Jos Luoja suo, niin tulee ensi vuoden herättäjäjuhlille Nilsiään uusin laitos Siionin virsiä. Suuri kiitos kuuluu mm. runoilijoille, säveltäjille ja teologisen asiantuntemuksen tuojille.
Virsien teologinen sanoma on yhtenäistynyt. Monien kymmenien ja satojen vuosien tekstit ovat päivittyneet tähän hetkeen.
Siellä ei ole kovinkaan merkittävässä määrin enää pietistisiä virsiä, joita olen pitänyt alun perin ristiriitaisina tähän veisuukokoelmaan. Tuomiota ei siellä ole eikä lakia. Historiassa Siionin virret ovat olleet herrnhutilaisten virsiä. He ovat mielestäni antipietistejä. Joiltakin osin myönteisesti uudet virret ovat menneet pari sataa vuotta taaksepäin. Raamatun tulkinta-avain näissä uusissa virsissä on Kristus. Armo ja rauha ovat näissä teksteissä läsnä.
Kutsumusajattelua pidetään vielä voimissaan ja oikeastaan se ajattelu onkin enemmän kuin näissä aikaisemmissa laitoksissa. Kutsumusajattelu onkin näiltä osin näkökulmaltaan sosiaalieettistä tuumailua. Voi olla, että tässäkin on palattu aiemmin olleeseen ”me”-henkeen. Joku körttijohtaja vain sanoi viime vuosituhannella, että suvuittain Jumala päästää meidät taivaaseen.
Lutherin ajatukset ovat näissä uusissa virsissä. Hänen mukaansa musiikki on jumalallista toimintaa. Reformaation aikainen veisaava liike on äitinä körttiläisyydelle ja seuratoiminnalle. Seuraliike on myöskin historiallista eetosta. Ja tähän kohtaan onkin syytä kiinnittää huomiota. Uudet virret ovatkin jo klassisen kristinuskon virsiä. Joku tällainen historiallinen tympeä palo on jäänyt pois. 1990-luvulla körttiprofessori sanoi, että pietismi on täyttä pakanuutta. Kirkko on syntynyt kaksi vuosituhatta sitten ja valistuksen ajanjakso on aika paljon lyhkäisempi. Tätä ajanjaksoa kuvaa yksityisyys sekä karteekit kiinni ja ihminen veisailee työpöytänsä alla kähäjävällä äänellä pietistisiä virsiä. Uudet virret eivät ainakaan mielestäni ole näitä.
Herätysliikkeistä körttiläisyys on outo. Virsi vie tätä mustaa kansaa tiellänsä. Puheet ovat toisarvoisia. Maallikot ja papit puhuvat lyhyitä puheita. Joissakin toisenlaisissa tilaisuuksissa virsi on täytenumero. Joskus körttiseuroissa puheita ei pidetä. Veisataan vain matkamiehen jumaluusoppia.
Ainakin minulle nämä uudet virret ovat katekismusta, teologisesti syvälle luotaavaa ajattelua, iloa ja surua sekä ahdistuksissa ja sosiaalisessa toiminnassa.
Upea työ on tullut meille kanssaveisaajille siinä, kun jaoteltiin aivan uudestaan teemat. Aikaisemmissa laitoksissa oli hieman pietistisiä ajattelukuvia.
Kanssaveisaava Juhani Elenius
Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen pääkaupunkiseudun avustava aluesihteeri
(PS. Seitsemän lapsen isä, joka on kiitollinen sukupolvet ylittävästä uudesta laitoksesta)
