Toivotaan, toivotaan!
Professori Esko Valtaojasta on tullut vuosien varrella varsinainen yleisguru, oraakkeli, jolta käydään kysymässä viisautta vaikka minkälaisissa asioissa. Tämä tähtitieteilijä pyrkii lausunnoillaan luomaan toiveikkuutta toivottomuuden sijaan. Viime viikonvaihteessa Valtaoja listasi kymmenen asiaa, joiden tulisi herättää toivoa suomalaisissa. Ruttopuiston rovasti (RR) ottaa tässä yhteydessä esiin neljä teesiä ja toimii samalla vastaväittäjänä.
Vuoden pimeimpänä aikana, negatiivisten uutisten ympäröimänä, voi olla lievästi sanottuna hieman vaikea löytää uskoa tulevaan. Mutta Valtaojan mukaan maailma porskuttaa oikeaan suuntaan.
EV: Jokapäiväisistä huonoista uutisista huolimatta jokseenkin jokainen tätä meidän ihmisten maailmaa kuvaava indikaattori menee oikeaan suuntaan ja on mennyt jo ainakin parin sadan vuoden ajan. Olemme yhä terveempiä, vauraampia, vapaampia, onnellisempia, tasa-arvoisempia ja niin edelleen. Me vain pakkaamme unohtamaan sen, koska hyvät ja hitaat uutiset eivät ole medialle kelpaavia tärkeitä uutisia. Niistä ei ole lehteä myyväksi lööpiksi eikä iltauutisten ykkösaiheeksi.
RR: Herra professori, kaikella kunnioituksella: Eivätkö kolmannen maailman ongelmat kuulukaan meille, entäs pakolaiskysymys ja ilmastonmuutos ja liikakansoitus? Unohdammeko omat leipäjonomme ja työttömyyden?
Hallituksen sekoiluilla ei ole pitemmän päälle mitään merkitystä, Valtaoja sanoo ja suhteuttaa asian näin:
EV: Jos maailma on kolmentuhannen ihmisen väkijoukko, Suomea edustaa kaksi mukana kulkijaa. Ne kaksi menevät ihan sinne minne ne 2 998 muutakin, joko ensimmäisten joukossa reippaasti marssien tai hännillä retuutettuina, parkuvina ja kurahousuissaan potkivina. Mutta kulkevat kumminkin - pakosta - ja maailma kulkee oikeaan suuntaan. Sekoili hallitus miten tahansa, matkalla ollaan.
RR: Herra professori, kaikella kunnioituksella: Saako nykysuomalainen lohtua ajatuksesta, että hänen merkityksensä on pelkkää hyttysen ininää, kuin Saharaan katoava ilmavaiva? Että hän on pienempi kuin vesipisara valtaojassa… anteeksi valtameressä? Eikö yhtä hyvin voisi sanoa, että 100 vuoden päästä kaikki on toisin? Eli mitä väliä sillä enää silloin on, kun emme enää ole täällä.
Valtaoja profetoi, että sodat ja väkivalta vähenevät.
EV: Maailmansodista ja muista kauhuista huolimatta viime vuosisata oli todennäköisesti ihmiskunnan historian rauhallisin: koskaan aikaisemmin ei tavallisella ihmisellä ole ollut niin pientä todennäköisyyttä tulla tapetuksi joko arjen väkivallassa tai sodissa. Mutta me muistamme vain viime vuosisadan, emme aikaisempia todella ”vanhoja hyviä aikoja”.
RR: Herra professori, kaikella kunnioituksella: Eivätkö Toisen maailmansodan hirmuteot muka riitä vakuuttamaan meitä elämän raadollisuudesta ja ihmisen julmuudesta? Meidän henkemme ei ollut uhattuna noina varhempina vuosisatoina, mutta se on uhattuna juuri nyt! Tähtiinkö sotien ja väkivallan väheneminen on kirjoitettu. Niin ei sanota ainakaan Raamatussa, pikemminkin päinvastoin.
Ja vielä Valtaoja ohjeistaa, että realismi riittää, ei tarvitse olla optimistinen.
EV: Riittää, kun ottaa ne mustat lasit nenältään ja katsoo maailmaa sellaisena kuin se todella on, uutisotsikoiden, sometuksen ja muun ohi menevän hälyn takana."
RR: Herra professori, kaikella kunnioituksella: Ruttopuiston rovasti käyttää silmävikansa takia keltaisia laseja, koska ne vähentävät heijastusta ja lisäävät kontrastia, tekevät ääriviivat hämärässä selvemmiksi. Niitä voi myös käyttää sisällä toisin kuin mustia laseja. Ne luovat toiveikkuutta, sillä näen kaiken kullanvärisenä.
Mutta miten katsotaan maailmaa sellaisena kuin se on, siis vain pelkkien faktojen valossa? Luulenpa, että kokemus olisi useimmille raju järkytys. Voisi nousta pala kurkkuun ja pöksyyn voisi mennä pupu. Juuri siksihän me pyrimme pettämään itseämme, että emme joutuisi näkemään elämän ankeutta, epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta.
Elämänilon suurin tappaja on huoli. Huolen takana on pelko. Ja pelko on luottamuksen puutetta. Herra professori, oletteko tullut ajatelleeksi, että jos Ilo on vain tätä hetkeä varten, koettavissa vain tässä ja nyt, niin sana Huoli kuvaa juuri tätä hetkeä seuraavan hetken. Jos joku on jostakin huolestunut, huoli suuntautuu nimenomaan tulevaan. Mitä tapahtuu vartin päästä? Tai mitä tapahtuu tänä iltana? Entä huomenna tai ensi vuonna?
Juutalainen sanonta kuuluu: ”Älä murehdi huomisen huolista, sillä et tiedä, mitä tämä päivä tuo eteesi. Ehkä huomenna et ole elossa, jolloin olet kantanut huolta maailmasta, joka ei ole sinun”.
Allekirjoitan toki tuon juutalaisen sanonnan viestin, mutta paljon mieluummin laitan jakoon itseäni usein lohduttaneen viestin, joka on hakattu Ruttopuiston porttiin: Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret” (5. Moos. 33:27).
Toivotaan, toivotaan!
19 kommenttia
Olen ihan oikea RR ja uskon Jeesukseen, Valtaojan ”uskomattomiin” ajatuksiin en oikein innolla usko, koska hän on varsinaisen etähistorian tutkija. Hänen vanhimmat tutkimustietonsa maailman nyt tunnetuilta äärilaidoilta ovat tänne tullessaan jo miljardi vuotta vanhoja nyt tiedossa olevan tutkimustiedon mukaan. Uskoo ken tahtoo miljardin vuoden vanhan tiedon ajankohtaisuuteen. Mitä on tapahtunut miljardin vuoden aikana, kun tieto on tänne kulkeutunut ja mikä on tilanne nyt tuolla maailman äärilaidalla?
Hannu Kiuru :””Mikael Jungner ei pidä itseään uskovaisena vaan toivovaisena. Kumpi sinä, lukija, mahdat olla?”
Kerettiläinehä mie oon, ko uson muuhu ko Jungner tai Valtaoja. Miun pitäis evl.kirkon jäsenenä uskoo niinko Augsburgin tunnustus sannoo, mut ko mie en uso esimerkiksi sitä, että ”turkkilaiset ovat kristillisen kirkon ja kaiken kristillisyyden perivihollisia” tai ”keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.” ja ”Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”
Mielestäni Raamattu ei kerro fossiileista, joiden avulla luonnontiede pyrkii todistamaan, että Jumalaa ei ole, vaan maailmankaikkeuden kolmiyhteisen Luojan johtamasta ihmisen tietoisuuden muutoksesta, josta myös yhteys ”taivasten valtakuntaan” löytyy, jos ihminen niin haluaa. En usko, että ihmisen ”minä”, omatunto, periytyisi fyysisesti hänen fyysisiltä vanhemmiltaan, vaan hän saa minänsä vasta syntymänsä jälkeen ensimmäisen ”hengenvedon” myötä kuten Viisauden kirjasta voi tulkita:
”7:1 Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa minä sain ruumiillisen muodon 7:2 kymmenen kuukauden kuluessa. Se kehkesi veressä miehen siemenestä, sekä yhtymisen hekumasta. 7:3 Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.” (Viisauden kirja 7:1-3)
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret” (5. Moos. 33:27).”
Onneksi suomalaisistakin yhä harveneva joukko enää nykypäivänä pistää päänsä pensaaseen ja kuvittelee, että joku henkiolento tulee ja pellastaa maailman. Vielä parisataa vuotta sitten moinen naiivius oli jotenkin ymmärrettävää oppimattoman rahvaan keskuudessa.
Onko Sinulla Kimmo Wallentin tilastotietoa näistä nuoremman polven tieteentekijöistä ja heidän näkemyksistään?
Oikeastaan aika huvittavaa tämä tiede, jonka jatkuvasti pitää korjata itseään. Sinänsä hyvä niin. Mutta ei siihen nyt noin vain tule uskoa. Odotettavissahan aina on uutta tietoa vaikka nyt tieteen nimissä.
Ja heitto uskontojen harhaisista käsityksistä nyt taas on ylimalkainen ja aivan jonninjoutava ja toistuva mantra postauksissasi :).
Hannulle +++ Valtaojalle – – –
kimmo wallentin :”Jo nykyään luonnontieteet ovat valaisseet todellisuutta niin, että uskoa voidaan pitää pelkkänä yksittäisten ihmisten harmittomana kuvitelmana.”
Luonnontieteet ovat todella ”valaisseet” subjektiivista todellisuutta niin, että ihmunenkään ei enää ole muuta kuin yksi laji eläimistä ja ”luonnon olemassaolon” taistelua käydään korppikotkarahastojen, tuhoaseiden ja ”mattopommitusten” avulla tavoitteena koko ”se valta ja loisto”, jonka muuan ”satuolento” olisi antanut ihmiskunnan omasta ahneudestaan, rakkaudettomuudestaan ja väkivaltaisuudestaan pelastamaan ihmiseksi syntyneelle ”satuolennolle”, jos tämä ”satuolento” olisi kumartanut ”vallan ja loiston” tarjonnutta, mutta kun ”satuolento” ei ollut ”bisnesenkeli”, niin hän ei kumartanut.
Valtaojan esittelemissä tieteen uusissa ja viime vuosikymmeninä saaduissa tiedoissa kuvaamaan nykyään tunnettua maailmankaikkeutta on kovin paljon miljardi vuotta vanhaa tietoa. Olisiko se ns. uusi tieto (miljardi vuotta sitten ollut) totta ihan oikeasti nyt, kun se on vihdoin saapunut meille perille? Minusta tällä välin.kun tieto on ollut matkalla, on voinut tapahtua paljon maailman kaikkeudessa.
Mikael Jungner ei pidä itseään uskovaisena vaan toivovaisena. Kumpi sinä, lukija, mahdat olla?
Ilmoita asiaton kommentti