Sukupuoliyhdyntä avioliiton kriteerinä ?
Piispat pohtivat sitä, että voivatko muutkin kun miehet naisten kanssa ja naiset miesten kanssa mennä kristilliseen avioliittoon keskenään? Siis , että voiko pappi vihkiä kahta miestä tai kahta naista avioliittoon toinen toistensa kanssa?
Yhtenä syynä kielteiseen kantaan on Raamatun kuuluista sanat siitä jonka mukaan sukupuoliaktissa tullaan yhdeksi lihaksi . Väitetään ,että tämä on mahdollista vain miehen ja naisen välisessä yhdynnässä.
Tämä Raamatun toteamus yhdeksi lihaksitulemisesta saa vahvistuksen tosi elämässä yhdyntäkokemuksesta . Kaksi ihmistä ,jotka pitävät toisistaan ja jopa rakastavat toisiaan,ovat tilanteessa jossa he tuntevat vetoa toinen toistaan kohtaan . He alkavat lähennellä toisiaan hellyydessä joka kiihtyy eroottiseksi jännitykseksi ja joka johtaa sukupuoliaktiin , yhdyntään. Yhdyntä , joka huipentuun orgasmiin. He kokevat sekä fyysisten , mutta ennen kaikkea psyykkisten rajojensa sumentumisen ja yhteen sulautumisen . Siinä koetaan kuinka partneri jättää tunnejäljen vastaanottajan persoonaan. Tämä jälki elää kokemusmuistona ja tunteena vastaanottajassa. Se toinen on läsnäolevana subjektissa. Heistä on tullut "yksi liha".
Yhdynnällä on pääasiallisesti kaksi funktiota. Uskonnollisissa piireissä tartutaan siihen , että suojattoman yhdynnän seurauksena lopulta syntyy lapsi. Tämä on yhdynnän biologinen funktio. Toinen funktio on se, että tarpeeksi hyvä yhdyntä pitää yllä ja lujittaa puolisoiden yhteenkuuluvuutta. Normaalin mittaisessa aikuiselämässä pariskunnalla on tuhansia yhdyntöjä ja vain muutamassa niissä siitetään lapsi.
Raamatun termi yhdeksi lihaksi tulemisesta , ei ole vain mystillinen taivaallinen unio, vaan koko ihmiskunnan kokemukseen perustuva tosiasia,tosiasia jolla on myöskin symboolinen ja mystillinen puolensa. Sen kokee jokainen joka etsii vain eroottista tyydytystä yhdynnässä.Rakkaudeton tai ystävyyteen puutteesta kärsivä yhdyntä on itseasiassa itsetyydytystä ,jolloin toinen osapuoli on vain tyydytyksen väline .Jälkitunne subjektille on likaisuuden ja häpeän tunne ja toiselle osapuolelle nöyryytyksellinen käytetyksi tulemisen tunne.
Yhdynnän symboolinen puoli tulee esiin ensmmäisen yhdynnän merkityksessä , oli se sitten kokemuksena millainen tahansa.Sen jälkeen asianomainen tietää astuneensa uuteen elämänvaiheeseen. Kun uskottomuus tulee ilmi, reaktiot ovat vahvat.Mies voi sulattaa vaimon tilapäisen ihastumisen johonkin toiseen. Mutta hänen on hyvin vaikeata ,taikka mahdotonta, sulatta sitä jos vaimo on ollut yhdynnässä jonkun toisen kanssa. Yhdyntä on liiton vahvistus. Uskottomuudessa liitto rakoilee.
Nyt pohditaan sitä , ilman että asia sanotaan ääneen, että onko homoseksuaalisten sukupuoliakti samalla lailla yhdeksi lihaksi tulemista kun heterojen? Jos pysytään yhdynnän kokemuspuolessa ,niin aivan varmasti on.Tästä meillä on aivan tarpeeksi todistuskertomuksia. Kun kaksi heikäläistä rakkaudessa yhtyvät omalla tavallaan , niin siinä tapahtuu sama voimallinen helyyden, erotiikan ja seksuaalisen jännityksen laukeaminen orgasmissa , orgasmissa joka samalla koetaan yhteen sulautumiseksi, yhdeksi lihaksi tulemiseksi.
Voivatko piispat ymmärtää ja hyväksyä tällaista? Riittääkö homojen rakkauselämän kokemuspuoli kirkollisen avioliiton kriteeriksi heille? Onko kristillinen seurakunta valmis hyväksymään homokansan rakkauselämän todellisuuden ja sallimaan heidän elää kristillisessä parisuhteessa?
127 kommenttia
Martti Pentti, tuokin on ihan totta mitä kirjoitat mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Tässä pitkähkö lainaus, viite lopussa;
”Mistä Sodoman synnissä oli kyse? Mahdollisuuksia on kaksi. Ensimmäisen tulkinnan mukaan tuomittavaa oli homoseksuaalinen himo. Sodoman miehet halusivat tyydyttää seksuaalisia halujaan Lootin vieraiksi tulleiden miesten kanssa. Sanoivathan kaupungin miehet selvästi, että ”haluamme maata heidät”.
Toisen tulkinnan mukaan sodomalaisten synti ei ollut homoseksuaalinen himo vaan muukalaisvihamielisyys. Lootin vieraiden makaamisen tarkoitus oli häpäistä ja alistaa heitä. Tätä tulkintaa on perusteltu seuraavilla näkökohdilla. Jokainen sodomalainen mies oli tullut Lootin talon eteen (”kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin”). Miehet eivät kaivanneet seksiä, sillä he eivät huolineet Lootin tyttäriä, joita tämä tarjosi heille vieraidensa sijaan. Kyse tuskin on siitäkään, että kaikki kaupungin miehet olisivat halunneet homoseksuaalista kohtaamista juuri sinä yönä ja juuri kyseisten vieraiden miesten kanssa. Tilanteen julkisuus viittaa siihen, että sodomalaiset pyrkivät avoimeen yhteenottoon Lootin vieraiden kanssa.
Kertomuksen lähtökohtaoletuksena on se, etteivät Lootin vieraat halua tulla toisten miesten makaamaksi. Se olisi nöyryyttävää ja alentavaa. Väkisinmakaamisen tarkoituksena oli siis nöyryyttää ja häpäistä Lootin luo tulleet vieraat. Perimmäisenä motiivina tälle oli muukalaisvihamielisyys. Se tulee ilmi sodomalaisten vastauksesta Lootille tämän yrittäessä suojella vieraitaan: ”Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten” (19:9). Lootiakin pidettiin muukalaisena ja hänen yrityksensä suojella vieraitaan tulkittiin muukalaisten pyrkimykseksi määräillä sodomalaisia. Sodomalaisten synti oli siis muukalaisvihamielisyys, ylimielisyys ja vieraanvaraisuuden puute.
Sodoman syntiin viitataan muuallakin Raamatussa. Nekin viittaukset osoittavat pikemminkin jälkimmäisen kuin ensimmäisen tulkinnan suuntaan. Vanhassa testamentissa Sodomaa ei muisteta homoseksuaalisuuden pesänä, vaan sitä pidetään kaikenlaisen pahan ja jumalattomuuden tyyssijana (5. Moos. 29:23; 32:32; Jes. 3:9; 13:19; Jer. 49:18; 50:40; Val. 4:6; Aam. 4:11; Sef. 2:9). Jeremian kirjan mukaan sodomalaiset ”rikkovat avion, valehtelevat ja pettävät” (Jer. 23:14), Jesaja syyttää Sodomaa oikeudenmukaisuutta koskevista rikoksista (Jes. 1:10–17) ja Hesekielin mukaan ”Sodoman synti oli julkea itsekkyys”, sillä se ei avannut kättään köyhälle ja kurjalle, vaan ryhtyi ”minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin” (Hes. 16:49–50). Näissä syytöksissä ei ole kyse homoseksuaalisesta käyttäytymisestä vaan yleisestä jumalattomuudesta ja huonosta elämästä. Nimenomaan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen voisi viitata vain Hesekielin kirjan maininta sodomalaisten ”iljettävyyksistä” (toeba), joksi 3. Mooseksen kirja nimittää miesten välistä makaamista (”kauhistus”, toeba). Mutta myös muuta kuin homoseksuaalista käyttäytymistä nimitetään Vanhassa testamentissa iljettävyydeksi tai kauhistukseksi.
Uudessa testamentissa Sodoma mainitaan muutaman kerran pahuuden ja jumalattomuuden tyyppiesimerkkinä sen kummemmin erittelemättä sen syntejä (Matt. 10:15; 11:24; Luuk. 10:12; 17:29; Room. 9:29; 2. Piet. 2:6; Juud. 7; Ilm. 11.). Jumalan sanan torjumisen ja vieraanvaraisuuden puutteeseen viittaa Jeesuksen sana, jonka mukaan ”Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin” se kaupunki, joka ei ota vastaan hänen opetuslapsiaan ja heidän sanomaansa. Sodomalaiset torjuivat luokseen tulleet enkelit, mikä sekin on vakavaa, mutta vielä vakavampaa on torjua Jeesuksen sanoma Jumalan valtakunnasta. Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen voisi viitata ainoastaan Juudaksen kirjeen maininta siitä, sodomalaiset antautuivat ”luonnonvastaisten himojen valtaan” (Juud. 7). Tosin tämä tulkinta on kiistanalainen. Alkukielen mukaan he havittelivat ”vierasta lihaa” (apelthousai opisoo sarkos heteras) mikä saattaa viitata sodomalaisten yritykseen yhtyä enkeleihin, joita Lootin vieraaksi tulleet miehet olivat.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan Sodoma-kertomus voidaan siis tulkita kahdella tavalla. Ensimmäisen tulkinnan mukaan sodomalaisten miesten synti oli homoseksuaalinen himo. Toinen, nykyään yleisempi tulkinta, pitää homoseksuaalista käyttäytymistä tarinan opetuksen sivuteemana. Sodoman synti oli muukalaisvihamielisyys, jota se osoitti yrittämällä häpäistä kaupunkiin poikenneet miehet raiskaamalla heidät homoseksuaalisesti.” Lähde; ( Kirkko ja Rekisteröidyt parisuhteet, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen 14.9.2005 asettaman työryhmän mietintö, 4.3.5”
Juutalainen tulkintatraditio yhdistää Sodoman synnin johdonmukaisesti homoseksuaalisuuden harjoittamiseen.
Eli kyse ei siis todellakaan ollut kahden homoseksuaalin suhteesta toisiinsa.
Kari kirjoitit; ” Et väittänytkään. Tarkoitin vain, että tämän Raamatun kohdan perusteella ei voi homojen parisuhteita tai avioliittoja torjua.”
Tuo ei ole paras mahdollinen kohta. Ut Paavali yhdistää homoseksuaalisen aktin luonnonvastaisuuteen. Aktista oli kysymys Sodomassa, juutalaisuudessa ja Ut:n kirkon piirissä nämä olivat kiellettyjä asioita.
” Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” ( 3 Moos 18:22).
Raamatussa homoseksuaalisuutta käsitellään vain niissä tapauksissa, joissa seksuaalisuus ilmenee tekoina. Homoseksuaalinen akti on aina kielletty Jumalan tahdon vastaisena tekona, riippumatta siitä oliko kysymys vapaaehtoisesta kahden ihmisen välisestä rakkaudesta tai väkivaltaisesta aktista, kuten Sodomassa.
Jumalan käsky on “Älä tapa”. Silti Hän itse ilmeisesti käski tappamaan VT:n aikana tai ainakin näin siellä annetaan ymmärtää. Onko tappaminenkin aina synti riippumatta tilanteesta? Homoutta muuten ei mainita 10 käskyssä… Entä onko lepopäivän pyhittämättä jättäminen pyhätyön vuoksi synti?
Markku Hirn, Mikko Nieminen ja Seija Rantanen. Minä voin siis totta kai olla väärässä. Mutta: Mielestäni on koko joukko asioita, jotka Raamatussa ovat harvinaisen selkeitä, vaikka ne ovat meille jopa loukkaavia. Sami Paajanen sanoittaa tässä yllä tähän spn-avioliittoasiaan ja seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä asioita aika hyvin. Olisiko niin, että koko tämä vääntö on suureksi osaksi seurausta siitä, että teikäkäiset haluavat saada Raamatun ja kristillisen kirkon perinteinen kielteinen kanta selitettyä erehdykseksi ja vääräksi, rakkaudettomaksi, julmaksi jne.
Jumalan lailla on monta eri tehtävää, jotka eivät ole keskenään ristiriidassa. Se, että laki suojelee meitä, ilmaisee Jumalan tahdon ja tuomitsee meidät paljastaessaan syntimme ovat yhden ja saman asian eri puolia. Koska Jumalan laki hänen tahtonsa ilmaisuna on aina hyvä ja pyhä. Eikä yhdelläkään kristityllä ole minun käsittääkseni erivapautta irtautua Raamatun opetuksista (vaikka tulkintoja monista asioista toki riittää). Siksi voidaan puhua Raamatun objektiivisesta, meistä riippumattomasta opetuksesta. Todennäköisesti myös käsityksemme tästä poikkeavat kuitenkin toisistaan hyvin paljon.
Minulla ei tosiaankaan ole tarvetta puuttua kenenkään yksityiselämään. Mutta silloin, kun puhutaan kirkon julkisesta opetuksesta ja toiminnasta, on ikävä kyllä tarpeen käydä tällaistakin debattia. Kun Jumalan sana osoittaa minun omia syntejäni, on kyse mistä tahansa, se ei tunnu mukavalta. Ja kuitenkin se palvelee hyvää päämäärää, kuten olen saanut huomata.
Minun osaltani tämä debatti jää tähän. Hyvää syksyn jatkoa. Kiitokset Markku Hirnille kiinnostavista näkökulmista blogissa, vaikka olemme monista asioista eri mieltä. Sekä Sami Paajaselle.
Kirjoittaja
Markku Hirn
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.
Markku Hirn. Mainitsemani D. Instone-Brewer on sitä mieltä, että sen enempää Herramme kuin Paavalikaan eivät kiellä avioeroja kategorisesti vaan sallivat erityisesti neljä vuonna 70 kadonneen shammailaisen juutalaisen perinteen mukaista avioeron syytä kuten aviorikoksen, rakkauden osoittamisen jatkuvan laiminlyömisen jne.
Jumalan lailla on tunnetusti kaksi tehtävää: paljastaa meidän kaikkien synti ja ajaa meidät turvautumaan Kristukseen ainoana apuna. Sen jälkeen kristitty pyrkii tietenkin elämään Herran tahdon mukaisesti. Käytännössä on totta kai kyse koko elämän pituisesta prosessista.
Kirkko, joka lähtökohtaisesti luopuu pitäytymästä Herramme opetukseen, pettää minun käsittääkseni tehtävänsä, vaikka pyrkimys olisi kuinka hyvä tahansa. Meidän tehtävämme on käsittääkseni todistaa ihmisille lain ehdottomuutta ja Kristuksen ehdottoman avaraa armoa. Se ei ole meidän ihmisten vallassa, jos joku ei tästä todistuksesta piittaa ja sitä vastaanota. Juju on siinä, että armahdettujen syntisten keskinäisen solidaarisuuden pitäisi johtaa toisten elämässään kipuilevien ja epäonnistuvien syvään ymmärtämiseen. Tämä on lähtökohtaisesti eri asia kuin se, että selitetään Raamatun ja Kristuksen erehtyneen jossakin asiassa. Ja sanotaan, että nyt pitäisi rakkauden ja nykyisen ymmärryksemme valossa hyväksyä aiemmin Raamatussa syntinä mainittuna asioita.
Ilmoita asiaton kommentti