Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.
Tämä uskonkohta koskee luomista. Jumala on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta, mutta usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan. Jumalan luomistyö ei pääty maailman ja elämän alkuun. Jumala ei ole jättänyt luomakuntaa sokean kohtalon varaan, vaan hän valvoo sitä jatkuvasti.
Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan, merkitsee Lutherin mukaan sitä, että ihminen on Jumalan luoma. Jumala on antanut ihmiselle ruumiin, sielun, elämän, aistit, järjen ja ymmärryksen, ruoan, juoman, vaatteet jne. Lisäksi Jumala on laittanut kaiken luodun palvelemaan ihmistä kuten auringon, kuun, tähdet, yön, päivän, ilman, veden, tulen, maan ja kaiken mitä siinä on: linnut kalat eläimet ja kaikenlaiset kasvit. Luther mainitsee myös esim. rauhan ja turvallisuuden. Luther toteaa, että ”tästä uskonkohdasta voimme siis oppia, ettei kenelläkään itsestämme ole, eikä kukaan voi säilyttää elämää eikä mitään siitä, mitä vast´ikään luettelimme, eikä myöskään mitään, mitä voitaisiin luetella”. Lutherin mukaan juuri tämä sisältyy sanaan ”luoja”.
Ev.lut.kirkon vuoden 1999 katekismuksessa todetaan mm., että Luojana Jumala on kaikkien taivaallinen Isä. Kaikki ihmiset ovat hänen lapsiaan, ja elävät hänen huolenpitonsa varassa. Ihmisten velvollisuus on hoitaa ja varjella Jumalan maailmaa, ja he ovat vastuussa tästä tehtävästä Luojalle Jumalalle. – Katekismuksessa todetaan myös, että Jumalan valta on ääretön ja ikuinen. Myös ihmiselämän ja historian vaikeina aikoina kaikki tapahtuu Jumalan tahdosta ja sallimuksesta. Jumalaan voi turvautua silloinkin, kun ei tunne voivansa hyväksyä kärsimyksiä.
Lutherin mukaan uskontunnustus voidaan pelkistää seuraaviin sanoihin: Minä uskon Isään Jumalaan, joka on minut luonut; minä uskon Poikaan Jumalaan, joka on minut lunastanut; Minä uskon Pyhään Henkeen, joka tekee minut pyhäksi.
Lähteinä Ev.lut.kirkon katekismus, 1999 ja Martti Lutherin Iso katekismus (suomentanut A.E.Koskenniemi)
”Alusa Juma loi (bara) taivaanja maan”
Näin käännös,mutta tarkoittaako heprean sana ברא (bara ’) aina luomista tyhjästä (ex nihilo)? Ehkä, mutta monissa tapauksissa vastaus on kielteinen.
Se, että sana tarkoittaisi ex-nihilo luomista, koska verbin qal ja niphal vartaloissa on Jumala usein subjektina, on uskonvarainen kehäpäätelmä. Ja piel. vartalon (Joshua 17:15, 18, Ezekiel 21:19, ja Ezekiel 23:47) tai Hiphil vartalon (1 Sam. 02:29)
yhteydessä baran subjektina on ihminen. Eikä ihminen ’luo’ tyhjästä.
Mutta Jumalankaan olessa subjektina ei bara aina osoita tyhjästä luomista (Qal ja Niphal) sillä esim Genesis 01:27 miehen ja naisen ’luominen’ ei selvästikään tapahdu tyhjästä. Sanotaanhan että Jumala muovasi Aadamin maan tomusta ja että hän teki Adamin Eevan kylkiluusta. Genesis 5:01, 2 ja 06:07, verbiä bara käytetään kuvaaman myös kaikkien tulevien sukupolvien ’luomista’ mikä ei tietenkään ole voinut tapahtua tyhjästä. ( 04:32; Psa. 89:47; Jes. 45: 12).
Jesaja 43:11 ja 15 kertoo Herran luoneen ברא (bara) Israelin kansan (ks. myös Mal. 2:10). Siis tyhjästäkö? Ei, sillä kansahan syntyi Abrahamin siemenestä.
antaa profetian, että Jumala ”luo ברא (bara) Jerusalem riemu ja väkensä iloa.” Tarkoittaako edelleen jae Jesaja 65:18, että Jumala luo uutta tyhjästä? Psalmissa 51:10, psalmisti rukoilee Jumalaa luomaan hänelle uuden sydämen Onko tämäkäään ymmärrettävä tyhjästä luomisena? Ei tietenkään.
Lisäksi se tosiasia, että bara ”(ברא), käytetään rinnakkaisesti heprean ” tehdä ”(עשה,)` asah) tai ”muodostaa” (יצר, yatsar) verbien kanssa osoittaa, että kaikki kolme sanaa omaavat saman merkityksen. Näin Genesis 1:26-27 kuuluukin:” Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme (עשה,` asah) ihminen kuvaksemme, meidän kaltaiseksemme, ja he vallitkaan meren kalat ja taivaan linnut, yli karjan, koko maan, ja yli kaikki olennot, jotka liikkuvat maata pitkin. Edelleen voimme lukea ”Ja Jumala loi (ברא, bara ”) ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (NIV). Ja ihminen luotiin/tehtiin maan tomusta eikä tyhjästä.
Kaikkilla Genesiksen luomiskertomuksissa verbejä luoda, tehdä, ja muodostaa käytetään keskenään viittaamaan maailman ja sen olentojen syntyyn.
Jesaja 45:7:ssä kaikki kolme verbiä esiintyvät synonyymeinä:
”Minä, joka muodostan (יצר, yatsar) valon ja luon (ברא, bara ”) pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen (עשה , `asah) kaiken tämän.
Huolellinen tutkimus näyttäisikin osoittavan, että juutalaiset kehitivät ex-nihilo luomisopin pakosta vasta keskiajalla vastauksena hellenismin vahvistumiseen ja
Väittivät sitten että se oli ollut alusta alkaen juutalainen oppi. Eli juutalaiset eivät siis aina tulkineet bara:ta ex-nihilo luomisen predikaatiksi.
Ja nyt on vielä niin, että bara ei edes merkitse ’luoda’ vaan sana merkitys on esiinvetää, lihottaa, synnyttää, erottaa, veistää.