Sinisilmäiselle voi läjähtää musta silmä
Suomalaiset kaukana kotimaastaan kaipaavat jouluperinteitä. Runsas viikko sitten kävin tapaamassa suomalaisia sotilaita perheineen belgialaisessa pikkukaupungissa Monsissa. Siellä sijaitsee NATOn esikunta, jossa työskentelee 8000 ihmistä, monet heistä siviilitehtävissä. Opettajia on 150, jotka opettavat kymmenessä koulussa 2000 oppilasta. Oma koulunsa on esimerkiksi puolalaisilla ja norjalaisilla lapsilla.
Tukikohdassa on myös kumppanuusmailla omat sotilasedustajansa samoin kuin Brysselissä ja eräissä muissa tukikohdissa. Tämä yhteisö perheineen oli saapunut pitkienkin matkojen takaa viettämään yhdessä adventtihartautta ja laulamaan Tukikohdan sotilaskappeliin kauneimpia joululauluja. Sen jälkeen yksi sotilaista kutsui koolla olleet lähes 70 henkeä kotiinsa joulupuurolle.
Tukikohdan sydämessä on rinnan kolme kappelia, ja niiden yhteydessä eri maiden sotilaspappien toimistotilat. Tällä hetkellä johtavana sotilaspappina on saksalainen nainen. Eri kieliset jumalanpalvelukset vuorottelevat kappeleissa. Juuri kun adventtihartautemme oli päättymässä, oli viereisessä usean sadan hengen kappelissa alkamassa puolalainen messu. Nuoret pojat kuorikaavuissaan olivat täyttäneet sakastin käytävät. Kuoro harjoitteli ja kulkuekynttilöitä sytytettiin.
Seuraavana päivänä satuin paikalle, kun USA:n sotilaspapin pitämä katolilainen messu oli päättynyt. Pappi veti päältään messuvaatteet, joiden alla oli lenkkeilyasu ja lähti saman tien juoksemaan. Messussa kävijät liittyivät suurempaan joukkoon, joka valmistautui naisten raamattuluennolle.
_ _ _
Samaan aikaan toisaalla ISIS on vallannut kristittyjen asuttaman kaupungin ja monia uhkaa teloituskuolema. Länsivallat suuntaavat ilmaiskujaan ISISin asemiin. Suomelta on pyydetty apua ISISin vastaiseen operaatioon. Suomen vastaus on jatkaa paikallisten sotilaskoulutusta Irakissa ja Afganistanissa.
_ _ _
Käynnissä olevassa pakolaiskriisissä liika sinisilmäisyys voi tuottaa mustan silmän. Muistelen alkusyksyn postaustani (17.9. Pysyvätkö portit auki?), jossa kirjoitin Helsingin rautatieasemalla pakolaismiehille laulaneesta naiskuorosta ja nuorista naisista kantamassa ”Tervetuloa”- kylttejä. Pakolaismiesten selfiet suomalaisten naisten kanssa levisivät ja antoivat lähtölaukauksen: Tulkaa, paratiisin portit ovat auki!
On osoittautunut, että Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden joukossa on muutamia kovan linjan terroristeja ja lisäksi kohtuullisen monia radikaaleja islamisteja. Poliisit ovat selvitelleet vastaanottokeskuksissa pienempiä järjestyshäiriöitä ja kymmentä ns. puskaraiskausta. Toimettomuus muuttuu helposti rauhattomuudeksi. Suomalainen altis sosiaaliturva jättää maahantulijat helposti vastikkeettoman avun nauttijoiksi – ja tekee heille karhunpalveluksen. Toimeton ihminen menettää itsekunnioituksensa.
Toisenlaista linjaa edustaa Kauhavan vastaanottokeskus, jota johtaa Lentosota-koulun evp upseeri Ilkka Peura. Hän on järjestänyt asiat niin, että asukkaat vastaavat kaikesta itse: ruoan laitosta, siivouksesta, vaatteiden pesusta. Rauha on säilynyt.
Suomen kireä taloustilanne ja epäily pakolaisten määrän kasvusta ovat saaneet hallituksen tiukentamaan oleskelulupien ja perheen yhdistämisten ehtoja. Samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että henkensä edestä pakenevat saavat apua ja voivat myös saada perheensä yhteen. Siihen velvoittaa myös edessä oleva joulun aika.
48 kommenttia
Tieteeseen kuuluu se että ollaan eri mieltä. Kirjoituksesi halventava ilmaisu poliisikunnan mielipiteistä on vahvasti asenteellinen. Mitähän jos koettaisit kirjoittaa ihan itse mitä mieltä olet etkä vain linkittää jotain?
Mitä tulee asenteellisuuteen, niin sitä vaikuttaa olevan ilmassa melkoinen määrä Suomen ilmatilassa.
Edelleenkään ei selviä mikä siinä on mielestäsi asenteellista. Kun on uutisoitu turvqpaikanhakijoita koskevista rikosepäilyistä, lähes aina on ensin todettu että kaikkia ei saa leimata ja on kysytty mitä meidän olisi pitänyt tehdä toisin. Vasta sitten jos muistetaan, on otettu esiin uhrin asema. Ihmisiä syyllistetään siitä että he pelkäävät.
Vaikuttaa, että jotkut ihmiset ovat riehaantuneet arvostelemaan poliisin toimintaa siksi, että poliisi turvasi itsenäisyyspäivänä asiallisesti mielenilmaisustaan ilmoituksen tehneen joukon kulkuetta, mutta ei turvannut ilmoituksen tekemättä jättäneiden anarkistien kulkuetta.
Suomen poliisi on niin työllistetty sekä kotimaisten, turvapaikanhakijoiden että kansainvälisten erimuotoisten rikoillisten tekojen selvittämisessä, että katson jokseenkin lapselliseksi toiminnaksi narista ko. itsenäisyyspäivän jutusta, varsinkaan kun siinä ei ole mitään valittamista vaan poliisi toimi valtuuksiensa puitteissa. Poliisia vastaan nostatettu aiheeton kritiikki ei palvele ketään vaan heikentää kaikkien luottamusta poliisiin.
Hallitsemattomasta maahanmuutosta saa jokainen kansalainen ilmaista mielipiteensä. Maamme hallitus on tehnyt parhaansa saadakseen maahanmuuttoon liittyvät tilanteet hallintaan. Sivusta on aina helppo arvostella, mutta vastuussa olevat toimivat koko kansan parhaaksi.
On hyvin tärkeää miettiä, minkä kokoisiin taajamiin on mahdollista perustaa vastaanottokeskuksia. Asikkalassa on 8000 hengen väestö (suurelta osin vanhoja ihmisiä) omasta takaa ja sinne suunniteltiin hotelli Tallukkaan 500 turvapaikan hakijan asuttamista. Nyt asumaan tulevien määrää on laskettu 350:een. Ehkä onkin tarpeen suhteuttaa kanta-asukasten ja turvapaikanhakijoiden suhdeluku asialliselle tasolle. Kunnat joutuvat mahdollistamaan esim. lasten koulutuksen.
Jatketaan uutisten varassa. Heinolan Valolinnan vastaanottokeskuksesta Asikkalan Tallukan vastaanottokeskukseen siirtyvä johtaja Marko Lehto haluaa panostaa kuntalaisille tiedottamiseen Tallukan vastaanottokeskuksen tilanteesta. Hän on myös esittänyt Maahanmuuttovirastolle, että Tallukkaan lähetettäisiin vain lapsiperheitä.
Mitä ”talonpoikaisjärkeen” tulee, näyttää Angela Merkelkin ottaneen sen käyttöön (tulkaa tänne kaikki) sijaan, ettei Saksan kristillisdemokraattisen puoluekokouksen aplodit olisi ilmeisesti loppuneet ollenkaan, ellei Merkel itse olisi niitä ”valtiomiesmäisesti” lopettanut. (HS 14.12)
Hyvä, asiat alkavat asettua kohdilleen myös Asikkalassa. Tapaan näitä VOKissa asuvia ihmisiä viimeistään ensi kesänä Vääksyn kaupoissa asioidessani. Aion osoittaa heille ystävällisyyttä.
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa? http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449735017709.html
Ilmoita asiaton kommentti