Sielun kadottamisesta ja pelastamisesta
Raamatunkääntäjät ovat epävarmoja siitä että onko sielua olemassa. Viimeisimmästä ruotsalaisesta käännöksestä sielu on melkein kauttaaltaan korvattu sanalla henki (ande).Samoin viimeisessä suomalaisessa käännöksessä sielu kyllä löytyy mutta sen esiintyminen on harventunut.
En rupea spekuloimaan siitä mitä sielu on , mutta olen ollut sen menetyksen partaalla ja tavannut sielunsa menettäneitä. Kun kaikki toimii niin sielu tuntuu olevan osa tietoisuutta ja minuutta.
Miten on , onko siis sielua olemassakaan ja jos on, niin mitä se on? Vanhaan aikaan uskottiin sielun olemassaoloon ja siihen suhtauduttiin hyvin vakavasti. Pahinta mitä ihmiselle saattoi tapahtua oli hänen sielunsa menetys. Itse olen samaa mieltä. Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on hänen sielunsa menettäminen.
Miten sitten voi menettää sielunsa? Yksinkertaisesti siten että tekee syntiä ja ei tee parannusta. Parannuksenteon kautta voi ehkä löytää sielunsa uudelleen, mutta asianomainen saattaa olla tietämätön siitä miten siinä tilassa voi tehdä parannusta . Samoin hän saattaa olla tietämätön siitä että syy hänen sieluttomaan tilaansa on synninteko.
Ihminen voi olla jopa ylpeä synnillisistä teoistansa tajuamatta niitä synniksi. Hänen omatuntonsa ei ole oikealla aaltopituudella voidakseen varoittaa häntä. Synninteko ei aina johda omantunnon tuomittavaksi.
Niillä joilla omatunto kolkuttaa on vielä toivoa ahdistuksesta ja tuskastaan huolimatta. Heidän omatuntonsa toimii ja varoittaa ja rankaisee.
Aika auttaa löytämään sielunsa uudelleen. Kun onnistuu muuttamaan elämäänsä eikä enään jatka synnintekoa, niin vähitellen sielu herää ja katuu jälkikäteen aikaisempaa elämäänsä. Kun on nähnyt sielujen heräämistä uuteen elämään niin alkaa kysellä sitä , että onko olemuksemme todellakin läpeensä paha ja syntinen ? Alan epäillä sitä. Tekosynnit ovat tavallisesti se mitä ihmiset katuvat , ei omaa olemustaan. Ne jotka tekevät niin ovat harvoin pahoja, he vain pelkäävät olevansa sitä.
Ne joiden identiteetti rakentuu muitten dominoimiseen ja hyväksikäyttämiseen voivat olla sielunsa kadottaneita. Miten pelastaa heitä jotka todellakin ovat voittaneet omakseen koko maailman muodossa tai toisessa? Vaikeus on se että heitä ihaillaan ja jopa palvotaan. Mutta voiko heitä pelastaa? Tämä koskee myös heitä jotka elävät pienen pienessä unverssumissa ja diktaattoreina hallitsevat ympäristöään. Miten pelastaa ne joilla on jo kaikkea?
52 kommenttia
Voisitko, Marko, täsmentää, mikä on mielestäsi se ”Raamatun ilmoitus”? Kun Raamattu ei tiettävästi ole ”taivaasta pudonnut” eikä edes Jumalan itsensä kirjoittama, niin mikä osa siitä on mielestäsi sitä ilmoitusta ja millä perusteella? Kysyn tätä siksi, että mielestäni tuota ilmoitus-sanaa käytetään yleensä aika epämääräisesti ikäänkuin se olisi se taivaasta maan päälle heitetty valmis kirja. Mitä Jumala on meille ilmoittanut ja miten?
Markku Hirn. Lähden siitä, että usko ja psykologia kuuluvat totta kai yhteen. Samalla ne tulee myös erottaa toisistaan eikä samastaa keskenään. Oikeastaan usko ei edes ole suhde vaan yhteyttä Jumalaan Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Kristus elää meissä ja me Kristuksessa.
Kari. Raamattu kuuluu nimenomaan uskomme fundamentteihin monessakin eri mielessä. Perinteisesti on sanottu, että Kristus/Raamattu on Jumalan erityinen ja lopullinen ilmoitus. Voisin siis sanoa, uskon perusta. Ilman Raamattua esitämme vain omia jumalakuviamme tai mielipiteitämme vailla selkeää perustaa tai edes tietoa Jeesuksesta Jumalihmisenä ja Pelastajanamme. Tämä on tietysti eri asia kuin fundamentalistinen raamatuntulkinta.
Kari. ”Ilmoitus” tarkoittaa meiltä kätketyn avautumista. Raamattu ei ole vain todistusta tai kertomusta Jumalan ilmestymisistä vaikka sitäkin löytyy. Jo tämä todistus tai se, mitä Raamatussa kerrotaan, on Jumalan itsensä ilmoitusta meille. Ei vain ihmisten kertomusta näistä asioista vaikka sitäkin löytyy. Ilmoituksen tarkoituksena on tietysti langenneen ihmisen pelastus. Sitten ilmoituksen kirkkaudessa ja täsmällisyydessä voidaan varmasti havaita sävyyeroja ja asteita. Vuoden Kristinoppi tiivisti hyvin: Jumala ilmoittaa itsensä yleisesti luonnossa, omassatunnossa ja kansojen sekä yksilöiden kohtaloissa jne. Erityisesti Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla pitää tietysti tehdä ero sen välillä, että Jumala syntyi ihmiseksi, ei kirjaksi. Ja kuitenkin ihmiset ovat Pyhän Hengen johtamina puhuneet, mitä ovat Jumalalta saaneet.
Kari. Joo, mutta sivuutat ne Raamatun kohdat, joissa erityisesti todetaan Kirjoitukset inspirpiduiksi…
Kari, jatketaan toisella kertaa. Ajattelen, että Raamatun alkuperä varsinaisessa mielessä on jumalallinen, Jumalan aikaansaama ja Hänen erityinen instrumenttinsa uskon syntymiseksi ja vahvistamiseksi sekä elämän oppaaksi.
Kirjoittaja
Markku Hirn
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.
Kyllähän Jeesus puhuu vakavia sanoja siitä, että ihminen voi pelastaa elämänsä, mutta saada sielulleen vahingon. Samoin hän kehottaa meitä olemaan pelkäämättä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät sielua kun taas Jumala voi hukuttaa sekä ruumiin että sielun helvettiin.
Eikö nämä asiat tulisi tosiaankin ratkaista Raamatun ilmoituksen avulla eikä meidän omien, vaikka kuinka kiinnostavien, spelulaatioidemme ja/tai erilaisten minuutta ja persoonallisuutta koskevien modernien psykologisten teorioiden varassa? Niillä on oma arvonsa sielunhoidossa ja/tai psykoterapiassa, mutta psykologialla ei ratkaista ihmisen eroa Jumalasta tai kysymystä synnistä ja armosta.
Ilmoita asiaton kommentti