Kohti monikulttuurista sinivalkoisuutta

miekkari_tupaha5-1-of-1

Viime viikon lauantaina joukko turvapaikanhakijoita osoitti mieltään Helsingin keskustassa. Mielenosoitus päättyi Tuomiokirkon portaille. Samaan aikaan torilla oli menossa suuret joulumarkkinat.

Kaksi maailmaa kohtasi - vai kohtasiko sittenkään? Kansa, joka valmistutuu vuoden suurimpaan juhlaan rauhan ja harmonian hengessä, ja  kansa, joka ei löydä sijaa Suomi-majatalosta.

Turvapaikanhakijoiden joukossa liehuneet muutamat pienet Suomen liput kertoivat tulevaisuudesta. Sinivalkoisia suomalaisia ovat huomenna tummapartaiset miehet ja hunnutetu naiset. Ovat jo nyt. Mutta miten he sopeutuvat, miten heidän annetaan sopetua? Koteloituvatko he omaan kultuuriinsa, vai avautuvatko he niin, että luonteva kommunikaatio syntyy valtaväestöön?

Mitäkö tarvitsemme? Monikultuurista sinivalkoisuutta. Uskontojenvälistä luterilaisuutta.

Olli Seppälä

miekkari_tupaha3-1-of-1

10 kommenttia

  • Kirkollamme on kova homma opettaa konservatiiviset ja iäkkäät jäsenensä monikulttuurisuuden ja kansainvälisemmän suomalaisuuden edes ymmärtäjiksi kannattamisesta puhumattakaan. Sitä työtä olisi kuitenkin tehtävä tokakaasti ja kaikin keinoin, jos yhtään haluamme samaistua laupiaan samariualaisen rooliin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Onko tämä koko monikulttuuri keksitty epälooginen sana. Jos onkin vaan yksi kulttuuri. Jos onkin vaan 160 eri kansaa joista tulee yksi sekakulttuuri.

    Ei tullut suomalaisistakaan neuvostoliittolaisia vaikka heidät siroteltiin ympäri laajaa Neuvostoliittoa ja sen kansojen sekaan 70 vuodeksi. Ylimääräisiä harvennettiin Stalinin kanavatyömailla ja muualla ja loppuja kannustettiin hyviksi neuvostokansalaisiksi sillä että ei saanut puhua suomea. Silti tulivat takaisin suomalaisina paluumuuttajina.

    Ei taida näistäkään tulla koskaan suomalaisia. Ja jotka hunnussa kulkee ei taida olla paljon pyrkimystäkään. Eihän amerikkaan muuttaneista eurooppalaisistakaan ole tullut intiaaneja. Suomen kansalaisia näistä ehkä tulee. Niin kauan kun siitä on jotain hyötyä. Sitten Suomi onkin aika liittää isompaan sotealueeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kun katsoo miten integraatio on edennyt, esim. Englannissa, Saksassa, tai naapuri maassa Ruotsissa, niin nousee mieleen monia kysymyksiä. Jos me kuvittelemme, että länsimainen demokratia on ylivoimainen kulttuuri maailmassa, muihin maailman kulttuureihin nähden, niin olemme typerän ylimielisiä.

    Näin pieni kansakunta kuin Suomi, jossa on keskisuuren eurooppalaisen kaupungin verran väestöä, ei voi vastustaa millään tasolla sitä kehitystä, mikä nyt on Euroopassa menossa. Suomi tulee muuttumaan rajusti lähivuosikymmeninä.

    Suomalaisten on sopeuduttava valtakulttureihin, eikä toisinpäin. Suomi on tulevaisuudessa, sellaisena kuin sen nyt tunnemme pian kadonnut. Muutos tapahtuu uusien ihmisten myötä. Syntyperäisiä kanta Suomalaisia nykylaskujen mukaan on 50v. päästä n. 30%

    Kristillinen kulttuuri ja kirkko on samoin valtavan muutoksen edessä. Yksi Ruotsalainen pappi on sanonut, että Ruotsi on ensimmäinen Euroopan maa, joka kääntyy kalifaattiin ja kieltää kristinuskon Ruotsissa. Tämä tapahtuu n.30 vuoden sisällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Kotimaa24 toimitus: “Mitäkö tarvitsemme? Monikultuurista sinivalkoisuutta. Uskontojenvälistä luterilaisuutta.”

    Tähän olisi mahdollista lisätä kolmanneksi “Rakkautta!”

    Muistelen nimittäin jostakin lukeneeni, että jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuuluisa lausahdus Suomesta hyvänä maana ja omasta kansasta sen ainoana puolustajana sisälsi myös harvemmin siteeratun jatkon. Kenraalilla oli tanskalaissyntyinen vaimo, kreivitär. Siksi hän olisi omaan kokemukseensa perustuen ajatellut asiaa eteenpäin tähän tapaan: “Meidän täytyy rakastaa jokaista tänne muuttavaa niin, että hänestä tulee sydämestään suomalainen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Ehkä tässä teemassa on joitain sudenkuppia, mitkä tulisi ensin hoitaa kuntoon? Jotenkin vaikuttaa vaikkapa viime päivien tapahtumien jälkeen, että me emme ole onnistuneet luomaan ilmapiiriä, missä osa suomalaisistakaan olisi sopeutunut omaan kulttuuriimme, suomalalaisuuteen, niin että heidän elämänsä olisi heidän omasta mielestään elämisen arvoista ja että he kokisivat suurta myötätuntoa suomalaisia tai muualta tulevia kohtaan. Ehkä meiltä puuttuu rakaentava ja rakastava yhteishenki omiemme, suomalaistenkin, keskuudessa? On vaikeaa jakaa eteenpäin sitä, mitä ei ole ensin itse saanut osakseen.

    Pitäisikö meidän ensin sisäistää se, että mitä se sinivalkoinen uskontojen välinen monikulttuurinen luetrilainen suomalalaisuus tarkoittaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Salme puhuu asiaa. Ihmettelen, ettei asunnottomuutta ja leipäjonoja saada historiaan. Taannoin tv:ssä käsiteltiin nuorten velkaantumista ja heikkoa asemaa, kun muuttavat omilleen. Asiantuntija antoi nuorille neuvoja, jossa kehoitti nuoria kääntymään Kirkon diakonian ja leipäjonojen puoleen!

    Onko Suomessa jo sellainen tilanne, ettei julkiselta puolelta saa köyhyyteen mitään tukea??? Kreikassa kävi juuri samoin ja sitten haettiin EU:lta tukea ja loppu onkin historiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kotimaa toimitus
    Kotimaa toimitus

    Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.