Päivän Birgitta

Enää ei Suomessa pyhimyksiä seurata, ei edes pyhää Birgittaa, jolle on täällä vuosisatojen mittaan omistettu kasapäin kirkkoja. Birgitta jätti jälkeensä laajan kirjallisen jäämistön, joka edelleen inspiroi eri alojen tutkijoita, mutta jota kuitenkin tunnetaan aika ohuesti, ainakin meillä. Birgitan tekstejä ei ole saatavissa suomeksi.

Luther jo nimitteli Birgittaa hulluksi, eivätkä Birgitan ilmestykset ole Suomessa kuluneet lukevan rahvaan käsissä.  Toisaalta Birgittaa ei kyllä pyhimykseksi kanonisoitukaan tekstiensä vuoksi,  vaan elämäntapansa tähden. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa olisiko Birgitalla jotain sanottavaa meidän aikamme ihmisille. Tässä blogissa käyn läpi Kysymysten kirjaa ja pohdin sen viestiä itseni ja tämän minua ympäröivän maailman kannalta

KYSYMYSTEN KIRJA paljastettiin rouva Birgitalle, kun hän oli palaamassa ratsain kotiinsa Vadstenaan. Hän vaipui ekstaasiin, ja näki taivaallisessa ilmestyksessä ovelan munkin, joka kiipesi tikapuita pitkin taivaaseen, missä Kristus istui tuomarina valtaistuimella ja Maria hänen vieressään. Munkki oli älykäs ja täynnä pahantahtoista oveluutta, kun hän esitti kysymyksiään Kristukselle. Kristus vastasi ihmeellisesti ja kärsivällisesti, ja rouva Birgitta painoi sanat mieleensä kirjoittaakseen ne muistiin heti kotiin päästyään. Koko kirja syntyi yhdeltä istumalta, sillä kaikki oli kaivertunut hänen mieleensä kuin marmoritauluun.

Päivän Birgitta on myös Facebookissa ja ilmestyy pääsääntöisesti päivittäin.  Tähän blogiin poimin rusinoita pullasta. Olen kiitollinen kommenteista.  Pyhä Birgitta,  rukoile puolestamme.

18 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Siis ilmoitus jatkuu. Meillä on ainakin kaksi sellaista jotka ovat saaneet sanomansa suoraan Jumalalta, Pyhä Birgitta ja Muhamed ja sitten on monia muita joilla on ilmestyksiä . Eli, ilmoitus ei loppunutkaan Raamatun kaanoniin. Missä yhteydessä näitä näkyjä punnitaan? Mikä on niiden teologinen painoarvo?

    Pyhimysten oletetaan rukoilevan puolestamme. Tässä on vaikeutensa. Eivätkö pyhimykset odota muiden pois nukkuneiden tapaan viimeistä tuomiota jolle kuolleet herätetään? Vai ovatko he päässeet suoraan taivaaseen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kirsti ellilä sanoo:

      Kiitos kommentista, jossa on vähän olkiukkomaisia piirteitä, mutta mitäpä tuosta. Birgitan ilmestyksistä on kirkon historiassa väännetty paljon. Kukaan ei käsittääkseni ole yrittänyt asettaa niitä kanonisoituun asemaan. Niitä voi lukea tai olla lukematta, kuten muutakin hengellistä kirjallisuutta. Voi miettiä onko niissä vai eikö niissä ole pointtia. Birgitan esikuvallisuus oli hänen elämäntavassaan, hän teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa ja muisto kantanut meidän päiviimme asti. Ei luulisi olevan ongelmaa pyytää Birgitalta esirukouksia, voinhan minäkin pyytää vaikka sinua rukoilemaan puolestani. Kirkko tosiaan uskoo, että pyhät ihmiset ovat jo taivaassa ja me voimme rukouksen kautta olla heihin yhteydessä, tämähän tuodaan esiin apostolisessa uskontunnustuksessakin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Ei luulisi olevan ongelmaa pyytää Birgitalta esirukouksia, voinhan minäkin pyytää vaikka sinua rukoilemaan puolestani.”

      Minulla on ongelma pyytää esirukousta kuolleelta ihmiseltä. Jollakin toisella tällaista ongelmaa ei ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anssi Saarela sanoo:

    Kiintoisaa lukea mitä jatkossa seuraa.

    Kun olet Kirsti Birgittaan perehtynyt, niin oletko kenties lukenut Eila Pennasen romaanin Pyhä Birgitta? Onko suositeltava ja historiallisesti autenttinen? Kirjailija kai teki siitä myös jonkin lyhennetyn version.

    Luin joskus vuosia sitten Eila Pennasen romaanin Valon lapset, joka kertoi kveekareista, ja se oli ainakin aika vaikuttava, vanhahtavaan tyyliin kirjoitettu teos.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kirsti ellilä sanoo:

      Hei! Olen lukenut Pennasen romaanin ja ymmärtääkseni se perustuu huolelliseen taustatyöhön ja siitä saa ihan kurantin käsityksen tapahtumista. Birgitta on siinä aika haastava tyyppi, ja epäilemätttä hän oli sitä oikeastikin, se kyllä ilmenee hänen teksteistään. Romaani kuvaa vaikuttavasti 1300-luvun ajatusmaailmaa ja onnistuu välittämään ymmärryksen siitä että tuolloin maailma oli aika erilainen kuin omamme, mutta ihminen silti sama.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Pitää vaihtaa vähän kommentin sävyä. Ylläolevasta kommteistani huolimatta arvostan pyhimyksiä. Pidän heitä jopa välttämättöminä välittäjä hahmoina. Heille on esikuva ihmisen kehityshistoriassa. Aikaisessa nuoruudessa lapsi toivonmukaan löytää jonkin nallen tai tyynyn tai nuken tai tai lakanan palkan jotain vastaavaa jota hän raahaa mukanaan varsinkin kyliin tai päiväkotiin mennessä. Turva ja halausnalle.

    Sen tuoksussa koti seuraa mukana ja suuri maailma ei ole liian pelottava. Yleensä luullaan että nuo häviäisivät kehityksen myötä. Ei suinkaan niin, ne vain muuttavat muotoaan . Tuollaiset ”ylimeno-objektit” vaihtuvat ”ylimenoihmisiksi” tätien, setien opettajien ja pyhimysten muodossa. Pyhimyksensä löytäminen on melkein edellytys hengelliselle kehitykselle.

    Varsinkin herätysliikkeissä ja vastaavissa hengellisen koinlöytäjät kokevat niissä olevat johtajahahmot katolisten pyhimysten kaltaisiksi hengellisiksi ohjaajiksi. Kun oma usko ei aina riitä niin nojautuu tuollaiseen julistajaan. Myös kirjallisuudesta ja historiasta voi löytää oman ”pyhimyksensä” johon on eräänlainen kiintymyssuhde joka tukee.

    PS Sinulla on kaikki oikeus pyytää minuakin rukoilemaan puolestasi. Ongelma on siinä että en ole vielä niin pitkälle päässyt jotta minulla olisi aito valtuus tehdä niin. Sen sijan voin toivoa sinulle sitä Valoa joka tuli maailmaan ja jota maailma ei aina ymmärrä nähdä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ortodoksisen kirkon julkaisuneuvosto on julkaissut Synaksarion-teossarjan, joka sisältää kootusti yli 5 000 pyhän elämäkerrat.

      Kirkon kanonisoitujen pyhimysten historia on kattava. Mitä tulee Markun mainitsemaan ” Eli, ilmoitus ei loppunutkaan Raamatun kaanoniin ” ei kirkko ole ikinä näin ajatellut, protenstanttisille kirkkoperheille traditio merkitys on erityyppinen kuin yhtenäiselle kirkolle. Myös käsittääkseni islamissa on aika suljettu systeemi.

      Joka tapauksessa ” Yhdistyminen Jumalaan merkitsee idän kristillisessä ajattelussa täydellisesti uudenlaista hengellistä vaihetta, nimittäin siirtymistä päättelyn kautta hankitusta, luonnollisesta tai välillisestä tiedosta yliluonnollisen, välittömän tiedon piiriin. Tällöin Kolmiyhteinen Jumala, lupauksensa mukaan (Joh. 14:23), asettuu pysyvästi asumaan sydämen puhtauden saavuttaneeseen kilvoittelijaan välittäen hänelle mystistä tietoa niin luoduista kuin itsestään, niiden luojasta.” Tästä näkökulmasta Birgittaakin voi ymmärtää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Sami Paajasen loppusitaatti koskettaa koska se kuvaa hartaudellisin sanoin sen mitä etsijä toivoo joskus voivansa kokea . Sitä , että Jumala asettuu pysyvästi asumaan sydämiin. Tuo on ehkä pyhimyksen kriteeri. Me muuta tarvitsemme heitä voidaksemme tankata heidän uskostaan kun oma hengellinen polttoaine on loppumassa. Olemme niinkuin lentoon opettelevia linnunpoikasia. Otamme jonkin hyppäyksen pesästä, mutta kun pelko tulee niin palaamme pesämme tai turvaa antavan persoonan antamaan turvaan.

      Lopulta joudumme kokeilemaan siipiämme ja muisto pesästä jumalan läsnäolon tavoin kannattaa meitä lennossamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kirsti ellilä sanoo:

    Sami Paajanen, kiitos että tuli ortodoksista näkökulmaa aiheeseen!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”………………… kuusivuotias Birgitta olisi nähnyt sänkyään vastapäätä alttarin ja alttarilla istuvan naisen säteilevissä vaatteissa. Näyssä nainen asettaa kruunun Birgitan päähän ja kysyy: ”Tahdotko saada tämän kruunun?” Yhdeksänvuotiaana Birgitta näki häneen voimakkaasti vaikuttaneen näyn. Unessa Kristus näytti Birgitalle ristin ja runtelun jäljet ruumissaan. Siitä lähtien Kristuksen kärsimysten ajattelu sai Birgitan aina voimakkaan tunteen valtaan ja itkemään. ”

    Olisinko ollut yhdeksänvuotias minäkin , kun minakin näin tavallaan näyn, se oli suuresti liioiteltu kärsimyksen esittely. Se oli täysin tietoisesti tehtykin herättämään tunteita. Oikein märehdittiin verellä, kärsivillä ilmeillä ja paukkuvilla vasaran iskuilla. Sitä oli vähän vaikea katsoa ja itku siinä tuli. Se näky oli koulussa esitetty elokuva ja olen sitä mieltä, että kovin nuorille ei senkaltaista probagandaa pitäisi esittää. Tarkoitushan sillä on kertoa, että katsokaa nyt rakkaat lapsukaiset, mitä ne juutalaiset tekivät Jeesukselle. Vaikka elokuvassakin tekijät olivat Rooman sotilaita nauloja hakkaamassa ja valuttamassa verta kyljestä maahan.

    Birgitan tapauksesta voisi sanoa, että hänen mielikuvituksensa saattoi luoda erilaisia kuvia sen perusteella mitä hän oli kuullut tai lukenut Jeesuksesta, Mariasta, rististä ja Paavalin kokemasta Damaskoksen tiellä. Jos hän ei olisi kuullut näistä henkilöistä vaan joistakin muista, niin hänen mielensä olisi askarrellut toisissa tarinoissa.

    Lisäksi kertomastaan pistää esiin haave olla kuningatar kruunu päässä, ja se on tietysti kaikkien pikkutyttöjen leikkien tapaista olla kuninkaallisia kruunuineen kauniine vaatteineen, palvelijoineen ja tietysti rakastavan prinssi-puolison valinnan kohde. Birgitan tapauksessa tämä rakastava puoliso on tietysti Jeesus, jonka hän voi kuvitella oman mielensä mukaiseksi ja ikäänkuin pelastaa pois sieltä ristinpuulta.

    ” Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta pyrki yhä selvemmin elämään pyhää elämää[1]. Melkein heti hän alkoi toteuttaa kutsumustaan ja unelmaansa olla Kristuksen morsian. Vahvistuksena kutsumukselleen Birgitta sai niin sanotun kutsumusnäyn, jossa hän saa kuulla tulevansa olemaan Kristuksen morsian ja Jumalan kanava maailmaan. ” Okei…

    Todennäköisesti hän oli pettynyt avioliittoonsa ja elävään miespuoliseen henkilöön , jolle piti vain synnyttää lapsia, eikä koskaan saanut kauniita sanoja. Hän ei kaipaa toispuoleista/ tuonpuoleista tavatakseen miehensä uudelleen, vaan tavatakseen Jeesuksen ja saadakseen aseman morsiammena, hän haluaa kuvittelemansa ihannemiehen taivaalliseen ikuisuuteensa.

    Ruumiiden merkitys tuntuu olleen menneinä aikoina hyvin merkityksellinen, siitä kertoo sekin, että Birgitan jäännökset palautettiin Ruotsiin, mutta häneltä silvottiin irti käsi, joka jäi Roomaan. Käsi oli hyvä rahankerääjä kirkolle, tai luostareille, kun pyhiinvaeltajat virtasivat sitä katsomaan. Söivät, joivat ja majoittuivat.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Birgitta_(pyhimys)#cite_note-salmesvuori16-12

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kirsti ellilä sanoo:

    Kiitos kommentista Tarja Parkkila. Birgitan hahmo on kiehtonut kautta aikojen ja hänen elämäänsä on paljon analysoitu. Carina Nynäs on puolestaan analysoinut joitakin näitä elämäkertoja joita Birgitasta on tehty. Olennaista lienee, että ne kertovat aina kirjoittajastaan ja kirjoittajan ajasta yhtä paljon kuin kohteestaan. Itse kuitenkin haluan yrittää kääntää katseemme suuntaa. Birgitta on kiehtova menneisyyden henkilö, koska meillä on olemassa järisyttävän laaja tuotanto häneltä. Joten mitä jos yritettäisiin kuunnella mitä hän on sanonut. Ei yritettäisi niin paljon analysoida häntä, vaan pohdittaisiin meidän aikaamme hänen kauttaan. Tämä siis on minun tavoitteeni, muilla saa olla toki muita tavoitteita. Linkki Nynäsiin https://www.doria.fi/handle/10024/4116

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    1) Viveka Hayman kirjoittaa Birgitasta Ruotsin naiskirjailijoita käsittelevässä kirjassaan. Kuvaus on erittäin hyvin tenty.

    2) Useasti maalattu kuvaus ristilta alas otetusta Jeesuksesta äitinsä Marian sylissä pitkäällään makaamassa kuin aikuinen vauva aitinsä sylissä perustuu Birgitan näkyyn.

    3) Birgitan sihteeri suomenruotsalainen Vöyristä kotoisin ollut Jöns Budde käänsi useita Raamatun kirjoja ruotsiksi.

    Raamatun kääntäminen kansan kielelle muuten on ollut monipuolista jo keskiaikana, vain kirjapainotaidon puute on jättänyt tuon aikaisen tuotannon vähemmälle huomiolle. Esim. saksaksi on säilynyt ainakin osia joistakin käännöksistä jo ainakin 70 eri käännöksestä ennen Lutheria.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kirsti ellilä sanoo:

      Kiitos kommentista!Suomessa dominikaanit tekivät työtä Raamatun saamiseksi kansankielelle, hehän saarnasivatkin kansankielellä. Agricola oli saanut koulutusta dominikaaneilta, eikä hän joutunut aloittamaan tyhjästä käännöstyössään. Jöns Budde tosiaan käänsi monenlaisia tekstejä nunnien tarpeisiin Naantalissa ja Vadstenassa. Birgitan sihteeri hän ei kuitenkaan ollut, koska eleli eri vuosisadallakin, arviolta runsas sata vuotta Birgitan syntymän jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Kirsti

      Kiitos huomiostasi.

      Minulle tuli oikosulku. Jotenkin hänen teoksensa Viridarium Coeleste S. Birgittae eli Sancte Birgittas gräsgarder eller yrtegarder teki ajatuksilleni tepposen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen. sanoo:

    Jeesus itse rukoilee meidän puolestamme ja siihen saamme aina vedota ja turvata. Room. 8:34 ja Hebr. 7:25. Jeesus sanoo myös Pietarille, että hän on rukoillut tämän puolesta, ettei hänen uskonsa raukeaisi tyhjiin. Luuk. 22:32

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    kirsti ellilä

    Olen kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Sittemmin minua on alkanut kiinnostaa pyhän Birgitan tuotanto. Tässä blogissa pohdin mitä hän mahtaisi ajatella meidän aikamme maailmasta, en niinkään sitä mitä me ajattelemme hänestä.