kirjailmellisesta seuraamisesta päätävät sanat sanoessaan että on seurattava lain henkeä eikä sen kirjainta.
Juutalaisen käsityksen mukaan lain ydin on elämän pelastaminen ja suojeleminen. On siis parempi erota kun tuhota toinen toisensa.
Siitä, mikä on tarkoitetu itselle tavoiteltavaksi ihanteeksi, ei saa tehdä lähimmäiselle vähimmäisvaatimusta.
Martti
Hyvin muotoiltu! Näissä hengellisissä kuvioissa ihanteista on vaikea luopua ja hyväksyä se mikä on mahndollista
Martti,
Juuri näin. Ihanteita on toki hyvä olla, että tiedetään mihin suuntaan pitäisi pyrkiä, mutta jos niitä ruvetaan vaatimaan, niin kukaan ei täytä vaatimuksia missään kohdassa.
Siihen tarvitaan sitä armoa.
Aviopuoliso on kaikista lähin lähimmäinen. Jeesus on Hyvä Paimen ja hänen on tie Taivaisiin.
Juha
Olet oikeassa siinä että aviopuoliso on lähin lähimmäinen jollei heidän välilleen tule vakavaa kitkaa. Silloin lähin lähimmäinen muuttuu kaikkein pahimmaksi viholliseksi.
”Esimerkiksi Jeesuksen opetus elinikäisestä kristillisestä avioliitosta, joka on aina yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.”
Jeesus EI käyttänyt sanaa ’aina’ eikä sanonut että ko. liitto olisi v a in miehen ja naisen liitto. Biblisisteillä on taipumus lukea kaikkeen Raamatussa sanottuun ylimääräistä ja alimääräistä sen mukaan mitä oma on-of ajattelu tarvitsee.
Rakkaus muuttuu helposti vihaksi, kummatkin ovat suuria tunteita. Jos toinen pettää, toinen tuntee vihaa mitätöidäkseen rakkaudentunteensa, jossa on kärsinyt ”tappion”. Vasta kun on pääsee vihasta, on vapaa. Viha sitoo yhtä paljon kuin rakkaus. Vanhoissa aviopareissa aistii joskus enemmän vihaa kuin rakkautta. Olisi ollut parempi erota aikanaan, ettei tuhoa itseään, eikä toista.
Mitä himoon tulee, seksi perustuu kummankin himoon. Se on pelkkää biologiaa. Jostain syystä vaikea asia ”uskoville”.
Viha sitoo yhtäpaljon kun rakkaus. Tärkeä huomio ,ei ole hyvä hankkia itselleen vihollisia.
Markku Hirn. Edellä mainitsemani Instone-Brewer on sitä mieltä, että Jeesus otti kantaa oman aikansa juutalaisten rabbien avioero-opetukseen ts. siihen, onko avioero luvallista ”mistä syystä tahansa”. Yhdeksi lihaksi tulemisessa on monta eri tasoa samanaikaisesti, vaikka sukupuoliyhteys onkin tarkoitettu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Eihän Paavalikaan toki opeta, että vaikkapa porttolassa käyneen miehen olisi mentävä naimisiin sen kanssa, johon on yhtynyt, vaikka he ovatkin tulleet yhdeksi lihaksi.
Minä olen kyllä ymmärtänyt niin yksinkertaisesti, että kristityn tulisi pidättäytyä heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuolisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaikka tällainen linjaus merkitseekin aikamoista vastavirtaan uimista nykymaailmassa. Ja näitä rajoja on monin tavoin rikottu maailman sivu. Ei synti tule luvalliseksi sillä, että ”kaikki muutkin tekevät niin & näin”, mutta samalla meidän on vältettävä moralisointia ja tekopyhyyttä.
Ihanne on ,kautta aikojen ja eri kultuurien, ollut aviollinen uskollisuus. Mutta miten se nyt olikaan että vaikka tahto onkin vahva niin liha on heikko.
Markku Hirn. Ilman muuta on kysymys myös ihanteista. Mutta kysymys on myös enemmästä: siitä, mitä tapahtuu, jos kirkko ja yksityiset ihmiset tieten tahtoen rikkovat Jumalan jostakin asiasta ilmoittamaa tahtoa.
Marko S
Tiedän oikein hyvin mitä tapahtuu jos ihmiset rikkovat tieten tahtoen oletettua Jumalan tahtoa. Tätähän tapahtu miljarjea kertoja päivittäin.
He, ihmiset, jatkavat elämäänsä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.Toistaiseksi Jumalakaan ei ole puuttunut asiaan vaan asiat sujuvat ihmisten päätösten mukaisesti.
Marko Sjöblom tartuit todella tärkeään asiaan:””mitä tapahtuu, jos kirkko ja yksityiset ihmiset tieten tahtoen rikkovat Jumalan jostakin asiasta ilmoittamaa tahtoa.””
Siis kysy on yksittäisestä ihmisestä jos hän ei tee Jumalan ilmoittamaa tahtoa, miten käy, siitä Jeesus varoittaa selkeästi seuraavassa:
1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.(Luuk.13)
Siis tekivätkö juutalaiset ”tieten tahtoen” vastoin Jeesuksen sanoja eli eivät tehneet parannusta?
Entäpä kun sinulle nyt selkeästi julistetaan ”tee parannus” Jeesuksen käskyn mukaan, niin jos et tee niin onko se ”tieten ja tahtoen” tehty vai seuraus siitä ettet kuule paatuneella sydämellä Jeesuksen ääntä samoin kuin eivät juutalaisetkaan kuulleet?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Millä lailla teksistäsi ilmee että mitä tapahtuu jos tieten tahtoen rikkoo Jumalan käskyjä?
Markku Hirn ensinnäkin kun ei tee parannusta niin hukkuu eli ei pelastu, tästä alkaa kaikki, eikö vain yllä olevassa niin lue?
Mitä parannus on? Uudempi raamatunkäännös puhuu kääntymisestä. Kreikan ’μετανοια’ voidaan kääntää toisin ajattelemiseksi, mielenmuutokseksi, parannukseksi, katumukseksi tai kääntymykseksi. Merkitseekö parannus tahtoa yrittää elää ja toimia Jumalan tahdon mukaan vai täydellistä muutosta syntisestä synnittömäksi?
Martti Pentti kysyt tärkeää asiaa, siis parannuksessa joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan eronsa Jumalasta, koska on tehnyt syntiä. Pakanat taasen ovat erossa Jumalasta jo syntyperänsä mukaan.
Parannuksen voi tehdä vain Jumalan kutsuessa, ei ihmisellä itsessään ole voimaa eikä ymmärrystä siihen.
Ari
Puhumme kahdesta eri asiasta. Kysymys oli siitä,että mitä tapahtuu tässä elämässä jos tieten tahtoen rikkoo Jumalan oletettua tahtoa vastaan? Ja vastaukseni on : Ei mitään. Elämä jatkuu niin kuin tähänkin asti.
Se mitä sitten tapahtuu taivaallisen tuomioistuimen edessä on sitten toinen asia, asia josta ihmiset eivät tunnu paljoakaan välittävän.
Markku Hirn oikeassa olet ettei tapahdu mitään, Jeesus on kantanut rangaistuksen jo meidän puolesta ja näin on mahdollisuus parannukseen.
Ajatteleppa nyt miksi toisaalta toisen synnin tähden viattomia ihmisiä kuolee, vaikkapa perhesurmissa tai rattijuopon kautta?
Ari , en ymmärrä mitä ajat takaa ,kun kyselet sitä että miksi viattomia kuolee toisten syntien tähden? Kysymyshän sisältää jo vastauksen .
Martti Pentti katsoo hyvin. Lainaus,”Mitä parannus on? Uudempi raamatunkäännös puhuu kääntymisestä. Kreikan ‘μετανοια’ voidaan kääntää toisin ajattelemiseksi, mielenmuutokseksi, parannukseksi, katumukseksi tai kääntymykseksi. Merkitseekö parannus tahtoa yrittää elää ja toimia Jumalan tahdon mukaan vai täydellistä muutosta syntisestä synnittömäksi?”
Juurikin näin, ja tapahtuma voi todistustenkin mukaan olla yhtäkkinen, tai asia tarvitsee itsekielräymyksen harjoittamisessa harjoitusta. Tästä kirjoitin blogissa aiemmin.
Itsekieltäymyksen asia on Jeesuksen kolmesta opetuksesta se mistä harvemmin puhutaan kirkon sanassa opetukssessa.
Hyvin on näin käytännössä Ihmisen suostuminen prosessiin parantaa hallintaa elämässään.
Tämä sopii huomatakseni useimmille, joillekin asia mielen muutoksessa oikeamielisyyttä katsovaksi käy nopeammin, ja hyvin saa uskoa tämän olevan lahjaa.
Kuitenkin pitää huomata muistaen ettei kirkkomme mukaan synnittömiä meistä tule täällä ollessamme.
Edellinen kirkossa sopii hyvin vanhurskauttamisajatuksen huomaamiseen jolloin lopputulemana synnin kanssa on lupaus toivosta Jumalan Armossa.
Kotimaan Uutisissa on hyvä kirjoitus synnistä. Kannattaa lukea. Synti on viitekehyksessä toinen Paavalin ja Lutherin todistuksen lisäksi mistä halutaan puhua.
Maltoinpa olla jatkamatta kuin hiukan edellistä;
Missä dynaaminen mahdollisuus proaktiivisessa katsomisessa sanoissa voi tehdä paljon Ihmisten arjen säällisessä katsomisessa kirkossamme elämän haasteissa kurottaa ylemmäksi ja eteenpäin niin itsekieltäymyksen kuin rukouksen kautta on tärkeä asia katsoa, ja tärkeää on huomata prosentin olevan paljon kun Ihminen haluaa uskoa itseensä uudistaakseen vanhoja tapojansa elämisen mallissa.
Kaksi muuta Jeesuksen opetusta keskeisinä ovat kyllä tunnettuja kirkossammekin.
Vain näin menemme eteenpäin traditiossamme välittääksemme uusille sukupolville mallia mikä osaltaan tekee elämästämme parempaa toistemme katsomisessa niin yhteiskunnassa kuin pienemmissä sosiaalisissa yksiköissä aina parisuhteisiin asti mahdollisine lapsineen.
Kun ensimmäinen prosentti yksilötasolla on avattu tulee seuraava helpommin, välillä useampikin, ja toki tulee hiljaisia kausia jolloin edistystä ei tapahdu, mutta eteenpäin on menty kuitenkin.