Seurakuntavaalit tulee – oletko valmis?

Lähiviikkoina seuraan erityisesti USA:n välivaaleja (Midterms2026), joissa toivon demokraattien selvää voittoa. Näin kaikki ennusteet osoittavat. Pelkona on kuitenkin Trumpin hallinnon kampanjointi räikeine väitteineen sekä valheineen – ja valitettavasti myös pelko vaalien manipuloinnista. Marraskuun 3. päivän jälkeen tiedämme niistä enemmän, vaaleista, joilla on merkitystä jopa koko maailmalle!

Seurakuntavaalit ovat myös lähellä. Kirkkomme ”vaaliorganisaatio” tekee parastaan nostaakseen vaaleja esille. Ja kyllä ne jotenkin näkyvät, mutta itselläni on tunne, että niiden merkitys ja painoarvo koetaan entistä vähäisempänä.

Seurakunta-aktiivit ja ehkä se paljon puhuttu ”herätysliikeväki” tai joku joka tapauksessa kritisoi aikaisemmin siitä, että vaaleihin tulevat ehdolle kuntapolitiikassa jo mukana olevat päättäjät. Tai että ehdokkaina oli kuntapolitiikan ”kakkosketjua”. Omat, toki melko vähälukuiset havaintoni eivät tue näitä väittämiä. Seurakuntavaaleja ei näytetä käytettävän politiikan ”astinlautana”, herra- tai rouvahissinä.

Oma havaintoni on, että varsinkin pienemmissä seurakunnissa maaseudulla ehdokasasettelu on kovin maltillista tai jopa liian rauhallista. Ehdokaslistoja saattaa olla vain yksi tai kaksi. Joku totesi, että olisikin hyvä, jos olisi vain yksi ehdokaslista eli siis jonkinlainen ”pitkä lista”, josta äänestäjät valitsevat ehdokkaansa. Se voi olla toimiva ajatus, jos listalle saadaan riittävän suuri määrä erilaisia ehdokkaita, joiden ajattelua ja tavoitteita tiedetään.

Poliittisesti tai muuten painottuneita ehdokaslistoja on joskus paheksuttu, liittyy edellä sanottuun. Mielestäni niissä ei ole mitään paheksuttavaa. On hyvä, jos seurakunnassa on vaikka kolme tai neljä ehdokaslistaa, joiden ehdokkaiden painotukset on avattu. Eri listojen oleminen on myös takaamassa sitä, että eri taustoista olevia seurakunnan jäseniä on ehdolla. Ehdokkaiden osalta tärkein kriteeri on se, että he haluavat vaikuttaa seurakunnan toiminnan ja talouden parhaaksi.

Vaikka seurakuntavaalit eivät nouse muiden muassa politiikan toimijoiden tai eri paikkakuntien vaikuttajaihmisten silmissä kovin korkealle, arvostan jokaista vaaleissa mukana olevaa ehdokasta. Kirkko ja seurakunta on mielenkiintoinen organisaatio, jossa toimitaan viran johdolla ja sen rinnalla edustuksellisen demokratian johdolla. Tästä on luotu nykyinen ”kombinaatio”, joka toimii yllättävänkin hyvin.

Toivo Loikkanen (monia seurakuntavaaleja valmistellut ja hoitanut kirkon viranhaltija emeritus)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

22 KOMMENTIT

    • Pekka, Parhaimmillaan noin voi olla. Todellisuudessa asia on sekä noin, että myös niin, että seurakunnasta on tullut tietyn aktiivisten ihmisten paikka ja yhteisö ja vaaleissa ihmiset valitsevat tutut, lähinnä aikaisemmin mukana olleet pääättjät. Ja toisaalta ei esim. poliittiselta pohjalta olevilla listoilla olevien ehdokkaiden ei tule ajaa ”omaa poliittista agendaa” eikä useimmiten näin myöskään tapahdu.

  1. Melko vähän kukaan voi hyvin valmisteltuihin päätöksiin puuttua. Joten ehdokkaiden houkutteleminen sillä, että voi vaikuttaa seurakunnan asioihin on mielestäni ylimitoitettua. Jollei tunne seurakuntatyötä ja sitä miten asioihin voi vaikuttaa ei myöskään kykene muutoksia saamaan aikaan.
    Työntekijät määräävät melkoisella yksinoikeudella sen miten työtä tehdään. Siihen ei voi edes piispat puuttua. Saatikka sitten me luottamushenkilöt. Kukin työntekijä tekee työtään omalla persoonallisella tavallaan. Ainoa mihin oikeasti kykenemme on työntekijöiden tukeminen, jotta voivat parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa ja tehdä omaa työtään rauhassa.

    • Näin ei tilanne saisi olla, vaikka osan kommentin sisällöstä allekirjoitankin. Jos asiat ovat näin, silloin kirkon ja seurakunnan hallinto- ja johtamisrakenteen toinen ”dynamo” ei toimii. Toimii vain se viran dynamo. Kyllä vaikkapa seurakunnan toiminnan strategian luominen ja painopisteiden asettaminen tulisi olla juuri demokratian edustuspuolen asiaa, vaikka myös viran puolet edustajien pitää olla tuollaisessa mukana. Seurakunnan hallinnossa mukana oleminen on yksi tärkeä seurakuntalaisuuden ja vapaaehtoisuuden muoto.

  2. Osa ehdokaslistoista on siinä mielessä ongelmallisia, että samalla listalla on kovin eri tavoin ajattelevia ehdokkaita. ”Seurakuntaväen” listat edustavat usein todella sekalaista seurakuntaa, jolloin äänestäjä ei voi tietää, millaisille ajatuksille hän äänellään lopulta antaa tukensa, jos se oma ehdokas ei tulekaan valituksi.

    • Pirjo, Juuri tämä on ongelma. Siksi on hyvä, että esimerkiksi vaalikone auttaisi saamaan tietoa ehdokkaiden näkemyksistä.

    • Toivo, vaalikone ei taida auttaa, jos ehdokaslistalla ei ole yhtenäistä agendaa. Esimerkiksi äänestän ehdokasta, joka haluaa remontoida kappelin. Hän ei tule valituksi, mutta samalta listalta nousee valtuustoon joku, joka aikanaan äänestää kappelin purkamisen puolesta.

  3. En näe tarvetta sille, että tietäisin mitä kirkollista suuntaa kukin edustaa. Kyse kun on kuitenkin saman ja yhteisen seurakunnan asioista. Asioista, joihin valtuuston jäsenet hyvin vähän kykenevät vaikuttamaan. Neuvostossa ja pj:nä on satunnaisia hetkiä, jolloin vaikutusmahdollisuus on, mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Useimpien kauden aika sellaisia ei ole yhtäkään.

    • Kovin olet, Pekka, kyyninen ja ymmärrän toisaalta sen. Ja se on hyvin surullista, jos asiat ovat noin jatkuvasti. Silloin koko hallinto valittuine edustajineen joutaa lakkauttaa turhana.Haetko sellaista lopputulemaa?

  4. Kaksi kautta olen varajäsenenä istunut. Aiemmin en ole des vaalityötä tehnyt lainkaan. Niin molemmilla kerroilla jäin kahden äänen päähän. Kyynien en silti ole. Varana saan paljon hyödyllistä tietoa, jota ei kaikille jaeta. Rukouksin voi kantaa koko seurakuntaa ja valtuutettuja, kun heidät tuntee ja tietää mitä kulloinkin on meneillään.

    Joku sanoi, että kuusi asiantuntijaa voisi samat asiat hoitaa paljon vähemmällä vaivalla. Sääliksi käy kirkkoherroja ja sihteereitä, jotka joutuvat kovin paljon turhaa työtä tekemään. Näillä eväillä kuitenkin toimitaan mitä meillä on. Asiaan ei ole tulossa mitään muutosta. Turha sellaista on toivoa, tai edes ehdottaa. Valtuutettuina joudumme tekemään paljon päätöksiä joiden sisällöstä ja vaikutuksista emme voi tietää mitään. Tämän vain totean. Tietäen hyvin ettei kirkko kykene purkamaan omia rakenteitaan, Sellaiseen ei edes pidä ryhtyä. Joten en hae sellaista.

    • Turhautumisen tunnistan ja allekirjoitan. Se tulee usein silloin, kun innokas ihminen tulee valituksi valtuustoon ja toimii valtuuston ns. rivijäsenenä. Kokouksia on 3-4 vuodessa ja asiat tuodaan niihin hyvin pitkälle valmisteltuina. Kirkkoneuvoston toiminta on vähemmän turhauttavaa. Valtuuston osalta turhautumista voisi lieventää järjestämällä 1-2 kertaa vuodessa vapaamuotoisemman, iltakoulutyyppisen tilaisuuden, jossa valtuuston jäsenet voivat ennalta antaa evästystä esim. toimintasuunnitelman valmisteluun tai kiinteistöpäätöksiin.

    • Jatkuvan ohjauksen tarve on melkoinen. Varsinkin niillä, joilla ei ole henkilökohtaista yhteyttä seurakunnan toimintaan.
      Heille pitäisi esitellä toiminta ja tilat, sekä ohjata kädestä pitäen kaikki. Jonkinlainen epävirallinen kummitoiminta voisi toimia. Jos uusi saisi heti alussa, jonkun jolta olisi helppo kysyä. Silloin Toivon esittämät evästystilaisuudetkin olisivat suureksi hyödyksi. Se lisäisi työmäärää ja sitä taitaa olla jo muutenkin hallinnossa aika paljon.

  5. Turhautuminen on ymmärrettävää, etenkin jos tulee suoraan valituksi valtuustoon eikä ole muuta yhteyttä seurakunnan hallintoon tai toimintaan. Usein kuitenkin ehdokkaiksi suostuneita valitaan johtokuntiin ja työryhmiin, vaikka valtuustopaikka ei heti irtoaisi. Alemmalla tasolla päätöksenteko liittyy konkreettisemmin srkn toimintaan, jolloin motivaatio löytyy helpommin. Itse olin aikanaan ensimmäisen kauden diakoniajohtokunnassa. a siitä ”etenin” muihin tehtäviin. Se oli hyvä alku.

  6. Äänestysprosentti on toisaalta erittäin pieni kun kait se joku hiukan yli 10% on seurakuntavaaleissa mutta toisaalta iso kun kirkon viikottaisissa tilaisuuksissa käy kansankirkossa vain 1-1.5% kirkon jäsenistä . joka mielestäni kuvaa sitä että seurakuntavaalien kautta haluaa suurempi joukko ihmisiä vaikuttaa vaikka ei olla kovinkaan kiinteässä yhteydessä seurakuntaan . Politiikka on varmaan yksi vaikutin . Mikäli haluttaisiin vaikuttaa muutoksiin seurakuntien toimintaan niin olisi mahdollista vaikuttaa oman seurakunnan suuntaan toiminnan kautta ja erityisesti seurakunnan tilojen käytöstä . Kauan sitten esitin yhdelle edustajalle että tilojen käytön suhteen pitäisi olla varauskalenteri johon voisi varata aikoja tilaisuuksille , Suomessa on 5 herätysliikettä ja se toisi enemmän ihmisiä yhteen särkisi raja-aitoja .mutta se on mahdoton ajatus jos määritellään. mikä herätysliike saa tiloja tai jopa pitää aiheet etukäteen ilmoittaa juhlista kuten uudella maalla on tapahtunut . Tilojen käyttöaste on pieni ja olisi mahdollista sovittaa yhteen pakolliset kirkolliset toimitukset ja vaikka herätysliikeväen tai muita seurakunnallisia tapahtumia yhteen . Kansankirkko ei ole mielestäni koskaan ollut tämän asia suhteen ns yleisen pappeuden kannattaja vaan ennemmin virkapappeutta tuottava organisaaatio . Seurakunnan kohtaamisessa seurakunnissa on aina kaksi ulottovuutta . kohdata muita ihmisiä ja kohdata Jumala ja molemmat ovat välttämättömiä . Ennen jos oli körttipappi niin asiat ainakin silloin sujui yleensä hyvin useita vuosikymmeniä sitten ja oli hyvin avoin monille erilaisille juhlille ja eri liikkeille jotka olivat kirkon jäseniä . Kirkon piispalinja on ajannut tiettyä polarisaatiota kansankirkkoon , erityisesti piispan Heikan ajoista on asiat kiristyneet ja pappien vapaus tullut rajoittunempaa . Alueellisia eroja varmaan paljon ja johtuu paljon myös kirkkoherroista ja alueen piispoista , mutta vaikutuskanava olisi nämäkin vaalit jos niitä vaan jäsenet tahtoisi käyttää .

    • Kirkko on suuri Jumalan lahja Suomelle. Siellä jokaisena pyhänä on tarjolla Jumalan koko valtava rakkaus ja hengellinen rikkaus. Jokainen , joka kirkkoon rukoillen astelee saa osansa taivaallisista aarteista, mikäli vain avautuu niitä vastaanottamaan. Jumalanpalveluksen kaava jo pelkästään tuon kaiken tarjoaa. Suuri hengellinen viisaus on ollut niillä. jotka messun kaavan ovat luoneet. Kaava hoitaa kaikilla osillaan hengellistä elämää ja luo uutta kasvua.
      Jos ei tunne Jumalaa rakastavan Isänä ja Jeesusta oman vapahtajanaan, niin koko hengellisen elämän kirjo jää vain muodollisuudeksi. Jumalanpalveluksen rikkaudet on tarkoitettu uskolla vastaanotettaviksi,

  7. Toivo

    Kiitos että nostit esille seurakuntavaalit.

    Hyvästä valmistelusta huolimatta nimenomaan päättävien elinten vastuulle tulevat päätösten seuraukset. Hyvä yhteishenki luottamushenkilöiden ja virkailijoiden sekä vapaaehtoistyötä tekevien kesken lisää seurakunnan toiminnan ja järjestelyjen onnistumista. Sen sijaan napit vastakkain esettelussa sekä aikaa että voimia kuluu ilman että saavutetaan myönteistä kehitystä seurakunnan perustehtävään, evankeliumin eteenpäin menoon ja kristillisen rakkauden esiin tuomiseen.

    On merkittävää huomata, että nämä vaalit vaikuttavat myös koko kirkon hallinnon päätöksiin. Sekä hiippakuntavaltuuston jäsenten että kirkolliskokousedustajien valinnan tekevät näissä vaaleissa valitut luottamuspaikan saaneet.

    • Itsellänikin on ongelma. Kuulun seurakuntaan, jonka toimintaan en koskaan ole osallistunut (koska olen täystyöllistetty toisen seurakunnan pastorina) enkä tunne myöskään ehdokkaiden linjaa tai heidän näkemyksiään. Turhauttava tilanne äänestää.

  8. Monella on sama ongelma. Siksi moni jättää äänestämättä. Se on yksi tapa ratkaista asia. Aika erikoista on sekin että seurakunta haluaa juuri nyt rajoittaa ehdokkaiden esillä olemista. Näin jopa vaikeuttaen juuri tuota Markon ja monen muun ongelmaa. Onneksi paikallislehti ei rajoita ja kirjoitin näkemyksiäni yleisönosastoon.

JÄTÄ VASTAUS

Toivo Loikkanen
Toivo Loikkanen
Rovasti, liikkuja ja toimija Savonlinnasta. Kirkon töissä 1986-2023: muiden muassa seurakuntapappina ja varuskunnan oto pappina Kotkassa, Rotterdamin merimieskirkon johtajana ja pappina, Enonkosken ja Kerimäen kirkkoherrana, vs. kirkkoherrana Savonlinnassa, aluekappalaisena Kerimäellä Savonlinnan seurakunnassa. Matkan varrella paljon erilaisia luottamustehtäviä, mm. aluepankin (SSOP) ja OP Ryhmän tehtävät 2025 saakka. Luonto, matkailu, demokratia, isänmaa-veteraaniperinne ja Ukraina lähellä sydäntä. Olen kirjoittanut pitkään kirkon ja yhteiskunnan asioista sekä myös kansainvälisistä asioista.