Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, elävä Jumalan Poika, kiitos siitä, että olet antanut meille tämän päivän. Kiitos siitä, että saamme viettää sitä yhdessä. Opeta meitä näkemään se, että tarvitsemme sinua, ja auta meitä iloitsemaan siitä, että olet keskellämme läsnä.
Pyhä Kaikkivaltias Jumala, varusta kristityt kaikilla Hengen lahjoilla Jeesuksessa Kristuksessa ja etenkin sananpaimenet ja julistajat. Ole tämän seurakunnan keskellä ja opeta meitä elämään sinun tahtosi mukaista elämää. Sinä, Herra, olet verelläsi maksanut ja ottanut pois koko maailman syntivelan. Auta meitä kaikkia omistamaan, vastaanottamaan ja soveltamaan itseemme tämä armosi. Pidä meistä kiinni, kunnes usko vaihtuu näkemiseen ja iankaikkiseen elämään.
Oi Herra, kuinka hyvä onkaan meidän turvautua sinuun ja jättää sielumme ja ruumiimme sinun haltuusi tietoisina siitä, että sinä, Herra, pidät meistä huolen. Johdata meitä Hengelläsi kaikissa elämämme vaiheissa. Me pyydämme, että sinä kannat silloin, kun olemme väsyneitä kipuihimme, sairauksiimme, huoliimme ja murheisiimme. Auta meitä ymmärtämään toisiamme ja rakastamaan lähimmäistämme. Kukista kaikki väärät ajatukset ja itsekkäät mielipiteet. Lähetä, Herra, myös kaikille pakanoille ja eri kansoille opettajia, että hekin löytäisivät rauhan Jeesuksen haavoissa.
Herra, monet vaeltavat omavanhurskauden sokeassa yössä ja luulevat itsensä tähden kelpaavansa Jumalalle, toiset elävät lihallisessa vapaudessa ja muissa synneissä, toiset eivät välitä lainkaan armostasi ja anteeksiantamuksestasi. Uudista Pyhällä Hengelläsi kaikkia kirkkosi jäseniä. Anna uskon lahja niille, jotka eivät sinua tunne, ja herätä heidät. Yhdistä meidät niin, että meillä kaikilla olisi Jeesus Kristus elämänä ja pelastuksena. Pyydämme kaikille meille oikeaa uskon kilvoituksessa vaeltamista. Kiitos, Isä, Poika ja Pyhä Henki, oikeudesta olla sinun lapsiasi kalliin kasteen ja uskon kautta. Aamen.
Minä ja pastori Juhana Tarvainen olemme aikoinaan tehneet tämän rukouksen.
Voin kyllä ilmoittaa, että tämä rukous on julkaistu myös Länsi-Suomen Herännäislehdessä Tammikuun numerossa vuonna 2012 otsikolla Rukous uuden vuoden alkaessa.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1849707833021544&set=a.770809430911395
Mika
Kiitos blogisi rukouksesta!
Kiitos Jumalalle.
VT:n dosentti Kari Latvus kirjoittaa esseessään – Uskontunnustus uusiksi. Lausuessamme uskontunnustusta perinteisin sanoin niiden merkitys ei hänen mielestään ole sama kuin 2000 vuotta sitten. Uskontunnustuksen sanojen sanatarkka toistaminen ei tavoita hänen mukaansa niiden alkuperäistä merkitystä.
Latvus ei kuitenkaan heittäisi pois apostolista tai Nikean uskontunnustusta. Ne voivat yhdistää meitä kuin vanha kulunut lippu – perinnemerkkinä. Ytimen tavoittamiseksi pitäisi mennä pintaa syvemmälle Jumalan todellisuuteen tässä ja nyt. On siis aika muistuttaa ”Jumalan todellisuuden peilien välkehtivän evoluutiossa.” Evoluutiossa vaikuttavana luovana energiana.
Latvuksen mukaan amerikkalainen teologi Elizabeth A. Johnson varoittaa jäämästä kiinni vain vanhoihin sanoihin: ”mitään ilmaisua Jumalasta ei tule ottaa kirjaimellisesti”. Pitäisikö edellisen sanoa peitellymmin: ”Onko Jumala todella sanonut?”
Latvus myös viittaa piispa emeritus Wille Riekkisen muotoilemaan uuteen uskontunnustukseen Rakkaudessa – kaikissa sateenkaaren väreissä – kirjassaan Valo ja pimeys, joka on käytännössä apostolisen uskontunnustuksen täydellisesti riisuttu versio.
Maailmassa on aina ollut ja tulee olemaan tuomiopäivään asti niitä, jotka tavalla tai toisella kieltävät Raamatun Jumalan ja hänen sanansa sekä pelastuksen Jeesuksessa.
Kaiken takana on sielunvihollinen, valehtelija ja eksyttäjä, joka tahtoo estää ihmisiä löytämästä pelastusta. Yksi hänen aseistaan on harhaoppi. Siksi jo alusta lähtien apostolit ja alkuseurakunta joutuivat kohtaamaan monia eksytyksiä.
Tämä hengellinen ja teologinen taistelu käytiin ja sitä käydään edelleenkin eritoten siitä, kuka Jeesus on ja miten Jeesus pelastaa. Siksi mm. Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksissa on suuri osa ja paino juuri Jeesuksen persoonassa.
Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan, että joka sitä ei usko, ei saata autuaaksi tulla. Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa ensimmäisessä uskonkohdassa sanotaan, että ne jotka hylkäävät kolminaisuusopin, ovat seurakunnan ulkopuolella. Tämä kyllä on ankaraa puhetta. Mutta niin se vain on.
Mikäli uskontunnustuksesta riisutaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostama Jumalan kolmiyhteys, Jumalan kaikkivaltius taivaan ja maan luojana; Kristuksen neitseellinen syntymä, ristiinnaulitseminen, ylösnousemus, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä; Kristuksen paluu ja viimeinen tuomio, niin mitä jää jäljelle? Ketähän tämä varhaisista viittamerkeistä riisuminen pohjimmiltaan sitten palvelee muuta kuin Jumalan vastustajaa, joka on alusta asti halunnut jumalaksi Jumalan paikalle?
Teologian opiskeluissa kohtasin tuon väiteen että kaikkeen tulee suhtautua kriittisesti. Vain yhdessä kohdin huomasin ettei se pidä ihan kaikessa paikkaansa. Nimittäin arvoisien professoorien opetuksissa. Niissä jos oli kriittinen, niin oli heti pahoissa vaikeuksissa.
EHTOOLLINEN, EHTOOLLISVIERAS
Sen ilmaisevat meille sanat: “Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, nimittäin että meille näillä sanoilla tässä sakramentissa annetaan syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus; sillä missä on syntien anteeksiantamus, siinä on myös elämä ja autuus.
Lutherin Vähä Katekismus, Luther`s Small Catechism, Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 33, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. WA 30 I, 316.
Kun Jumalan käskyt ja hänen asiansa ovat kysymyksessä, silloin tulee meidän antaa oman viisautemme mennä, ajatellen näin: ”Jos tämä näyttää minusta hulluudelta, niin siihen on syynä se, että minä itse olen tyhmä enkä pysty käsittämään Jumalan viisautta.”
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 210, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Jeesuksen persoona on — kuinkas muuten — dosentti Latvuksen kirjoituksessa aivan ytimessä. Hän viittaa antiikin ajan ihmisiin, joista valtaosa ajatteli taivaan konkreettisena paikkana pilvien takana ja tuonelan sijaitsevan maan uumenissa. Jeesuksen ajateltiin nousseen konkreettisesti taivaisiin ja astuneen alas tuonelaan.
Miten antiikin ajan käsitys eroaa nykyajasta? Nyt uskontunnustus, Jeesuksen laskeutuminen tuonelaan ja hänen konkreettinen ylösnousemisensa Isän Jumalan oikealle puolelle täytyy ymmärtää kielikuvina, vertauskuvallisesti — ei kirjaimellisina tapahtumina.
Miksi Nikean kirkolliskokous kutsuttiin koolle? Luther kirjoittaa teoksessaan Kirkolliskokouksista ja kirkoista: ”Sen tehtävänä oli uskon opinkappaleen, se on Kristuksen oikean, todellisen jumaluuden, säilyttäminen vastoin Areioksen uutta järjen viisautta.” Kyse oli kolminaisuusopista ja Kristuksen luonteesta, toisin sanoen kristologiasta. Areios opetti, että ”Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana on eri olemusta kuin Isä”.
Latvuksen mukaan ”uskontunnustus ei merkitse enää samoja asioita, koska sen merkitys on muuttunut”. Mikäli uskontunnustuksen merkitys ei ole enää sama, kyseenalaistetaan samalla myös Jeesuksen todellinen jumaluus Areioksen tapaan, kun iankaikkisesta Sanasta, Jumalan ainoasta Pojasta, aletaan puhua pelkkänä kielikuvana. Mutta kautta aikain on uskottu enemmän diabolosta kuin Kristusta.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan. Room. 12:10. KR 1992: Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta.
Se on rakkauden suurin saavutus: kristityillä olkoon keskenään erikoinen rakkaus, suurempi kuin yleinen rakkaus muita ihmisiä kohtaan. Tuo sana ”helläsydämiset” tietää sellaista rakkautta, joka isällä ja äidillä on lapsiin ja veljeksillä keskenään; on kuin apostoli sanoisi: Älkää te kristityt vain toisianne rakastako, vaan jokainen olkoon toista kohtaan sydämellinen, äidillinen, isällinen ja veljellinen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 49, 1942, SLEY.
Mika,
Veljellinen rakkaus kr. philadelphia on parasta mità ihmisen tunteet saa aikaan. Niin se, kuin kaikki luotu toimii parhaimmillaan, kun se alistetaan Hengellemme alamaiseksi.
Ihminen, uskomatonkin voi tuntea myötätuntoa toista kohtaan ihmiseen asetetun ”kemina” puitteissa.
Jossakin Lontoon keskustasta itään, keskellä kurjuutta ja suunnatonta hätää, Mä kuulin jonkun sanovan: ”Ei puutu multa mitään. On mulla Jeesus, häntä tahdon kiittää, on mulla Jeesus ja hän mulle riittää.” Kuolevan sanat kuulin, toistamaan jäin tätä: ”On mulla Jeesus hän mulle riittää, on mulla Jeesus, ei puutu multa mitään.”
Nimetön
Johannes Kastaja ei juonut viiniä ja väkijuomaa. Luuk. 1:15. Ja apostoli Paavali sanoo, että hyvä on olla viiniä juomatta. Room. 14:21. Toisaalta Paavali myös sanoo: 1.Timoteuksen kirje:
5:23 Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. Ja myös: Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Snl. 31:6. Mutta juopuminen ainakin kielletään: Efesolaiskirje:
5:18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.