Sukupuolineutraalin -ja saman sukupuolen avioliittokulttuurin ihanteita (Avioliittodebatti, osa 2.)
Käsittämätöntä miten piispat vastauksessaan 6.8.2020 (s.6) alleviivaten toteavat, että sukupuolineutraalissa avioliittokäsityksessä ”monet kirkon käsitykset avioliiton tarkoituksesta ja siihen liittyvistä ihanteista (uskollisuus, elinikäisyys jne.) eivät tässä mallissa muuttuisi vaan se antaisi yhtäläisesti tilaa sekä niille jotka pitävät avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä liittona, että niille joiden mielestä myös samaa sukupuolta oleville pareille tulee antaa mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen”. Tästä voi saada sen käsityksen , että sukupuolijako on ainoa kiisteltyjen avioliittokäsitysten eroavaisuus. Tai että sitoutuminen ja uskollisuus merkitsisivät samaa perinteisessä avioliitossa kuin sukupuolineutraalissa- ja homoseksuaalisessa avioliitossa. Näinhän ei suinkaan ole koska ne toimivat erilaisten kulttuurien ja pelisääntöjen pohjalta. Tämä näkemys tulee outoon valoon jo paljain silmin asiaa katsottaessa saati sitten perhesosiologisen tutkimuksen valossa. Ovatko piispat kritiikittömästi tukeutuneet seksuaalijärjestöjen viljelemään ”ei eroavaisuuksia”-narratiiviin ?
Yritän kiinnittää huomiota eräisiin sukupuolineutraalin- ja homoseksuaalisen avioliiton erityispiirteisiin, joissa se eroaa perinteisestä avioliitosta.
Sukukupuolineutraalin - ja homoseksuaalisen avioliiton syntyä ymmärtää paremmin kun niiden taustalta erottaa kaksi erilaista kehityskulkua. (1)ensimmäinen on voimakas sosiaalisen konstruktionismin korostus, joka irrottaa avioliiton kaikista luonnollisen elämänjärjestyksen niistä puolista, jotka jollain lailla rajoittavat ihmisen omaa määräysvaltaa. Se sallii yhteiskunnan ja kirkon instituutioiden ja oman itsemme radikaalin uudelleenmuotoilun miten kulloinkin haluamme.
(2)Toinen kehitysprosessi on sukupuolineutraalin ja homoseksuaalisen avioliittonäkemyksen rakentaminen, joka korostaa yksilön seksuaalisia oikeuksia.
Sosiaalikonstruktivistinen käänne ja irroittatuminen luomisjärjestyksestä
Kirkossa avioliitto on Raamatun lisäksi perustunut luonnonoikeudelliseen ajatteluun, jonka mukaan avioliito ei ole poliittinen tai juridinen keksintö, vaan biologisen todellisuuden yhteiskunnallinen vahvistus. Tämä on tärkeää: avioliittoa ei ole koskaan juridiikan kautta määritelty olemassaolevaksi. Pikemminkin luonnollinen todellisuus tunnistettiin , pyrittiin suojelemaan ja täydennettiin sopivalla juridisella instituution muodolla. Vaikka avioliittoa ilmaistaan erilaisin kulttuurijärjestelyin, on se suuntautunut aina perheiden yhteisiä realiteetteja kohti, joihin kuuluu sukupuoliero ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolidimorfismi), heteroseksi , lisääntyminen, biologinen vanhemmuus ja sukupolvien jatkumo . Avioliitto sopii näihin realiteetteihin.
Samaa sukupuolta oleva avioliitto irrottaa avioliiton näistä realiteeteista ja normeista, jolloin sen määrittely käy vaikeaksi. Homoliitoille nämä ihmisen perusolosuhteista nousevat kriteerit ovat syrjiviä rajoituksia ja ovat menettäneet perustelunsa avioliiton kriteereinä. Näiden luonnollisten realiteettien kieltäminen vie avioliittoa kasvavaan riippuvuuteen juridiikasta ja valtion kasvavaan säätelyyn instituutiosta sekä johtaa äärimmäisen keinotekoiseen näkemykseen avioliitosta.
Onko saman sukupuolen avioliitto sukupuolineutraalin ideologian mukaisen avioliittonäkemyksen , seksuaalimoraalin ja ihmiskäsityksen uusi paradigma?
Saman sukupuolen avioliittokulttuuriin kuuluu seuraavia periaatteita ,jotka erottavat sen perinteisestä avioliitosta.
- Sukupuolijakoa miesten ja naisten välillä ei enää tarvita. Sen korvaa sukupuolineutraali tai sukupuolten moninaisuus.
Traditionaalinen avioliitto perustuu sukupuolijakoon. Sukupuolineutraali avioliitto hyökkää rajusti perinteisiä miehen ja naisen sukupuolirooleja vastaan, joissa miesten ja naisten identiteetit ovat sidoksissa toisiinsa , mutta eivät ole samanlaiset. Ne korvataan sukupuolineutraaleilla malleilla , jotka usein ovat kokeilevia ja keskittyvät enemmän satunnaisiin seksuaalisuhteisiin.
Homoliitto on iso askel kohti sukupuoleen perustuvien roolien syrjäyttämistä ja vahvojen sukupuolineutraalien ihanteiden hallitsemaa yhteiskuntaa . Kenen etu on, että sukupuoli tarkoituksellisesti identiteettimme kulmakivenä turhennetaan ja sen psykologinen ja yhteiskunnallinen merkitys minimoidaan?
- Isät ja äidit ovat korvattavissa sukupuolineutraaleilla vanhemmilla. Myös maskuliinisuuden ja feminiinsyyden arvo ja merkitys tulee minimoida koska niiden korostaminen viittaa sukupuolijakoon.
Saman sukupuolen avioliitto katsoo, että ei ole eroa perheiden välillä, jossa on kaksi isää tai kaksi äitiä ja isän ja äidin perheen välillä ( ”ei eroavaisuuksia”-narratiivi). Näin homoliitossa sukupuoleen perustuva vanhemmuus puretaan, kun niitä kohdellaan yhdentekevinä ja sukupuoleen nähden samantekevinä rooleina.
Kun sukupuolirooleilla ei ole enää sukupuoleen perustuvaa merkitystä niin niiden sosiaalinen arvo romahtaa. Sukupuoli ei enää tarjoa uskottavia rooleja vanhemmuuden identiteetin toteuttamiselle. Homoliitoissa ihanne onkin juuri pyrkiä suhteessa sukupuoliroolien määrittelemättömyyteen.
Kun yhteiskunta ei tue miehisyyteen ja naiseuteen liittyviä normeja niin ihmisten on kaivettava ne omasta itsestään. Tulemme näkemään maskuliinisyyden ja feminiinisyyden epäterveitä roolimalleja sekä sukupuolidysforiaa kasvavassa määrin tulevina vuosina.
- Hetero -ja homoseksuaalisuuden välillä ei saisi olla merkittäviä eroavuuksia. Jos olisikin niin se ei saa vaikuttaa niiden moraaliseen hyväksyttävyyteen ja avioliittoon.
Toistaiseksi vain heteroseksuaalinen sukupuolielämä voi tuottaa jälkeläisiä, homoseksuaalisuus tarvitsee siihen lisääntymisteknologian apua. Tässä näkyy homo -ja heteroseksuaalisuuden suuntautumisen ja yhteiskunnallisen merkityksen perustava erilaisuus . Homo- ja heteroavioliittojen yhteiskunnallinen painoarvo ovat täysin eri kokoluokkaa.
Perinteinen avioliitto on tarjonnut puitteet tutkia sukupuolten erilaista seksuaalisuutta ja tuoda yhteen miehen ja naisen erilaiset seksuaaliset kokemukset.
Homoseksuaalisten suhteiden taipumuksena on miesten ja naisten seksuaalisen eron minimoiminen. Näin toimitaan pitkälti homo -ja heteroseksuaalisuuden moraalisen samanarvoisuuden saavuttamiseksi . Seksuaalijärjestöjen lisäksi pornoteollisuus on tärkeä samanlaistamisen edistäjä. Homo -ja lesbosuhteet luovat yhdenmukaistamisella roolimallin myös heteroavioliitoon.
- Voit itse valita avioliittosi seksuaalimoraalin ja miten sitä harjoitat, koska mitään oikeaa tapaa ei ole.
Avioliitto on merkinnyt vastuun ottamista seksin seurauksista . Kun seksiä harjoitetaan pääsääntöisesti henkilökohtaisten mieltymysten tähden, niin yritykset rajoittaa ihmisen seksuaalisuuden rajoja katsotaan helposti syrjiviksi. Lgbt-liikkeen ,Setan , Trasekin ja terapiakentällä Sexpon seksuaalimoraali ei ole enää aikoihin lähestynyt seksiä samoilla normeilla ja vastuilla kuin kirkossa ajatellaan.
Ajatus , että yhteiskunnalla on oikeus odottaa sitoutumista ja uskollisuutta naimisissa olevilta ei saa juurikaan tukea seksuaalivähemmistöiltä tai sukupuolineutraalilta kulttuurilta. Rajoituksien vastustaminen on ymmärrettävää : miksi yhteiskunnalla siksi olisi oikeutta puuttua yksityiselämään? Halutaanko vain avioliiton kunnioitettavuutta ja asemaa , mutta sen normit torjutaan?
- Lisääntymisteknologia kuuluu oleellisena osana avioliittoon, sillä homoliitto on lapseton ilman lisääntymisteknologiaa.
Seksuaali- ja sukupuoliliikkeet korostavat ja ajavat näkyvästi lisääntymis- ja adoptio-oikeuksia, koska avioliitto on muotoiltu vahvasti yksilön seksuaalisten oikeuksien pohjalle. Kun lapset eivät luontaisesti kuulu liittoon, niin joudutaan rakentamaan vanhemmuutta ja suhteita lapsiin oikeuksien kautta. Kaikki tämä tietenkin normalisoi homoseksuaalista elämäntapaa , mutta jos lapsista tehdään tässä prosessissa pelinappuloita ja heidän oikeuksia poljetaan niin se on väärin. Lapsi ei ole oikeus, joita vanhemmat voivat vaatia omilla ehdoillaan tai tasa-arvon nimissä.
Kun miehen ja naisen avioliiton sisällä lasten saaminen tapahtuu pääasiassa taloudellisten intressien ohi niin homo -ja lesboliitoissa ainakin osa lisääntymisteknologian käyttötavoista tapahtuu taloudellisena tapahtumana. Pari ostaa geneettistä materiaalia ja voi jopa vuokrata kohdun. Ruumis alkaa muistuttaa kauppapaikkaa. Sofi Oksasen kirja Koirapuisto näyttää kuvaa Ukrainan julkeasta sukusolu-bisneksestä , jossa lapsista tehdään hyödykkeitä.(https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006649000.html)
Vaarana on myös, että lapset joutuvat kasvavassa määrin vanhempien psyko-juridisten avioerosotkujen maksumiehiksi.
- Vapaa ja pidäkkeetön avioerokulttuuri
Anthony Giddensin mukaan postmodernit suhteet rakentuvat intiimisyyden, läheisyyden ja tunteiden varaan. Perinteinen avioliittto puolestaan korosti velvollisuutta ja sitoutumista. Sukupuolineutraali rakkaus on sitoutunut ainoastaan rakastamiseen. Kun suhde ei toimi tai rakkaus loppuu , niin tulee ero.
Avioerojen määrä heijastuu tapaamme elää avioliitossa sekä siihen miten suhtaudumme avioliittoon. Yhteiskunta , jossa ihmiset eivät enää pidä lupauksiaan , on yhteiskunta jossa avioliitolla ei enää ole samaa merkitystä.
Giddens on kuvannut nykyistä sukupuolineutraalia seksuaalimoraalia käsitteellä ’confluent love’. ”Toisin kuin romanttinen rakkaus, niin confluent love ei ole välttämättä monogaamista, seksuaalisen uskollisuuden merkityksessä Se mikä pitää puhtaan suhteen kasassa on kummankin osapuolen hyväksyminen, ’kunnes toisin päätetään’, että kumpikin saa riittävästi etua suhteesta, jotta sitä kannattaa jatkaa. Seksuaalisella uskollisuudella on roolia suhteessa siinä määrin kuin osapuolet katsovat sopivaksi”. Giddens , 1992.
Vieläkö avioliitto on instituutio ?
Nämä periaatteet muuttavat radikaalisti avioliittoa.
Perinteinen avioliitto suuntautui laajempiin yhteiskunnallisiin tarkoitusperiin ja asetti rajoituksia kaikelle seksuaaliselle käyttäytymiselle yhteiskunnassa. Se oli instituutio. Sukupuolineutraali- ja homoavioliitto ei enään kykene antamaan jäsenilleen normeja eikä pyrikkään säätelemään heidän seksuaalista käyttäytymistään. Sitä on lakattu ajattelemasta instituutiona. Se palvelee yksinomaan pariskunnan yksityisiä elämäntapoja, henkilökohtaisia motiiveja ja aikomuksia, joiden normit he itse vapaasti valitsevat tilannekohtaisesti.
Lähteeinä mm.
M.Regnerus: Cheap Sex: The Transformation of Men, Marriage, and Monogamy.
A.Roberts :How did we come here.
A. Giddens, 1992, The Transformation of Intimacy: Sexuality, Love & Eroticism in Modern Societies.
94 kommenttia
Seija Rantanen, olisi mukavampi, jos pysyisit asialinjalla ja haastaisit kirjoittajan asiakysymyksissä. Kirjoittaja on perustellut näkemyksensä varsin perusteellisesti. Taustalla on pitkäaikainen kokemus perheneuvojana ja laajamittainen aihepiirin kuuluvan tutkimusaineiston opiskelu.
Luepa oma kirjoituksesi ja mieti sen asiallisuutta ja miten se miltään osin liittyy näiden aiheiden käsittelyyn. Ihan oikeasti.
Seija Rantanen. Missä Kurjenmäki tai joku kommentoijista on tuonut ilmi, että hän on lestadiolainen tai jonkun muun hengellisen liikkeen jäsen? Ja mitä ihmeen merkitystä sillä ylipäänsä on tekstin asiasisällön kannalta? Vai onko kysymys ilkeämielisestä vihjailusta? Muistaakseni olet itse tuonut esille oman taustasi toisessa herätysliikkeessä. Onhan se mielenkiintoista, jos jonkun käsitykset asiassa kuin asiassa ovat yhtäkkiä hyviä tai huonoja sen mukaan, mihin hengelliseen liikkeeseen, kirkkopoliittiseen ryhmään tai ties mihin poppooseen kirjoittaja kuuluu.
Kyllä blogistin yhteydet Rauhanyhdistykseen näyttävät olevan ihan julkista tietoa, sen verran googlailin asiaa. Mielestäni on hyvä, että lukijat pystyvät arvioimaan Km24:ssäkin kirjoitettuja blogeja myös kirjoittajien taustojen ja sidonnaisuuksien näkökulmasta. Kyllä minunkin blogejani lukevien on aihetta tietää sidonnaisuuteni Tulkaa kaikki -liikkeeseen.
Ensisijaisesti tietenkin on syytä arvioida kirjoituksia itsessään. Ilkka Kurjenmäen uudesta blogista tekisi mieleni sanoa sama, minkä sanoin jo hänen edellisestä blogistaan: kannattaa avata silmät samaa sukupuolta olevien parisuhteiden ja perheiden hyville puolille. Mitä hyvää samaa sukupuolta olevien avioliitossa koko yhteisölle ja sen tulevaisuudelle voisi olla? Voi tietysti olla, että perheneuvojana törmää sekä hetero- että homoperheiden kohdalla alähinnä erityisissä ongelmissa oleviin, ja siksi perheneuvojan kuva homoperheistä näyttää nurjanlaiselta. Ehkä se ei kuitenkaan ole koko totuus.
Tulostin osat 1 ja 2 oikein paperille voidakseni lukea tekstin rauhassa ja perusteellisesti. Tekstissä on paikoin ajatuksia herättävääkin, mutta kun sitä tarkastelee intertekstuaalisesti, havaitse läpikäyvän arvoarvostelman, homoseksuaalisuuden ja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden alempiarvoisuuden.
Jäin miettimään, pystyykö tästä taustasta toimimaan ammatillisesti, kun edessä istuu naispari tai miespari.
Vesa, Jorma: Kirkon avioliittokeskustelussa on paljon kyse siitä kuka saa määritellä siitä mitä avioliitto kirkossa julkisesti merkitsee. Kirkko on tällä hetkellä ainoa instituutio joka perinteisellä avioliittokäsityksellään pystyy hillitsemään avioliiton ja perherakenteiden täydellistä sirpaloitumista Suomessa. Keskustelu ei enään koske niinkään homoseksuaalien oikeuksien turvaamista, koska yhteiskunta on sen jo tehnyt.
Avioliitto on rakentunut miehen ja naisen ainutlaatuisesta siteestä.Tätä pitää suojella. Se tulee erottaa sitä muistuttavista ihmisuhteiden muodoista. Saman sukupuolen avioliitto on yritys mukauttaa avioliittoa sukupuolineutraalin ideologian mukaiseen kuvioon. Mutta elämän todellisuus sotii sitä vastaan.
Ei homoseksuaaliset suhteet ole alempiarvoisia kuin heterosuhteet ne ovat vain erilaisia. Niiden samaistamminen miehen ja naisen avioliitoon ei tee oikeutta kummallekkaan.
Kiitos, Ilkka Kurjenmäki. Iloitsen siitä, että joku, jolla on sekä näkemystä että faktaa, tuo esille niitä asioita, joita nostat esille. Asiallisesti ja nostattamatta riitaa.
”Tai että sitoutuminen ja uskollisuus merkitsisivät samaa perinteisessä avioliitossa kuin sukupuolineutraalissa- ja homoseksuaalisessa avioliitossa.”
Niinhän ne merkitsee. Jos homopari sopii että ei sitten käydä vieraissa, tai päinvastoin että suhde on avoin, kyse on ihan samasta asiasta kuin jos heteropari sopii uskollisuudesta / avoimesta suhteesta. Vai mikä muka on ero?
”Homoseksuaalisten suhteiden taipumuksena on miesten ja naisten seksuaalisen eron minimoiminen.”
Aahahaa ? Kyllä maar homosuhteissa on kovastikin väliä puolison sukupuolella, ihan yhtä paljon kuin heterosuhteissakin.
Muuten hyvä analyysi parisuhteiden ideologioista, mutta siinä on liikaa joko/tai sanailua. Homoseksuaaliset eivät ole mikään monoliittinen kulttuuri. Se on jakautunut useampiin alakulttuureihin. Koska heidän vapausliikkeensä on verraten nuorta ,niin vieläkin löytyy paljon gay-klubeihin liittyvää käyttäytymistä , sellaista jossa ei eletty pysyvissä parisuhteissa. Kuitenkin on suuri tendenssi vakiintunutta elämäntyyliä kohti , sellaiseen jota ajankohtainen avioliittokeskustelu heijastelee.
Kun seura tällaiseen liittyvää yhteiskunnalista keskustelua ,niin helposti syntyy kuva jonka mukaan relativistinen sukupuoli-identiteetin valinnan mahdollisuus dominoisi myös homoseksuaalisen yhteiskuntaryhmän arkipäivää ja todellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole. Vaan kun siirrytään ideologisesta keskustelusta arkipäivään , niin valtaosa kaapista ulostulleita homoseksuaaleja on kokenut suuren vapauttavan tunteen siitä että he vihdoinkin voivat olla sellaisia kun ovat myös julkisesti.
Sukupuoli-identiteetin kanssa painisjkelijoiden ryhmä on muuta ja ideologisessa keskustelussa he ovat saaneet merkittävän aseman ja he vaativat itselleen tulkintaetuoikeutta. Sitä ei suinkaan tarvitse heille ilman muuta antaa. Sekä homoilla että heteroilla on täysi oikeus puolustaa jo löytynyttä sukupuoli-identiteettiään eikä luulla että se olisi niin helposti tahtomisella muutettavissa kun keskustelu siitä antaa ymmärtää. Päinvastoin, kun identiteetti kokemus on savutettu , niin kaikkea sitä mikä sitä uhkaa pyritään , oikeutetusti , torjumaan kaikilla käytettävissä olevin keinoin.
On sitten aivan toinen asia hyväksyä tuon epävarman ryhmän olemassaolo ja olla dialogissa sen kanssa. Idea sosiaalisesta konstruktivismista on mielenkiintoinen . Sen irvikuviin kuuluu luulo siitä että meillä olisi vapaus valita mm sukupuoli- tai poliittinen tai mikävaan vakaamus.
Identiteetti ilmiöön kuuluu se ,että se ei ole monoliitti, vaan se kehittyy ikää myöten. Kehitys on hyvin hidasta ja yleensä asianomainen vasta pitkälti jälkikäteen huomaa muuttuneensa. Mutta , että identiteettinsä voisi valita tässä ja nyt ei pidä paikkaansa. Identiteetti ei ole mielipide tai asenne vaan se on psyykkisen rakenteen peruskiviä josta asenteet ja mielipiteet lähtevät. Se on muodostunut hitaasti ja koostuu koko eletyn elämän mittaisista vallinnaisista samaistumisista.
Ei avioliitto ole vaarassa. Enemmistö haluaa jonkinlaista , mieluiten rakkauteen perustuvaa, pysyvää parisuhdetta. Sallimalla avioliitto myös sukupuolivähemmistöille vahvistetaan eikä suinkaan heikennetä yhteiskuntaa.
Blogi on virittänyt paljon keskustelua. Herätetyt kysymykset ansaitsivat pidemmän ja harkitun vastauksen johon en nyt pysty. Laitan vielä katkelman keskustelua syventämään minulle tärkeältä teologilta Oliver O’Donovanilta. Siinä hän kuvaa perinteisen miehen ja naisen avioliiton oikeutusta, johon blogissa viittasin .Ajattelen samoin kuten Sari W. sanoi, että kaikkein ensimmäiseksi meidän tulee vastata kysymykseen, ”mikä ja minkä vuoksi avioliitto on”? Käännös on surkea, tein sen kiireessä.
”Avioliitto toteuttaa ihmissuvun luonnollisen biologisen luonteen ja tekee siitä ymmärrettävän. Ihmiset syntyvät dimorfisesti jakautuneeseen sukupuolisuuteen, joka on biologisella tasolla selvästi suuntautunut kohti heteroseksuaalista liittoa ihmisen lisääntymistapana.
Tästä ihmiskunnan yhteisestä tosiasiasta ei voida neuvotella; se voi olla joko toivottaa tervetulleeksi tai sitä voi paheksua . Avioliitto on juuri järjestetty tämän tosiasian ympärille ja antaa meille mahdollisuuden pitää sitä tervetulleena ja tunnustaa sen osana Jumalan luomisen lahjaa. Näin se antaa meille mahdollisuuden olla kristittyjä, jotka uskovat luomisen hyvyyteen, eikä manikealaisia, jotka eivät usko. Avioliiton kautta opimme iloitsemaan siitä, että ihmiskunta on sukupuolisesti dimorfista ja heteroseksuaalisesti lisääntyvää, koska avioliitossa tämä neuvottelematon biologinen tosiasia antaa meille mahdollisuuden luoda kiintymyssuhteita aviomiehen ja vaimon sekä vanhemman ja lapsen välille. Se mitä avioliitto voi tehdä, mitä mitkään muut suhteet eivät voi tehdä, niin on paljastaa parisuhteen biologisen luonteen hyvyys viemällä se tavoitteeseensa. Muut suhteet, olivatpa ne itsessään kuinka tärkeitä hyvänsä ja kuinka läheisiä ja uskollisia, niin eivät paljasta suhteen biologisen luonteen merkitystä tällä tavalla. Ne kelluvat kuin öljy veden pinnalla, ja riippuvat ruumiillisessa yhteydessä sen sijaan, että kasvaisivat siitä eteenpäin.
On selvää, että kristillistä käsitystä avioliitosta ei voida pitää pelkästään parisuhteena. Kyse ei ole siitä, että olisimme puhumatta suhteista ja henkilöistä, mutta että tämä on vain toinen niistä kahdesta navasta, joiden ympärillä kristillisen avioliittoteologia liikkuu. Tämän navan irrottaminen toisesta merkitsee kristillisen ajattelun estämistä sille välttämättömästä liikkeestä, joka osoittaa, että ”henkilökohtainen”, kuuluu kaikkein turvallisimmin koko luomakunnan yhteyteen…
Mutta avioliittokäsitys, joka irrottaa henkilökohtaisen biologisesta, jättää biologisen järjestyksen merkityksen epäselväksi jopa kyseenalaiseksi. Tämän jälkeen meille tulee pian houkutus pitää sitä mielivaltaisena ja turhana henkilökohtaisen vapauden rajoituksena, jota on paras vastustaa.”
Oliver O’Donovan, Transsexualism: Issues and Arguments Cambridge: Grove Books, 2007, 6-7
Kirjoittaja
Ilkka Kurjenmäki
Olen johtava perheneuvoja Oulusta. Blogit nousevat omista elämänkokemuksista, työstä ja lukemistani kirjoista. Aiheet pyörivät tämän päivän avioliittokeskustelun, kristillisen etiikan, terapian ja raamatullisen teologian kysymyksissä. Yksi mieluinen motto: "Yritetään vielä kerran".
Lestadiolainen näkemys samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon. Eipä tuonut mitään uutta ja yllättävää siltä suunnalta.
Erikoista on, että tämä jengi roikkuu edelleen Suomen ev.lut. kirkossa, kun eivät sitä missään suhteessa hyväksy, eivät edes jaa sen pelastusnäkemystä, joka nyt sentään on paljon tärkeämpi asia kuin navanaluspuuhat. Vaikka siellä pohjoisen pimeässä nuo puuhat näyttävät kaikesta päätellen olevan koko uskonelämän keskipiste.
Ja ihmeellistä sekin, että piispat kipuilevat samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaamisesta, kun kirkon sisällä on kokonainen herätysliike, joka toivottaa muut kirkon jäsenet helvettiin.
Ilmoita asiaton kommentti