SRK:n ja srk:n välinen yhteistyö - siinäpä haastetta tulevalle piispalle
Miten vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n ja kirkon välinen yhteistyö sujuu, siinäpä haastetta tulevalle piispalle Jukka Keskitalolle.
Eri yhteyksissä on annettu SRK:n toimesta ymmärtää, että yhteistyö sujuu hyvin, mutta mikä on tilanne todellisuudessa kentällä, se onkin jo toinen juttu. Siitä kerron esimerkin vuosikymmenien takaa.
Talossa oli uskovainen isäntä ja emäntä. Isäntä oli maanhiljainen lestadiolainen ja emäntä ns. kirkkouskovainen, joka toimi paikallisessa seurakunnassa pyhäkoulun ohjaajana. Heillä ei ollut uskon asioista keskenään mitään ristiriitaa, mutta Rauhanyhdistyksen nokkamiehet eivät moista hyväksyneet, vaan ottivat isännän puhutteluun. He edellyttivät isäntää panemaan emäntänsä kuriin ja järjestykseen ja jos ei muu auta, pitää ottaa ero. Isäntä ei ottanut ohjeista vaarin ja niinpä hänet erotettiin Rauhanyhdistyksestä. Sitten kun isäntä kuoli, ei hautajaisiin tullut yhtäkään lestadiolaista. Hautajaisten jälkeen ry:n miehet tulivat puhuttelemaan talon poikia, että isäntä on luvannut ry:lle kymmenen tukkipuuta uuden toimitalon rakentamiseen, että missä ne ovat. Ja pojat antoivat kymmenen tukkipuuta kun isä oli luvannut.
Avioliitot lestadiolaisten ja muiden uskovaisten kesken ovat edelleenkin harvinaisia, eikä niitä hyväksytä lestadiolaisten puolelta. Haasteet ovat kovat - painostusta tulee molemmilta puolin. Yhteiselo on kuitenkin mahdollista, jos kunnioitetaan toisen henkilön uskonnollista vakaumusta. Milloin koittaa se aika, että SRK ja sen kannattajat hyväksyvät tämän periaatteen?
Eino Määttä
Kirjoittaja on eläkeläinen ja uudistusmielinen vanhoillislestadiolainen Oulusta. Hänellä on takanaan 40 vuoden työura sosiaalialan eri tehtävissä.
Kirjoittajan aiemmat kirjoitukset:
Moni hoitomies on tehnyt hoitovirheen – Kirje SRK:n puheenjohtajalle
Muistikuvia seuroista: "Herran Jeesus ole kiitetty!"
Tuleeko usko kuulemisesta? Kuuntelin Suviseuroja radiosta, mutta minut tuomittiin
16 kommenttia
Matias Roto kirjoittaa taas kerran asiaa. Samalla on hyvä muistaa, että SRK-lestadiolaisten käyttäytymisessä on (ollut)suuria paikkakuntakohtaisia eroja eikä 1980- tai 1990- lukujen kokemuksia pitäisi sellaisinaan yleistää nykyhetkeä koskeviksi. Itselläni on viiden vuoden kokemus SRK-leimaisesta seurakunnasta 1990-luvun loppupuolella. Viiden vuoden aikana itselläni – ”uskottomalla papilla” – ei kaksipappisessa maalaisseurakunnassa ollut yhtä ainutta hautausta, jossa vainajan sukulaiset olivat SRK-laisia, ei yhtään ainutta liikkeeseen kuuluvien nuorten avioliittoon vihkimistä ja vain yksi – melkein hätäkasteeksi tulkittava – kaste. Kävin mahdollisuuksien mukaan paikallisella RY:llä seuroissa ja erään lapsen uskoa koskeneen keskustelun jälkeen liikkeeseen kuuluvien naapurien varhaisteinit alkoivat aktiivisesti häiriköidä kotirauhaamme. Onneksi olimme silloin jo muuuttamassa pois paikkakunnalta. Mielestäni on ilmeistä, että jyrkkä kahtiajako uskoviin ja epäuskoisiin sekä mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien puute sai tällaisia kerrannaisvaikutuksia. Myös seurakunnan työntekijäjoukossa. Paikallinen ”siioni” näet päätti, että uskovaisille ei olekaan sopivaa osallistua pääsiäisvaelluksen toteuttamiseen. Ensimmäisenä vuonna kaikki olivat olleet mukana vaelluksen toteuttamisessa. Uusi linjaus kävi ilmi siitä, että työntekijäjoukossa vain vaihdettiin puheenaihetta, kun seuraavan vuoden pääsiäisvaellusta piti ruveta suunnittelemaan. Itse päätöskin kuultiin kyliltä. On selvää, että tällaiset ikävät toimintatavat ja kokemukset jättävät jälkensä ja jatkavat elämäänsä vielä pitkän ajan kuluttua ne kokeneiden muistoissa. Samalla olisi hyvä katsoa eteenpäin ja nähdä myös ne monet myönteiset puolet.
Kaikkien uskontojen ”suviseuroissa” käy paljon harrasta väkeä ja ollaan niin hyvää pataa muiden oikeauskoisten kanssa.
Mutta jos mentäisiin eteenpäin siitä, miltä asiat näyttävät ulko-ovelta kohteliaasti katsottuna, niin lestadiolaisten seurakuntaoppi on Ut:n vastainen. Koska Matias Roto fanittaa katolisuutta, niin luontevaa on hänen lestadiolaisuutensa fanittaminen. Nämä kaksi järjestöä kun ovat ideologialtaan pitkälti identtisiä. Se missä näissä kummassakin mennään heti kättelyssä synnin tielle, on rippisalaisuus. Raamattu ei sitä tune eikä tue miltään osin, vaan päinvastoin:
”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.”
Olisi kiva kuulla lestadiolaisten ja Roton kommentti jakeen sisällöstä. Varmaa on, että mikäli katolisuudessa noudatettaisiin apostolin käskyä, niin pappien pedofilia ei olisi päässyt sellaisiin mittasuhteisiin kuin se nyt on. Lestadiolaisuudessa on samoja ongelmia johtuen identtisestä opista. Apostolien opin vastainen oppi johtaa laittomuuksiin väistämättömästi.
Pienenä esimerkkinä nostan vielä pelastusopin. Katoliset ovat omasta mielestään ainoat, jotka pelastuvat. Samoin ovat esikoislestadiolaiset ainoat, jotka pelastuvat. Miten on, Roto? Kumman ideologian edustajat pelastuvat? Se, mikä ryhmä ei pelastu, joutuu helvettiin, koska jompi kumpi pelastusoppi on väärä sulkiessaan kilpailevan ideologian harhaopiksi. Väärä pelastusoppi taas tarkoittaa sitä, että kaikki muukin on seurakuntaopissa väärin, kun kerran helvetti odottaa.
Tässä kommenttiketjussa yksi huomio Matias Rotolle hänen Helsinkiä koskevaan asiaan hyväksikäyttöasiassa.
Hyväksikäyttöasiassa on huomattava myös kaltoinkohtelu lapsia ja nuoria koskevana jolloin ikävimmät tapaukset päätyvät ruumishuoneelle, toiset sairaalahoitoon ja edellisiin kuulumattomat jonkinasteisiin kehityshäiriöihin koko lopun elämän ajaksi. Tämä asia Helsinkiä koskevana ja pedofiliaan liittyvänä jää tarkastelussanne auki, ja asia on varmasti syntynyt osaksi ajan kirjausten vajavuuksien takia kun vasta 60.tä luvun lopulta on asiaan alettu kiinnittää sen ansaitsemaa huomiota.
Eino Määttä vastaa:
Keskustelu on vähän vinksahtanut väärille raiteille, mutta haluan kiittää saamastani myötätunnosta. Matias Rotolle ja muille asiasta tietämättömille voin ilmoittaa, että mikään ei ole muuttunut. Hoitokokousten tapaista painostamista ja henkistä väkivaltaa harrastetaan edelleen. Jos et nöyrry heidän edessä, he kääntävät selkänsä eivätkä tervehdi enää. Olen Matias Roton kanssa samaa mieltä siitä, että lestadiolaiset ovat yleensä mukavia ja hyviä ihmisiä, kunhan lopettavat toisten uskovaisten tuomitsemisen. Omalta kohdaltani tilanne on sitäkin ikävämpää, kun he tietävät että olen vanha ja sairas ihminen, joka on kokenut lenkillä ollessaan sydäninfarktin ja sydänpydähdyksen. Sydän käynnistyi 15 minuutin jälkeen Luojan armosta ja maallikkoelvytyksen myötä. Tässä tilanteessa ei kestä lisää paineita; stressi ja verenpaine alkavat olla huipussaan. Eipä poika polonen arvannut, mihin ihminen voi joutus uskonsa tähden. Mutta sain Luojalta jatkoaikaa ja elän päivän kerrallaan. Iltarukoukseni on käynyt lyhyeksi: Kiitos Taivaan Isä tästäkin päivästä.
Kiitos Matias Rotolle palautteestanne. Kannattaa lukasta tämä Freudin viettelyteoria jolloin eriasteinen, Ihmistä ja Hänen sukupuolisuuttaan, loukkaava hyväksikäyttö oman perheen, tuttujen ja lähisukulaisten osallisuudesta, saa konkretiaa perheväkivallan ymmärtämiseen suhteessa kaltoinkohtelun sanottamiseen.Asiahan ei ole helppo.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
Mistä kummasta johtuu että täällä Kotimaa24:ssä koko ajan esiintyy SRK:lle kriittisiä tekstejä, mutta useammalla paikkakunnalla asuessani lestadiolaisten naapureina koskaan ei ole pienintäkään ongelmaaa, vaan päin vastoin koko ajan olen kohdannut erittäin reiluja ja miellyttäviä naapureita. Niinpä uskon enemmän omiin havaintoihini kun asenteessani suhtaudun liikkeeseen erittäin myötämielisesti. Arvostan sitä kirkkomme suurimpana liikkeenä ja toivon että liike myös nähdään kirkkomme aitona resurssina.
Kuinka ihmeessä suviseuroille tulisi sellainen väkimäärä, joka on verrattavissa maamme kymmenneksi suurimman kaupungin väkimäärään, ellei liike antaisi voimaa ja elämänuskoa niille jotka siinä ovat mukana.
Joskus olisi mukavaa nähdä myös sellaista tekstiä missä kerrotaan tästä henkisestä ja hengellisestä voimasta jota liike tarjoaa siinä mukana oleville.
Ilmoita asiaton kommentti