Sotasyylliset tuomiolla – Kristus-valoa vankisellissä
70 vuotta sitten vaadittiin sotaan syyllisiä rangaistaviksi. Sitä edellytti myös Välirauhansopimus. Monet olivat kääntäneet takkinsa ja entisellä valtionjohdolla oli vähän ymmärtäjiä saati tukijoita.
_ _ _
Lain käsittelyn aikana eduskunnassa puhui Jussi Lappi-Seppälä seuraavasti (4.7.1945): ”Herra puhemies! – Nyt halutaan tuomita ne miehet, jotka pyyteettömästi ovat kantaneet vastuun kokonaisuudesta ja rasituksia kestäen ovat ahertaneet vaikeina aikoina koko kansan parhaaksi"
"… Epäoikeutettu tuomio on omiaan heikentämään niiden kansalaisten toimintamahdollisuuksia, jotka ovat vastuussa nyt maamme kohtaloista. Hyvät edustajatoverit! – Nyt ei ole aika repiä, vaan nyt on aika rakentaa. … Selviämme paremmin vaikeuksista, kun reilusti toveruudessa ja luottaen toistemme hyvään tahtoon käymme käsi kädessä jälleenrakennukseen.”
Hän jatkoi asian viimeisessä käsittelyssä (6.9.1945). ”…On aivan samantekevää, joutuvatko he tuomittaviksi kotimaassa vai ulkomailla, onko heidän tuomionsa keveämpi tai raskaampi. Pääasia on, että Suomi säilyy oikeusvaltiona. On tärkeätä, ettei maatamme johdeta laittomuuden tielle, jotta meille jäisi jäljelle ainoa omaisuutemme ja turvamme oikeus. Pieni ja voimaton maa, joka urhoollisesti taistellen on hävinnyt sodan, johon se ei itse ollut syypää, ei voi näyttää voimaansa. Ainoa tuki ja turva, mikä meillä nyt on, on perustuslakimme. Siitä meidän on pidettävä kiinni. Esitän, herra puhemies, suurelle valiokunnalle toivomuksen, että se hylkäisi esillä olevan lakiesityksen.”
_ _ _
Käydyssä äänestyksessä Lappi-Seppälä kuului niihin 12 edustajaan, jotka vastustivat sotasyyllisyyslakia. Sotasyyllisyysoikeus kokoontui ensimmäisen kerran 15.11.1945 ja julisti seuraavana vuonna 21. helmikuuta raskaat tuomiot. Presidentti Risto Ryti sai kymmenen vuoden kuritushuonetuomion.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähetti äidinisäni Jussi Lappi-Seppälän tervehdyskäynnille Risto Rytin luo Helsingin keskusvankilaan. Vankilan johtaja oli antanut tapaamiseen oman huoneensa ja jätti heidät hienotunteisesti kahden. Ryti tervehti Lappi-Seppälää kyynelsilmin ja pyysi välittämään kiitokset puolustajilleen. Samalla hän ymmärsi oman osansa hävinneen maan entisenä presidenttinä kärsiä, mikä oli tuossa tilanteessa reaalipolitiikkaa.
_ _ _
Myös asekätkentään osallistuneet olivat syytettyinä maanpetoksellisesta toiminnasta. Tosiasiassa tietoisuus siitä, että Suomi oli asekätköjen kautta varautunut pitkälliseen sissisotaan, saattoi olla osaltaan hillitsemässä Neuvostoliiton miehitysaikeita.
Muistan eräät 80-vuotispäivät kaukaisen sukulaisen luona. Syntymäpäiväsankarin isä oli ollut asekätkennästä tutkintavankeudessa. Hän näytti paperilapulle tehtyä lyijykynäpiirrosta. Ristiinnaulittu ristillä ja hänen käsistään sekä jaloistaan ja kyljestään lähtivät sähköjohdot, joita ristinmuotoiset sähköpylväät kannattelivat aina vankilaan asti. Johdot veivät lopulta pienestä kalteri-ikkunasta sisälle pimeään. Kuvan oli piirtänyt vankitoveri Lennart Segerstråle.
_ _ _
Terveisiä vielä körttiseuroista, joissa sain tänään puhua Elämän leivästä. Lopuksi joku ehdotti tuttua Siionin virttä ”Kiitos Karitsa kuollut ja ylösnoussut myös” (SV 197). Sen viimeinen säkeistö kosketti erityisesti: ”Ain seuraa sotaa rauha, Päivämies palkitaan. Kun loppuu taipaleemme, Voitosta iloitaan. Me isänmaahan kerran Taas yhteen pääsemme, Jos armon kerjääjinä Jeesusta seuraamme.”
23 kommenttia
Jussi Lappi-Seppälä oli sodassa samassa komppaniassa kuin isoisäni. Kuulemma jossain muistelmissaan mainitsee Erkki Tannin, mutta en ole onnistunut sitä kirjaa löytämään. ”Elävältä se maistui” – kirjan olen lukenut. Oli kuulemma aikoinaan silloisessa syrjäkylässä Tikkurilassa iso tapaus, kun kansanedustaja Lappi-Seppälä osallistui hautajaisiin.
Miksi Suomi ”hyväksyi hiljaisesti” 90-luvun alussa Pariisin rauhansopimukseen kirjatut aiheettomat ja vailla minkään kansainvälisen sotarikostuomioistuimen langettamaa tuomiota kirjatut sotasyyllisyysartiklat, vaikka kumosi hallituksen yksipuolisella päätöksellä sopimuksessa Suomea koskevat aserajoitukset ydinaseita lukuun ottamatta? Hallituksen päätöksen mukaan ” Pariisin rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat määräykset ovat menettäneet merkityksensä. Rauhansopimuksen III osan muut Suomen täysivaltaisuutta rajoittavat määräykset eivät vastaa Suomen asemaa YK:n jäsenenä ja osanottajavaltiona ETYK:ssä. Sen vuoksi hallitus toteaa myös niiden menettäneen merkityksensä.”
Kenen ”etujen” mukaista oli jättää Suomen sota-ajan valtiojohto virallisesti voimassaolevaan kansainväliseen asiakirjaan syylliseksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin ja lakkautetut maanpuolustusjärjestöt ml. talvisodan alkaessa 10-vuotias isäni näiden ”rikollisten” tukijoihin?
En ihan ymmärtänyt. Totta kai ns sotasyylliset olivat sijaiskärsijöitä, mutta eihän heidän saamansa tuomio jälkikäteen muutu.
Jori Mäntysalo :”En jaksa ymmärtää miksi pitäisi tehdä jokin juridinen prosessi, jossa leikisti kumottaisiin jo aikaa sitten kuolleiden ihmisten tuomioita.”
En ole mitään juridista prsosessia vaatimassakaan, vaan samanlaista hallituksen yksipuolista päätöstä, jolla Pariisin rauhansopimuksesta kumottiin Suomea sitoneet aserajoitukset. Sotasyyllisille langetettu virallinen tuomio oli ”virka-aseman väärinkäyttäminen”, mutta Pariisin rauhansopimuksen sotasyyllisyysartikloissa luetellaan ihmiskunnan pahimmat koskaan vanhenemattomat rikokset.
Jos tämä asia ”hyväksytään hiljaisesti” kuten koko sodan jäkeinen aika on hyväksytty, Pariisin rauhansopimuksen avulla annetaan tuleville(kin) sukupolville mahdollisuus luoda mielikuva Natsi-Suomesta, joka toimi liitossa Natsi-Saksan kanssa syyllistyen samanlaiseen rauhan aikanakin tapahtuneeseen poliittiseen massamurhaan kuin mistä natsit on tuomittu. Suojeluskunnan, Aseveliliiton ja Lotta-Svärd -järjestön jäsenet on kortistoitu 40-luvulla ”punaisen Valpon” toimesta Valpon kortistoihin fasistijärjestöjen jäseninä.
lisäys : Haluaisin todella kuulla näiltä vasemmistom ”tasalatvaidoelogeiltä”, miten sotasyyllisyydestä tuomittujen ”virka-aseman väärinkäyttäminen” on muka synonyymi Pariisin rauhansopimukseen kirjattujen natsituomioiden kanssa. ”Virka-aseman väärinkäyttäminen” ei liene synonyymi ihmiskunnan pahimmille koskaan vanhenemattomilla rikoksille missään muualla kuin Suomessa.
Kyllä sinun kirjoittamasi ainakin pääasiallisesti on oikein. En muista kaikkia yksityiskohtia. Yritin sanoa. että Suomessa hallitus ei voi poistaa mitään tuomioita. Miksi niitä pitäisikään poistaa? Historia on historiaa
Kiitos kenttäpiispalle tästä blogista, joka antoi edes mahdollisuuden yrittää löytää kovasydämisiltä ja vain omaa etuaan ajavilta poliitikoilta ymmärrystä edellisten sukupolvien elämää suuremmille uhrauksille, kun he lapsinakin henkensä kaupalla puolustivat isänmaata, jonka hautausmaiden hautakiviä ei kaadeta panssarivaunuvarikkojen perustoiksi eikä kirkkoja muuteta elokuvateattereiksi tai hevostalleiksi. Pariisin rauhansopimus ”antaa ymmärtää”, että he rauhan aikanakin olivat osallisia poliittisiin massamurhiin, jotka kansainvälinen sotarikosoikeus tuomitsee.
Jos joku kuvittelee, että tuonkaltainen vallankäyttäjien valta tulee Jumalalta, niin ainakin omalta osaltani voin sanoa, että mielestäni se ei todellakaan tule.
Sen verran tuohon, että ”sotasyyllinen” Väinö Tanner pystyi silti palaamaan politiikkaan, aivan johtopaikalle puolueessaan 1950-luvulla! Paluu, ja koko SDP:n tie, tyssäsi kuitenkin Kekkosen nousuun, missä yhtenä tavoitteena oli senaikaisen, tannerilaisen SDP:n murtaminen, hajottaminen ja ”uudelleenkokoaminen” esim. Väinö Leskisen Moskovan tien kääntymyksen muodossa. Näin sotasyyllisyyskysymys vaikutti suomalaisen politiikanteon pohjavirrassa.
Useissa toisen maailmansodan aikaisissa maissa maan johto ehti pahasti ryvettää itsensä, kun maat joutuivat useammankin armeijan ylijyräämiksi ja vielä pariin kertaan. Hallinnon legitiimisyys mureni, jolloin se oli helppo vaihtaa ”tuoreisiin” voimiin. Suomea ei valloitettu, vaihtoehdoksi jäi syyllistää maan johto jälkikäteen.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
Pekka Särkiö :”Ryti tervehti Lappi-Seppälää kyynelsilmin ja pyysi välittämään kiitokset kaikille puolustajilleen. Samalla hän ymmärsi oman osansa hävinneen maan entisenä presidenttinä kärsiä, mikä oli tuossa tilanteessa reaalipolitiikkaa.”
Kiitokset kirjoituksesta.
Juridisena käsitteenä sotasyyllisyys juontaa juurensa vuoteen 1919 ja Versaillesin rauhansopimuksen VIII luvun artiklaan 231, jossa Saksa määrättiin yksin syylliseksi ensimmäiseen maailmansotaan.
Rauhansopimuksen VIII luku käsittelee Saksan maksettavaksi määrättyjä sotakorvauksia ja artikla 231, jota myöhemmin alettiin kutsua nimellä War Guilt Clause (sotasyyllisyyskohta), muodosti Saksalle maksettavaksi määrättyjen kohtuuttomien sotakorvausten maksatusperusteen samalla tavalla kuin 40-luvulla Suomen maksettavaksi määrättiin suhteessa väkilukuun Saksaakin kohtuuttomammat sotakorvaukset.
Voi vain olla samaa mieltä, kuin Ruotsin ulkoministeri oli sotasyyllisyystuomioiden julistamisen jälkeen:
”Suomen kansa on aina saanut kantaa raskasta taakkaa. Muuan kaikkein raskaimmista on nyt laskettu sen harteille.
Maailmalla tiedetään perin vähän siitä, mitä tapahtuu pienessä kaukaisessa Suomessa. Nyt julistettuja tuomioita verrataan niihin tuomioihin, joita muualla on annettu maanpettureille ja raaoille sotarikollisille. Mutta me Ruotsissa tiedämme asian paremmin. Me ymmärrämme tämän oikeudenkäynnin ja sen tuomioiden tarkoituksen ja sisällön.
Tämän vuoksi me säilytämme vähentymättömän kunnioituksemme niitä miehiä kohtaan, jotka mieskohtaisesta velvollisuudentunnosta ovat palvelleet isänmaataan pitkien ja kovien vuosien aikana ja jotka nyt uhrataan isänmaan alttarille.” (Ruotsin ulkoministeri Christian Günther sotasyyllisyystuomioiden langettamisen jälkeen)
Ilmoita asiaton kommentti